tiistai 17. marraskuuta 2015

Raakaruokamyyttejä osa 3: kolmasosa luista lihaa


Tämä myytti on tuttu varmasti lähes kaikille raakaruokkijoille. Ohje sanoo, että aikuisen kissan päivittäisestä ruokamäärästä kolmasosan täytyy olla luista lihaa, että kalsiumia saadaan sopivasti. Pennulla ohjeistettu määrä on suurempi, puolet kaikesta päivän ruuasta, jotta pennun luusto kasvaa normaalisti. Tutkitaan myyttiä vertaamalla tätä ohjemäärää 4-kiloisen aikuisen ja 1,5-kiloisen luovutusikäisen pennun (tuleva aikuispaino 4 kiloa) tarpeisiin ja otetaan mukaan kolme erilaista lihaista luuta/luista lihaa: broilerin kaula, jauhettu luinen poro (Mush) sekä sian luumurske (Maukas).


Kalsiumin tarve ja ruokamäärä

4-kiloisen aikuisen virallinen suositeltu (NRC 2006) kalsiumin tarve on 180 milligrammaa. Itse yleensä suosittelen että annettaisiin tuplasti tuosta, 400 mg, koska kalsiumia tarvitaan jatkuvasti eikä sen pienestä liika-annostelusta ole haittaa. 1,5-kiloisen, aikuisena nelikiloisen, pennun suositeltu tarve on 480 milligrammaa, ja jos annostellaan aikuispainon mukaan ja annetaan hiukan ekstraa, hyvä saanti olisi 600 mg.

Keskimääräinen 4-kiloinen raakailija syö ehkäpä 120 grammaa päivässä. 1,5-kiloinen luovutusikäinen pentu ahmii helposti 200 grammaa ruokaa päivässä. Aikuiselle luista lihaa täytyisi siis antaa kolmasosa ruokamäärästä eli 40 grammaa. Pennulle taas luisen lihan määrä olisi 100 grammaa.


Broilerin kaulat

Broilerin kauloissa on kalsiumia 1,33 grammaa sataa grammaa kohden. Aikuinen kissa saisi 40 grammasta broilerin kauloja mukavat 532 milligrammaa kalsiumia, joka ei ole liian kaukana suositellusta. Hyvältä siis näyttää. Pentu tarvitsee 100 grammaa luista lihaa ja saisi siis syömästään luumäärästä 1330 milligrammaa kalsiumia, yli tuplasti enemmän kuin tarvitaan.


Jauhettu poro

Mushin mukaan sadassa grammassa heidän jauhettua poroaan on 3,19 grammaa kalsiumia. Jos aikuinen kissa söisi tätä 40 grammaa päivässä se saisi 1276 mg kalsiumia, siis yli kolminkertaisesti yli korotetun suosituksen ja seitsemänkertaisesti yli virallisen suosituksen. Pentu, joka söisi samaa luullista lihaa sata grammaa, saisi 3190 mg kalsiumia, yli kuusi kertaa enemmän kuin virallinen suositus ohjeistaa.


Sian luumurske

Maukas-merkin sian luumurskeessa on pakkauksen mukaan 7,56 grammaa kalsiumia sadassa grammassa. 40 grammaa luumursketta syövä aikuinen saisi 3024 milligrammaa kalsiumia. Se on seitsemänkertaisesti yli korotetun suosituksen ja huikeat 16 kertaa yli virallisen suosituksen. Sata grammaa syövä pentu taas saisi 7560 grammaa kalsiumia eli 12 kertaa yli korotetun ja 15 kertaa yli virallisen suosituksen.


Pohdinta

Tässä vaiheessa paljon luuta syöttävä voi kysyä että mitäs sitten, eihän siitä ylimääräisestä luusta ja kalsiumista haittaakaan ole. Pienellä yliannostuksella ei olekaan. Sen takia itsekin suosittelen mieluummin antamaan hiukan liikaa kuin täsmälleen NRC:n suositusten mukaisesti, jolloin varmistetaan että myös ne kissat, jotka syystä tai toisesta imeyttävät kalsiumia heikommin, saavat sitä tarpeeksi. Kuitenkin pennuilla suuri yliannostus, noin kolminkertainen määrä NRC:n suosituksiin verrattuna, haittaa magnesiumin imeytymistä ja voi hidastaa kasvua (Howard ym. 1998). Liiallinen kalsiumin saanti vaikuttaa haitallisesti myös muun muassa fosforin (Stein ym. 2011) ja sinkin (Shafey ym. 1991, Wood & Zheng 1997) imeytymiseen. Jos siis syötät paljon luuta ja joskus huomaat, että kissan turkki on huonokuntoinen, syypää saattaa olla jonkin puutoksen sijaan kalsiumin liikasaanti.

Toinen ongelma on se, että suurella luumäärällä ruokittu kissa saa hyvin vähän proteiinia verrattuna kissaan joka syö saman määrän ruokaa luuttomana. Esimerkiksi broilerin kaulasta puolet on luuta ja toinen puolisko kohtuullisen huonolaatuista lihaa, jonka takia hyödynnettävän proteiinin määrä on todella pieni. Tämä on ongelma aikuisille, koska ne usein syövät painonhallinnan takia jo valmiiksi melko vähän lihaa, mutta ne kuitenkin tarvitsevat proteiinia joka ikinen päivä. Pennuille luun määrä taas on ongelma siksi että luuta vaan on niin valtavasti. Pääosin luisilla lihoilla ruokitun pennun täytyisi syödä ihan hirvittävästi, että se saisi ruuastaan yhtä paljon energiaa kuin pääasiassa luuttomilla lihoilla ruokittu. Eikä se hirvittäväkään määrä välttämättä riittäisi, koska barf-ohjeiden mukaan luun määrä kasvaa ruokamäärän kasvaessa.

Kolmas luumäärän ongelma on sen vaikutukset ruuansulatuselimistölle. 100 gramman köntti luista lihaa, josta noin 50 grammaa on luuta, rustoa ja muuta sulamatonta, olisi aika kova pala 1,5-kiloisen pennun suolistolle. Itseasiassa 40 grammaa luista lihaa 4-kiloisella aikuisellakin saattaa johtaa laatikolla ramppaamiseen ja pitkän ähkimisen tuloksena syntyviin pikkuisiin pipanoihin. Luu ja rusto (kuten myös sidekudos ja muukin ei-sulava) voi johtaa ummetukseen ja niin sanottuun luukakkaan. Ummetus voi olla pahimmillaan niin vakava, että ulostemassan liike suolistossa pysähtyy kokonaan, jolloin puhutaan suolitukoksesta. Suolitukos saattaa lähteä liikkeelle todella suurella öljymäärällä, mutta pahimmillaan kyseessä on leikkausta vaativa tila.

Tiivistettynä siis luuta ei tosiaankaan tarvita kolmasosaa tai puolta koko päivän ruokamäärästä. Sen sijaan ison eläimen luuta tarvitaan noin 0,5 grammaa painokiloa kohden. Jos jauhetussa luisessa lihassa on 50 % luuta, sitä siis tarvitaan 1 g/kg, ja jos luuta on 25 %, tarve on 2 g/kg. Broilerin luuta tarvitaan huomattavasti enemmän, jonka takia on suositeltavaa antaa kalsiumin tarve isompien eläinten luuna tai täyttää osa tarpeesta kalsiumvalmisteella, jotta luu-rustomassa ei turhaan vie tilaa lihalta.


Lähteet:

Howard KA, Rogers QR, Morris JG (1998) Magnesium requirement of kittens is increased by high dietary calcium. The Journal of Nutrition 128:2601S-2602S.
National Research Council (2006) Nutrient requirements of dogs and cats. National Academy Press, Washington DC.
Shafey TM, McDonald MW, Dingle JG (1991) Effects of dietary calcium and available phosphorus concentration on digesta pH and on the availability of calcium, iron, magnesium and zinc from the intestinal contents of meat chickens. British Poultry Science 32:185-194.
Stein HH, Adeola O, Cromwell GL, Kim SW, Mahan DC, Miller PS (2011)  Concentration of dietary calcium supplied by calcium carbonate does not affect the apparent total tract digestibility of calcium, but decreases digestibility of phosphorus by growing pigs. Journal of Animal Science 89:2139-2144.
Wood RJ, Zheng JJ (1997) High dietary calcium intakes reduce zinc absorption and balance in humans. The American Journal of Clinical Nutrition 65:1803-1809.

17 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus jälleen. Oon huomannu, että Pena vetää tosi helposti umpeen jos syö luista lihaa, ainoastaan hiiren pinkit ja tiput on sellaista, että ei ummeta niin helposti. Oonkin syöttänyt sitte kalsiumit jauheena tai tablettina ruuan lisänä, niin ei tarvi toisen tuskaisena pinnistellä.

    Ootkos muuten huomannu, että on tuollanen kutsu olemassa: http://abyangel.blogspot.fi/2015/11/pikkujouluriemua-turussa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmaan luisissa lihoissa oleva rusto vaikuttaa tuohon ummetukseen, tuollaisessa tapauksessa onkin erittäin hyvä antaa kalsium lisäravinteena. En muuten ole huomannut, mahtavaa! Täytyy konsultoida kalenteria ja katsoa onko tuolloin menoa. :)

      Poista
  2. Mahtava julkaisu, toivottavasti tavoittaa mahdollisimman monen raakailijan kokemustasosta riippumatta! :) Tosi hurjia nuo isompien eläinten luvut, brh.

    Tämän ohjeen "pelastus" on onneksi ollut se, että tosi moni käyttää nimenomaan siipikarjan lihaisia luita. Suurin osa varmasti kun myös käyttää Multicatia vitskulisänä, josta tulee vielä lisää kalsiumia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No niinpä, en kyllä haluaisi tunkea sataa grammaa luumursketta minkään kokoiselle kissalle. Paitsi tiikerille. :D Niinpä, kissabarffaajat varmaan enimmäkseen syöttävät broilerinluita, onneksi. Mä en kylläkään kissabarf-aikoihin tajunnut että broikunluun ja jauhetun poron välillä olisi jotain eroa, luu kuin luu. Onni on teräsvatsakissat. :D

      Poista
  3. Hyvä postaus! Näistä myytinmurtopostauksista on varmasti monelle hyötyä ja näitä on hauska lukeakin :) Ajatus sadan gramman luumurskeköntistä kyllä hirvittää jo ihan ajatuksena, brr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! :) Niinpä, se kuulostaakin jo todella ronskilta.

      Poista
  4. Mää niin yritän tajuta, mutta ei, ei onnistu. Nää raakaruokajutut on mulle aina vaan liian vaikeita, ja menee ihan ohi. Mutta ihastelen teitä, jotka nämä laskuopit taidatte. Joskus, jonain päivänä ehkä ymmärrän tällaisen postauksen ihan kokonaan, ilman erityistä tavausta :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti. Kiva kun jotkut jaksaa ottaa näistä asioista selvää. Isot plussat lähdeluettelosta. :)

    VastaaPoista
  6. Mukavan asiapitoinen teksti! Tuosta viimeisestä lauseestasi ("broilerin luuta tarvitaan huomattavasti enemmän, jonka takia on suositeltavaa antaa kalsiumin tarve isompien eläinten luuna..") jäin pohtimaan, että varmaan riippuu enemmänkin siitä, onko luu jauhettua vai ei? Olen esimerkiksi käyttänyt itse tätä: http://www.maukas.info/fi/tuotteet/perusraakatuotteet/broilerinsiipi-jauhettu-500g/ jossa on 5,42% kalsiumia, niin tuota ei tarvitse antaa kun melko pieni klöntti, jotta päivän kalsiumintarve täyttyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauhaminen ei vaikuta asiaan, jos täsmälleen saman luisen lihapalan pistää myllyyn poistamatta siitä mitään. Veikkaan että tuossa Maukkaan tuotteessa oli sama virhe kuin heidän kokonaisissa broilerinsiivissäänkin aiemmin: kalsium on ilmoitettu kuivapainosta. Kalsiumin määräkin on sama kuin aiemmin noissa kokonaisissa, joten voi olettaa että myös tuossa jauhetussa on oikeasti kalsiumia noin prosentin verran. Ikävää kun noita virheellisiä lukemia edelleen näkyy. :/

      Poista
    2. Ai joo, no hyvä että tuli esille! Pitääpä sitten miettiä uusiksi tuo kalsiuminsaanti. Laitoin myös Maukkaalle palautetta asiasta.

      Poista
    3. Hyvä juttu, toivottavasti sivulle korjataan tiedot pian!

      Poista
  7. Tosi kiinnostava juttu. onko joko tutkinut sitä miten luujauhon lisääminen ruokaan vastaa luisia lihanpaloja? Itsellä aikanaan resepti, johon lisättiin luujauhoja. Niitä piti sitten ihan tilata apteekista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luujauho vastaa luuta oikeastaan täsmälleen, sitä voi antaa kalsiumin tarpeeseen saman verran kuin luutakin. Luujauhon voi toisaalta korvata myös kalsiumjauheella, joka on helpommin saatavilla. Kokonaisista luisista paloista saa tietysti kalsiumin lisäksi myös hammastyötä, joka jää luujauholla tai luumurskalla pois. Toisaalta hampaille voi tarjota työtä antamalla osan kalsiumista luisista broilerin paloista tai syöttämällä rustoja vaikkapa pari kertaa viikossa. :)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kirjoitus. Olisi kiva hommata itselle jonkinlainen pakkauskone. Saisi tämmöisiäkin säilöttyä pidemmän aikaa. Meillä kun yritetään mahdollisimman monipuolista ruokavaliota tarjota myös lemmikeille, eli mitä mies metsästää, niin sopivat ylijäämät pidetään tallessa.

    VastaaPoista