keskiviikko 30. joulukuuta 2015

(Esi)merkillinen Tomu

Viime aikoina on tullut laitettua ihan liian vähän temppujuttuja blogiin. Tai oikeastaan temppuja ei ole edes juuri tullut treenattua, mikä on tosi harmillista kissojen kannalta, kun nykyään meillä on kaksi kissaa jotka imevät oppia kuin sienet, ja Tomppa on vielä niin aktiivinen että sen opettaminen on erityisen nopeaa. Jotain Tompan kanssa on tullut treenattua ja se on oma paikka, jonka virkaa toimittaa pahvilaatikon kansi. Tomu oppi oman paikan noin kolmen toiston jälkeen ja käskysanan liittäminenkin alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Tässä on videota kolmannesta treenikerrasta käskysanan (ja käsimerkin) kanssa.


Tajusin ottaa videota vasta kun olin jo muutaman minuutin treenannut paikalle menoa, joten luoksetulo ei ole järin hienoa. Vika on kyllä väsymisen lisäksi myös ohjaajassa, pitäisi treenata enemmän vauhtia tuohon luoksetuloon. Tässä videolla välimatka on aika lyhyt ihan kuvaamisteknisistä syistä, mutta pari metriä kauempaakin Tomu hakeutuu paikalle ihan huikean varmasti. On se fiksu!

torstai 24. joulukuuta 2015

Karvaista joulua!




Tällä kertaa en edes yrittänyt saada kissoista yhteiskuvaa, niillä oli niin kova vauhti päällä noiden koristeiden kanssa. Sentään yksilökuvista tuli ihan meidän kissojen näköiset: Kiira söpöilee, Tomppa leikkii ja Eemeli on muuttunut joulukuuseksi. :D

Ihanaa, rentoa ja lämmintä joulua kaikille! ♥

tiistai 22. joulukuuta 2015

Aktivointijuttu Mau-kuulumisissa

Sain Ausare-kissalan Katariinalta, joka toimii myös egyptinmau-rotuyhdistyksen lehden päätoimittajana, tehtävän kirjoittaa lehteen jutun kissan aktivoinnista. Koska aktivointi on ruokinnan ohella se asia, josta voisin puhua vaikka vuorokauden putkeen, tehtävä oli erittäin mieluinen! Sain myös hyvin löyhän ylärajan tekstin pituudelle, joten päätin kirjoittaa mahdollisimman kattavan (mutta samalla tiiviin) jutun. Pitkä siitä sitten tulikin!
Jotenkin tosi tutun näköinen tyyppi heti kannessa.


Aktivointijutussa käydään lyhyesti läpi erilaisia tapoja aktivoida kissaa ja vähän pidemmin kissan koulutusta. Lisäksi jutussa on vielä erikseen kissa-agilitysta ja Nose Workista. Lopuksi vielä on vähän höpötystä siitä, mitä meidän kissat osaavat ja siitä, miten aktivointi on auttanut Tomun kanssa. Sain siis kirjoittaa hyvin itseni oloisen jutun, joten sen näpyttely oli todella mukavaa.

Lehtijutussa esiintyvistä kuvista osa otettiin ihan tuota juttua varten, eivätkä ne ole näkyneet täällä blogissa, joten voisin siis esitellä nuo uudet kuvat.


Tomppa näyttää ensin miten kosketuskeppi toimii. Ajattelin että vihreä tausta harmaan kissan kanssa olisi hauska, mutta tuo väri on ehkäpä liiankin ärtsy. :D Kokeilin muokata sitä hillitymmäksikin, mutta sitten siitä tuli vain pliisu. Olkoon sitten mielummin ärtsy.



Tässä Tomppa demonstroi istumisen opettelua. Kuva kannattaa muuten avata isommaksi, se näkyy tekstissä niin kovin pikkuruisena. Sarjan kuvaaminen oli todella vaikeaa, koska Tomu osaa istua niin pienestä vihjeestä ja sille on myös tullut koulutetuille kissoille tyypillinen automaatti-istuminen temppuillessa, joten kuvasarja ei valitettavasti näytä yhtään siltä millaista yleensä ensimmäisellä kerralla istumisen opettelu näyttää. Hauskana anekdoottina voisi vielä kertoa sen, että jokainen sarjan kuva on oikeasti koottu kahdesta kuvasta. Noissa kuvissa Tompan liikkeet olivat kaikista parhaimmat, mutta miehen käsi oli niin ylhäällä ettei se näkynyt kokonaan. Leikkasin siis kädet toisista kuvista ja liitin kuvaan vähän lähemmäs Tomua.


Ja viimeisenä Tomu näyttää jokin aika sitten oppimansa talouspaperirullan kaatamisen. Tätä temppua oli ehdottomasti hauskin kuvata. Tätäkin kuvaa täytyi tosin muokkailla vähän enemmän, koska Tomun takana näkyi mielestäni erittäin häiritsevästi pistorasia. Kuvassa myös näkyy jotenkuten Tompan valtavat reisilihakset!

Jouluaiheinen kysymys: millaista aktivointia kissasi toivoisi joululahjaksi?

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Ulkoiluhankintoja

Ankea kesä oli ja meni. Tilalle tuli ankean sateinen syksy ja sitäkin ankeamman sateinen talvi. Ulkona ei olla siis kauheasti päästy käymään, mutta se ei tietenkään estä hankkimasta tuikitarpeellisia tavaroita, kuten uusia valjaita. Kiiran entiset valjaat kun ovat siitä todella huonot, että niiden selkä- ja maharemmit lähtevät liikkeelle ulkoillessa jolloin maharemmi saattaa painaa kainaloita ja selkäremmi tulla ikävästi juuri lapojen päälle.

Jo vanhempi kuva josta näkee hyvin tuon selkäremmin valumisen. Olisipa taas noin ihana sää!

Me käytiin Kiiran kanssa Mustissa ja Mirrissä koittamassa valjaita, koska en halunnut ostaa sikaa säkissä. Rukan pehmovaljaat olivat kohtuullisen mukavat päällä (ainakin siitä päätellen että Kiira käveli niissä melko sievästi), mutta edestä liian leveät, jonka takia Kiiran etujalat olivat koko ajan kävellessä vähän harallaan. Mielestäni todella ihanan näköiset vihreät Hurtan y-valjaat taas olivat liian isot, jopa se kaikista pienin koko. Feel Purrr -kissanvaljaissa taas Kiira oli juuri välikokoinen, eikä niiden laatukaan oikein miellyttänyt. Myyjä sanoi että M-koon Vänttiset, joita liikkeessä ei ollut, ovat suurinpiirtein tuota välikokoa joten päädyin sitten tilaamaan ne oman liikkeen kautta toisesta Mustista ja Mirristä.

Valjaat saapuivat, kaularemmi oli juuri oikean kokoinen.... ja vatsaremmi oli pienimmilläänkin liian iso. Onneksi valjaat ovat kuitenkin sekä Eemelille että Tomulle sopivat, joten niitä ei tarvinnut palauttaa.

Kiiralle sitten tilasin omat valjaat suoraan Arjalta. Halusin Kiiralle vihreät valjaat, koska ajattelin niiden sopivan hyvin Kiiran silmien väriin. Pähkäilin pitkään eri vihreän sävyjen kanssa kunnes päädyin tilaamaan avokadonvihreät valjaat. Väri osoittautuikin juuri sopivaksi!


Tykkään siitä miten valjaat sekä sointuvat Kiiran silmien väriin että korostavat turkin punaisia sävyjä.

Lisäksi osallistuin viime kuussa Tassulinnan arvontaan, jossa voittona oli Nimilaatat.comin heijastava laatta ja tilasin samalla toisenkin. Pohdin, ostaisinko kolmannenkin laatan mutta totesin että Eemeli käy niin kovin harvoin ulkona, että voi sitten tarvittaessa lainata Tompan laattaa. Tai Tompan valjaitakin, jos pikkuveli ei enää kasva hirveän paljon. Laatat vaikuttavat todella käteviltä! Toiselta puolelta löytyy kaiverruksena mun ja miehen puhelinnumerot karkaamistapauksien varalta. Mukana tuli myös tälläinen tärkeä "Lemmikkini on yksin kotona" -kortti, joka takaa että esim. sairastapauksissa kissat eivät tule hylätyiksi kotiin.


Kiiran uusiin valjaisiin kiinnitin laatan kaularemmiin, mutta toisiin valjaisiin pujotin laatan D-renkaaseen helpomman irrottamisen vuoksi. Huonon sään (voi miten yllättävää) vuoksi ei olla käyty vielä ulkona testaamassa valjaita, toivotaan että keli taas paranisi!


lauantai 12. joulukuuta 2015

Liebster Award

Sain Liebster Award -blogihaasteen Pikkupetojen Piiviltä. Kiitos siitä!



Säännöt:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia
4. Keksi 11 kysymystä haastetuille

(Mä olen tosin valitettavasti tylsä enkä haasta ketään, kun kaikki ovat tainneet jo tähän vastata.)


Mennään siis Piivin laittamiin kysymyksiin:

1. Onko kissoillasi vesiautomaattia ja jos on, käyttävätkö ne sitä usein?

Meiltä löytyy nykyään tälläinenkin kapistus eikä vesikuppia itseasiassa ole ollenkaan. Pojat ovat sen verran juoksevaisia että kaatuneista juomakupeista tulleita vesilätäköitä sai jatkuvasti olla kuivaamassa, joten otettiin muut kupit kokonaan pois. Aika harvoin kissoja näkyy juomassa, mutta harvoin toisaalta satun olemaan keittiössä kyyläämässäkään niiden juomista.


2. Millä tavoin kissasi pyytävät huomiota?

Eemeli tulee syliin tai makaamaan viereen ja samalla kehrää, leipoo ja siristelee silmiään. Tomu maukuu ja tulee usein hengailemaan johonkin lähelle tai hyppää syliin. Kiira välillä vain änkeää syliin, mutta usein se ensin maukumalla ilmoittaa olevansa paikalla. Jos neiti ei mielestään saa tarpeeksi huomiota, se alkaa muun muassa availla vaatekaapin ovia, rämpyttää keittiön kulmakaappia ja huutaa ovella.

"En mä ole ikinä huomionkipeä!"

3. Onko joku kissoistasi ns. pomon roolissa? Kuka ja miten se ilmenee?

Eemeli. Halutessaan se päättää milloin sosiaaliset kontaktin alkavat ja milloin loppuvat ja se on aivan järkähtämättömän itsevarma. Onneksi Eemeli on kuitenkin myös todella kiltti, joten se ei kiusaa tai pomottele, paitsi että joskus Kiiraa täytyy vähän innostaa leikkimään.

Yleisesti ottaen Eemeli on kuitenkin todella hellä hallitsija.

4. Jos kissasi olisivat jälkiruokia, mitä ne olisivat?

Ihana kysymys! Kiira olisi maustekakku: pehmeä ja makea mutta silti vähän pippurinen. Eemeli olisi korvapuusti: äidillinen ja kotoinen. Tomu olisi jäätelö (lakritsipilkutuksella): aina mukana ja mukava, mutta hiukan sottaava. :D


5. Ovatko kissasi helppoja leikitettäviä?

Pojat ovat. Etenkin Tomppa innostuu ihan mistä tahansa lelusta, oli se sitten huiska, paperitollo tai painilelu, ja se jaksaa juosta ihan läähättämiseen asti. Tompan lempilelu on oikeastaan juuri se mikä lelulaatikosta milloinkin kaivetaan, mutta etenkin huiskat ovat superkivoja. Eemelinkin kanssa on helppo keksiä sille mieluisia leikkejä ja yleensä se leikin aikana sekoaa ja alkaa juosta ympäri asuntoa. Eemeli tykkää huiskista ja välillä se sekoaa myös palloista. Kiira on huomattavasti haastavampi leikkikaveri. Sille kelpaavat kyllä monet lelut, mutta leikkiminen ei innosta sitä jos pojat tungeksivat ympärillä. Sen lempilelut ovat kissanminttuisia, pieniä muovisia juttuja sekä mies, jonka kanssa on kiva leikkiä sängyllä.


6. Tunnistavatko kissasi arkisia sanoja, mitä? 

Kaikki tunnistavat omat nimensä, kysymyksen "onko nälkä?" sekä huudahduksen "mennään syömään!". Kysymys ja nimen sanominen saa kissat tuijottamaan, ruokakutsu taas säntäämään möykäten keittiöön. Lisäksi Eemeli tunnistaa sanat "pestään hampaat" sekä jotenkuten sanan "sivu". Kiira ja Tomu tunnistavat sanat "istu" ja "maahan", välillä näissä on tosin vähän hapuilua.

"No on kyllä jo nälkä, kiitos kysymästä."

7. Mikä on kissojesi lempiherkku?

Tähän on ihan mahdoton vastata. :D Kissat himoitsevat oikeastaan kaikkia herkkuja. Raksut, Coucoun pehmeät herkut, leikkeleet ja juusto ovat ehkä ne himoituimmat. Kahta viimeistä syödään vain ihan erityisissä tilaisuuksissa.


8. Ovatko kissasi jokapaikanhöyliä vai saatko touhuta rauhassa?

Etenkin utelias Tomppa on kaikessa mukana ja kaikkia meidän touhuja täytyy päästä katsomaan lähietäisyydeltä. Kiira ja Eemeli seuraavat toimintaa välillä vähän kauempaakin, mutta yleensä ne haluavat olla ainakin samassa huoneessa kuin me.

Välillä osallistuminen myös väsyttää.

 9. Tykkäävätkö kissasi käyttää ääntään?

Tomu selvästi rakastaa omaa ääntään. Ipana on hyvin harvoin hiljaa, ja vastaa aina jos sille puhelee ja kommentoi jos sitä huomioi. Tomppa kuitenkin vain maukuu ja huutaa, se ei kauheasti puhele kurisemalla. Kiira käyttää ääntään oikeastaan vain silloin kun se haluaa jotain, mutta valitettavasti ääni on kyllä silloin todella kova. Eemeli on meidän kissoista selvästi hiljaisin, sen maukuminen liittyy aina ruokaan. Eemeli kuitenkin kurisee todella paljon, sekä meille että esimerkiksi silloin jos yllättyy, säikähtää tai leikkii (jolloin se juostessaan huutaa KURRURRRURURRURR). Kaikki kissat ovat myös oikein ansioituneita kovaäänisessä kehräyksessä ja Kiiralla kehräykseen liittyy usein myös tyytyväinen urahtelu.


10. Tykkäävätkö kissasi nukkua sängyssä? Ihmisen kanssa vai ilman vai sekä että?

Kaikki nukkuvat mielellään sängyssä sekä meidän kanssa että ilman. Eemeli ja Tomu nukkuvat melkein joka yö sängyn jalkopäässä sylikkäin, Kiira enimmäkseen puussa. Neiti nukkui ennen sängyllä kaikki yöt mutta Tomun tulemisen jälkeen tila on vissiin käynyt liian ahtaaksi. Päivätorkkujakin tykätään ottaa sängyllä, etenkin myttyyn jääneen peiton päällä.

Toisinaan sängylle mahtuu vierekkäin kolmekin kissaa.

11. Mikä on viimeisin asia mitä kissasi ovat tehneet mikä on saanut sinut nauramaan?

Viimeisin taisi olla tyytyväisenä leipova ja kehräävä Eemeli, jolla oli jäänyt kieli ulos. Eemelin kieli vilkkuu todella usein suusta silloin kun se on oikein tyytyväinen, ja sitten se vielä usein tuijottaa meitä suoraan silmiin. Kukaan ei varmaan ihmettele miksi usein tyrskähdellään sille. :D

perjantai 4. joulukuuta 2015

Edistyvät nenäilijät

Kiire yllätti taas, jonka takia en ole ehtinyt päivittää blogia yhtään. Olen kuitenkin lukenut kaikkien seurattavien blogien päivitykset, mutta en ole ehtinyt kommentoida kaikkia (ja osaa kehdannut niiden menneen ajankohtaisuuden takia), pahoittelut siitä! Kissatkin ovat olleet ihan retuperällä ja vähällä aktivoinnilla, jonka takia mies on aktivoitunut poikien kanssa temppujen opettamisessa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jonkun verran ollaan kuitenkin tehty Nose Workia, joten nyt olisi vuorossa kuvapläjäys siitä.

Tarmokkaasti häntä pystyssä eteenpäin.

Tomppa tarkastaa laatikot välillä hiukan lähempää.

Avonaiset laatikot kävivät liian helpoiksi, joten siirryttiin suurinpiirtein suljettuihin laatikoihin. Laatikoiden päälle siis laitettiin palat talouspaperia, joka on sen verran ohutta että eukalyptuksen haju tulee hyvin läpi, mutta se kuitenkin katkaisee kivasti näköyhteyden herkkuihin ja hajulla kyllästettyyn huopatassuun. Videolla Eemeli ei pysty ollenkaan keskittymään, koska mies tekee vieressä ruokaa ja suljetut laatikot taisivat kuitenkin olla kollille liian turhauttava kokemus. Tomu ja Kiira taas etsivät todella hyvin, Tomu supernopeasti ja sähläävästi ja Kiira omalla rauhallisen varmalla tyylillään. Kiiran toisella toistolla unohdin laatikosta herkun, tulipa siis testattua että neiti etsii nimenomaan eukalyptuksen hajua! :D Tomu on näyttänyt myös NW:ssä järkyttävän nopean oppimiskykynsä, ei ihan uskoisi että Tompalla on takana kolme treenikertaa vähemmän kuin Kiiralla ja Eemelillä.


Mulle iski myös varusteluvimma. Saanko esitellä, Nose Work -panta ja -hihna!


Näiden hankinta oli kyllä oikeasti miehen syy. Puhuin sisäetsinnän aloittamisesta ja mies kysyi että mistäs ne kissat tietävät, että nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään hajuja, kun etenkin Tomu tuntuu silminnähden innostuvan laatikoiden kaivamisesta esiin. Vielä vaikeampaa työmoodiin pääseminen on sitten tulevaisuudessa ulkona, jossa on muutenkin paljon kaikkia mukavia hajuja ja tekemistä. Valjaat eivät oikein toimi merkkinä NW-puuhista, koska valjaissa mennään myös ulos ja tässä tulee se ulkoetsinnän ongelma että ulkona valjaita on kuitenkin pakko pitää. Siispä kävin ostamassa kirkkaankeltaisen, helposti tunnistettavan pannan ja hihnan. Näitä tullaan käyttämään ainoastaan Nose Workissa ja aina kun sitä tehdään (kylläkin vain Kiiralla ja Tomulla), jolloin pannan laittaminen kaulaan toivottavasti vahvistuu merkiksi hajupuuhien aloittamisesta. Aika näyttää miten idea toimii!

*nufnuf*

"Täällä kyllä tuoksuu tutulta."

"Hah, tiesinhän mä!"

"Tässä se oli viimeksi."

"Isi sä huijasit, ei se ole täällä!"

"Tämä se on!" 

*omnomnom*

"Ootteko sulkeneet isoveljen tuonne oven taakse? Senkin julmurit!"

"Ei mutta tässä on kyllä hyvä tuoksukin."

"Oota Eemeli, tuun pelastamaan sut ihan justiinsa!"

"Voin jo melkein maistaa ne ihanat herkut."

"Tuolla se herkku on, oon ihan varma siitä!"

"Höh, ei ollutkaan. Innostuin ihan turhaan."

"Täällä on herkkuja!"

tiistai 17. marraskuuta 2015

Raakaruokamyyttejä osa 3: kolmasosa luista lihaa


Tämä myytti on tuttu varmasti lähes kaikille raakaruokkijoille. Ohje sanoo, että aikuisen kissan päivittäisestä ruokamäärästä kolmasosan täytyy olla luista lihaa, että kalsiumia saadaan sopivasti. Pennulla ohjeistettu määrä on suurempi, puolet kaikesta päivän ruuasta, jotta pennun luusto kasvaa normaalisti. Tutkitaan myyttiä vertaamalla tätä ohjemäärää 4-kiloisen aikuisen ja 1,5-kiloisen luovutusikäisen pennun (tuleva aikuispaino 4 kiloa) tarpeisiin ja otetaan mukaan kolme erilaista lihaista luuta/luista lihaa: broilerin kaula, jauhettu luinen poro (Mush) sekä sian luumurske (Maukas).


Kalsiumin tarve ja ruokamäärä

4-kiloisen aikuisen virallinen suositeltu (NRC 2006) kalsiumin tarve on 180 milligrammaa. Itse yleensä suosittelen että annettaisiin tuplasti tuosta, 400 mg, koska kalsiumia tarvitaan jatkuvasti eikä sen pienestä liika-annostelusta ole haittaa. 1,5-kiloisen, aikuisena nelikiloisen, pennun suositeltu tarve on 480 milligrammaa, ja jos annostellaan aikuispainon mukaan ja annetaan hiukan ekstraa, hyvä saanti olisi 600 mg.

Keskimääräinen 4-kiloinen raakailija syö ehkäpä 120 grammaa päivässä. 1,5-kiloinen luovutusikäinen pentu ahmii helposti 200 grammaa ruokaa päivässä. Aikuiselle luista lihaa täytyisi siis antaa kolmasosa ruokamäärästä eli 40 grammaa. Pennulle taas luisen lihan määrä olisi 100 grammaa.


Broilerin kaulat

Broilerin kauloissa on kalsiumia 1,33 grammaa sataa grammaa kohden. Aikuinen kissa saisi 40 grammasta broilerin kauloja mukavat 532 milligrammaa kalsiumia, joka ei ole liian kaukana suositellusta. Hyvältä siis näyttää. Pentu tarvitsee 100 grammaa luista lihaa ja saisi siis syömästään luumäärästä 1330 milligrammaa kalsiumia, yli tuplasti enemmän kuin tarvitaan.


Jauhettu poro

Mushin mukaan sadassa grammassa heidän jauhettua poroaan on 3,19 grammaa kalsiumia. Jos aikuinen kissa söisi tätä 40 grammaa päivässä se saisi 1276 mg kalsiumia, siis yli kolminkertaisesti yli korotetun suosituksen ja seitsemänkertaisesti yli virallisen suosituksen. Pentu, joka söisi samaa luullista lihaa sata grammaa, saisi 3190 mg kalsiumia, yli kuusi kertaa enemmän kuin virallinen suositus ohjeistaa.


Sian luumurske

Maukas-merkin sian luumurskeessa on pakkauksen mukaan 7,56 grammaa kalsiumia sadassa grammassa. 40 grammaa luumursketta syövä aikuinen saisi 3024 milligrammaa kalsiumia. Se on seitsemänkertaisesti yli korotetun suosituksen ja huikeat 16 kertaa yli virallisen suosituksen. Sata grammaa syövä pentu taas saisi 7560 grammaa kalsiumia eli 12 kertaa yli korotetun ja 15 kertaa yli virallisen suosituksen.


Pohdinta

Tässä vaiheessa paljon luuta syöttävä voi kysyä että mitäs sitten, eihän siitä ylimääräisestä luusta ja kalsiumista haittaakaan ole. Pienellä yliannostuksella ei olekaan. Sen takia itsekin suosittelen mieluummin antamaan hiukan liikaa kuin täsmälleen NRC:n suositusten mukaisesti, jolloin varmistetaan että myös ne kissat, jotka syystä tai toisesta imeyttävät kalsiumia heikommin, saavat sitä tarpeeksi. Kuitenkin pennuilla suuri yliannostus, noin kolminkertainen määrä NRC:n suosituksiin verrattuna, haittaa magnesiumin imeytymistä ja voi hidastaa kasvua (Howard ym. 1998). Liiallinen kalsiumin saanti vaikuttaa haitallisesti myös muun muassa fosforin (Stein ym. 2011) ja sinkin (Shafey ym. 1991, Wood & Zheng 1997) imeytymiseen. Jos siis syötät paljon luuta ja joskus huomaat, että kissan turkki on huonokuntoinen, syypää saattaa olla jonkin puutoksen sijaan kalsiumin liikasaanti.

Toinen ongelma on se, että suurella luumäärällä ruokittu kissa saa hyvin vähän proteiinia verrattuna kissaan joka syö saman määrän ruokaa luuttomana. Esimerkiksi broilerin kaulasta puolet on luuta ja toinen puolisko kohtuullisen huonolaatuista lihaa, jonka takia hyödynnettävän proteiinin määrä on todella pieni. Tämä on ongelma aikuisille, koska ne usein syövät painonhallinnan takia jo valmiiksi melko vähän lihaa, mutta ne kuitenkin tarvitsevat proteiinia joka ikinen päivä. Pennuille luun määrä taas on ongelma siksi että luuta vaan on niin valtavasti. Pääosin luisilla lihoilla ruokitun pennun täytyisi syödä ihan hirvittävästi, että se saisi ruuastaan yhtä paljon energiaa kuin pääasiassa luuttomilla lihoilla ruokittu. Eikä se hirvittäväkään määrä välttämättä riittäisi, koska barf-ohjeiden mukaan luun määrä kasvaa ruokamäärän kasvaessa.

Kolmas luumäärän ongelma on sen vaikutukset ruuansulatuselimistölle. 100 gramman köntti luista lihaa, josta noin 50 grammaa on luuta, rustoa ja muuta sulamatonta, olisi aika kova pala 1,5-kiloisen pennun suolistolle. Itseasiassa 40 grammaa luista lihaa 4-kiloisella aikuisellakin saattaa johtaa laatikolla ramppaamiseen ja pitkän ähkimisen tuloksena syntyviin pikkuisiin pipanoihin. Luu ja rusto (kuten myös sidekudos ja muukin ei-sulava) voi johtaa ummetukseen ja niin sanottuun luukakkaan. Ummetus voi olla pahimmillaan niin vakava, että ulostemassan liike suolistossa pysähtyy kokonaan, jolloin puhutaan suolitukoksesta. Suolitukos saattaa lähteä liikkeelle todella suurella öljymäärällä, mutta pahimmillaan kyseessä on leikkausta vaativa tila.

Tiivistettynä siis luuta ei tosiaankaan tarvita kolmasosaa tai puolta koko päivän ruokamäärästä. Sen sijaan ison eläimen luuta tarvitaan noin 0,5 grammaa painokiloa kohden. Jos jauhetussa luisessa lihassa on 50 % luuta, sitä siis tarvitaan 1 g/kg, ja jos luuta on 25 %, tarve on 2 g/kg. Broilerin luuta tarvitaan huomattavasti enemmän, jonka takia on suositeltavaa antaa kalsiumin tarve isompien eläinten luuna tai täyttää osa tarpeesta kalsiumvalmisteella, jotta luu-rustomassa ei turhaan vie tilaa lihalta.


Lähteet:

Howard KA, Rogers QR, Morris JG (1998) Magnesium requirement of kittens is increased by high dietary calcium. The Journal of Nutrition 128:2601S-2602S.
National Research Council (2006) Nutrient requirements of dogs and cats. National Academy Press, Washington DC.
Shafey TM, McDonald MW, Dingle JG (1991) Effects of dietary calcium and available phosphorus concentration on digesta pH and on the availability of calcium, iron, magnesium and zinc from the intestinal contents of meat chickens. British Poultry Science 32:185-194.
Stein HH, Adeola O, Cromwell GL, Kim SW, Mahan DC, Miller PS (2011)  Concentration of dietary calcium supplied by calcium carbonate does not affect the apparent total tract digestibility of calcium, but decreases digestibility of phosphorus by growing pigs. Journal of Animal Science 89:2139-2144.
Wood RJ, Zheng JJ (1997) High dietary calcium intakes reduce zinc absorption and balance in humans. The American Journal of Clinical Nutrition 65:1803-1809.