torstai 10. lokakuuta 2013

Kiira on sitten näpsäkkä otus!

Mulla on ollut kauheasti kiireitä yliopiston suunnalta, joten en ole oikein ehtinyt tai jaksanut treenata kissojen kanssa. Kiireet alkavat pikkuhiljaa vähentyä (mitä nyt tenttiin pitäisi lukea) joten tänään otin taas naksuttimen kouraan ja kissat makuuhuoneeseen yksitellen.

Eemelin kanssa harjoiteltiin taas maahanmenoa (ja lopuksi hyppyytin sitä jalkojeni yli). Itse maahanmenon Eemeli osaa jo tosi hyvin, nyt treenaus on vaan käsieleen häivyttämistä ja äänikomennon vahvistamista. Tavoitteena olisi siis että Eemeli tarvitsisi vain pienen käsieleen tai menisi maahan pelkän suullisen komennon saatuaan. Aiemmin olen laskenut käden ihan maahan asti, nyt nostin sitä hieman ylemmäksi.

Kiiran kanssa otettiin taas hajutunnistusta (ja loppukevennykseksi myös vähän vahvistettiin vilkuttamista). Aiemmin olen opettanut Kiiralle koskettamista post-ittiin ja kokeilin kerran purkkiinkin, mutta kun Kiira tökki kaikkea lähellä olevaa (mun polvea, lattiaa, matonreunaa), aloin naksuttelemaan istumisesta purkin haistelun jälkeen. Tänään naksutin pari kertaa purkin haistelusta ja kolmannella kerralla en naksauttanut vaan jäin odottamaan mitä neiti tekee. Ja sehän päätti tehdä täydellisen kosketuksen purkkiin! Ajattelin että Kiira teki oikein ihan vahingossa, mutta se kosketti yhä uudestaan ja uudestaan. Kun vaihdoin purkin paikkaa, Kiirulainen ensin haisteli sitä (naksautin ja palkkasin siitä) ja sen jälkeen kosketti. Kiira on ihan super! ♥

Lonkkaniveldysplasia

Unohdin kirjoittaa, että samalla kun pari viikkoa sitten kissoilta poistettiin hammaskivet, myös Kiiran lonkka kuvattiin. Kuvasta löytyi lievä lonkkadysplasia ja alkavaa nivelrikkoa :/. Ihan kauhean ikävää, toivoin että nivelrikkoon olisi vielä aikaa. Nyt ei siis auta kuin saada Kiiraa hiukan hoikemmaksi, yrittää liikuttaa mahdollisimman paljon, syöttää niveltukivalmisteita ja käydä fysioterapiassa. Saatiin resepti myös kipulääkkeelle jota voi antaa tarvittaessa, mutta en kyllä halua alkaa lääkitsemään ennen kuin on ihan pakko. Laserhoito kuitenkin auttaa, joten sillä ja fysioterapialla mennään niin pitkään kuin mahdollista. Ajateltiin myös Eemeli käydä jossain vaiheessa kuvauttamassa, dysplasia on kuitenkin jonkintasoisesti periytyvää niin Eemelillä voi ihan hyvin olla samaa vaivaa. Kiira on oma ihana, huomionkipeä ja pirteä itsensä, lonkan vaivaamista ei näe kuin siitä, miten paljon Siira riehuu veljen kanssa.