Doboa Kiiran kanssa

Käytiin eilen (tai itse asiassa toissapäivänä, mitenhän se kello näyttää taas noin paljon) Kiiran kanssa koittamassa doboa. Dobo on kehitetty parantamaan koiran ja omistajan kehonhallintaa, tasapainoa ja syviä lihaksia, ja lajissa käytetään munanmuotoista dobo-palloa, tasapainotyynyä ja puolipalloja. Ajattelin että dobo voisi tehdä hyvää Kiiralle, koska sen vasemman takajalan lihakset ovat hieman surkastuneet nivelrikon takia ja lisäksi lihaskunnon vahvistaminen suojelee niveliä kulumiselta.

Olen jo pitkään tiennyt että Kiira on vieraissa paikoissa todella reipas ja että se todella rakastaa yhteistä tekemistä, mutta pikkuneiti onnistui taas ylittämään odotukset. Olin varannut tunnin yksityisajan, koska laskelmoin että uuteen tilaan tutustumisessa menee ehkäpä viitisentoista minuuttia ja Kiira voi haluta pitää pitkiä taukoja. Viitisen minuuttia Kiira seikkaili ja haisteli, jonka jälkeen annoin neidille herkun testatakseni, onko se rentoutunut jo niin paljon että uskaltaa syödä. Uskalsihan se, ja alkoi heti sen jälkeen vaatia että nyt pitäisi alkaa jo tekemään jotain.

Ensin kokeilimme tasapainotyynyä. Sellainen meillä on kotonakin, mutta tämä oli pyöreä ja pinkeämpi, joten haastavampi. Etujalat nousivat oikein näpsäkästi tyynylle, mutta takajalkoja Kiira ei olisi halunnut millään laittaa. Sain neidin kuitenkin houkuteltua tyynylle pari kertaa ihan kohtalaisesti.

Hankala tasapainotyyny ja kova raksu. :D

Tasapainotyynyn jälkeen siirryttiin dobo-palloon. Kiira nosti kyllä etutassut näppärästi pallolle mutta neiti ei meinannut uskaltautua hyppäämään pallon päälle, kunnes otin esiin salaisen aseen: kalkkunaleikkeleen. Kalkkunan perässä Kiira hyppäsi pallon päälle ja tämän jälkeen pallon päälle hyppäämisessä ei ollut enää mitään ongelmaa.

Jos ihan vähän saisin maistaa...

Nam!

Pääasiassa Kiiraa yritettiin saada seisomaan pallon päällä erityisesti niin, että se hyppää kyytiin pallon pidemmältä puolelta jolloin harjoitus on sille vähän vaikeampi. Siinä oli omat haasteensa, etenkin koska en ole ikinä opettanut Kiiraa seisomaan paikoillaan. Se siis treenatessa istahtaa jos pidän herkkua kädessä (tai se jostain muusta vihjeestä tietää että treenataan). Niinpä Kiira piti aina välillä pyytää pallolta alas ja uudestaan ylös tai pyöräyttää kissa pallolla ympäri, jotta voisin palkata siitä seisomisesta. Pallolla seisominen oli selvästi raskasta Kiiralle, koska etenkin hellittäessäni hieman puristusta pallosta neidin jalat alkoivat tärrätä. Vaikka kissalla eläimenä on todella hyvä tasapaino, kehonhallinnassa on näköjään kuitenkin kehittämisen varaa.

Seisominen pallon päällä onnistui kuitenkin ihan hyvin.

Kokeiltiin Kiiran kanssa myös puolipalloja. Etukäteen ajattelin ettei tästä tule mitään, koska Kiira ei suuremmalti pidä siitä että se joutuu nostamaan etutassut pienen kohteen päälle. Muutaman yrityksen jälkeen sain kuitenkin Kiiran koskettamaan puolipalloa toisella tassulla, ja parin toiston jälkeen tassu pysyi pallon päällä kuin liimattuna. Muutaman herkun jälkeen alettiin houkutella myös toista tassua pallon päälle.

Kunhan tassu vain tästä laskeutuu vahingossa oikeaan paikkaan...

... Kiira saa palkan.

Huisin taitavan pikkuneidin mielestä tämä on ihan helppoa.

Kuvista kiitos dobokouluttaja Johanna Kupariselle!

Olin kaikkinensa hirmuisen ylpeä Kiirasta. Pidettiin treeneissä ehkäpä kymmenisen taukoa, osa Kiiran ja osa omasta aloitteestani (kouluttaja aina välillä vihjaisi että on hyvä pitää taukoa, kissa tekee kuitenkin paljon työtä lihaksillaan) ja suurin osa tauoista päättyi siihen että tyttönen hetken seikkailtuaan tuli pyytämään että haluaisi jatkaa treenausta. Kiira jaksoi hyvin loppuun asti, kuunteli erittäin hyvin (lukuunottamatta innostusta päästä tutkimaan varastotilaa sermin takana :D) ja oli ihan kyltymättömän halukas treenaamaan. Pikkuneiti on vaan niin ihana ♥

Kun kotiuduttiin treeneistä, Kiira kömpi nukkumaan, kuten aina treenien ja/tai rankan päivän jälkeen. Yleensä se jännittävien asioiden tai raskaiden treenien jälkeen nukkuu loppuillan, mutta nyt se oli huutamassa vaativasti jo tunnin päästä. Tänään iltapäivällä kuitenkin tämä näky odotti olohuoneessa:

Ihan reporankana.

Pötkö.

Taisi dobo sitten kuitenkin käydä ihan treenistä. :D 

Lajina dobo vaikutti erittäin kivalta ja se todennäköisesti tekisi hyvää Kiiran lonkille, joten harrastaminen ei tule jäämään tähän yhteen kertaan!

Laatikko täynnä rakkautta

Meidän kissat rakastavat pahvilaatikoita, joka ei varmasti ole epätyypillistä kissoille. Pahvilaatikoissa leikitään, niissä nukutaan, niitä pureskellaan ja pahvinpalasia heitellään ympäri kämppää. Jokin aika sitten meille toimitettiin Amazonin tilaus (jossa tuli mm. tämä kirja gradua varten) ja kissat alkoivat tavoistaan poiketen nukkua ja loikoilla jatkuvasti toimituslaatikossa. Ja mikä parasta, yhdessä!

Eemeli nauttii pesusta.

Välillä Kiira nukkui laatikossa myös yksin.

Unikaverina joululahjaksi saatu vikisevä pehmohiiri.

Ja myöhemmin unia jatkettiin taas kaksin.

Tämän kokoista pahvilaatikkoa ei ole tarkoitettu kahden kissan säilytykseen, joten laatikko alkoi hajota.

Repsottava kulma.

Kunnes se eräänä päivänä oli niin huonokuntoinen, että se enää hädintuskin pysyi kasassa. Tämä ei kuitenkaan ollut kissojen mielestä silti mikään syy luopua laatikosta.

Eemeli valuu ulos laatikosta.

Ovat nuo viiruvarpaiset sisarukset vaan niin läheisiä ♥ 


Kirjoittelin viime postauksessa Eemelin motivaatio-ongelmasta ja nyt voisi todeta, että Mapustin taisi olla vain väsynyt, syystä tai toisesta. Tänään perusasentoon pyörähtäminen sujui taas näin hienosti. Kosketuskeppi on varmistamassa että Eemelillä on kivaa, nykyään en yleensä käytä sitä (vaikkakin sillä saa seuraamisesta todella tiivistä, pitäisi ehkä siis treenailla enemmän kepin kanssa). Kerran Eemeli pyörähtää vinoon ja seuraamisessa teen liian tiukan kurvin jolloin melkein astun Mapun tassujen päälle ja katti istahtaa, mutta ainakin otuksella oli kivaa!

Uusi kuljetuslaukku: höpötystä ja treenivideo

Ostin vähän aikaa sitten kuljetuslaukun, kun sain sen käytettynä todella edullisesti. Jokainen muovista kuljetuskoppaa julkisilla kuljettanut varmaankin tietää että sitä kovaa, isoa laatikkoa on hirveä kuljettaa edes bussipysäkille, puhumattakaan siitä että kopan kanssa kävelisi yhtään sen pidemmälle. 

Tätä laukkua on käytetty vain kerran tositilanteessa, joulureissulla appivanhemmille ja takaisin (jolloin kuljimme autolla koko matkan), mutta laukku vaikuttaa erittäin hyvältä: se on iso (ehkä jopa liiankin iso) ja kestävän oloinen, sivuilla on kätevät taskut tavaroille ja kantokahvat ovat tarpeeksi pitkä.

Pikkuneidin täytyi tottakai ängetä mukaan kuvaan.

Meidän kissojen saaminen kuljetuskoppaan on ollut jo pitkään ongelma. Laiska omistaja ei ole ehtinyt/jaksanut/muistanut ikinä muuten vain pyytää kissoja koppaan ja palkata siitä, vaan aina kun koppaan on täytynyt mennä, on lähdetty johonkin. Sitten kun kissat pitäisi saada koppaan, herkut eivät kelpaa vaan kissa täytyy survoa sisään, joka ei ole kivaa kissoille eikä omistajalle. Jännä kyllä, kuljetuskopassa on etenkin Eemelin mielestä mukava hengailla kun se on esillä, mutta sitten poika vetää liinat kiinni kun johonkin pitäisi lähteä.

Kuljetuslaukussa on mukava istuskella.

Nyt kun uusi laukku tuli hankittua, päätin alkaa treenailla laukkuun menemistä ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olen siis aina silloin tällöin houkutellut kissoja kuljetuslaukkuun ja palkinnut muutamalla herkulla, ja pari kertaa sulkenut ja avannut vetoketjua muutaman kerran putkeen. Tässä on video viimeisimmästä treenihetkestä laukun kanssa.

Kuten näkyy, tein virheen Kiiran kanssa videon loppupuolella. Vaadin siltä liikaa ja pidin laukun vetoketjua liian kauan kiinni, jonka takia neiti hyppäsi laukusta pois. Tuon virheen takia pyysin Kiiran uudestaan laukkuun ja syötin sille loput herkut laukun vetoketju auki. Täytyy olla tarkkaavaisempi ajoituksen kanssa seuraavalla kerralla ja toivoa ettei Kiira ottanut itseensä.

Näillä kissoilla ei ole ikinä motivaatio-ongelmia, mutta tänään Eemelillä oli motivaatio aivan nollissa treenatessamme seuraamista. Seuraaminen oli haahuilevaa ja hidasta, ja pyörähdykset mun edestä sivulle perusasentoon flegmaattisia ja vajaita, jonka takia Eemeli jäi joka kerta istumaan vinoon. Kosketuskepin kanssa (josta Mapustin on jostain syystä kauhean kiinnostunut) sain pari kohtuullista toistoa, mutta ikinä aiemmin seuraaminen ei ole ollut näin huonoa! En tiedä pitäisikö Eemelin kanssa pitää taukoa treeneistä kokonaan, treenailla pelkästään jotain rentoa ei-tokoa vai yrittää pian uudestaan paremmalla palkalla. Voi myös olla että Puumeli oli vain väsynyt tänään, eikä meillä olekaan motivaatio-ongelmaa. Ainakin se on koko illan torkkunut sohvalla meidän vieressä. :D

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet

Uutta vuotta juhlittiin meillä rauhallisissa merkeissä, kissat pelkäsivät raketteja ihan näinkin paljon:

Eemeli torkkui suurimman osan illasta divaanilla

Ja Kiira sohvatyynyn päällä

 Hiukan piti myös hullutella:

Kulmakunnan komein kolli

Kissojen syntymäpäivänä viime vuonna asetin tavoitteita vuodelle 2014, joten nyt voisi tarkastella miten tavoitteet toteutuivat. Kertauksena viime vuoden tavoitteet:

 Kiira:
* kaikista tärkeimpänä ihan vaan hyvää terveyttä, erityisesti nivelille
* hajutunnistuksen lisätreenaus ja useamman purkin käyttöönotto
* dobon kokeilu
* sivulletulon ja seuraamisen harjoittelua
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Eemeli:
* tavoitteena terveys, tietysti
* maahanmenon petraus sellaiseksi, että Eemeli tarvitsee siihen vain pienen vihjeen
* seuraamisen hiominen tosi hyväksi
* paikallaan seisomisen opettelu
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Näistä yllättävän moni toteutui. Kiira on etenkin nyt vuoden toisella puoliskolla ollut todella pirtsakka ja se on viettänyt paljon aikaa Eemelin kanssa, joten todennäköisesti lonkat eivät juuri vaivaa. Molemmat kissat ovat muutenkin pysyneet terveenä. Kiiran kanssa on treenattu hajutunnistusta ja otettu mukaan myös yksi lisäpurkki. Doboa ei kokeiltu, mutta ollaan menossa viikon päästä, sen voi siis melkein ruksata yli. Sivulletuloa ei myöskään neidin kanssa juuri harjoiteltu. Eemelin kanssa maahanmenon treenaus jäi liian vähäiseksi, mutta seuraamista on hiottu ja se sujuu jo erittäin hyvin (vaikkakin sivulletulo vaatii vielä vähän lisätreeniä). Paikallaan seisomista ei ehditty opetella. Temppuilukin jäi kummankin kissan osalta liian vähäiseksi, valitettavasti.


Uusi vuosi tuo tullessaan uudet tavoitteet, joten tässä olisivat meidän tavoitteet vuodelle 2015:

Kiira:
* terveyttä etenkin nivelille
* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
* dobosta uusi harrastus?
* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa

Eemeli:
* terveyttä
* maahanmenon petraus
* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi
* luoksetuloon lisää vauhtia
* paikallaan seisomisen opettelu

Omat:
* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä
* maisterin paperit ulos loppuvuodesta
* uusi karvainen perheenjäsen
* enemmän aikaa kissoille
* aktiivisempaa bloginpitoa

Itselläni etenkin tuossa viimeisessä olisi petrattavaa, blogia on tullut kirjoiteltua valitettavan epäaktiivisesti. Haluaisin kuulla teiltä, blogin lukijat, mitä haluaisitte mieluiten lukea: asiatekstiä (ravinnosta, aktivoinnista, jostain muusta?), juttuja viiruvarpaiden arjesta, kertomuksia viiruvarpaiden treeneistä vai jotain ihan muuta?

Kissakasta vuotta 2015!

Kurkistus viiruvarpaiden ruokakuppeihin

Ruokinta on yksi niistä asioista, joka kissoissa kiinnostaa itseäni todella paljon. Siksi etsin mielelläni tietoa kissan ravitsemuksesta ja parantelen omien kattien ruokavaliota uusimman tiedon mukaan. Iso osa ruokinta-asioista kuitenkin valitettavasti keskustellaan Facebookin puolella ja hyvin pieni osa päätyy tänne blogiin. Nyt voisi olla hyvä aika viimein kertoa, mitä viiruvarpaiden ruokavalioon kuuluu.
 
Yleistä
Viiruvarpaat syövät raakaruokaa, eli ruuan pääpaino on raa'assa lihassa. Ruokinta hoidetaan itsetehdyillä sekoituksilla, joihin punnitaan sopiva määrä lihaa, luuta ja maksaa, ja sitten pakastetaan säilyvyyden vuoksi. Kummallekin kissalle on omat purkkinsa, jotka eroavat ainoastaan määrissä: Eemeli on Kiiraa isompi ja se myös syö enemmän. Yksi laatikko ruokaa riittää yhdelle kissalle 2 tai 2½ päiväksi, riippuen lihan määrästä ja ruuan rasvapitoisuudesta. Kymmenen purkin täyttämiseen kuluu yleensä kahdesta kilosta kahteen ja puoleen kiloon lihaa. Näiden sekoitusten lisäksi kissat saavat kalaa ja lisäravinteita. Viiruvarpaat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä ja aika usein välipalaksi syödään treenipalkkoja tai napostellaan herkkuja.

Operaatio kissanruuan purkitus alkamassa. Tällä kertaa purkkeihin eksyi puolisen kiloa broilerin paistileikettä(köhän tuo paketti nyt oli), kilo broilerin koipilihaa, puoli kiloa broilerin sydämiä, saman verran broilerin kivipiiraa ja 150 grammaa broilerin maksaa. Luisena lihana purkkeihin meni broilerin kauloja (ei kuvassa).

Tässä tekstissä vilahtelee yksittäisten ravinteiden tarpeita (NRC 2006 mukaan, itselleen määrät voi kopioida vaikkapa tästä lehtisestä) ja saanteja, eikä näitä lukuja kannata pelätä. Ne ovat mukana kertomassa matemaattisesti, mitä meidän kissat oikeastaan syövät.

Liha
Liha on meidän kissojen pääravinto. Kiira ja Eemeli saavat kohtuullisen monipuolisesti eri ruhonosia ja eri eläinten lihaa. Tälle monipuolisuudelle ei niinkään ole ravitsemuksellista tarvetta, vaan tykkään itse kokeilla erilaisia lihoja. Ruoka vaihtelee myös sen perusteella, mistä kulloinkin satun ruokaa ostamaan ja mitä kaupassa on tarjolla. Usein lihasekoituksessa on kuitenkin mukana porsaan tai broilerin sydäntä (ravinteikasta ja vähärasvaista ruokaa), broilerin kivipiiraa (hyvä laihdutuspöperö) ja jonkinlaista palalihaa. Yleensä pääpaino on broilerissa, mutta kissat syövät myös punaista lihaa erityisesti sen suuremman rautapitoisuuden vuoksi.

Riistaisempi lihasekoitus: broilerin koipilihaa, hirven jauhelihaa, hevosen palalihaa, porsaan sydäntä, naudanmaksaa ja luista poron jauhelihaa.

Luu
Viiruvarpaiden kalsiumin tarve täytetään luulla, se kun sopii näille kissoille oikein hyvin. Aiemmin käytin kalsiumin lähteenä broilerinkauloja, mutta niiden kalsiumpitoisuus alkoi epäilyttää, joten nyt kalsium on otettu luisesta poron jauhelihasta. Sitä syödään meillä noin 10 grammaa päivässä, josta pitäisi saada kalsiumia suurinpiirtein 500 mg päivässä. Tämä määrä täyttää oikein näppärästi kissan päivittäisen kalsiumtarpeen (noin 200 mg).

Maksa
Meillä maksa toimii A-vitamiinin lähteenä. Yleensä kissat saavat broilerinmaksaa, ja sitä syödään noin 35 grammaa viikossa. Keskimäärin siis A-vitamiinia saadaan vajaa 500 µg päivässä, eli todella reippaasti yli minimisuosituksen (63 µg). Ylimääräisestä A-vitamiinista ei kuitenkaan ole haittaa.

Kala
Kissat tarvitsevat D-vitamiinia, joka meillä otetaan silakasta. Silakka on kalaksi hyvin D-vitamiinipitoista, joten sitä ei tarvitse antaa niin suuria määriä kuin muita kaloja. Kiira ja Eemeli saavat viikoittain noin 50 grammaa silakkaa (= yksi iso silakka tai kaksi pientä) per naama, josta saadaan D-vitamiinia keskimäärin 1,2 µg päivässä. Se on reilusti yli minimisuosituksen (0,4 µg), mutta suosituksessa on ilmeisesti otettu huomioon vain luuston tarvitsema D-vitamiini. Todellisuudessa D-vitamiini toimii monissa eri tehtävissä, kuten immuunipuolustuksessa, joten sen tarvekin on minimiä suurempi. Olenkin harkinnut D-vitamiinin saannin kasvattamista entisestään. Eemeli tosin vihaa silakkaa (syö kyllä kupin tyhjäksi asti, mutta nousee välillä istumaan ja nuolee huulia), joten jos D-vitamiinin saantia tästä kasvatetaan, täytyy siirtyä varmaankin kalanmaksaöljyyn tai pilleriin ihan kollin henkisen hyvinvoinnin takia.

Silakkaa purkissa, pakastamista odottamassa. Silakkaa ei tarvitse pakastaa ennen syöttämistä, mutta itse ostan mielummin vähän isomman satsin kerralla kuin käyn kalatiskillä kaksi kertaa viikossa.

Lisäravinteet
Monipuolinenkaan ravinto ei riitä tyydyttämään kaikkien ravinteiden tarvetta. Tämän takia meillä syödään lisäravinteita.

Päivittäiset purkit rivissä vasemmalta oikealle: sinkki, BE-liuos, glukosamiini, lohiöljy ja merilevä.

Sinkki
Sinkki on yksi niistä mineraaleista, joita ei vaan saa tarpeeksi ruuasta. Se on kuitenkin mineraalina tärkeä, ja sitä tarvitaan ihan koko kehossa. Siksi meillä syödään puolikas 15 mg sinkkipilleri päivässä per naama. Meillä sen lisääminen ravintoon tuntui erityisesti parantavan turkin laatua ja vähentävän karvanlähtöä.

BE-liuos
E-vitamiinin puutostiloja kissalla ei tunneta. E-vitamiinista tulee kuitenkin raakaruokinnassa laskennallisesti puutetta ja sen tarve lisäksi kasvaa jos kissalle syötetään kalaöljyä. Kiiran nivelongelmien takia meillä annostellaan kalaöljyä aika reippaalla kädellä, joten E-vitamiinilisä otettiin käyttöön. Lisäksi E-vitamiini saattaa helpottaa nivelrikkokipua, joten sen lisäämisestä ei ole ainakaan haittaa. BE-liuoksesta kissat saavat tällä hetkellä päivittäin 6 mg E-vitamiinia ja plussana vielä B-vitamiineja. Liuoksen annostelu on kuitenkin nyt tuplattu, koska omasta mielestäni 6 mg on liian vähän viiruvarpaiden tarpeisiin.

Kalaöljy
Omega-3:sten tarvetta kissalla ei tunneta, mutta kalasta saatavilla omega-3:silla, EPA:lla ja DHA:lla, on monia terveyshyötyjä. Lisäksi EPA ja DHA ovat tutkimusten mukaan hyödyksi nivelrikon hoidossa, joten kalaöljyä syötetään meillä päivittäin. Nyt meillä on käytössä Grizzlyn lohiöljy, mutta en ole kalaöljyssä merkkiuskollinen vaan ostan sitä mitä sattuu löytymään. Kalaöljyä viiruvarpaat syövät ehkäpä puolikkaan teelusikallisen päivässä.

Merilevä
Kissa tarvitsee jodia muun muassa kilpirauhasen toimintaan, mutta jodia on aika vaikeaa saada tarpeeksi tavallisesta ruuasta. Merilevä on kuitenkin hyvä jodin lähde ja bonuksena se saattaa myös pehmittää hammaskiveä. Itse menin joskus sortumaan Plaque-Offiin (vinkki: ei kannata), mutta aion siirtyä edullisempaan valmisteeseen kunhan tämä purkki on syötetty loppuun. Meillä syödään merilevää vajaa mitallinen päivässä, josta viiruvarpaat saavat jodia vajaat 200 µg (tarve 88 µg).

Nivelravinne
Jahti & Vahdin nivelravinne on glukosamiini-kondroitiini-MSM valmiste, jota syötetään Kiiralle nivelrikon takia. Eemelikin saa tätä nivelravinnetta, koska se sisältää mukavan määrän mangaania, josta meillä tulisi muuten puutosta. Mangaanin puutosta ei kissoilla tunneta, eikä sen lisääminen olisi mitenkään pakollista, mutta miksipä tuota olisi antamattakaan kun iso purkki seisoo kaapissa.

Hammashuoltorustot
Viiruvarpaat tuntuvat keräävän helposti hammaskiveä, joten hammashuolto on tärkeää. Kiiran ja Eemelin hampaat harjataan päivittäin, mutta se ei yksistään riitä estämään hammaskiven syntyä. Luisista broilerin paloista ei vaikuta olevan meillä hyötyä, koska ne vain puraistaan muutamaan osaan ja nielaistaan. Koirille monet syöttävät rustoja hammaskiven ehkäisyyn, joten päätin kokeilla niitä Kiiralle ja Eemelille. Lyhyen kokemuksen perusteella voin sanoa että tässä se nyt on, meille sopiva hammashoitoherkku. Kissat joutuvat askartelemaan vähintään puoli tuntia pienehkönkin palasen kanssa. Rusto on lisäksi luuhun verrattuna niin pehmeää, että se ei murru hampaan päässä vaan hampaat uppoavat rustoon ihan kunnolla. Eemelillä hammaskivi näyttäisikin vähentyneen rustojen syöttämisen ansiosta. Viiruvarpaat saavat askarreltavakseen rustonpalaset vähintään kerran viikossa.

Possunrustoa. Tätä palasta ei syödä kerralla, vaan jaan tämän ehkäpä neljään osaan.

Herkut
En ole varmastikaan epätyypillinen kissanomistaja, jos sanon että meillä on ostettu kissoille herkkuja enemmän kuin laki sallii. Herkkuja löytyy jos jonkinmoista, siitäkin huolimatta että niitä ei syödä kovin usein. Pääasiallisena treeninamina meillä toimii Power of Naturen Natural Cat -raksut. Ne ovat erittäin lihaisia ja laadukkaita nappuloita, vaikka raksujen laadulla nyt ei niin olekaan väliä, niitä kun syödään treenipäivinä ehkä korkeintaan kymmenen grammaa. Superpalkkana taas käytetään Royal Caninin raksuja. Superpalkan ravitsemuksellisesta laadusta en jaksa välittää, koska niitä syödään treenipäivinäkin korkeintaan muutama. Raksujen lisäksi meillä on lähes aina kaapissa muitakin herkkuja ja kuivattuja lihapaloja. Silloin tällöin kissat saattavat saada palan juustoa, kinkkua tai vastaavaa ihmisten ruokaa. Kalkkunaleikkele on meillä osoittautunut hyväksi palkaksi vieraissa paikoissa, niissä tilanteissa kun Kiiraa vähän arveluttaa eikä se raksupalkkion vuoksi suostu edes liikahtamaan. Herkkuja meillä syödään (treenipalkkoja lukuunottamatta) kuitenkin melko harvoin.

Herkkukaapin sisältöä: kanakierteitä, raksuja ja kuivattua maksaa. Lautasella kuivaherkkuja: pupunkorvia, possunkorva, poron kylkipala ja kuivattua juustoa.

Jos jätetään herkut sikseen, tältä sitten lopulta näyttävät viiruvarpaiden ruokakupit. Lihasörsselin päällä on kalaöljyä, BE-liuosta, merilevää ja nivelravinnetta. Tästä puuttuu sinkki, jonka kissat saavat pillerinä ennen ruokaa, ja luinen liha. Kalsium heikentää monien muiden ravinteiden imeytymistä, jonka takia meillä syödään luut toisella aterialla ja lisäravinteet toisella.

Iltaruoka.

 
Ja tältä näyttävät kissat, jotka odottavat että lopetan ruokakuppien kuvaamisen ja annan ruokaa nälkäisille lapsosille:

Raitapaitaisia nälkäkurkia.

Onnellista uutta vuotta!

Jouluinen tervehdys

Kiira: "Onpas hauskoja nämä joulukoristeet."

Eemeli: "No niinpäs onkin, nää pallot heiluu hauskasti."

Kiira: "Hups, kiinni jäätiin."

Kiira: "No nyt mä nappaan tän!"

Kiira: "En mä tehny yhtään mitään, oon ihan kiltti ja viaton."

Eemeli: "Ja mä olen tosi reipas ja komea."

Iloisen kissamaista joulua kaikille blogin aktiivisille ja satunnaisille lukijoille!

Agilitya videolla

Kiireinen omistaja ei ole edelleenkään ehtinyt kauheasti touhuta kissojen kanssa tai päivittää blogia (tarkoituksena olisi tehdä blogipostaus ainakin meidän kissojen ruokinnasta), mutta tässä olisi aiemmin tänä syksynä kuvattu agilitytreenivideo. Mun oli tarkoitus treenata kummankin kanssa, mutta Kiira varasti shown, kuten aina. Ensi viikon sunnuntaina järjestetään eläintarvikeliike Petolassa kissa-agilitytapahtuma, ja sinne olisi tarkoitus mennä pikkuneidin kanssa koittamaan. Taitava se on kotona, mutta vieraassa paikassa saattaa olla ettei agilitysta tule mitään. (Pahoittelen, videolla kuulostan todella tyhmältä ja lisäksi kännykän videonmuokkausohjelma ei ole hääppöinen, jonka takia video katkeaa kummallisista kohdista.)