Kategoria 1
Ensimmäisestä kategoriasta valitsisin mieluiten ehkä ragdollin. Pörröinen ja verrattaen rauhallinen kissa olisi hyvää vastapainoa ipanalle ja sosiaalinen ragdoll sulautuisi todennäköisesti meidän kissaperheeseen vallan hyvin. Pitkäkarvaisissa kissoissa viehättää erityisesti se pörröinen maha, johon voisi upottaa naamansa (ei sillä ettenkö tekisi sitä jo Kiirallekin). Turkinhoito voisi kyllä tehdä tiukkaa. :D
Pikkupörrö ♥ © Heikki Siltala |
Kategoria 2
LaPerm! Vaikka yleensä tykkään ulkonäöltään melko peruskissoista, ihastuin LaPermiin heti kun ensimmäistä kertaa näin siitä kuvan. Jotenkin maatiaismaiset kasvot ja habitus yhdistettynä tuohon kiharaan turkkiin viehättää. Kun tututstuin rotuun tarkemmin, ihastuin myös luonnekuvaukseen. Toivottavasti LaPermit yleistyvät Suomessa, näitä olisi todella kiva päästä näkemään ihan livenä.
Suloinen kikkurakarva. © Heikki Siltala |
Kategoria 3
Tässä kategoriassa on monta suosikkia ja ne ovat egyptinmau, eurooppalainen ja sokoke. Kaikkia yhdistää alkuperäisrodun status ja keskimäärin hyvä terveys. Ja pilkut, vaikka eurooppalaisissa on paljon muitakin värejä ja kuvioita. :D Minullehan oikeasti kissan ulkonäöllä on vähiten väliä (kun vaakakupeissa painaa ulkonäkö, luonne ja terveys), mutta nämä raitapaidat ovat kyllä erityisiä ja ihania.
Jotkut eurotkin hallitsevat maukulaisille tyypillisen huolestuneen ilmeen. © Heikki Siltala, kuvaa rajattu. |
Kategoria 4
Tässä kategoriassa tasavahvoina kilpailijoina ovat aby ja somali. Cornish rex kiinnostaisi myös, koska niillä on hurmaava luonne (tai ainakin niillä jotka olen tavannut), mutta geenipooli ovat valitettavan huonolla tolalla. Abessinialaisessa ja somaleissa kiinnostaa luonne, älykkyys ja aktiivisuus. Abessinialainen meillä itseasiassa olikin yhtenä rotuvaihtoehtona kolmatta kissaa hankkiessa, mutta totesin että abyn aktiivisuus saattaisi olla Kiiralle liikaa.
Jos meille tulisi cornari, se olisi tämän värinen! © Heikki Siltala |
FIFen ulkopuoliset rodut
Onhan niitä ei-FIFe-rotuja jokunen, jotka ainakin ulkonäön puolesta kiehtovat, kuten california spangled ja savannah, joista jälkimmäistä en kyllä eettisistä syistä hankkisi. Suosikkini ei-FIFe-kissoista on kuitenkin meidän ihkaoma maatiainen. Joo tiedän, maatiainen ei ole rotu, mutta se saa erikoismaininnan tässä kategoriassa. Maatiaisissa minua viehättää suuri vaihtelu persoonallisuudessa, jonka takia varmaan jokaiselle maailman kissaihmiselle löytyisi sopiva maatiainen, terve rakenne ja kaunis, tasapainoinen ulkonäkö. Harmillista kyllä, maatiaisten sukulinjat ovat harvoin tiedossa, joten terveyspuolikin on täysin tuntematon, ja vastuullisia kasvattajia on edelleen vaikeaa löytää.
Haastan mukaan Kissakolmion, Kuin kissat ja kettun sekä Viikarivartin! Kertokaa siis lempirotunne kategorioittain, jos vaan jaksatte.
Hyvää ystävänpäivää kaikille kanssabloggaajille! Meidän pojat viettivät päivää näissä tunnelmissa.