tiistai 24. syyskuuta 2013

Viikonloppu hoitokoiran kanssa

Vähän myöhässä tulee nyt tämä viikonloppupäivitys :D. Joka tapauksessa, viikonloppuna tuli pitkästä aikaa hoitokoira yökylään (perjantaista lauantai-iltaan). Käytiin viiden tunnin sieniretkellä, jonka päätteksi olivat sekä ihmiset että koira aika väsähtäneitä. Tarttui mukaan kuitenkin repullinen sieniä, eli ei ollut mikään turha reissu.

Kun päästiin koiran kanssa kotiin, Kiira tyypilliseen tapaansa säntäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle ja pysyi siellä aina kun koira oli sisällä. Se on todella harmillista, erityisesti kun koira on älyttömän kiltti ja pysyy Eemelistäkin vähintään metrin päässä. Kiiralla ei siis olisi mitään pelättävää, mutta eihän sitä sille pysty kertomaan. Eemeli sähähti koiralle kerran kun tultiin ensimmäisen kerran sisälle, mutta sen jälkeen tunnelma oli melko leppoisa. Eemelikin kyllä kävelee koiran lähellä vähän hitaasti ja jäykästi, mutta olisi se myös monta kertaa halunnut mennä lähemmäs koiraa kuin hauva uskalsi päästää.

Tykkään kauheasti Eemelin tyylistä olla vieraiden eläinten kanssa: se ilmoittaa kyllä jos toinen tulee liian lähelle, mutta ei turhia stressaile. Eemeli itsevarmana ei antaudu muiden pompoteltavaksi, omassa kodissaan se päättää mistä kulkee ja muut väistävät, mutta se ei silti pomottele tai vahdi reviiriä. Tosin Eemeli on hyvin hajuherkkä, joten vieraiden kissojen hajut saavat sen sitten sähisemään Kiirallekin. Onneksi Eemelin käytös Kiiraa kohtaan normalisoituu yleensä illan tai yön aikana, eli yökyläilyjen toisena päivänä Eemeli on jo huomattavasti rennompi.

Koiralle tein pihalle jäljen, joka oli ensimmäinen sekä koiralle että mulle. Sillä pysyi nenä maassa tosi kivasti, eli siitä voi tulla vielä kelpo jälkikoira :).

Kiiran kanssa käytiin taas eilen laseroitavana. Kodin suunnassa on aika pitkä matka bussipysäkille ja lisäksi sinne joutuu kulkemaan vilkkaiden teiden vieressä. Kiira on aina vähän pelännyt liikenteen ääniä, mutta nyt se mielestäni kuulosti ahdistuneemmalta kuin yleensä. Kun päästiin bussipysäkille, pikkuneiti ihan tärisi pelosta kopassaan :(. Tultiin sitten taksilla kotiin kun en halua että tuo Kiiran pelko pahentuu koko ajan. Täytyy jatkossa yrittää saada kyyti eläinlääkäriasemalle, käy vähän kukkaron päälle tuo taksilla matkustaminen :D.

Positiivista kuitenkin on, että erityisesti tuo viimeinen laserkerta tuntuu auttavan lonkkaan. Tai ainakin eilen illalla ja tänään Kiira on riehunut Eemelin kanssa tosi paljon, jahdannut Eemeliä ja aloittanut leikkejä. Eemelikin tuntuu nuortuneen vuosia kun joku jaksaa taas riehua :).

Näin mietteliäällä tuulella pikkuneiti oli muutama päivä takaperin:

torstai 19. syyskuuta 2013

Iltanaksuttelut

Tänään meni yliopistolla aika myöhään ja ajattelin vaan rentoutua loppuillan, mutta Kiira olikin sen verran huomionkipeällä tuulella että päätin naksutella isoimmat mehut pois. Ennen naksutteluja Eemelikin oli aika riehakas ja sekoili milloin missäkin, mutta nyt sekin nukkuu sängyllä. Hauskoja otuksia :D

Kiiran kanssa harjoiteltiin taas hajutunnistusta (pikkuneiti osaa!) ja ilmaisua. Ollaan nyt harjoiteltu paljon koskettamista, joten Kiira yrittää treenatessa joka välissä tökkiä jotain. Eemelin kanssa taas otettiin maahanmenoa ja peruuttamista. Tuo peruuttaminen alkaa sujua aina vaan paremmin, vaikka se on vieläkin aika vaiheessa. Maahanmenon Eemeli osaa jo, nyt täytyy alkaa opettaa maahan-komentoa ja alkaa häivyttämään kättä.

Kiiran kanssa käytiin eilen laseroitavana ja huomenna mennään taas. Ja ensi viikolla on taas suuntana fysioterapia. Ollaan pidetty Kiiran käyttäytymisestä päiväkirjaa jos huomattaisiin jotain yhteyttä käyttäytymisen ja laserin ja/tai sään välillä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vinkkejä sheippaukseen

En ole todellakaan mikään kissojen koulutuksen ekspertti, mutta ajattelin silti koota muutamia vinkkejä sheippaukseen, jos niistä olisi jollekin jotain hyötyä. Osa vinkeistä on luettu kirjoista, osa opittu kantapään kautta, mutta kaikki on joka tapauksessa ainakin meillä hyväksi testattuja :)


Mikä sheippaus?
Sheippaus eli shaping on kissan toiminnan suuntaamista haluttuun suuntaan. Ensin kissan käyttäytymisestä "kaapataan" jokin toiminta, vaikkapa vilkaisu haluttuun suuntaan ja sitten kissan käytöstä muokataan kohti tavoiteltua lopputulosta. Hyvä esimerkki sheippaamisesta on laatikkoleikki, jossa kissa siis menee laatikkoon herkun saadakseen. Ensin voidaan palkita vaikkapa katseesta laatikon suuntaan, sitten nojautumisesta/muusta liikkeestä laatikkoa kohti, myöhemmin yhden tassun laittamisesta laatikkoon, sitten kahden ja niin edelleen. Olisin halunnut tähän laittaa esimerkiksi videota laatikkoleikistä Kiiran kanssa, mutta meillä ei ole videokameraa ja kännykän kamera on todella huonolaatuinen. Jos sheippaus ei käsitteenä tai käytännössä ole tuttu, suosittelen lämpimästi videoiden katsomista Youtubista :)

Mutta nyt vinkkiosioon.


Hanki naksutin
Se helpottaa sheippausta todella paljon, ihan oikeasti. Kissan on helpompi keksiä, mikä on se nimenomainen toiminto jonka haluat sen tekevän, jos oikeasta toiminnosta ilmaiseva ääni on nopea ja tarkka. Meillä kissoja pystyy myös sheippaamaan ilman naksutinta äänellä, mutta se on selkeästi hitaampaa ja sheippausta aloittelevalle kissalle naksutin on parempi vaihtoehto.

Älä vaadi kissalta liikoja
Kissaa ei voi ensin palkita pelkästä katseesta ja sen jälkeen odottaa että se soittaa Beethovenin viidennen pianolla. Sheippauksessa etenkin aluksi eteneminen voi olla erittäin hidasta ja silloin kissaa kannattaa palkita myös pienestä muutoksesta käytöksessä (esim. ensin katsoo jotakin kohdetta ja seuraavalla kerralla katsoessaan vähän nojaa kohti). Samasta toiminnosta kannattaa palkita ainakin muutama kerta ennen kuin nostaa vaikeustasoa.

Opettele tunnistamaan turhautuminen ja yritä lopettaa ennen sitä
Jos kissa turhautuu liikaa, sitä ei enää huvita opetella mitään. Jos kaikki aktivointihetket päätyvät turhautumiseen, aktivointi saattaa muuttua kissalle epämiellyttäväksi. Sheippaus on kissoille rasittavaa aivotoimintaa, koska niiden pitää päätellä itse, mitä pitäisi tehdä. Jotkut kissat turhautuvat tästä helposti, esimerkiksi meidän neiti. Kiirassa turhautumisen ensimmäinen merkki on hännän tietynlainen huiskautus puolelta toiselle. Jos tässä vaiheessa Kiira ei saa kokea onnistumista, se muuttaa istuma-asentoa tiiviimmäksi: se siirtää etutassuja lähemmäksi kehoaan ja kissan olemuskin muuttuu ryhdikkäämmäksi. Jos turhautumiseen ei viimeistään tässä vaiheessa puutu, Kiira menee aivan lukkoon eikä halua enää opetella. Eemeli on niin ahne ja sählä etten ole vielä ikinä saanut sitä turhautumaan :D. Turhautumisen merkit omassa kissassa oppii tunnistamaan nopeasti, mutta kissan aktivoinnin ensihetket olisi hyvä tehdä mahdollisimman mieluisiksi ja estää turhautumista vaikeustason hitaalla kasvattamisella ja koulutushetkien pitämisellä lyhyinä.

Anna kissalle aikaa pohtia
Erityisesti epävarma kissa voi kaivata hetken aikaa miettiä, mistä palkinto tuli ja mitä kannattaisi kokeilla tehdä. Tässä on tosin tärkeää tunnistaa turhautuminen: meillä Kiiran aktivointihetkeen kuuluvat nämä neidin pohdintatuokiot, joihin liittyy myös aina hiukan turhautumista, mutta Kiiran tarkkailulla selviää että se on kuitenkin vastaanottavaisessa tilassa ja se jatkaakin opettelua hetken pähkäilyn jälkeen. Jos sheippaaminen junnaa paikoillaan, yritä uudelleen myöhemmin tai anna kissan nukkua yön yli. Seuraavana päivänä sheippaus saattaa sujua paljon paremmin.

Ajoitus on kaiken A ja O
Jos tuntuu siltä, että kissa ei opi yhtään mitään, vika on todennäköisesti naksautuksen ajoituksessa. Erityisesti tarkat kissat ovat herkkiä ajoituksesta. Meillä Eemelin kanssa ei haittaa jos silloin tällöin naksautuksia möhlisikin, kunhan suurin osa tulee oikeasta asiasta, mutta Kiira turhautuu jo parista väärästä naksusta tai naksun puutteesta oikeassa kohdassa. Videoi sheippaustasi tai pyydä jotakuta tarkkailemaan tilannetta, jotta saisit selville, meneekö ajoituksessa jotain pieleen. Sheippausta voi myös kokeilla toisen ihmisen kanssa, eli siis sheipata toista ihmistä tekemään jokin haluttu asia. Itse en ole tätä kokeillut, koska avomieheni mielestä olisi noloa jos sheippaisin häntä (:D), mutta olen kuullut sen auttavan väärän ajoituksen tunnistamisessa ja naksutustarkkuuden parantamisessa. Ajoitus kyllä paranee harjoituksen myötä, mutta tietysti ajoituksesta tarkan kissan kanssa sheippaus voi olla turhauttavaa kummallekin osapuolelle ennen kuin taidot kehittyvät.

Jos kissa ei keskity, vaatimustasoa täytyy alentaa
Erityisesti pentujen keskittymiskyky on usein aika huono. Tällöin sheippaushetket kannattaa pitää lyhyinä ja harjoitukset helppoina. Kissaa voi (ja monissa tapauksissa myös kannattaa) ensin palkita ihan vain siitäkin että se keskittyy sinuun, vaikka sitten lyhyitäkin aikoja. Vilkkaalle kissalle voi opettaa vaikkapa katsekontaktia ja/tai istumista. Jos sheippauksen aikana kissa ottaa häiriötä (esimerkiksi äänistä, muista ihmisistä tai toisesta kissasta joka huutaa ovella), kannattaa alentaa vaikeustasoa ja ensin palkita kissa siitä että se keskittyy olemiseen kanssasi.

Entä jos kissa ei vaan opi?
Jos useita treenikertoja menee niin, että et pääse kissan kanssa yhtään eteenpäin sheippauksessa, kannattaa ensin selvittää onko naksutuksen ajoitus oikea. Jos ajoitus on kunnossa, kannattaa varmistaa että kissa tosiaan tunnistaa naksuttimen äänen. Jos se katsoo sinusta poispäin ja naksautat, kääntyykö se katsomaan sinua ja odottamaan herkkua? Jos se ei reagoi naksuun, voi olla ettei se ole tarpeeksi hyvin oppinut naksautuksen merkitystä ja naksuttimen opettelu pitää aloittaa uudestaan. Tarkkaile myös omia eleitäsi, ettet vahingossa anna vihjeitä kissalle. Herkkukäsi liikkuu vasta naksautuksen jälkeen, ei sitä ennen. Itselläni on yleensä seuraava herkku jo kädessä jolloin pystyn antamaan herkun nopeasti naksun jälkeen.

Sheippauksen on tarkoitus olla hauskaa
Siitä ei kannata ottaa paineita, jos kissa ei opi sillä tahdilla kun toivoisit. Aktivointituokioiden on tarkoitus olla ihmisen ja kissan mukavaa yhdessäoloa, ei stressinaihe. Todennäköisesti kissakin nauttii enemmän jos oma ihminen on rento. Vaikka sheippaus ei aina sujuisikaan, itseni olen tyytyväiseksi jo siitä että meidän kissat ovat selvästi todella innoissaan yhteisistä aktivointihetkistä.


Antoisia hetkiä sheippauksen parissa!


torstai 12. syyskuuta 2013

Kiiran kanssa fysioterapiassa

Meidän pikkuneidillä todettiin synnynnäinen ongelma lonkassa jo aikaa sitten. Ihmeteltiin kun Kiira kävelee takajalan varpaat sisäänpäin ja eläinlääkärissä rokotusten aikaan sitä sitten koplattiin ja eläinlääkäri sanoi että kun Kiiran vasenta takajalkaa nostaa sivullepäin, lonkka muljahtaa ulos lonkkamaljasta. Sen jälkeen lonkka oli jonkin aikaa ilman varsinaista hoitoa (paitsi että syötiin ravintolisiä ja koirahierojakin kävi kerran leipomassa Kiiraa), koska Siira on kuitenkin arjessa hyppivä ja kiipeilevä, pirtsakka neiti. Olen kuitenkin itse lukenut vähän asiasta ja alkoi taas vaivaamaan se että tuollaiset synnynnäiset nivelongelmat altistavat nivelrikolle.

Varasin siis ajan fysioterapeutille täksi päiväksi. Pelkäsin että Eemeli jäisi huutamaan Kiiran perään kun ei ole tottunut olemaan yksin, mutta aktivointipallo ilman raksuja piti Eemelin onneksi tyytyväisenä. Fysioterapeutti kehui Kiiran ihan maasta taivaisiin, hänen mielestään Siira oli söpö ja ihana ja rohkea (kun Kiiramaiseen tapaansa tutki huonetta häntä pystyssä) ja näpsäkkä ja fiksu ja kaikkea :D. Ja onhan Siira ihana ♥.

Fysioterapeutti seurasi Kiiran liikkumista ja tietysti vähän kokeili ja paineli. Kiira liikkuu hyvin ja hyppii kivasti, eli lonkka ei kuitenkaan voi olla kovin paha. Lonkkanivelessä terapeutti ei tuntenut tulehdusta, mutta nivelen ympärillä olevat lihakset ovat ihan kireät ja Kiira myös aristi kun lihaksia paineli :/. Onneksi sentään lonkka ei heijastellut muualle, lavoissakin lihakset olivat ihan rennot. Kiiralla ilmeisesti on jokin virheasento lonkassa, kun vasen jalka koukistuu ruumiin alle (eikä hieman sivulle kuten kissoilla yleensä) eikä jalkaa saanut käännettyä ulospäin yhtä paljon kuin toista.

Kiira sai laserhoitoa jonka pitäisi lievittää kipua, ja sitä jatketaan viikon välein muutama kerta. Molemmille kissoille pitäis varata aika lähieläinlääkäristä hammaskivenpoistoon, jolloin ne rauhoitetaan, ja ajattelin samalla pyytää lonkkakuvien ottamista. Ei tarvitsisi sitten pientä rauhoittaa monta kertaa. Lonkkakuvien jälkeen katsotaan tilannetta ja mietitään miten hoitoa jatketaan. Nyt pitää pitää peukut pystyssä ettei röntgenissä näkyisi kulumaa.