Kiiran lempiharrastuksia videolla

Kokosin Kiiran lempiharrastukset videoksi. Tuosta puuttuu kyllä paljon puuhia josta Kiira pitää, kuten leikkiminen ja veljen kanssa halailu, mutta niitä tulee harvemmin kuvattua. Valitettavasti myös älypuhelimella kuvaava omistaja ottaa videoita välillä väärin päin, pahoitteluni siitä. :D Samanlainen video olisi tarkoitus tehdä myös Eemelistä, kunhan videomateriaalia kertyy tarpeeksi.

On se neiti vaan ihana ♥ 

Mitkä ovat teidän kissojenne lempiharrastuksia?

Sillä se lähtee millä on tullutkin

Olen pitkään tuskaillut täydellisen treeniherkun löytämisessä. Palkkanameja kun parhaimmillaan syödään (tai optimitilanne olisi se, että niitä syötäisiin) niin paljon, että palkkion terveellisyyskin täytyy ottaa huomioon.

Meillä on oikeastaan aina käytetty treenipalkkana pääasiassa kissanraksuja. Raksujen suurin ongelma on kuivuus, sillä kissat juovat usein aivan liian vähän. Treeninameissa on rutkasti vaihtoehtoja, mutta kaikissa niissä on joitakin huonoja puolia. Raksujen sijaan treeninameina voisi antaa kuivalihoja, joissa kuitenkin ongelmana on taas kuivuus ja lisäksi tauriinin puute. Palkkana voisi käyttää itse paistettuja treeninameja (esimerkiksi Sähköpaimenet-blogin ohjeella tehtyjä), mutta ongelmana on näissäkin se tauriini, jota täytyisi ahkerina treenipäivinä antaa purkista. Palkaksi voisi myös antaa kissojen omaa ruokaa, mutta raakalihaa on inhottavaa käsitellä eikä sitä kehtaa heitellä pitkin lattioita.

Palkkanamin tärkein ominaisuus on maistuvuus, joka täytyy myös ottaa huomioon treeninamin valinnassa. Epämieluisa treeninami on hyödytön treeninami, koska sen päällimmäinen tarkoitus on olla palkkio kissalle hyvästä työstä ja nostaa kissan motivaatiota suorittamiseen. Vaikka raksuissa on ongelmia, niiden maistuvuus on kuitenkin ollut ihan huippua, joten ne täyttävät päällimmäisen tehtävänsä.

Tajusin kuitenkin muutama päivä sitten, että raksut voivat kuitenkin olla sekä ongelma, että ratkaisu ongelmaan (kyllä, omistaja on vähän hidasaivoinen :D). Meillä kissat ovat hulluina nesteeseen, jota syntyy kun raksuja turvottaa. Raksujen turvotus nesteen takia kestää kuitenkin aika kauan, sillä pikkuprinsessa Kiiralle ei liian laimea neste maistu. Siksipä otin sauvasekoittimen käyttöön, ja jauhoin pienen kourallisen raksuja ja lisäksi muutaman pakastekuivatun kananmaksapalan hienoksi.

Jauhettuja raksuja höystettynä kananmaksalla.

Kun sekoittaa tätä jauhoa veteen (jo 0,5 tl/dl riittää), saa maistuvan nesteen jonka tekeytymistä ei tarvitse odottaa.

Valmis makuvesi.

Nesteessä on lisäksi raksuista ja maksasta hieman proteiinia, rasvaa ja ravinteita. Jos raksut eivät kuulu ruokavalioon missään määrin, pakastekuivatuista herkuista ja monivitamiinitableteista saa tehtyä ihan vastaavan vitaminoidun juoman. Jos vitamiinivalmistetta annostelee vähän reilummin ja valmista jauhoakin sekoittaa veteen reippaammin, tämä voisi olla hyvä keino saada nestettä ja ravinteita annettua esim. mahavaivaiselle tai toipilaalle. Meillä tätä aiotaan juottaa tästä lähtien aina treenipäivinä ja aina kun on sellainen olo, että kissat ovat juoneet liian vähän.

Eemeli latkisi mielellään vaikka koko lasin tyhjäksi.

Doboa Kiiran kanssa

Käytiin eilen (tai itse asiassa toissapäivänä, mitenhän se kello näyttää taas noin paljon) Kiiran kanssa koittamassa doboa. Dobo on kehitetty parantamaan koiran ja omistajan kehonhallintaa, tasapainoa ja syviä lihaksia, ja lajissa käytetään munanmuotoista dobo-palloa, tasapainotyynyä ja puolipalloja. Ajattelin että dobo voisi tehdä hyvää Kiiralle, koska sen vasemman takajalan lihakset ovat hieman surkastuneet nivelrikon takia ja lisäksi lihaskunnon vahvistaminen suojelee niveliä kulumiselta.

Olen jo pitkään tiennyt että Kiira on vieraissa paikoissa todella reipas ja että se todella rakastaa yhteistä tekemistä, mutta pikkuneiti onnistui taas ylittämään odotukset. Olin varannut tunnin yksityisajan, koska laskelmoin että uuteen tilaan tutustumisessa menee ehkäpä viitisentoista minuuttia ja Kiira voi haluta pitää pitkiä taukoja. Viitisen minuuttia Kiira seikkaili ja haisteli, jonka jälkeen annoin neidille herkun testatakseni, onko se rentoutunut jo niin paljon että uskaltaa syödä. Uskalsihan se, ja alkoi heti sen jälkeen vaatia että nyt pitäisi alkaa jo tekemään jotain.

Ensin kokeilimme tasapainotyynyä. Sellainen meillä on kotonakin, mutta tämä oli pyöreä ja pinkeämpi, joten haastavampi. Etujalat nousivat oikein näpsäkästi tyynylle, mutta takajalkoja Kiira ei olisi halunnut millään laittaa. Sain neidin kuitenkin houkuteltua tyynylle pari kertaa ihan kohtalaisesti.

Hankala tasapainotyyny ja kova raksu. :D

Tasapainotyynyn jälkeen siirryttiin dobo-palloon. Kiira nosti kyllä etutassut näppärästi pallolle mutta neiti ei meinannut uskaltautua hyppäämään pallon päälle, kunnes otin esiin salaisen aseen: kalkkunaleikkeleen. Kalkkunan perässä Kiira hyppäsi pallon päälle ja tämän jälkeen pallon päälle hyppäämisessä ei ollut enää mitään ongelmaa.

Jos ihan vähän saisin maistaa...

Nam!

Pääasiassa Kiiraa yritettiin saada seisomaan pallon päällä erityisesti niin, että se hyppää kyytiin pallon pidemmältä puolelta jolloin harjoitus on sille vähän vaikeampi. Siinä oli omat haasteensa, etenkin koska en ole ikinä opettanut Kiiraa seisomaan paikoillaan. Se siis treenatessa istahtaa jos pidän herkkua kädessä (tai se jostain muusta vihjeestä tietää että treenataan). Niinpä Kiira piti aina välillä pyytää pallolta alas ja uudestaan ylös tai pyöräyttää kissa pallolla ympäri, jotta voisin palkata siitä seisomisesta. Pallolla seisominen oli selvästi raskasta Kiiralle, koska etenkin hellittäessäni hieman puristusta pallosta neidin jalat alkoivat tärrätä. Vaikka kissalla eläimenä on todella hyvä tasapaino, kehonhallinnassa on näköjään kuitenkin kehittämisen varaa.

Seisominen pallon päällä onnistui kuitenkin ihan hyvin.

Kokeiltiin Kiiran kanssa myös puolipalloja. Etukäteen ajattelin ettei tästä tule mitään, koska Kiira ei suuremmalti pidä siitä että se joutuu nostamaan etutassut pienen kohteen päälle. Muutaman yrityksen jälkeen sain kuitenkin Kiiran koskettamaan puolipalloa toisella tassulla, ja parin toiston jälkeen tassu pysyi pallon päällä kuin liimattuna. Muutaman herkun jälkeen alettiin houkutella myös toista tassua pallon päälle.

Kunhan tassu vain tästä laskeutuu vahingossa oikeaan paikkaan...

... Kiira saa palkan.

Huisin taitavan pikkuneidin mielestä tämä on ihan helppoa.

Kuvista kiitos dobokouluttaja Johanna Kupariselle!

Olin kaikkinensa hirmuisen ylpeä Kiirasta. Pidettiin treeneissä ehkäpä kymmenisen taukoa, osa Kiiran ja osa omasta aloitteestani (kouluttaja aina välillä vihjaisi että on hyvä pitää taukoa, kissa tekee kuitenkin paljon työtä lihaksillaan) ja suurin osa tauoista päättyi siihen että tyttönen hetken seikkailtuaan tuli pyytämään että haluaisi jatkaa treenausta. Kiira jaksoi hyvin loppuun asti, kuunteli erittäin hyvin (lukuunottamatta innostusta päästä tutkimaan varastotilaa sermin takana :D) ja oli ihan kyltymättömän halukas treenaamaan. Pikkuneiti on vaan niin ihana ♥

Kun kotiuduttiin treeneistä, Kiira kömpi nukkumaan, kuten aina treenien ja/tai rankan päivän jälkeen. Yleensä se jännittävien asioiden tai raskaiden treenien jälkeen nukkuu loppuillan, mutta nyt se oli huutamassa vaativasti jo tunnin päästä. Tänään iltapäivällä kuitenkin tämä näky odotti olohuoneessa:

Ihan reporankana.

Pötkö.

Taisi dobo sitten kuitenkin käydä ihan treenistä. :D 

Lajina dobo vaikutti erittäin kivalta ja se todennäköisesti tekisi hyvää Kiiran lonkille, joten harrastaminen ei tule jäämään tähän yhteen kertaan!

Laatikko täynnä rakkautta

Meidän kissat rakastavat pahvilaatikoita, joka ei varmasti ole epätyypillistä kissoille. Pahvilaatikoissa leikitään, niissä nukutaan, niitä pureskellaan ja pahvinpalasia heitellään ympäri kämppää. Jokin aika sitten meille toimitettiin Amazonin tilaus (jossa tuli mm. tämä kirja gradua varten) ja kissat alkoivat tavoistaan poiketen nukkua ja loikoilla jatkuvasti toimituslaatikossa. Ja mikä parasta, yhdessä!

Eemeli nauttii pesusta.

Välillä Kiira nukkui laatikossa myös yksin.

Unikaverina joululahjaksi saatu vikisevä pehmohiiri.

Ja myöhemmin unia jatkettiin taas kaksin.

Tämän kokoista pahvilaatikkoa ei ole tarkoitettu kahden kissan säilytykseen, joten laatikko alkoi hajota.

Repsottava kulma.

Kunnes se eräänä päivänä oli niin huonokuntoinen, että se enää hädintuskin pysyi kasassa. Tämä ei kuitenkaan ollut kissojen mielestä silti mikään syy luopua laatikosta.

Eemeli valuu ulos laatikosta.

Ovat nuo viiruvarpaiset sisarukset vaan niin läheisiä ♥ 


Kirjoittelin viime postauksessa Eemelin motivaatio-ongelmasta ja nyt voisi todeta, että Mapustin taisi olla vain väsynyt, syystä tai toisesta. Tänään perusasentoon pyörähtäminen sujui taas näin hienosti. Kosketuskeppi on varmistamassa että Eemelillä on kivaa, nykyään en yleensä käytä sitä (vaikkakin sillä saa seuraamisesta todella tiivistä, pitäisi ehkä siis treenailla enemmän kepin kanssa). Kerran Eemeli pyörähtää vinoon ja seuraamisessa teen liian tiukan kurvin jolloin melkein astun Mapun tassujen päälle ja katti istahtaa, mutta ainakin otuksella oli kivaa!

Uusi kuljetuslaukku: höpötystä ja treenivideo

Ostin vähän aikaa sitten kuljetuslaukun, kun sain sen käytettynä todella edullisesti. Jokainen muovista kuljetuskoppaa julkisilla kuljettanut varmaankin tietää että sitä kovaa, isoa laatikkoa on hirveä kuljettaa edes bussipysäkille, puhumattakaan siitä että kopan kanssa kävelisi yhtään sen pidemmälle. 

Tätä laukkua on käytetty vain kerran tositilanteessa, joulureissulla appivanhemmille ja takaisin (jolloin kuljimme autolla koko matkan), mutta laukku vaikuttaa erittäin hyvältä: se on iso (ehkä jopa liiankin iso) ja kestävän oloinen, sivuilla on kätevät taskut tavaroille ja kantokahvat ovat tarpeeksi pitkä.

Pikkuneidin täytyi tottakai ängetä mukaan kuvaan.

Meidän kissojen saaminen kuljetuskoppaan on ollut jo pitkään ongelma. Laiska omistaja ei ole ehtinyt/jaksanut/muistanut ikinä muuten vain pyytää kissoja koppaan ja palkata siitä, vaan aina kun koppaan on täytynyt mennä, on lähdetty johonkin. Sitten kun kissat pitäisi saada koppaan, herkut eivät kelpaa vaan kissa täytyy survoa sisään, joka ei ole kivaa kissoille eikä omistajalle. Jännä kyllä, kuljetuskopassa on etenkin Eemelin mielestä mukava hengailla kun se on esillä, mutta sitten poika vetää liinat kiinni kun johonkin pitäisi lähteä.

Kuljetuslaukussa on mukava istuskella.

Nyt kun uusi laukku tuli hankittua, päätin alkaa treenailla laukkuun menemistä ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olen siis aina silloin tällöin houkutellut kissoja kuljetuslaukkuun ja palkinnut muutamalla herkulla, ja pari kertaa sulkenut ja avannut vetoketjua muutaman kerran putkeen. Tässä on video viimeisimmästä treenihetkestä laukun kanssa.

Kuten näkyy, tein virheen Kiiran kanssa videon loppupuolella. Vaadin siltä liikaa ja pidin laukun vetoketjua liian kauan kiinni, jonka takia neiti hyppäsi laukusta pois. Tuon virheen takia pyysin Kiiran uudestaan laukkuun ja syötin sille loput herkut laukun vetoketju auki. Täytyy olla tarkkaavaisempi ajoituksen kanssa seuraavalla kerralla ja toivoa ettei Kiira ottanut itseensä.

Näillä kissoilla ei ole ikinä motivaatio-ongelmia, mutta tänään Eemelillä oli motivaatio aivan nollissa treenatessamme seuraamista. Seuraaminen oli haahuilevaa ja hidasta, ja pyörähdykset mun edestä sivulle perusasentoon flegmaattisia ja vajaita, jonka takia Eemeli jäi joka kerta istumaan vinoon. Kosketuskepin kanssa (josta Mapustin on jostain syystä kauhean kiinnostunut) sain pari kohtuullista toistoa, mutta ikinä aiemmin seuraaminen ei ole ollut näin huonoa! En tiedä pitäisikö Eemelin kanssa pitää taukoa treeneistä kokonaan, treenailla pelkästään jotain rentoa ei-tokoa vai yrittää pian uudestaan paremmalla palkalla. Voi myös olla että Puumeli oli vain väsynyt tänään, eikä meillä olekaan motivaatio-ongelmaa. Ainakin se on koko illan torkkunut sohvalla meidän vieressä. :D

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet

Uutta vuotta juhlittiin meillä rauhallisissa merkeissä, kissat pelkäsivät raketteja ihan näinkin paljon:

Eemeli torkkui suurimman osan illasta divaanilla

Ja Kiira sohvatyynyn päällä

 Hiukan piti myös hullutella:

Kulmakunnan komein kolli

Kissojen syntymäpäivänä viime vuonna asetin tavoitteita vuodelle 2014, joten nyt voisi tarkastella miten tavoitteet toteutuivat. Kertauksena viime vuoden tavoitteet:

 Kiira:
* kaikista tärkeimpänä ihan vaan hyvää terveyttä, erityisesti nivelille
* hajutunnistuksen lisätreenaus ja useamman purkin käyttöönotto
* dobon kokeilu
* sivulletulon ja seuraamisen harjoittelua
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Eemeli:
* tavoitteena terveys, tietysti
* maahanmenon petraus sellaiseksi, että Eemeli tarvitsee siihen vain pienen vihjeen
* seuraamisen hiominen tosi hyväksi
* paikallaan seisomisen opettelu
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Näistä yllättävän moni toteutui. Kiira on etenkin nyt vuoden toisella puoliskolla ollut todella pirtsakka ja se on viettänyt paljon aikaa Eemelin kanssa, joten todennäköisesti lonkat eivät juuri vaivaa. Molemmat kissat ovat muutenkin pysyneet terveenä. Kiiran kanssa on treenattu hajutunnistusta ja otettu mukaan myös yksi lisäpurkki. Doboa ei kokeiltu, mutta ollaan menossa viikon päästä, sen voi siis melkein ruksata yli. Sivulletuloa ei myöskään neidin kanssa juuri harjoiteltu. Eemelin kanssa maahanmenon treenaus jäi liian vähäiseksi, mutta seuraamista on hiottu ja se sujuu jo erittäin hyvin (vaikkakin sivulletulo vaatii vielä vähän lisätreeniä). Paikallaan seisomista ei ehditty opetella. Temppuilukin jäi kummankin kissan osalta liian vähäiseksi, valitettavasti.


Uusi vuosi tuo tullessaan uudet tavoitteet, joten tässä olisivat meidän tavoitteet vuodelle 2015:

Kiira:
* terveyttä etenkin nivelille
* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
* dobosta uusi harrastus?
* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa

Eemeli:
* terveyttä
* maahanmenon petraus
* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi
* luoksetuloon lisää vauhtia
* paikallaan seisomisen opettelu

Omat:
* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä
* maisterin paperit ulos loppuvuodesta
* uusi karvainen perheenjäsen
* enemmän aikaa kissoille
* aktiivisempaa bloginpitoa

Itselläni etenkin tuossa viimeisessä olisi petrattavaa, blogia on tullut kirjoiteltua valitettavan epäaktiivisesti. Haluaisin kuulla teiltä, blogin lukijat, mitä haluaisitte mieluiten lukea: asiatekstiä (ravinnosta, aktivoinnista, jostain muusta?), juttuja viiruvarpaiden arjesta, kertomuksia viiruvarpaiden treeneistä vai jotain ihan muuta?

Kissakasta vuotta 2015!