Tällä kertaa tulee vähän kepeämpi ja lyhyempi raakaruokintamyytti. Kuten otsikosta voi päätellä, tänään käsitellään väitettä siitä, että raakaruokinta on niin vaikeaa että se on ydinfysiikkaa.
Otetaan kolme raakaruokintaskenaariota: skenaario 1, jossa ruokkija ei halua laskea yhtään vaan luottaa täysin muiden neuvoihin (jossa ei ole tietenkään mitään vikaa); skenaario 2, jossa ruokkija haluaa päästä helpolla mutta ei kehtaa kysyä suoraan, jonka takia hän seuraa valmista ruokintamallia; ja skenaario 3, jossa ruokkija haluaa laskea kaiken itse.
Pixel Dividers
Skenaariossa 1 ainoa asia mikä tarvitsee laskea on se, miten monta kertaa kehtaa kysyä samaa asiaa ja/tai samalta ihmiseltä. Vastaus laskuun on omalta osaltani se, että mä jaksan kyllä vastata, etenkin jos kaikki kysymykset eivät koske samaa asiaa.
Skenaariossa 2 napataan valmis ohje vaikka
tästä blogista tai
Pikkupedoista. Oman ohjeeni ollessa kyseessä monimutkaisimmat laskut ovat tälläisiä: ohjeessa näkyvä määrä kerrottuna kissan painolla kiloissa. Jos halutaan esittää kaava matemaattisesti, se voidaan tehdä näin:
 |
| Jossa T=kissan tarve, n=ohjeessa mainittu määrä ja m=kissan paino kiloissa. |
Pikkupetojen ohjeessa taas ei tarvita laskemista, jos kissa painaa noin neljä kiloa. Jos kissan paino on jotakin muuta, ohjeen annostus kerrotaan painokertoimella, eli kissan paino jaetaan neljällä kilolla. Jos kissa painaa vaikkapa kuusi kiloa, painokertoimeksi tulee 1,5 (6/4 = 1,5), ja tällä kerrotaan ohjeen määrät.
Skenaariossa 3 halutaan laskea kaikki itse. Otetaan esimerkiksi vaikka A-vitamiini, ja ajatellaan että skenaarion 3 raakaruokkija haluaa selvittää, miten paljon broilerinmaksaa hänen täytyy antaa nelikiloiselle kissalle jotta tarve tulee tyydytetyksi. Skenaarion 3 ruokkija tietää, että A-vitamiinia olisi hyvä saada noin 100
µg/painokilo. Tutulla kaavalla saadaan selville A-vitamiinin tarve 4 kg kissalle: ohjeen määrä kerrottuna painokiloilla, eli M=n*m = 100 µg/kg*4 kg = 400 µg (jossa uusi M on kissan tarvitsema ravintoaineen, tässä tapauksessa A-vitamiinin, määrä). Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan täytyy myös tietää miten paljon 400 µg tekee maksana. Finelin mukaan broilerinmaksassa on noin 9747 µg A-vitamiinia sadassa grammassa. Kun halutaan tietää miten paljon maksaa tarvitaan, jaetaan kissan tarvitsema määrä sadassa grammassa olevalla määrällä ja kerrotaan osamäärä sadalla. Siis matemaattisesti esitettynä:
 |
| Jossa T=kissan tarve, M=kissan tarvitsema ravintoaineen määrä ja S=ravintoaineen määrä sadassa grammassa. |
Jos kyseinen A-vitamiiniesimerkki halutaan laskea loppuun, selviää että maksaa tarvitaan 4,1 grammaa päivässä (
400 µg/9747 µg * 100 = 4,1 g). Siinä on kaikki laskut joita tarvitsee osata raakaruuan laskemisessa, jos ei ole kiinnostunut kuivapainoista sun muista, mutta eipä niissäkään kerto- ja jakolaskua ihmeellisempiä laskutoimituksia tarvitse hallita.
Pixel Dividers
Verrataan tätä sitten ydinfysiikkaan. En valitettavasti tiedä aiheesta kovin paljoa, mutta etsiessäni tietoa törmäsin ydinfysiikan kaavoihin. Tässä olisi ydinfysiikan sähköheikon vuorovaikutuksen kaava:
 |
| Lähde: Wikipedia |
Tiedonhaun perusteella voidaan todeta että raakaruokinta ei ole ydinfysiikkaa. Vaikeimmillaankin raakaruokinta vaatii sen että on läpäissyt peruskoulun, ja jos jotakin ei osaa itse laskea, siihen voi aina pyytää apua. Raakaruokinta on tietysti haastavampaa kuin sopivan ruokamäärän annostelu valmiista ruokapakkauksesta, mutta kyllä itse väittäisin että se ei vaadi ihan niin paljon perehtymistä kuin ydinfysiikka.