tiistai 30. joulukuuta 2014

Kurkistus viiruvarpaiden ruokakuppeihin

Ruokinta on yksi niistä asioista, joka kissoissa kiinnostaa itseäni todella paljon. Siksi etsin mielelläni tietoa kissan ravitsemuksesta ja parantelen omien kattien ruokavaliota uusimman tiedon mukaan. Iso osa ruokinta-asioista kuitenkin valitettavasti keskustellaan Facebookin puolella ja hyvin pieni osa päätyy tänne blogiin. Nyt voisi olla hyvä aika viimein kertoa, mitä viiruvarpaiden ruokavalioon kuuluu.
 
Yleistä
Viiruvarpaat syövät raakaruokaa, eli ruuan pääpaino on raa'assa lihassa. Ruokinta hoidetaan itsetehdyillä sekoituksilla, joihin punnitaan sopiva määrä lihaa, luuta ja maksaa, ja sitten pakastetaan säilyvyyden vuoksi. Kummallekin kissalle on omat purkkinsa, jotka eroavat ainoastaan määrissä: Eemeli on Kiiraa isompi ja se myös syö enemmän. Yksi laatikko ruokaa riittää yhdelle kissalle 2 tai 2½ päiväksi, riippuen lihan määrästä ja ruuan rasvapitoisuudesta. Kymmenen purkin täyttämiseen kuluu yleensä kahdesta kilosta kahteen ja puoleen kiloon lihaa. Näiden sekoitusten lisäksi kissat saavat kalaa ja lisäravinteita. Viiruvarpaat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä ja aika usein välipalaksi syödään treenipalkkoja tai napostellaan herkkuja.

Operaatio kissanruuan purkitus alkamassa. Tällä kertaa purkkeihin eksyi puolisen kiloa broilerin paistileikettä(köhän tuo paketti nyt oli), kilo broilerin koipilihaa, puoli kiloa broilerin sydämiä, saman verran broilerin kivipiiraa ja 150 grammaa broilerin maksaa. Luisena lihana purkkeihin meni broilerin kauloja (ei kuvassa).

Tässä tekstissä vilahtelee yksittäisten ravinteiden tarpeita (NRC 2006 mukaan, itselleen määrät voi kopioida vaikkapa tästä lehtisestä) ja saanteja, eikä näitä lukuja kannata pelätä. Ne ovat mukana kertomassa matemaattisesti, mitä meidän kissat oikeastaan syövät.

Liha
Liha on meidän kissojen pääravinto. Kiira ja Eemeli saavat kohtuullisen monipuolisesti eri ruhonosia ja eri eläinten lihaa. Tälle monipuolisuudelle ei niinkään ole ravitsemuksellista tarvetta, vaan tykkään itse kokeilla erilaisia lihoja. Ruoka vaihtelee myös sen perusteella, mistä kulloinkin satun ruokaa ostamaan ja mitä kaupassa on tarjolla. Usein lihasekoituksessa on kuitenkin mukana porsaan tai broilerin sydäntä (ravinteikasta ja vähärasvaista ruokaa), broilerin kivipiiraa (hyvä laihdutuspöperö) ja jonkinlaista palalihaa. Yleensä pääpaino on broilerissa, mutta kissat syövät myös punaista lihaa erityisesti sen suuremman rautapitoisuuden vuoksi.

Riistaisempi lihasekoitus: broilerin koipilihaa, hirven jauhelihaa, hevosen palalihaa, porsaan sydäntä, naudanmaksaa ja luista poron jauhelihaa.

Luu
Viiruvarpaiden kalsiumin tarve täytetään luulla, se kun sopii näille kissoille oikein hyvin. Aiemmin käytin kalsiumin lähteenä broilerinkauloja, mutta niiden kalsiumpitoisuus alkoi epäilyttää, joten nyt kalsium on otettu luisesta poron jauhelihasta. Sitä syödään meillä noin 10 grammaa päivässä, josta pitäisi saada kalsiumia suurinpiirtein 500 mg päivässä. Tämä määrä täyttää oikein näppärästi kissan päivittäisen kalsiumtarpeen (noin 200 mg).

Maksa
Meillä maksa toimii A-vitamiinin lähteenä. Yleensä kissat saavat broilerinmaksaa, ja sitä syödään noin 35 grammaa viikossa. Keskimäärin siis A-vitamiinia saadaan vajaa 500 µg päivässä, eli todella reippaasti yli minimisuosituksen (63 µg). Ylimääräisestä A-vitamiinista ei kuitenkaan ole haittaa.

Kala
Kissat tarvitsevat D-vitamiinia, joka meillä otetaan silakasta. Silakka on kalaksi hyvin D-vitamiinipitoista, joten sitä ei tarvitse antaa niin suuria määriä kuin muita kaloja. Kiira ja Eemeli saavat viikoittain noin 50 grammaa silakkaa (= yksi iso silakka tai kaksi pientä) per naama, josta saadaan D-vitamiinia keskimäärin 1,2 µg päivässä. Se on reilusti yli minimisuosituksen (0,4 µg), mutta suosituksessa on ilmeisesti otettu huomioon vain luuston tarvitsema D-vitamiini. Todellisuudessa D-vitamiini toimii monissa eri tehtävissä, kuten immuunipuolustuksessa, joten sen tarvekin on minimiä suurempi. Olenkin harkinnut D-vitamiinin saannin kasvattamista entisestään. Eemeli tosin vihaa silakkaa (syö kyllä kupin tyhjäksi asti, mutta nousee välillä istumaan ja nuolee huulia), joten jos D-vitamiinin saantia tästä kasvatetaan, täytyy siirtyä varmaankin kalanmaksaöljyyn tai pilleriin ihan kollin henkisen hyvinvoinnin takia.

Silakkaa purkissa, pakastamista odottamassa. Silakkaa ei tarvitse pakastaa ennen syöttämistä, mutta itse ostan mielummin vähän isomman satsin kerralla kuin käyn kalatiskillä kaksi kertaa viikossa.

Lisäravinteet
Monipuolinenkaan ravinto ei riitä tyydyttämään kaikkien ravinteiden tarvetta. Tämän takia meillä syödään lisäravinteita.

Päivittäiset purkit rivissä vasemmalta oikealle: sinkki, BE-liuos, glukosamiini, lohiöljy ja merilevä.

Sinkki
Sinkki on yksi niistä mineraaleista, joita ei vaan saa tarpeeksi ruuasta. Se on kuitenkin mineraalina tärkeä, ja sitä tarvitaan ihan koko kehossa. Siksi meillä syödään puolikas 15 mg sinkkipilleri päivässä per naama. Meillä sen lisääminen ravintoon tuntui erityisesti parantavan turkin laatua ja vähentävän karvanlähtöä.

BE-liuos
E-vitamiinin puutostiloja kissalla ei tunneta. E-vitamiinista tulee kuitenkin raakaruokinnassa laskennallisesti puutetta ja sen tarve lisäksi kasvaa jos kissalle syötetään kalaöljyä. Kiiran nivelongelmien takia meillä annostellaan kalaöljyä aika reippaalla kädellä, joten E-vitamiinilisä otettiin käyttöön. Lisäksi E-vitamiini saattaa helpottaa nivelrikkokipua, joten sen lisäämisestä ei ole ainakaan haittaa. BE-liuoksesta kissat saavat tällä hetkellä päivittäin 6 mg E-vitamiinia ja plussana vielä B-vitamiineja. Liuoksen annostelu on kuitenkin nyt tuplattu, koska omasta mielestäni 6 mg on liian vähän viiruvarpaiden tarpeisiin.

Kalaöljy
Omega-3:sten tarvetta kissalla ei tunneta, mutta kalasta saatavilla omega-3:silla, EPA:lla ja DHA:lla, on monia terveyshyötyjä. Lisäksi EPA ja DHA ovat tutkimusten mukaan hyödyksi nivelrikon hoidossa, joten kalaöljyä syötetään meillä päivittäin. Nyt meillä on käytössä Grizzlyn lohiöljy, mutta en ole kalaöljyssä merkkiuskollinen vaan ostan sitä mitä sattuu löytymään. Kalaöljyä viiruvarpaat syövät ehkäpä puolikkaan teelusikallisen päivässä.

Merilevä
Kissa tarvitsee jodia muun muassa kilpirauhasen toimintaan, mutta jodia on aika vaikeaa saada tarpeeksi tavallisesta ruuasta. Merilevä on kuitenkin hyvä jodin lähde ja bonuksena se saattaa myös pehmittää hammaskiveä. Itse menin joskus sortumaan Plaque-Offiin (vinkki: ei kannata), mutta aion siirtyä edullisempaan valmisteeseen kunhan tämä purkki on syötetty loppuun. Meillä syödään merilevää vajaa mitallinen päivässä, josta viiruvarpaat saavat jodia vajaat 200 µg (tarve 88 µg).

Nivelravinne
Jahti & Vahdin nivelravinne on glukosamiini-kondroitiini-MSM valmiste, jota syötetään Kiiralle nivelrikon takia. Eemelikin saa tätä nivelravinnetta, koska se sisältää mukavan määrän mangaania, josta meillä tulisi muuten puutosta. Mangaanin puutosta ei kissoilla tunneta, eikä sen lisääminen olisi mitenkään pakollista, mutta miksipä tuota olisi antamattakaan kun iso purkki seisoo kaapissa.

Hammashuoltorustot
Viiruvarpaat tuntuvat keräävän helposti hammaskiveä, joten hammashuolto on tärkeää. Kiiran ja Eemelin hampaat harjataan päivittäin, mutta se ei yksistään riitä estämään hammaskiven syntyä. Luisista broilerin paloista ei vaikuta olevan meillä hyötyä, koska ne vain puraistaan muutamaan osaan ja nielaistaan. Koirille monet syöttävät rustoja hammaskiven ehkäisyyn, joten päätin kokeilla niitä Kiiralle ja Eemelille. Lyhyen kokemuksen perusteella voin sanoa että tässä se nyt on, meille sopiva hammashoitoherkku. Kissat joutuvat askartelemaan vähintään puoli tuntia pienehkönkin palasen kanssa. Rusto on lisäksi luuhun verrattuna niin pehmeää, että se ei murru hampaan päässä vaan hampaat uppoavat rustoon ihan kunnolla. Eemelillä hammaskivi näyttäisikin vähentyneen rustojen syöttämisen ansiosta. Viiruvarpaat saavat askarreltavakseen rustonpalaset vähintään kerran viikossa.

Possunrustoa. Tätä palasta ei syödä kerralla, vaan jaan tämän ehkäpä neljään osaan.

Herkut
En ole varmastikaan epätyypillinen kissanomistaja, jos sanon että meillä on ostettu kissoille herkkuja enemmän kuin laki sallii. Herkkuja löytyy jos jonkinmoista, siitäkin huolimatta että niitä ei syödä kovin usein. Pääasiallisena treeninamina meillä toimii Power of Naturen Natural Cat -raksut. Ne ovat erittäin lihaisia ja laadukkaita nappuloita, vaikka raksujen laadulla nyt ei niin olekaan väliä, niitä kun syödään treenipäivinä ehkä korkeintaan kymmenen grammaa. Superpalkkana taas käytetään Royal Caninin raksuja. Superpalkan ravitsemuksellisesta laadusta en jaksa välittää, koska niitä syödään treenipäivinäkin korkeintaan muutama. Raksujen lisäksi meillä on lähes aina kaapissa muitakin herkkuja ja kuivattuja lihapaloja. Silloin tällöin kissat saattavat saada palan juustoa, kinkkua tai vastaavaa ihmisten ruokaa. Kalkkunaleikkele on meillä osoittautunut hyväksi palkaksi vieraissa paikoissa, niissä tilanteissa kun Kiiraa vähän arveluttaa eikä se raksupalkkion vuoksi suostu edes liikahtamaan. Herkkuja meillä syödään (treenipalkkoja lukuunottamatta) kuitenkin melko harvoin.


Herkkukaapin sisältöä: kanakierteitä, raksuja ja kuivattua maksaa. Lautasella kuivaherkkuja: pupunkorvia, possunkorva, poron kylkipala ja kuivattua juustoa.


Jos jätetään herkut sikseen, tältä sitten lopulta näyttävät viiruvarpaiden ruokakupit. Lihasörsselin päällä on kalaöljyä, BE-liuosta, merilevää ja nivelravinnetta. Tästä puuttuu sinkki, jonka kissat saavat pillerinä ennen ruokaa, ja luinen liha. Kalsium heikentää monien muiden ravinteiden imeytymistä, jonka takia meillä syödään luut toisella aterialla ja lisäravinteet toisella.


Iltaruoka.
 
Ja tältä näyttävät kissat, jotka odottavat että lopetan ruokakuppien kuvaamisen ja annan ruokaa nälkäisille lapsosille:

Raitapaitaisia nälkäkurkia.


Onnellista uutta vuotta!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluinen tervehdys

Kiira: "Onpas hauskoja nämä joulukoristeet."

Eemeli: "No niinpäs onkin, nää pallot heiluu hauskasti."

Kiira: "Hups, kiinni jäätiin."

Kiira: "No nyt mä nappaan tän!"

Kiira: "En mä tehny yhtään mitään, oon ihan kiltti ja viaton."

Eemeli: "Ja mä olen tosi reipas ja komea."

Iloisen kissamaista joulua kaikille blogin aktiivisille ja satunnaisille lukijoille!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Agilitya videolla

Kiireinen omistaja ei ole edelleenkään ehtinyt kauheasti touhuta kissojen kanssa tai päivittää blogia (tarkoituksena olisi tehdä blogipostaus ainakin meidän kissojen ruokinnasta), mutta tässä olisi aiemmin tänä syksynä kuvattu agilitytreenivideo. Mun oli tarkoitus treenata kummankin kanssa, mutta Kiira varasti shown, kuten aina. Ensi viikon sunnuntaina järjestetään eläintarvikeliike Petolassa kissa-agilitytapahtuma, ja sinne olisi tarkoitus mennä pikkuneidin kanssa koittamaan. Taitava se on kotona, mutta vieraassa paikassa saattaa olla ettei agilitysta tule mitään. (Pahoittelen, videolla kuulostan todella tyhmältä ja lisäksi kännykän videonmuokkausohjelma ei ole hääppöinen, jonka takia video katkeaa kummallisista kohdista.)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kiireitä ja syksyn kuulumisia kuvina

Huh huh, ehdinpä viimein päivittää myös blogia! Koko syksy on ollut ihan hullun kiireinen gradun ja muiden opiskelujuttujen parissa. Teen kissa-aiheista gradua ja kehitän laajaa kissojen persoonallisuuskyselyä, eli näistä karvakavereista ei kyllä ole ollut pulaa. Kiire on tosin aiheuttanut sen, etten ole ehtinyt juuri viettää aikaa omien kissojen kanssa, mikä on tuottanut suuria omantunnontuskia.

No, sitten kuulumisiin. Ainoa iso juttu mitä syksyn aikana on tapahtunut, on se että kaverin Tesla-kissa ja Teslan uusi pikkuveli Alfred olivat meillä hoidossa pari viikkoa alkusyksystä. Eemelillä ei alkusähinöiden jälkeen ollut mitään ongelmia sulattaa hoidokkeja, mikä olikin arvattavissa.

Edessä Tesla, sen takana Alfred ja kauimpana Eemeli

Eemeli ja Alfred ihmettelemässä parvekkeella

Meidät kuitenkin yllätti positiivisesti se, että Kiirakin sieti Alfredia jo kahden viikon aikana paljon paremmin kuin (Eemelin lisäksi) ketään muuta kissaa. Alfred mahtui Kiiran kanssa samaan aikaan tuolle ylempänä näkyvälle parvekkeen ruuvipenkille, Alfred sai makoilla korissa nukkuvan Kiiran vieressä ja neiti hakeutui ihan itse Alfredin ja Eemelin lähelle sängylle nukkumaan:


Oli todella mukavaa nähdä että Kiira suhtautui niin suopeasti pieneen ja hirmu kilttiin kissapoikaan, joten aloin taas herätellä toiveita Eemelin leikkikaverista. Nyt kolmas kissa on harkinnan alla, ja alustavasti olisi pari mielenkiintoista pentuetta syntymässä ensi vuoden puolella, joten saa nähdä saataisiinko tänne ensi keväänä/kesänä kauan kaivattu viikari :)

Muuten ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä, muuta kuin että kissat ovat olleet kumman läheisiä viime aikoina. Yleensä ne kyllä viihtyvät toistensa seurassa ja pesevät toisiaan päivittäin, mutta harvemmin nukkuvat vierekkäin. Nyt kuitenkin on söpöstelty aivan valtavasti.


Tuo ylläoleva kuva on ihana, se muistuttaa mua tästä kuvasta jonka otin kun kissat olivat vielä aivan pieniä:

Ihan sama asento!


Välillä on myös söpöilty ja väsyilty yksinäänkin.



Ja silloin tällöin myös kiukuttu:


Ja sitten taas halittu vähän lisää:


Ehkä paras asia kissojen osalta koko syksyssä on se, että molemmat, erityisesti Eemeli ovat tosiaankin laihtuneet. Juuri tänään punnitessa Eemeli painoi 4,3 kiloa (verrattuna siihen että se on enimmillään painanut 5,3 kiloa, painoa on siis pudonnut kokonainen kilo!) ja Kiira 3,9 kiloa. Eemelistä kyllä näkee että se on laihtunut, sen vatsamakkarat ovat kadonneet ja poju näyttääkin varsin linjakkaalta.

Tässä hyvin lyhyesti viiruvarpaiden syksy, pahoittelen pitkää päivitysväliä!

lauantai 9. elokuuta 2014

Hankintoja ja askartelua

Oon hetken ollut huolissani meidän kissojen E-vitamiinin saannista, joten päätin tilata sitä lisäravinteena. Kalaöljy sattui loppumaan juuri sopivasti, joten tilaukseen tuli myös uusi öljypullo. E-vitamiinilisäksi valikoitui BE-liuos, eipä noista B-vitamiineista haittaakaan ole.


Toisesta paikasta tilasin askartelumateriaaleja. Kuvassa näkyvästä mustasta nylonnauhasta, heijastinnauhasta, soljista ja yhdestä D-lenkistä olisi tarkoitus tehdä Kiiralle valjaat. Tuon vihreän satiininauhan ostin myös valjaita varten mutta ei väri ollutkaan yhtään sopiva. Täytyy siis vielä käydä ostamassa sopivan väristä koristenauhaa. Tuosta punaisesta nauhasta ja BGB-lukosta taas olisi tarkoitus tehdä viiden metrin mittainen grippiliina.


Ja tottakai, siellä missä tapahtuu, on myös Kiira:


Tilasin myös mustaa heijastinnauhaa ja pari muutakin lenkkiä ja lukkoa, mutta en muistanut ottaa materiaaleista kuvaa ennen askartelua. Tässäpä siis kuva valmiista 3 metrin mittaisesta monitoimihihnasta:


Mikään kukkanen se ei ole, mutta jämäkkä ja toimiva. Hihnan kestävyys tuli jo testattua eilen iltalenkillä kun Kiira lähti yhtäkkiä juoksemaan kohti puuta, eikä hidasliikkeinen ja -älyinen omistaja ihan pysynyt perässä :D 

Kissat ovat edelleen ihan väsyneitä helteestä. Paksuilla turkeilla tulee varmasti kuuma, jonka takia Kiira nukkuu vielä useammin selällään kuin normaalisti ja kaikenlaisissa ihmeellisissä asennoissa. Aika ergonomista:


Eemeli jaksoi helteestä huolimatta eilen aamulla jopa vähän leikkiä. Se juoksi hirmuista vauhtia pienen hiirilelun perässä ja sekosi välillä ihan täysin. Päivällä olotila oli kuitenkin taas tälläinen:

maanantai 4. elokuuta 2014

Huh hellettä ja vauvaset eläinlääkärillä

Täällä on aivan hirveän kuuma. Itsehän siis rakastan lämpimiä kelejä ja sisällä palelen jo 23 asteessa, mutta nyt sisälämpötila huitelee pahimmillaan kolmessakympissä, joten vähän kyllä jo ahdistaa. Eläimetkään eivät selvästi nauti näin kuumista keleistä, onneksi kaverini otti kesäksi hoitoon meidän pahiten helteistä kärsivän käärmeen. Kissatkaan eivät paljon muuta tee kuin makaa, tällä tavalla:


Illalla onneksi alkaa usein edes hieman viiletä, ja silloin etenkin Kiira siirtyy viileälle parvekkeelle huilimaan.


Välillä täytyy kunnon prinsessan tavoin tietysti muistaa poseerata :D


Käytettiin ipanat myös lääkärissä rokotuksilla. Nyt eläinlääkäri ei valittanut että kumpikaan olisi liian pulska, joten ehkä Eemeli onkin laihtunut! Mun silmiin nuo molemmat näyttävät vähän paksuilta, mutta kylkiluut ja selkäranka tuntuvat kuitenkin hyvin molemmilla. Kaipa se sitten on tuo supertuuhea turkki joka hämää.

Eemelin eläinlääkärireissu ei sujunut muuten hyvin. Eemeli on aina ollut vieraissa paikoissa vähän arempi kuin Kiira, mutta eläinlääkärissäkin se on aina uteliaisuuttaan lähtenyt kopasta seikkailemaan. Nyt se ei kuitenkaan suostunut edes tulemaan itse laatikosta. Kun nostin Maapun eläinlääkärin pöydälle, se kyhjötti todella reppanan näköisenä häntä takajalkojen välissä. Raasu :{ Luulen että sillä on vielä mielessä viimeisin eläinlääkärireissu tammikuulta, jolloin se oli kipeä. Raukalta otettiin silloin verinäyte ja kaikkea, joten voi olla että se yhdistää tutun eläinlääkäriaseman hajut tuohon ikävään käyntiin. Onneksi tällä kerralla kiltti eläinlääkäri antoi raksuja Eemelille, joten kollipoika ei edes huomannut koko rokotusta. En oikein tiedä pitäisikö Eemeliä totuttaa vieraisiin paikkoihin jottei stressi olisi niin kova, vai pitäisikö päinvastoin yrittää välttää matkustelua kun kissa ei selkeästi siitä tykkää.

Kiira taas oli eläinlääkärillä oma superpirteä ja reipas itsensä. Se oli odotushuoneessa vähän malttamaton, joten päästin sen kopasta tutkimaan paikkoja. Valjaita ei ollut päällä, joten itse tietenkin kävelin sen kintereillä ja vahdin kissaa herkeämättä. Kiira tutki uteliaana paikkoja mutta sitten lähti viipottamaan innoissaan kassatiskin taakse :D Neiti joutui siis uudestaan koppaan ja olikin sitten ihan nätisti loppuajan.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesäpäivä Kiiran kanssa

Keskiviikkona (joo, olen vähän myöhässä tässä päivityksessä) lastasin Kiiran Temppukissat-blogin pitäjän Elinan autoon ja lähdettiin viettämään kesäpäivää kissojen kanssa Riitan kotiin. Riitta on SAGIK:n jäsen ja todellinen kissaihminen, jonka sain huomata kun noustiin autosta. Hän oli rakentanut kissoille ehkäpä meidän kaksion kokoisen ulkoaitauksen, jossa kissojen on siis mahdollista olla turvallisesti myös vapaana.

Kiira oli tietysti ihan into piukassa kun se pääsi kopasta ulos seikkailemaan. Riitan omista kissoista oli tietysti jäänyt aitaukseen hajuja, joita Kiira haisteli. Paikalle tuli useita ihmisiä ja kissoja, ja Kiira jopa haisteli yhtä kissaa nenät vastakkain. Jossain vaiheessa se kuitenkin huomasi, että joka suunnalla käveli vieraita kissoja, jolloin iski ahdistus. Neiti pääsikin hetkeksi koppaan rauhoittumaan ja loppuaika menikin oikein mallikkaasti. Kiira on yleensä huono matkustamaan autossa, mutta vieraassa paikassa oli ilmeisesti niin jännää että pikkuneiti nuokkui koko kotimatkan. Valitettavasti itse tapahtumassa tuli keskityttyä vain omaan kissaan enkä tullut ottaneeksi kuvia, mutta tässä Kiiran fiilikset heti reissun jälkeen:

Pikkuneidillä on väsy.

Ennen reissuun lähtemistä pähkäilin, otanko vain Kiiran vai molemmat katit. Eemeli ei oikein osaa olla yksin, mutta se toisaalta tulee huonommin toimeen autossa, ei jaksa olla kopassa ja välillä ahdistuu vieraissa paikoissa, joten ajattelin että on parempi lähteä ihan tyttöporukassa. Avomies jäi viihdyttämään Eemeliä, ja pitkästä poissaolosta huolimatta se ei kuulemma ollut vaikuttanut yhtään ahdistuneelta! Kun tultiin, Puumeli alkoi heti haistella ja pestä siskoa, eli ikävä kyllä selkeästi oli. Kiva kuitenkin että se ei enää tunnu stressaavan Kiiran poissaolon takia.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Hoidatko kissaa vai ideologiaa?

Varmasti kukaan ei suuremmin pidä siitä, että joku muu kyseenalaistaa omia mielipiteitä, tapoja ja toimintaa, etenkään jos kritiikki kohdistuu oman lemmikin hoitamiseen. Kuitenkin lemmikkiensä hyvinvoinnista aidosti kiinnostuneet ottavat yleensä asiallisen kritiikin vastaan, hakevat myös itse tietoa asioista ja muuttavat toimintatapojaan jos perustelut siihen ovat tarpeeksi vahvat.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa pyörii joukko ihmisiä, jotka eivät kestä kritiikkiä. Nämä ihmiset eivät hoida kissaa vaan ideologiaa. Näillä ihmisillä on jokin ideologia, vaikkapa "näin on aina ennenkin tehty" tai "kissan luontoon kuuluu päästä ulos". Koska kyseinen ryhmä hoitaa ideologiaa, he eivät ole ikinä tarkastelleet hoitotapojaan kriittisesti, jonka takia he eivät kestä niiden kyseenalaistamista muidenkaan taholta. Tälläiset ihmiset suuttuvat suhteettoman paljon pelkästään siitä, että joku kysyy perusteluja ideologian määrittämälle toimintatavalle, eivätkä kykene perustelemaan näitä tapojaan järkevästi. Väittely ideologian hoidosta alkaa nopeasti kiertää kehää, koska perustelujen puutteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toistella omaa mielipidettään.

Itselläni on ideologia, jonka mukaan kissojamme pitäisi aktivoida joka päivä esimerkiksi ulkoilulla, tempputreenillä tai agilitylla. Nyt kesäaikaan helle kuitenkin verottaa kissojen voimia, joten eräänä päivänä tunnin ulkoilun jälkeen Kiira oli aivan väsynyt sekä loppupäivän että vielä koko seuraavankin. Tässä tilanteessa minulla siis oli kaksi vaihtoehtoa: joko voin hoitaa ideologiaa ja alkaa aktivoida väsynyttä neitiä tai kuunnella kissaani ja antaa sen levätä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja sinä päivänä tarjosin Kiiralle vain lepoa ja rapsutuksia.

Seuraavan kerran kun sinä, juuri sinä joka nyt tätä luet, ärsyynnyt sinuun kohdistuvasta kritiikistä, pysähdy hetkeksi miettimään. Ärsyynnytkö koska kritiikki on perustelematonta vai siksi että kissan sijasta hoidatkin ideologiaa?


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Eemeli on hyvin, hyvin fiksu

Tänään on ollut törkeän kuuma myös sisällä, joten suunnitelmien remonttipäivä muuttuikin laiskotteluksi. Aloin huvikseni selata koneelle kertyneitä valokuvia ja eteen sattui pari vanhaa kuvaa Eemelistä. Näistä kuvista varmaan käy ilmi, miten älykäs eläin tuo poika on.



Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuossa toisessa kuvassa tapahtuu :D

Nyt alkaisi näyttää siltä että Kiiran kanssa selvittiin säikähdyksellä, koska neiti on ollut aivan normaali koko päivän. Onneksi!

Eläinlääkärireissulta säästyttiin?

Kiiran kanssa meinasi olla lähtö lääkäriin, mutta nyt näyttäisi siltä, että tarvetta ei olekaan. Kiira siis eilen iltapäivästä alkoi aristaa toista silmää. Neiti piti silmää välillä puoliummessa ja välillä näytti aivan normaalilta, mutta silmä ei ollut turvonnut, siinä ei näkynyt mitään eikä se punoittanut tai rähminyt, joten päätettiin odottaa tähän päivään. Tänään Kiira on kuitenkin ollut ihan normaali. Tietysti pikkuneitiä tarkkaillaan vielä ja kiikutetaan heti lääkäriin heti jos Kiira aristaa silmää, mutta nyt alkaa olla aika huojentunut olo. Kyllä nuo pienet karvakasat osaavatkin aina säikäyttää!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesälaiskuus ja juhannusta

Olen ollut nyt pari viikkoa laiska enkä ole siis tehnyt kissojen kanssa juuri mitään. Siitä ei onneksi ole kauheasti haittaa, koska karvainenkin porukka on ollut aika velttoa. Kaksi kolmasosaa kuvista on kännykällä otettuja, joten ei kannata kauheasti zoomailla.




Juhannuksena oltiin koko viikonloppu anoppilassa. Appivanhemmilla on vapaasti ulkoileva tyttökissa, joka on arka sekä vieraita ihmisiä että kissoja kohtaan, ja peloissaan usein uhkailee hyökkäilemällä kohti. Onneksi meidän kissat osaavat käyttäytyä eivätkä tunge naamalle, joten tämän tyttökissan sähinöitä lukuunottamatta vierailut ovat aina menneet hyvin. Eemeli tosin on aina mennyt sekaisin tämän vieraan kissan hajusta ja sähissyt lähelle tulevalle siskollekin, mutta hajut ovat aina tasaantuneet ensimmäisen illan aikana ja viimeistään seuraavana aamuna Eemeli on ollut oma nallemainen itsensä. Tällä kertaa Eemelillä oli päässä naksahtanut joku vipu eri suuntaan ja se oli yhtäkkiä päättänyt yrittää kaveraata tyttökissan kanssa. Se siis säntäsi kuristen kohti aina kun tyttökissa tuli sisälle, ja muutenkin yritti jatkuvasti lähestyä kissaa kurinan saattelemana. Mistään hajuherkkyydestäkään ei ollut enää tietoakaan. On sanomattakin selvää ettei tyttökissa arvostanut Eemelin lähestymisyrityksiä, mutta onneksi Pumaska on edes niin fiksu että tajuaa olla menemättä ihan lähelle. Eemelin uusi käyttäytymismalli on tietysti hieman ikävää appivanhempien kissalle, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että poju on niin avoin ja sosiaalinen.

Kiira taas sai anoppilassa uutta virtaa, ehkäpä sen takia että on enemmän tilaa riehua, ja juoksi ympäriinsä koko viikonlopun. Appivanhempien luota löytyi kivoja lelujakin, erityisen ihana oli jonkun lattialle jättämä pussinsulkija jolla Kiira leikki kunnes erehdyksessä työnsi sen jääkaapin alle. Me ihmiset taas söimme (ihan liikaa) grilliruokaa ja herkkuja. Oli kaiken kaikkiaan siis erittäin mukava juhannus!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tuholaisongelma

Meillä asuu tuhoeläin. Sen lisäksi että se varastaa ihmisten ruokia, myllää vaatekaapeissa ja välillä huutaa kuin palosireeni, se iskee pienet naskalihampaansa kaikkeen sopivaan. Tässä esimerkkinä jäljet, joita tuholainen on saanut kahden päivän aikana:

Ja julkeaakin vielä mokoma katsoa tuollaisella ilmeellä.

Pikkuneiti siis harrastaa pahvilaatikoiden tuhoamista. Poikkeuksellisesti se on tällä kertaa riuhtonut laatikkoa niin voimallisesti, että sitä ei voi enää laatikoksi kutsua. Tuota pahvisilppua on ihan kiitettävästi laatikon ympärillä ja paljon myös kuvan ulkopuolella. Eemelikin tykkää laatikoista ja saattaa hyvin satunnaisesti nakertaa niitä, mutta ei läheskään niin kovalla innolla kuin Kiira. Mahtaakohan pahvilaatikko käydä hampaidenhoitoherkusta? :D (Ja kyllä, meillä on ihan sallittua repiä pahvilaatikoita. Kiirakin on oikeasti rakastettu perheenjäsen eikä tuhoeläin.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Luonnontieteiden kandidaatti!

Kuten otsikko kertoo, opiskelu on nyt johtanut siihen, että eilen kolahti postiluukkuun tutkintotodistus joten itsestäni tuli siis virallisesti luonnontieteiden kandidaatti. Alemmalla korkeakoulututkinnolla ei tällä alalla mitään vielä tee, mutta onhan se ihan kiva tuntea että on päässyt jossain eteenpäin. Seuraavaksi olisi siis vuorossa maisterinpaperit, joiden saamiseen menee varmaan puolestatoista kahteen vuoteen, ja sitten nokka kohti jatko-opiskelua.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Erikoisruokaa nivelongelmiin?

Kun Kiiran lonkat kuvattiin, meille suositeltiin nivelrikkoisen kissan hoitoon tarkoitettuja eläinlääkäriruokia. Näitä löytyy sekä Royal Caninilta, Hill'siltä että Specificiltä. Näitä ruokia yhdistää niihin lisätty glukosamiini ja kondroitiini sekä omega-3-rasvahappojen suurempi määrä verrattuna merkkien muihin ruokiin.

Meidän kissat ovat pennusta saakka syöneet raakaruokaa ja erityisesti Kiiran nivelrikon takia en todellakaan aikonut vaihtaa nivelruokiin. Kuivaruuissa on ongelmia kissojen kannalta: kissa ei tarvitse käytännössä ollenkaan hiilihydraatteja mutta kuivaruuassa niitä on yleensä hyvin paljon. Lisäksi ruuan kuivuus voi aiheuttaa vähän juoville kissoille ongelmia virtsateissä. Näissä nivelrikkoisille suunnitelluissa kuivaruuissa on kuitenkin ongelmia myös nivelvaivojen hoidon kannalta.

Vaikka ruuat on suunniteltu nivelvaivaisille kissoille, niissä on yleensä melko vähän glukosamiinia. Kissoille suositellaan usein 125-500 milligrammaa glukosamiinia päivässä, alkuannostukseksi yleensä 250-500 milligrammaa. Itse syötimme alkuannostuksena 250 milligrammaa päivässä ja ylläpitoannostuksena ensin 125 milligrammaa, mutta nyt kun olemme siirtyneet pillereistä jauheeseen, annostus on varmaan lähempänä 250 milligrammaa. Royal Canin Mobility-kuivaruuassa on glukosamiinia ja kondroitiinia (näitä ei jostain syystä ole ilmoitettu erikseen) 1000 milligrammaa kilossa ruokaa. Jos ajatellaan että tästä määrästä kaksi kolmasosaa on glukosamiinia, meidän alkuannostuksen saavuttamiseksi ruokaa pitäisi syöttää päivittäin 370 ja puolikkaalla ylläpitoannostuksella 185 grammaa. Hill's j/d-kuivaruuassa glukosamiinia on 1034 milligrammaa kilossa. Tätä ruokaa siis täytyisi syöttää aluksi 240 grammaa ja sitten pudottaa annostus 120 grammaan päivässä. Specific Joint Support -kuivaruuassa taas glukosamiinia ja kondroitiinia on yhteensä 2520 milligrammaa kilossa. Jos oletetaan taas, että glukosamiinia on kaksi kolmasosaa, tätä ruokaa täytyisi syöttää aluksi 150 grammaa ja ylläpitona 75 grammaa. On siis sanomattakin selvää, että mikään näistä kuivaruuista ei yllä glukosamiinin suositusmääriin, Specific pääsee lähimmäs mutta silläkin meidän 4-kiloinen Kiira pääsisi lihomaan reippaasti. Helpointa on siis nauttia glukosamiini purkista.

Toinen nivelruokien ongelma on hiilihydraatit. Kaikki ruuat koostuvat pääasiassa kasviperäisistä tuotteista:
Royal Canin: maissijauho, maissi, riisi, vehnägluteeni*, kuivattu siipikarjanvalkuainen, maissigluteeni, eläinrasvat, kasvikuidut, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kalaöljy, soijaöljy, sikurikuitu, kivennäisaineet, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, Uuden Seelannin viherhuulisimpukkauute (GLM 0,3%), hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde).
Hill's: maissi, kanan- ja kalkkunanlihajauho, maissigluteenijauho, eläinrasva (sika), riisi, juurikasleike, kalaöljy, kivennäiset, hernelesejauho, lihauute, soijaiöljy, L-karnitiini, mineraaleja, tauriini, äyriäisten kuorijauho (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinisulfaatin lähde), vitamiinit ja hivenaineet. Säilötty luontaisesti tokoferolisekoituksella, sitruunahapolla ja rosmariiniuutteella.
Specific: vehnä, maissivalkuainen, perunavalkuainen, maissitärkkelys, kalaöljy, maissi, kalajauho, kananmunat, riisi, selluloosajauhe, kivennäisaineet, eläinrasva, vitamiinit ja hivanaineet, hydrolysoitu hiivavalkuainen, metioniini, psylliumkuitu, hydrolysoitu kananrusto (kondroitiinisulfaatin lähde), tauriini, purasruohoöljy, hydrolysoitu äyriäisen kuori (glukosamiinin lähde), L-karnitiini, auringonkukkaöljy.
Hiilihydraatit eivät muutenkaan ole millään tavalla tarpeellisia kissalle, ja näissä ruuissa hiilihydraattien osuus on 35% molemmin puolin. Sen lisäksi, että hiilihydraatit kohottavat veren sokeri- ja insuliiniarvoja (1) ja voivat siten vaikuttaa diabeteksen syntyyn sekä nostavat riskiä virtsakivien syntyyn (2), niillä voi olla suoria negatiivisia vaikutuksia kissan nivelvaivoihin. Glykeeminen indeksi kertoo, miten nopeasti keho pilkkoo hiilihydraatin glukoosiksi ja hyödyntää sen. Mitä suurempi hiilihydraatin glykeemisen indeksin arvo on, sitä nopeammin se käytetään. Ihmisillä nautitun ruuan korkea glykeeminen indeksi on yhdistetty tiettyjen DNA:n toimintaa säätelevien proteiinikompleksien aktivoitumiseen (3). Näiden proteiinikompleksien lisääntynyt aktivaatio taas on yhdistetty nivelrikossa nivelten tulehdustilaan ja rustojen rappeutumiseen (4). Vastaavasti matalan indeksin ruokavaliolla on saatu vähennettyä kroonista tulehdusta, tai ainakin tulehduksesta kertovan proteiinin määrää veressä (5) ja tämän proteiinin kohonneen määrän on havaittu vaikuttavan erityisesti nivelrikosta johtuvan kivun määrään (6). Kissanruuissa käytettävien hiilihydraattien glykeeminen indeksi on korkea, etenkin verrattuna ruokien sisältämiin eläinperäisiin tuotteisiin:
Valkoinen vehnä: 70
Maissijauho: 68
Valkoinen riisi: n. 50-90

Eläinproteiini: 0
Eläinrasva: 0
Hiilihydraattien arvot Sydneyn yliopiston GI-tietokannasta. Ei voida tietysti tietää, millaisia hiilihydraatteja ruuassa on käytetty eivätkä arvot siksi ole tarkkoja, mutta tällaisen ruuan glykeeminen indeksi on varmasti suurempi kuin täysin eläinperäisistä tuotteista koostetun ruokavalion. Tosin ainakin ruokakaupoissa esimerkiksi täysjyväriisi ja -vehnä ovat kalliimpia kuin valkoinen riisi ja vehnä, joten voisi olettaa että kissanruuassakin suosittaisiin mahdollisimman halpoja energianlähteitä. Ei ole tutkittu, miten ruuan hiilihydraatit vaikuttavat nivelrikkoisten kissojen hyvinvointiin, mutta ihmisillä tehtyjen tutkimusten perusteella on mahdollista, että niin sanotut huonot hiilihydraatit lisäävät tulehdusta ja kipua myös kissoilla. Tämä ei varmasti ole yhdenkään nivelongelmaisen kissan kanssa toivottu vaikutus.


Lähteet

1. Farrow HA, Rand JS, Sunvold GD (2004) The effect of high protein, high fat or high carbohydrate diets on postprandial glucose and insulin consentrations in normal cats. Small Animal Medicine chapter meeting. http://www.anzcvs.org.au/samedicine_assets/documents/2004%20sam%20proceedings/farrow.pdf

2. Funaba M, Uchiyama A, Takahashi K, Kaneko M, Yamamoto H, Namikawa K, Iriki T, Hatano Y, Abe M (2004) Evaluation of effects of dietary carbohydrate on formation of struvite crystals in urine and macromineral balance in clinically normal cats. American Journal of Veterinary Research 65:138-142.

3. Dickinson S, Hancock DP, Petocz P,  Ceriello A, Brand-Miller J (2008) High-glycemic index carbohydrate increases nuclear factor-κB activation in mononuclear cells of young, lean healthy subjects. The American Journal of Clinical Nutrition 87:1188-1193.

4. Roman-Blas JA, Jimenez SA (2006) NF-κB as a potential therapeutic target in osteoarthritis and rheumatoid arthritis. Osteoarthritis and Cartilage 14:839-848.

5. Du H, van der A DL, van Bakel MM, van der Kallen CJ, Blaak EE, van Greevenbroek MM, Jansen EH, Nijpels G, Stehouwer CD, Dekker JM, Feskens EJ (2008) Glycemic index and glycemic load in relation to food and nutrient intake and metabolic risk factors in a Dutch population. The American Journal of Clinical Nutrition 87:655-661.

6. Stürmer T, Brenner H, Koenig W, Günther K-P (2004)Severity and extent of osteoarthritis and low grade systemic inflammation as assessed by high sensitivity C reactive protein. Annals of the Rheumatic Diseases 63:200-205.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pari agilitykuvaa

Innostuin taas agilitystä kissojen kanssa, jonka takia olen nyt muutamana päivänä treenannut sitä. Hypyt sujuvat molemmilta jo tosi hyvin ja hyvin pienellä ohjauksella.

Eemeli hyppyesteellä

Kiira samalla esteellä, katse hyvin tiiviisti herkkuun kiinnittyneenä :)

Otin myös mukaan uuden esteen, putken, joka on oikeasti vain meidän kissojen leikkiputki. Ihan toimiva se on silti ollut agilityssä, kissat kyllä ihan selkeästi erottavat treenitilanteet muusta päivästä jolloin se, että putki on muutenkin esillä, ei haittaa. Tämä oli kolmas kerta kun Kiiran kanssa treenattiin putkea. Ensimmäisellä kerralla houkuttelin Kiiraa putkeen ja siitä läpi, nyt se tarvitsee putken läpi menemiseen vain vauhdissa putkensuun osoittamisen. Pikkuneiti Näpsä siis yllätti palvelijat taas oppimisnopeudessa.

Neiti tulossa putkesta

"Tuolla se mun herkku on!"

Tarkoituksena oli treenata molempien kissojen kanssa, mutta agilityssä pikkuneiti varastaa usein shown. Se ei siis suostu pysymään esteiltä pois vaan saattaa suorittaa niitä jopa Eemelin nenän edessä tai sen kanssa rinta rinnan. Ihanaahan se on että Kiira on innoissaan, mutta Eemelin hyvinvoinnin vuoksi pitäisi varmaan alkaa sulkea toinen kissa makuuhuoneeseen ja treenata vain yhden kanssa kerrallaan.

Nyt askartelin lisäksi alitusesteen, johon kumpikin kissa sai ottaa jo kontaktia erittäin hyvin tuloksin. Tarkoitus olisi rakentaa vielä ainakin kepit ja rengaseste, mutta mieluiten myös kaikkea muuta, kunhan tila vaan ei lopu kesken.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Tasapainoinen neiti

Nyt kun kuvapäivitysten makuun on päästy, sainpa taas kuvattua meidän treenejäkin. Ostettiin siis jo aikaa sitten tasapainotyyny, koska sitä fysioterapeutti suositteli Kiiran lonkkien hoitoon. Tyyny on ilmatäytteinen joten sen päällä seisominen tai istuminen vaatii lihasvoimia tasapainon ylläpitoon. Nivelrikossa taas lihakset tuppaavat surkastumaan ja mitä heikommat lihakset ovat, sitä nopeammin nivelpintojen rustot kuluvat. Tasapainoilu on siis nivelten kannalta superhyvää treeniä.


 Orava :D





Kuvissa Kiira näyttää aina jotenkin kamalan pieneltä! Aika pikkuneiti se onkin, mutta ei se livenä sentään noin mini ole. Kuvat itsessään ovat tällä kertaa aika laaduttomia, kuvat on otettu auringon jo laskettua joten aika kohisevia ne ovat.

Myöskin iloisia uutisia Kiirasta, viimeisen parin kuukauden aikana se on alkanut taas noutaa! Ja noin viikko sitten se tiputti eteeni pallon, jota ei ole koskaan ennen kelpuuttanut, ja on nyt juossut sen perässä ihan kiitettävästi. En tiedä onko lonkka nyt jotenkin parempi vai mikä on, mutta pikkuneidin pirteys saa hymyn huulille.