torstai 27. elokuuta 2015

Tomu jäässä

Jokin aika sitten meillä oli todella lämmin. Kuumuudesta huolimatta kissat viettivät paljon aikaa parvekkeella, joka oli sillä hetkellä asunnon lämpimin paikka. Olin nähnyt videon, jossa kissoille tehtiin ilmapallon avulla jäästä puolipallo, joka toimi viilentimenä ja nesteyttävänä aktivointikeinona. Meillä ei ole ilmapalloja eikä edes pakkasessa tilaa moiselle viritykselle, mutta ajattelin hyödyntää ideaa ja laittaa esille pari jääpalaa, jos joku innostuisi maistelemaan niitä. Kukaan ei käynyt nuolemassa jääpaloja, mutta Tomu kyllä innostui niistä.


Tuota videolla näkyvää tökkimistä kesti reilu viisi minuuttia. Sen jälkeen Tomu kyllästyi tökkimiseen mutta jäi vahtimaan jääpaloja, jos ne vaikka tekevätkin jotain jännää. Ipana napotti jääpalojen vieressä siihen saakka, että ne olivat täysin sulaneet. Pelkkä vesi ei ollut enää viihdyttävää, joten Tomu lähti uusiin seikkailuihin. Aktivointikeinona jäät kyllä selvästi toimivat paremmin kuin hyvin!

"Hitsi miten jännää!"

"No mitäs ne nyt tekevät?"

"Hohhoijaa" -Kiira

Lopuksi vielä neidistä kuva poseeraamassa parvekkeella. On se vaan nätti ♥ Tänään käytiin taas laseroitavana (ja samalla reissuilla myös ell-aseman vieressä eläinkaupassa ruokaostoksilla), ja neiti sai kehuja reippaudesta ja kauniista turkista. Kiira taisi tosin myös pahoittaa monta mieltä, kun hoitajat ja eläinkaupan myyjät yrittivät houkutella neitiä luokse silitettäväksi ja Kiira kohtelee kaikkia ihmisiä (minua ja miestä lukuunottamatta) kuin ilmaa. :D



maanantai 24. elokuuta 2015

Blogimuutoksia

Jotkut ovatkin varmaan jo huomanneet, että meidän bannerissa on viimein kaikki kolme kissaa. Eemelin kuva on tosin otettu hiukan väärästä kuvakulmasta, jonka takia se ei sulaudu muihin kuviin niin hyvin kuin voisi, mutta tuon parempaan lopputulokseen on vaikea päästä kun yrittää samalla kiinnittää kissojen huomion ja kuvata. :D Valkotaustainen banneri saattaisi lisäksi sointua paremmin yhteen blogin vihreän taustan kanssa kuin tämä harmaa.

Kyllästyin myös nimimerkkiin ja kirjoitan vastedes omalla nimelläni. Aika moni on varmaan kuitenkin törmännyt minuun Facebookissa, joten eipä identiteettini mikään salaisuus ole. :)

Tänään sain viimein pojista yhteiskuvan, jossa kumpikin katsoo kameraan ja näyttää ihan normaalilta. Pitäisiköhän taas jossain vaiheessa uskaltautua kuvaamaan koko kolmikko? :D


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tomu pöhnässä

Eilen Tomu sai tutustua ensimmäistä kertaa kissanminttuun. Meillä on kyllä kissanminttuleluja, mutta ne eivät ikinä aiheuta kissoissa samanlaista reaktiota kuin kuivattu kissanminttu ihan pelkästään. Voisin kertoa enemmän siitä, mitä sitten tapahtui, mutta video kertoo ehkä enemmän. :D

(Pahoittelen kuvanlaatua, ulkona oli jo pimeää ja hämärällä kännykällä on jostain syystä tarkennusvaikeuksia. Kuva vielä heiluu kun mä nauran ja tuleepa siellä sormen reunakin jossain vaiheessa kuvaan. :D)

Tänään aamulla Tomu änkesi Kiiran viereen puun ylimmälle tasolle. Yleensä Kiira haluaa pitää hajuraon Tomuun, mutta tänään se ei jaksanut siirtyä. Ilme kuitenkin kertoi, miten paljon Kiira arvosti tilannetta. :D


On se kumma ettei prinsessa halua tirppanaa lähelleen, Tomu on kuitenkin tälläinen hurmuri.



Se saattaa kyllä johtua siitä, että suurimman osan ajasta Tomu muistuttaa enemmän videon hurrikaania kuin kuvien rauhallista sfinksiä. :D 

torstai 20. elokuuta 2015

Lonkkatohtorilla


Kiira on ollut jotenkin vaisu. Se leikkii, hakee huomiota tekemällä tuhmuuksia, hyppii ja kiipeilee ja on kaikin tavoin oma pirtsakka itsensä, mutta silti se on ollut jotenkin vaisu. Jos olen jotain oppinut näistä kissanomistajana vietetyistä vuosista, niin sen että kun tuntuu että kaikki ei ole ihan hyvin, jotain yleensä on vialla. Kiiran tapauksessa se jotain on lähes aina kipua lonkissa. Laserhoito tuntuu tehoavan Kiiran lonkkavaivoihin, joten varasin Kiiralle ajan Petvetiin laserhoidon aloitukseen.

Tänään sitten mentiin eläinlääkärille. Tiesin että ollaan perillä vähän etuajassa, joten otin Kiiralle mukaan valjaat ja hihnan. Eläinlääkäri oli myöhässä päivystystapausten takia, joten neidillä oli runsaasti aikaa seikkailla. Ja neitihän tykkäsi! Se marssi innoissaan häntä pystyssä ympäri odotushuonetta. Lopuksi harjoiteltiin myös vähän istumista, maahanmenoa, vilkuttamista sun muita temppuja, että Kiira malttaisi välillä rauhoittua odottamaan.

Itse eläinlääkärin vastaanotto ei mennyt ihan niin hyvin. Eläinlääkäri tunnusteli Kiiran lonkat, jotka tuntuivat oikein hyvältä, joten vaisuuden syy ei ollut siellä. Kiiran ristiselkä sen sijaan oli todella jumissa. Lisäksi neidin vasemman polven ristisiteet tuntuivat turvonneilta ja polvessa tuntui yliliikkuvuutta. Painellessa polvi ja selkä olivat niin kipeät että Kiira murisi. Meidän Kiira, joka ei ole koskaan ikinä missään tilanteessa murissut ihmisille, murisi hiljaa kun eläinlääkäri paineli kipeitä kohtia. Selvästi siis polvi ja selkä ovat todella, todella kipeät. Piru vie. Harmittaa tietysti se että Kiira on kipeä, mutta myös se etten ollut huomannut Kiiran kipuja. Tunnen itseni todella huonoksi kissan- ja Kiiranomistajaksi. :(

Kiira sai eläinlääkärillä laseria selkään, lonkkiin ja polviin, ja sille annettiin lisäksi ensimmäinen Cartrophen-pistos. Meillä on laserhoitoa ensi viikolla kaksi kertaa, ja sen jälkeen vielä toiset kaksi viikon välein. Viimeisellä kerralla annetaan toinen Cartrophen-pistos ja tutkitaan onko laserhoito auttanut. Sen perusteella mietitään, miten jatketaan hoitoa. Eläinlääkäri suositteli polvien kuvaamista, että nähtäisiin mikä nivelsiteiden tilanne on. Olin ajatellut viedä Kiiran ensi vuonna Helsinkiin uusintakuvauksiin ortopedille, jota monet ovat erittäin lämpimästi suositelleet, mutta voikin olla että täytyy aikaistaa reissua ja ottaa samalla kuvat myös polvista.

Eläinlääkärin jälkeen ihmisisän reppu on paras lepopaikka.
Hemmetti että harmittaa.

maanantai 17. elokuuta 2015

Haaste: kaunein kissakuvasi

Kävin läpi vanhoja kuvia ja tajusin, että koneeltahan löytyy hirveästi kuvia, joista iso osa ei ole ollut missään esillä. Lisäksi blogiin tulee laitettua niin paljon kuvia, että yksittäiset kuvat eivät nouse mitenkään yli muiden, ja veikkaan että moni muukin bloggaaja kärsii samoista ongelmista. Siispä haastan kaikki kissabloggaajat paljastamaan kauneimman kissakuvansa! Kuvia voi myös olla useampi, eikä niiden tarvitse olla omista kissoista, kunhan ne ovat bloggaajan itse ottamia.

Itselläni oli useampi vaihtoehto parhaimmaksi kissakuvaksi. Yksi ehdottomista suosikeistani on tämä appivanhempien (jo valitettavasti entisestä) kissasta ottamani kuva. Kissa on muistaakseni kuvassa suurinpiirtein 6-viikkoinen, ja siis edelleen emonsa luona. Erityisesti miehen sininen paita sopii hyvin pennun silmiin.



Yksi kuva josta tykkään todella paljon on tämä Tomusta muutama viikko sitten ottamani kuva. Pidän erityisesti sen harmaasävyisyydestä ja siitä että kerrankin Tomu näyttää kohtalaisen rauhalliselta. :D



Tämä jouluinen kuva Kiirasta on myös suosikkejani. Kiiran profiili on minusta todella kaunis ja neidin silmät loistavat nätisti. Tausta on ehkä vähän kaoottinen, mutta olkoot. Tähän kuvaussessioon kuului myös (tietysti) pallojen ja muiden koristeiden tökkiminen. :D



Omasta mielestäni ottamistani kissakuvista kaunein on kuitenkin tämä kuva Kiirasta. Tässä mielestäni neidin katse on upea ja tausta mukavan rauhallinen. Kiiran söpö valkoinen tassukin on päässyt mukaan, joka on aina plussaa.

Vinkki: Kannattaa avata kuvat klikkaamalla isommiksi, jolloin ne näkyvät parempina ja terävämpinä.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Raakaruokamyyttejä osa 1: raaka on kallista


Nimestäkin varmaan voi päätellä, että Raakaruokamyyttejä-sarjassa käydään läpi yleisimpiä raakaruokamyyttejä. Ensimmäisenä takerrutaan siihen, että raakaruoka ei ole monelle vaihtoehto koska se on liian kallista. Verrataan hyvin koostetun raakaruuan kuukausihintaa märkä- ja kuivaruuan vastaavaan kuukausihintaan. Lisäksi lopuksi pohditaan selvitettyjä hintoja ja niiden eroja. Teollisessa ruuassa käytetään Zooplussan hintoja jos ei toisin mainita ja ruokia annetaan pakkauksessa suositeltu määrä.


Raakaruuan hinta

Jos ruokkisin 4-kiloisen kissan mahdollisimman halvalla mutta kohtuullisen hyvällä raakaruualla, ja pakastin olisi kohtuullisen tilava, ottaisin Kennel-Rehulta 5 kg broilerin jauhelihaa, 10 kg naudan pentujauhelihaa ja 9 kg possunsydämiä ja sekoittaisin tuossa suhteessa yhteen. Tuloksena olisi peruspöperö, joka maksaa 3,20 e/kg. Ruokaa kuluu nelikiloisella keskimäärin 125 g päivässä, joten kuukausihinnaksi tulisi siis 12 euroa.

Napataan tähän mukaan vielä Kennel-Rehulta merilevä (0,06 e/kk), Vauhti-Raksulta luumurske (0,54 e/kk), lähikaupasta naudanmaksa (noin 0,50 e/kk), Probalansin BE-liuos (0,66 e/kk peruskissan annostuksella), Biotiini Forte rakeet (0,22 e/kk) ja Möllerin kalanmaksaöljy (2,70 e/kk). Tässä ruuassa on aika vähän hammastyötä, niin heitetään päälle vielä palanen possunrustoa kaksi kertaa viikossa (1,10 e/kk). Saadaan ruokavalio, joka maksaa kuussa noin 17,80 e. Jos halutaan päästä vielä halvemmalla, voidaan vaihtaa Möllerin kalanmaksaöljy Milkan vastaavaan (0,42 e/kk), jolloin kuukausihinnaksi tulee 15,50 e.


Märkäruuan hinta


Märkäruoka on kallista. Esimerkiski Whiskasin Delicate Cuisine -ruualla (5,38 e/kg) kuukausihinnaksi tulisi 48 euroa. Gourmet Perlellä (5,87 e/kg) ruokkiminen maksaisi 45 euroa ja Sheba Cuisinella (11,16 e/kg) 71 euroa (keskiarvo ruokintasuosituksesta). Royal Caninin ja Hill'sin märkäruokien (noin 10 e/kg) kuukausihinta pyörii myös 70 euron tietämillä. Thrive (jota tosin vähärasvaisuuden takia ei kannata syöttää ainoana ruokana) maksaisi huikeat 94 euroa kuukaudessa!

Ainoastaan halvimmat Xtran tölkit (1,18 e/kg)* tulevat kuukaudessa halvemmaksi kuin raakaruoka. Jo Rainbown (1,73 e/kg)* ja Pirkankin (1,88 e/kg)** isot tölkit maksavat kuukaudessa enemmän kuin raakaruoka, puhumattakaan Latzin (2,73 e/kg)*, Whiskasin (2,50 e/kg), Kitekatin (2,23 e/kg)* ja Mjaun (3,13 e/kg)* tölkeistä (tai siis Mjaun tapauksessa tetroista). Märkäruuan kilohinnan täytyisi olla noin 1,70 euroa, jotta märkäruoka maksaisi kuukaudessa yhtä vähän kuin raakaruoka. Tähän ei kovin moni ruokalaatu pääse. Raakaruuan hinta on siis kilpailukykyinen kaikkein halvimpienkin märkäruokien kanssa.


Kuivaruuan hinta


Kuivaruuassa on enemmän vaihtoehtoja jotta päästään samaan hintaluokkaan raakaruuan kanssa. Kissan syöttäminen pelkästään Whiskas Indoor Chicken -ruualla (4,51 euroa/kg) maksaisi 6,10 euroa ja Kitekatilla (3,22 euroa/kg) 5,98 euroa kuussa. Purina ONElla (5,33 e/kg) ruokakulut olisivat 10,40 euroa ja Perfect Fitillä (5,86 e/kg) 9,70 euroa. Kun siirrytään kalliimpiin merkkeihin, tilanne kuitenkin muuttuu.  Bozita (7,50 e/kg, ruokintasuositus arvioitu) maksaisi 19,10 euroa kuussa, Royal Caninin leikatuille kissoille tarkotettu ruoka (10,00 e/kg) 18 euroa. Hill'sin Hairball Control -pikkupusseilla (13,30 e/kg) kuukausihinnaksi tulisi jo 23 euroa. Samoihin hintoihin menee mm. Eukanuba pikkupusseissa, Orijen sekä eläinlääkäriasemien ruuat. Raakaruoka siis tulee kalliimmaksi kuin halvimpien kuivaruokien syöttäminen, mutta selvästi halvemmaksi kuin eläinkaupparuuat.


Pohdinta

Näyttäisi siltä, että keskimäärin halvin ruokintamuoto on kuivaruoka, jota seuraa raakaruoka ja selvästi kallein ruokintatapa on märkäruuan syöttäminen. Koska tämä on ruokinnan suhteen raakaruokablogi, jossa perehdytään kissan terveyteen, minun täytyy kuitenkin muistuttaa, että hiilihydraatit, joita kuivaruuassa on runsaasti, eivät ole kissalle terveellisiä, vaan ne lisäävät diabeteksen, virtsakivien sekä hammaskiven riskiä. Virtsakivien riskiä edelleen pahentaa nappulan kuivuus. Kannattaa myös pohtia, mistä kuiva- ja märkäruuan hintaero syntyy. Miksi kissan syöttäminen esim. Kitekatin pusseilla maksaa yli 26 euroa kuussa mutta saman merkin raksuilla päästään alle viiden euron? Osittain hintaero johtuu varmasti kuivaruuan pienemmistä säilytys- ja kuljetuskustannuksista, mutta suuri merkitys on myös ruuan laadulla. Halvoissa kuivaruuissa on pääasiassa kasviperäisiä tuotteita, kun taas halvimmissakin märkäruuissa on enimmäkseen lihaa ja eläinperäisiä tuotteita.

Jos kuivaruokaa (ja myös märkäruokaa) taas verrataan raakaruokaan, jälkimmäisessä on selkeä ja erittäin iso etu: laadukkuus. Edullisessa kuivaruuassa on niin vähän proteiinia, että se ei kykene ylläpitämään lihaskasvua. Esimerkiksi Kitekatin ruuissa on 28 % proteiinia, joten 60 grammaa kuivaruokaa syövä 4-kiloinen kissa saa päivässä vain 16,8 grammaa proteiinia, kun tarve kuivaruualla olisi vähintään 21 grammaa***. Tuostakin proteiinista osa on kasviperäistä, joten välttämättömien aminohappojen saanti voi olla riittämätöntä. Tässä koostetulla raakaruokavaliolla taas saataisiin sama reilu 16 grammaa laadukasta eläinperäistä proteiinia päivässä, joka paremman hyödynnettävyytensä ja aminohappokoostumuksensa ansiosta riittää ylläpitoon ihan mukavasti.

Kuivaruokaa ja raakaruokaa verrattaessa takerrun myös siihen, että vaikka esimerkiksi Kitekat-kuivaruoka on reilusti halvempaa kuin raakaruoka, erotus on kuitenkin vain 9 euroa kuukaudessa. Tuo muutaman euron lisäpanostus kuukaudessa voi säästää satoja tai tuhansia euroja eläinlääkärikuluissa.


Yhteenveto

Raakaruoka on selvästi märkäruokavaliota ja kalliimpia kuivaruokia edullisempi ratkaisu. Laadukkaan raakaruokavalion saa koostettua erittäin halvalla, jos vain on tarkka siitä, mitä ja mistä ostaa. Yhden kissan tasapainoinen raakaruokinta maksaakin halvimmillaan noin 15 euroa kuukaudessa. Raakaruokavalion kalleus on siis selvä myytti.

* Lähde: Foodie.fi
** Lähde: ruoka.citymarket.fi
*** Lähde: Laflamme DP & Hannah SS (2013) Discrepancy between use of lean body mass or nitrogen balance to determine protein requirements for adult cats. Journal of feline medicine and surgery 15:691-697.

perjantai 7. elokuuta 2015

Ahne

Suurin osa blogin lukijoista varmaan tietää, että Eemeli on hyvin, hyvin ahne. Se ei ole ikinä kieltäytynyt syömästä mitään ruokaa jota sen kuppiin on laitettu. Sille tulee kalasta, tai ainakin silakasta ja muikusta, huono olo, ja silti se syö kupin tyhjäksi ja vielä nuolee puhtaaksi. Se varastaa ruokaa pöydältä, nuolee lautaset ja kattilat ja yrittää syöksyä muiden kissojen kupeille heti kun on itse syönyt. Sen saa huijattua syömään vihanneksia, jos sille antaa ensin palasia jotain herkkua ja lopuksi samanlaisen palan kasvista, koska se innostuu ruuasta niin paljon ettei ehdi maistaa mitään. Eemelin ahneudesta saatiin nyt myös kuvamateriaalia.


Jep, Eemeli tosiaankin roikkuu ilmassa hampaat kanansiipeen upotettuna. Meidän oli tarkoitus antaa Tomulle kanansiipi, mutta sillä syöminen meni leikkimiseksi, joten hetken aivopieruna ajattelin että se voisi oppia katsomalla mallia Eemelistä jos annan kollin syödä ihan vähän siiven päätä. Eemeli sitten tietenkin nappasi siivestä ihan kunnolla kiinni, alkoi murista muille kissoille eikä päästänyt millään irti. Eemelin suuhun se siipi sitten meni.

tiistai 4. elokuuta 2015

Kauneudenhoitohankintoja

Meillä pöllyää karva. Tomu ei lyhyestä turkistaan juuri tiputa karvaa, mutta aikuisten puuhkaturkit senkin edestä. Silittäessä välillä melkein tukehtuu, kun irronneet karvat alkavat leijailla. Karstalla tai Furminaattorilla harjaamisesta ei ole mitään iloa, eikä peseminenkään auta. Jotenkin irtokarvaa olisi hyvä saada vähennettyä, joten marssin eläinkauppaan ja ostin kehutun Coat-Kingin. Samalla mukaan tarttuivat Millersin kynsileikkurit jo tylstyneiden toisenmerkkisten tilalle.



Parin käyttökerran perusteella voin sanoa, että Coat-King on toistaiseksi ainoa edes hiukan toimiva irtokarvanpoistaja jota ollaan koitettu. Eemelistä saatiin kummallakin kerralla harjattua puristettuna noin tennispallon kokoinen pallo karvaa, ja kun turkista nyppäsi, irtokarvoja tarttui käteen selvästi aiempaa vähemmän. Kahden tehokkaan harjauksen jälkeen kolmannella kerralla pohjavillaa lähti etenkin Kiirasta selvästi vähemmän, eli Coat-King tosiaan näyttäisi toimivan! Saa nähdä oheneeko meidän kodin kissankarvakuorrutus. :D

Millersin kynsileikkurit osoittautuivat myös todella hyväksi. Eemelillä on vähän huonolaatuisemmat kynnet kuin Kiiralla, ja kynnen kummaltakin puolelta usein lohkeaa lastuja leikatessa. Sehän on tietysti ihan normaalia, että kynnestä irtoaa päällikerroksia, mutta Eemelillä ne usein lohkeavat (sekä leikatessa että muutenkin) liian syvältä, joka ei varmastikaan tunnu kivalta. Nämä kynsileikkurit ovat kuitenkin niin terävät, että ne tosiaan leikkaavat eivätkä murra kynttä. Varsin onnistuneita ostoksia siis!

Kauneudenhoitoon pitääkin tietysti panostaa, kun meillä on tämän näköinen pikkuneiti.



Kanssablogistit, help! Blogger haalistaa kuvia ihan hirveästi, jos valitsen kooksi "erittäin suuri" ja jonkun verran kun kokona on "suuri". Onko teillä ollut sama ongelma ja jos on, miten korjasitte sen? Otin Google-plussan puolelta pikaparannukset pois, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ärsyttää todella paljon, nämäkin kuvat ovat ihan eri näköisiä kuin koneella.

maanantai 3. elokuuta 2015

Ihan pihalla

Kiira rakastaa ulkoilua. Vaikka sitä väsyttäisi, se on valmis ulkoilemaan heti kun näytän sille valjaita. Kiira on tasainen ja reipas ulkoilija. Neiti on ulkona niin touhukas että siitä on mahdotonta ottaa kuvia, mutta viimein sain Kiiran ulkoilua edes videolle. Valitettavasti ne ovat huonolaatuisia ja hyvin täriseviä, yrittäkää kestää.

Tällä videolla näkyy Kiiran ns. vapaata ulkoilua, jolloin neiti saa mennä mihin itse haluaa ja itse pitkälti vain kävelen perässä. Kiira rakastaa haistelua ja ruohon syömistä, joten joka ulkoilukerralla Kiira saa ensin mennä vapaasti kunnes itse ilmoittaa että haluaa tehdä jotain muuta.



Tällä videolla taas näkyy se, mistä suurin osa Kiiran ulkoilusta koostuu. Kiira saa haistella, pysähdellä sun muuta, mutta meillä on selkeä päämäärä: mennään eteenpäin. Samalla harjoitellaan luoksetuloa ja palkataan eteenpäin pyrkimisestä. Kauempana menee ohi ensin ihminen ja sitten moottoripyörä, joita täytyy pysähtyä tuijottamaan.



Käytiin Kiiran kanssa tänään poimimassa mustikoita. Kiira olikin varsin reipas mustikanpoimija, jota tosin välillä turhautti se, että mä jäin jumittamaan mustikkamättäisiin eikä päästy tarpeeksi nopeasti eteenpäin.


Kauempana kyykkivä toinen marjastaja oli vähän huolestuttava, mutta kuitenkin kiinnostava.


Marjastuksen päätteeksi Kiira pääsi myös seikkailemaan vapaasti, ja halusi mennä ylös kallion päälle ihmettelemään.


Tulin myös ottaneeksi videota Kiiran seikkailuista. Hauskaa on se, että videolla me ollaan paikassa jossa Kiira ei ole käynyt koskaan ennen, eikä neitiä silti jännitä yhtään. Videon loppupuolella kuuluu Kiiran miukaisu, sitä ärsyttää kun ei mentykään sinne mihin se halusi. :D



Osa mustikkasaaliista käytettiin herkullisen piirakan leipomiseen. Ajattelin etten viitsi terveellisyyssyistä antaa apurin maistaa valmista piirakkaa, joten innokas mustikanpoimija sai palkkioksi nuolla kermaviilipurkin puhtaaksi.

"Miten niin oon syönyt kermaviiliä?"
Omatoimiherkuttelija oli sitten kuitenkin käynyt maistelemassa ensin piirakan taikinaa ja sen jälkeen valmista jäähtyvää piirakkaa, että se siitä terveellisyydestä. :D Reilut pari tuntia vietettiin Kiiran kanssa mustikkametsässä, ei siis mikään ihme että nyt loppuillan meillä on ollut hyvin väsynyt pikkuneiti.