Haaste: Aktivointiviikko

Mä olen ollut taas ihan liian kiireinen ja liian vähän kotona, jonka takia kissojen aktivointi on jäänyt aika vähäiseksi. Se kuitenkin veisi vain hetken, joten osittain aktivoinnin puute on myös laiskuutta. Ottaakseni itseäni niskasta kiinni haastan itseni ja muut bloggaajat aktivointiviikkoon!

Säännöt:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!


Mä päätin aktivoida kouluttaen, treenataan joka päivä eri asiaa. Yritän myös muistaa leikittää kissoja säännöllisemmin kuin nykyään. Lisäksi pyritään ulkoilemaan viikon aikana kaksi kertaa, mutta ulkoilussa on säävaraus. Tässä olisi meidän viikon suunnitelma:

Torstai (siis tänään): Nose Work
Perjantai: seuraamistreenit
Lauantai: agilitya
Sunnuntai: maahanmenoa ja paikallaoloa, rauhalliset treenit vauhdikkaan agilityn jälkeen
Maanantai: Kiiran ja Tomun kanssa ympäri pyörähtämistä, Eemelin kanssa kahdeksikkoa
Tiistai: naksuttelua kuljetuskoppaan
Keskiviikko: helppo targettitreeni ja herkkujen viskelyä ympäriinsä

Meiltä haasteen saavat Kissankujeita, Pikkupedot sekä Hupsu ja tosi höpsö!

Kiira koroketreeneissä

Muistatteko aiemman postauksen, jossa harjoiteltiin Kiiran kanssa perusasentoa korokkeen (= pahvilaatikon) avulla? Silloin muutaman minuutin treenikertoja oli takana kolme, nyt ehkä kymmenen. Näin hienosti Kiira osaa nyt!

(Pahoittelen huonoa kuvanlaatua ja mun nuhaa.)

Kiira osaa siis nyt pyörähtää korokkeelle myös edestä, joka olikin välitavoite. Tähän päästiin jo muutama treenikerta sitten, mutta ne noin kolme lisäharjoitusta tarvittiin siihen, ettei Kiira jäädy laatikon viereen vaan tulee aina reippaasti laatikon päälle. Näin jälkikäteen videolta huomaa, että Kiira ei aina tule ihan suoraan. Luotan siihen että neiti suoristuu pikkuhiljaa itsestään, koska sen asento oli vino myös silloin kun harjoiteltiin vasta laatikon sivulta pyörähtämistä, eikä sen kanssa ole enää mitään ongelmaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus treenata laatikolle tuloa kauempaa ja saada siitä entistä nopeampaa. Laatikko myös häivytetään pois pikkuhiljaa niin että ensin harjoitellaan laatikolla, sitten vain sen kannella, sen jälkeen käännetään kansi ympäri, korvataan kansi samankokoisella pahvinpalalla ja (jos Kiira näitä välivaiheita tarvitsee) pienennetään pahvia pikkuhiljaa kunnes Kiira hakeutuu oikeaan paikkaan suhteessa muhun. Ollaan jo harjoiteltu pelkällä kannella (josta ei valitettavasti ole videota) ja Kiira on hakeutunut kannen päälle yhtä täsmällisesti kuin aina. Varsin fiksu pikkuneiti!

Perusasentoa korokkeella

Löysin jokin aika sitten korokkeen (platform training englanniksi) asentoharjoittelun apuna ja totesin että se olisi loistava tapa opettaa Kiiralle perusasento ja sivulletulo. Houkuttelussa ja kosketuskepissä käsi on aika vaikea häivyttää, puhdas sheippaus taas vie todella kauan aikaa. Korokkeena käytetään usein palamattoa, mutta en kyennyt löytämään sitä mistään, joten kokeilin erilaisia laatikoita. Koirilla alustan koko on sen seisomisleveys kertaa seisomispituus ja muutama sentti ylimääräistä kumpaankin suuntaan, mutta kissa on niin notkea että alustan täytyy olla todella nafti.

Kun sopiva laatikko löytyi, houkuttelin Kiiran pari kertaa laatikon päälle. Sen jälkeen Kiira alkoikin itse tarjoamaan laatikon päälle nousemista, joten jätin houkuttelut pois ja siirryin seisomaan laatikon viereen. Tältä näyttää sivulletulo muistaakseni kolmen lyhyen treenikerran jälkeen. Kuvasin neitiä ensin sivulta ja sitten edestä, taustalla säestää oven taakse jäämisestä todella turhautunut Tomu.

Treenien videoimisesta oppii aina paljon. Videon perusteella Kiira istuu hiukan liian edessä, joten täytyy jatkossa muistaa asettaa omat varpaat hiukan laatikon reunaa edemmäs. Lisäksi terraariolasin heijastuksesta huomaa, että ohjaan Kiiraa kädellä ja keholla, vaikka luulin olevani mahdollisimman liikkumatta. Totesin myös että täytyy keksiä jotain painavaa tuon laatikon sisälle, Kiira lähtee sen päältä monta kertaa aika vauhdilla. :D

Eemeli osaa!

En olekaan tainnut täällä mainita, että minua on pitkään ärsyttänyt se, että Eemelin kanssa ei olla seuraamisen perusasennossa päästy pitkään aikaan yhtään eteenpäin. Tarkoituksenani on siis saada Eemeli luoksetulossa kiepsahtamaan edestäni sivulle (esimerkiksi tässä videossa näkyy tuo kiepsahdus, en sitä osaa kuitenkaan sanallisesti selittää). Kiepsahdus ei tuota Eemelille ongelmia, (vaikkakin sen pyörähdys on kaukana tuollaisesta tiiviistä kiepistä jossa lähinnä vain takakroppa liikkuu,) vaan ongelmana on pyörähdys oikeassa kohdassa. Eemeli tarvitsee aina ohjata reilusti vasemman jalkani taakse, tai muuten se pyörähtää eteeni. Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että ollaan törmätty näkymättömään seinään jonka yli vaan ei päästä, eikä ongelma ole Eemelissä vaan huonossa kouluttajassa. Tämä tuli sitten toissapäivänä puheeksi eräässä koulutusryhmässä, ja päätin demonstroida mitä tapahtuu kun käsken Eemelin sivulle ohjaamatta sitä kädellä. Siinä sitten kävi kuitenkin näin. Ensin ihan normaali sivulletulo ja sen jälkeen tämä demonstraatio.

Eemeli yllätti aivan täysin! Tuosta kuvakulmasta käden liikettä on vaikea nähdä, mutta ensimmäisessä toistossa siirrän kättä taaksepäin kolmisenkymmentä senttiä, toisessa ehkä viisi. Tämä suuri harppaus antoi taas uutta motivaatiota seuraamisen treenaamiselle. Ehkä minä vielä joskus osaan kouluttaa noita. :D


Kokeilin myös uudenlaisia treeninameja Sähköpaimenet-blogin ohjetta mukaillen. Sekoitin 160 grammaan hevosen jauhelihaa yhden kananmunan, pari teelusikallista psylliumia ja muutaman teelusikallisen vettä, painelin uunivuokaan levyksi ja paistoin vajaat puoli tuntia.

 Tuloksena oli ohut, kiinteä levy joka oli jäähtymisen jälkeen helppo pilkkoa pieniksi paloiksi.

Koemaistatus sujui myös hyvin: molemmat kissat tykkäsivät herkuista.

 Eemeli maistelee ilmeellä. :D

Laatikko täynnä rakkautta

Meidän kissat rakastavat pahvilaatikoita, joka ei varmasti ole epätyypillistä kissoille. Pahvilaatikoissa leikitään, niissä nukutaan, niitä pureskellaan ja pahvinpalasia heitellään ympäri kämppää. Jokin aika sitten meille toimitettiin Amazonin tilaus (jossa tuli mm. tämä kirja gradua varten) ja kissat alkoivat tavoistaan poiketen nukkua ja loikoilla jatkuvasti toimituslaatikossa. Ja mikä parasta, yhdessä!

Eemeli nauttii pesusta.

Välillä Kiira nukkui laatikossa myös yksin.

Unikaverina joululahjaksi saatu vikisevä pehmohiiri.

Ja myöhemmin unia jatkettiin taas kaksin.

Tämän kokoista pahvilaatikkoa ei ole tarkoitettu kahden kissan säilytykseen, joten laatikko alkoi hajota.

Repsottava kulma.

Kunnes se eräänä päivänä oli niin huonokuntoinen, että se enää hädintuskin pysyi kasassa. Tämä ei kuitenkaan ollut kissojen mielestä silti mikään syy luopua laatikosta.

Eemeli valuu ulos laatikosta.

Ovat nuo viiruvarpaiset sisarukset vaan niin läheisiä ♥ 


Kirjoittelin viime postauksessa Eemelin motivaatio-ongelmasta ja nyt voisi todeta, että Mapustin taisi olla vain väsynyt, syystä tai toisesta. Tänään perusasentoon pyörähtäminen sujui taas näin hienosti. Kosketuskeppi on varmistamassa että Eemelillä on kivaa, nykyään en yleensä käytä sitä (vaikkakin sillä saa seuraamisesta todella tiivistä, pitäisi ehkä siis treenailla enemmän kepin kanssa). Kerran Eemeli pyörähtää vinoon ja seuraamisessa teen liian tiukan kurvin jolloin melkein astun Mapun tassujen päälle ja katti istahtaa, mutta ainakin otuksella oli kivaa!

Uusi kuljetuslaukku: höpötystä ja treenivideo

Ostin vähän aikaa sitten kuljetuslaukun, kun sain sen käytettynä todella edullisesti. Jokainen muovista kuljetuskoppaa julkisilla kuljettanut varmaankin tietää että sitä kovaa, isoa laatikkoa on hirveä kuljettaa edes bussipysäkille, puhumattakaan siitä että kopan kanssa kävelisi yhtään sen pidemmälle. 

Tätä laukkua on käytetty vain kerran tositilanteessa, joulureissulla appivanhemmille ja takaisin (jolloin kuljimme autolla koko matkan), mutta laukku vaikuttaa erittäin hyvältä: se on iso (ehkä jopa liiankin iso) ja kestävän oloinen, sivuilla on kätevät taskut tavaroille ja kantokahvat ovat tarpeeksi pitkä.

Pikkuneidin täytyi tottakai ängetä mukaan kuvaan.

Meidän kissojen saaminen kuljetuskoppaan on ollut jo pitkään ongelma. Laiska omistaja ei ole ehtinyt/jaksanut/muistanut ikinä muuten vain pyytää kissoja koppaan ja palkata siitä, vaan aina kun koppaan on täytynyt mennä, on lähdetty johonkin. Sitten kun kissat pitäisi saada koppaan, herkut eivät kelpaa vaan kissa täytyy survoa sisään, joka ei ole kivaa kissoille eikä omistajalle. Jännä kyllä, kuljetuskopassa on etenkin Eemelin mielestä mukava hengailla kun se on esillä, mutta sitten poika vetää liinat kiinni kun johonkin pitäisi lähteä.

Kuljetuslaukussa on mukava istuskella.

Nyt kun uusi laukku tuli hankittua, päätin alkaa treenailla laukkuun menemistä ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olen siis aina silloin tällöin houkutellut kissoja kuljetuslaukkuun ja palkinnut muutamalla herkulla, ja pari kertaa sulkenut ja avannut vetoketjua muutaman kerran putkeen. Tässä on video viimeisimmästä treenihetkestä laukun kanssa.

Kuten näkyy, tein virheen Kiiran kanssa videon loppupuolella. Vaadin siltä liikaa ja pidin laukun vetoketjua liian kauan kiinni, jonka takia neiti hyppäsi laukusta pois. Tuon virheen takia pyysin Kiiran uudestaan laukkuun ja syötin sille loput herkut laukun vetoketju auki. Täytyy olla tarkkaavaisempi ajoituksen kanssa seuraavalla kerralla ja toivoa ettei Kiira ottanut itseensä.

Näillä kissoilla ei ole ikinä motivaatio-ongelmia, mutta tänään Eemelillä oli motivaatio aivan nollissa treenatessamme seuraamista. Seuraaminen oli haahuilevaa ja hidasta, ja pyörähdykset mun edestä sivulle perusasentoon flegmaattisia ja vajaita, jonka takia Eemeli jäi joka kerta istumaan vinoon. Kosketuskepin kanssa (josta Mapustin on jostain syystä kauhean kiinnostunut) sain pari kohtuullista toistoa, mutta ikinä aiemmin seuraaminen ei ole ollut näin huonoa! En tiedä pitäisikö Eemelin kanssa pitää taukoa treeneistä kokonaan, treenailla pelkästään jotain rentoa ei-tokoa vai yrittää pian uudestaan paremmalla palkalla. Voi myös olla että Puumeli oli vain väsynyt tänään, eikä meillä olekaan motivaatio-ongelmaa. Ainakin se on koko illan torkkunut sohvalla meidän vieressä. :D

Lainakissa ja yleistä höpötystä

Huh huh, kauanpa ehti vierähtää viime blogipostauksesta. Vuosikin ehti vaihtua! Nyt on ollut vähän kiireitä kandityön kirjoittamisen kanssa ja joululoma meni oikeastaan laiskotellessa.

Meillä oli hoidossa kaverini superihana 7-kuukautinen kissapoika Tesla, jonka seurasta saatiin nauttia kolmisen viikkoa. Kiira ei oikein arvostanut riehakkaan ipanan lähestymisyrityksiä, mutta Eemeli suorastaan rakastaa Teslaa. Tunne taisi olla molemminpuolista, ainakin kun näitä kuvia katsoo :).

Sinä aikana kun Tesla oli meillä, pojat painivat ja juoksivat ihan jatkuvasti, Eemeli hyökkäsi välillä pesemään Teslaa ja ehkäpä viimeisen viikon aikana pojat nukkuivat yöt sängyllä vierekkäin. Kiirakin lähestyi välillä Teslaa kun ipana on rauhallinen, silloin tällöin myös pesi sitä, mutta Tesla ei ihan ymmärtänyt että pikkuneiti ei halua leikkiä. Jahtailusta sun muusta leikin yrityksestä Kiira veti tietysti palkokasvin nenään, mutta sieti silti Teslaa koko ajan vaan paremmin. Alkoi siis taas pohdituttaa kolmannen kissan hankinta, Eemeli kun selkeästi nautti riehakkaan pennun kanssa leikkimisestä ja nukkumisesta. Nyt Teslan lähdettyä Eemeli on härkkinyt Kiiraa aika paljon, varmaankin koska se ehti tottua pitkiin jahtaus- ja painisessioihin. Jos löytäisi sopivan luonteisen pennun kolmanneksi pyöräksi, Kiira saisi ehkäpä enemmän sitä omaa rauhaa mitä se kaipaa. Nämä ovat kauhean vaikeita päätöksiä koska ikinä ei voi varmaksi tietää, millainen uusi kissa on luonteeltaan ja millainen kolmen kissan suhteesta kehittyy.

Siira vietti mielummin aikaa taljan päällä makoillen kuin osallistui poikien höpötyksiin.

Treeneistä ei ole paljon kerrottavaa koska en ole kauheasti ehtinyt treenata. Eemelin kanssa ollaan harjoiteltu sivulletulon pyörähdystä edestä. Kosketuskeppi lähti jo, jäljellä on vielä pieni käsiele josta yritän päästä eroon. Treenaus on kyllä nyt jäänyt vähäisemmäksi kiireiden takia, mutta pieni loma voi tehdä kissoillekin hyvää. Kissoilta on kyllä ahkerasti pyydetty jo opittuja temppuja, mutta uutta ei ole juurikaan opeteltu. Tänään ajattelin antaa välipalan agilityllä kunhan Kiira ja Eemeli joskus heräävät, nyt molemmat makaavat kerällä sängyn jalkopäässä.

Hajutunnistus etenee

Olen kuumeisesti yrittänyt saada kandityötä valmiiksi, jonka takia blogin päivittäminen on taas vähän jäänyt. Pitää nyt yrittää varata enemmän aikaa sekä kissojen kanssa treenaamiseen että blogin päivittämiseen.

Eemelin kanssa ollaan treenattu vieläkin maahanmenoa, tai siis maahanmenon käsieleen häivyttämistä. Jos mun käsi on edes sentin Eemelin silmien alla, Puumeli menee maahan tosi nätisti. Jos käden taas nostaa silmien tasalle, Eemeli alkaa nuolla kättä ja on ihan pihalla :D. Ei auta kuin ottaa paljon toistoja ja superpalkka sitten jossain vaiheessa kun se tajuaa mennä maahan kun käsi on silmien tasalla. Eemelin kanssa alettiin myös opettelemaan sivulletulon pyörähdystä edestä kosketuskepin avulla. Ja pussaamista opetellaan nyt myös :D.

Kiiran kanssa purkkitreeneissä ollaan jo päästy niin pitkälle, että otettiin mukaan tyhjä purkki. Kiira siis oppi hyvin nopeasti ilmaisemaan neilikkapurkin (kuten kerroin viime postauksessa) ja pian sen jälkeen mukaan otettiin tyhjä purkki. Ensimmäisellä treenikerralla Kiira tietysti ilmaisi tyhjän purkin muutamaan otteeseen, mutta alkoi tajuamaan idean ja toisella treenikerralla tökki pelkästään neilikkapurkkia. Sen jälkeen ollaan otettu vähän takapakkia, koska muutaman toiston jälkeen neiti innostuu niin paljon että lopettaa purkkien haistelemisen ja tökkii vuorotellen molempia :D. On kuitenkin ihan mahtavaa että Siira on treenaamisesta niin innoissaan! Paljon parempi näin päin kuin että Kiira menisi aina lukkoon epäonnistumisesta.

Mitäs pitäisi tehdä?

Näin!

Kiira on sitten näpsäkkä otus!

Mulla on ollut kauheasti kiireitä yliopiston suunnalta, joten en ole oikein ehtinyt tai jaksanut treenata kissojen kanssa. Kiireet alkavat pikkuhiljaa vähentyä (mitä nyt tenttiin pitäisi lukea) joten tänään otin taas naksuttimen kouraan ja kissat makuuhuoneeseen yksitellen.

Eemelin kanssa harjoiteltiin taas maahanmenoa (ja lopuksi hyppyytin sitä jalkojeni yli). Itse maahanmenon Eemeli osaa jo tosi hyvin, nyt treenaus on vaan käsieleen häivyttämistä ja äänikomennon vahvistamista. Tavoitteena olisi siis että Eemeli tarvitsisi vain pienen käsieleen tai menisi maahan pelkän suullisen komennon saatuaan. Aiemmin olen laskenut käden ihan maahan asti, nyt nostin sitä hieman ylemmäksi.

Kiiran kanssa otettiin taas hajutunnistusta (ja loppukevennykseksi myös vähän vahvistettiin vilkuttamista). Aiemmin olen opettanut Kiiralle koskettamista post-ittiin ja kokeilin kerran purkkiinkin, mutta kun Kiira tökki kaikkea lähellä olevaa (mun polvea, lattiaa, matonreunaa), aloin naksuttelemaan istumisesta purkin haistelun jälkeen. Tänään naksutin pari kertaa purkin haistelusta ja kolmannella kerralla en naksauttanut vaan jäin odottamaan mitä neiti tekee. Ja sehän päätti tehdä täydellisen kosketuksen purkkiin! Ajattelin että Kiira teki oikein ihan vahingossa, mutta se kosketti yhä uudestaan ja uudestaan. Kun vaihdoin purkin paikkaa, Kiirulainen ensin haisteli sitä (naksautin ja palkkasin siitä) ja sen jälkeen kosketti. Kiira on ihan super! ♥

Iltanaksuttelut

Tänään meni yliopistolla aika myöhään ja ajattelin vaan rentoutua loppuillan, mutta Kiira olikin sen verran huomionkipeällä tuulella että päätin naksutella isoimmat mehut pois. Ennen naksutteluja Eemelikin oli aika riehakas ja sekoili milloin missäkin, mutta nyt sekin nukkuu sängyllä. Hauskoja otuksia :D

Kiiran kanssa harjoiteltiin taas hajutunnistusta (pikkuneiti osaa!) ja ilmaisua. Ollaan nyt harjoiteltu paljon koskettamista, joten Kiira yrittää treenatessa joka välissä tökkiä jotain. Eemelin kanssa taas otettiin maahanmenoa ja peruuttamista. Tuo peruuttaminen alkaa sujua aina vaan paremmin, vaikka se on vieläkin aika vaiheessa. Maahanmenon Eemeli osaa jo, nyt täytyy alkaa opettaa maahan-komentoa ja alkaa häivyttämään kättä.

Kiiran kanssa käytiin eilen laseroitavana ja huomenna mennään taas. Ja ensi viikolla on taas suuntana fysioterapia. Ollaan pidetty Kiiran käyttäytymisestä päiväkirjaa jos huomattaisiin jotain yhteyttä käyttäytymisen ja laserin ja/tai sään välillä.

Hajutunnistusta ja takapään käyttöä

Tänään jatkettiin tauon jälkeen hajutunnistusta Kiiran kanssa. Tauko oli selkeästi vain hyväksi, Kiira oli yhtäkkiä niin varma suorituksestaan että uskaltautui menemään hajupurkille vähän kauemmaskin (tämän kanssa painittiin viime kerralla, Kiira haisteli purkkia hyvin kun se oli kumartumisetäisyydellä mutta kun purkin luokse olisi pitänyt kävellä, neiti epäröi). Mikä superkissa! ♥

Eemelin kanssa aloitettiin pyörimisen ja peruuttamisen opettelu, jotta sivulletulo edestäpäin olisi helpompi opettaa. Ja tietysti takapään hallinta auttaa myös jatkossa muiden temppujen opettamisessa. Puumeli vähän sähläsi kuten tavallista, mutta eiköhän se siitä lähde sujumaan.


 Puumeli odottaa raksutarjoilua

Pikkuneiti vähän väsähtäneenä riippumatossa

  

Eemelin temppuvideoita

Eemeli temppuilee

Tästä näkyy hyvin Eemelin taipumus sählätä :D. Puumelilla oli vähän turhankin kova nälkä tämän videon ottamisen aikana joten kaikesta temppuilusta tuli enemmän tai vähemmän säätämistä.

Eemeli seuraa

Vähän seuraamista, joka on kyllä parantunut paljon tuon videon ottamispäivästä. Eemeli seuraa nykyään tiiviimmin ja tarkemmin, siitä ehkä joskus video.