Vuosikas Tomu!

Onnea Tomu 1 vee! Onnea myös muille Iltavillin K-pennuille, jotka Tomun tavoin ovat nyt ihan oikeita aikuisia. Tomppa on kyllä oikeasti aikuinen ehkä vain paperilla, aika pentumainen se on edelleen. Vaikka Tomu näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa edelleen vähän pennulta, se on kuitenkin kasvanut todella paljon, sekä fyysisesti että henkisesti. Hölmöimmät pentuhupsutukset ovat jo jääneet pois, Tomu on sopeutunut meidän elämänrytmiin ja kaikkiin Tomun tekemisiin ei enää tarvitse suhtautua mustavalkoisesti. Ja on siitä tullut hitsin komea! Synttärien kunniaksi otettiin tietysti potretit Pompasta.

Musta on tosi hassua että Tomu täytti jo vuoden! Ihan vastahan meille tuli sellainen pikkuinen pentu joka huusi meitä katsomaan kun oli ihan itse osannut kiivetä kiipeilypuun alimmalle tasolle. :D Tomu sai myös juhlapäivän kunniaksi synttärikakun, joka koostui sen lempiruuasta, jauhetusta possunsydämestä. Yllättäen kakku katosi viimeiseen muruun asti.

Eilen kävin Tomun kanssa ulkona ihmettelemässä lumista maisemaa. Tomu oli ihan innoissaan lähdössä ulos, mutta sinne päästyä yritti lähinnä päästä takaisin sisään. :D Pomppa oli siitä huolimatta hirveän reipas ulkoilija. Sillä tuli vähän aiemmin talvella pelko ulkoilua kohtaan kun muutamalla ulkoilukerralla putkeen rapussa sattui tulemaan vastaan ihminen tai koira, mutta nopean namittamisen takia pelko on jo lähtenyt hälvenemään. Tomu on siitä hassu kissa että se syö ulkona aina (sellaisia tilanteita lukuunottamatta jossa joku ihminen kävelee ihan läheltä tai jokin tosi pelottava asia näkyy vähän kauempana), silloinkin kun sen peppu tärisi pelosta. Se on tosi hyvä, koska pelon hälveneminen olisi muuten kestänyt paljon kauemmin. Fiksu poika!

Meh, mräh ja iii

Olen varmaan jo ihan tarpeeksi monta kertaa sanonut, että Tomu on äänekäs tyyppi. Sen lisäksi että Tomulta löytyy desibelejä vaikka viiden kissan tarpeisiin, se käyttää ääntä monenlaisissa tilanteissa ja reagoi yleensä kaikkeen tapahtuvaan ensisijaisesti äänellä. Tompalla on myös laaja repertuaari erilaisia ääniä. Monet ovat varmaan kuulleet temppuvideoissa väärään huoneeseen suljetun, kurkku suorana huutavan Tomun, mutta pojan muuta äänimaailmaa en ole esitellyt. Tässä on siis kokoelma Tomun yleisimpiä ääniä!

Ensimmäinen ääni on Meh. Meh yleensä tarkoittaa tyytymättömyyttä senhetkiseen tilanteeseen. Tyytymättömyys saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Tomua komennetaan tai siitä että se ei saa huomiota. Joskus silittäessäkin Tomu saattaa välillä vain todeta "meh", mutta sen merkitys on vielä toistaiseksi jäänyt epäselväksi.

Mräh-ääni taas tarkoittaa sitä, että Tomu haluaa jotakin. Tätä mräh-ääntä Tomu ei kuitenkaan pidä silloin kun odottaa ruokaa tai ärsytys on kova (esimerkiksi silloin kun odotetaan sitä omaa temppuvuoroa). Mräh on varmaan Tomun yleisin ääni. Videon lopussa tulee mräh-äänen erityismuoto, hiljaisempi ja kurisevampi mrrh.

Viimeisenä esittelyvuorossa on iii. Iii on ruuankerjäysääni. Tomu on ilmeisesti todennut, että jos kuulostaa pikkupennulta, on suurempi todennäköisyys saada ruokaa. Usein syystä tai toisesta ääni ei ole edes iii, vaan sellainen katkonainen i-i. Mitä kovempi Tomun nälkä on, sitä enemmän se kuulostaa pieneltä kissavauvalta.

Sitten vielä asiasta kukkaruukkuun. Arvaatkaas mikä kirja tarttui tänään mukaan kirjakaupasta?

No tietenkin Elina Väyrysen Suuri kissatemppukirja! Vielä en kiireistä johtuen ole ehtinyt kuin selailla opusta, mutta sen perusteellakin kirja vaikuttaa jo erittäin hyvältä. Sisältöä näyttäisi Kissan aktivointi -kirjaan verrattuna tulleen aika reilusti lisää, joten tämä ei varmasti ole turha hankinta vaikka tuon vanhemman kirjan jo omistaisikin. Kirjassa on nyt paljon juttua agilitysta, mikä on todella hyvä koska harrastus vaikuttaa viime aikoina kasvattaneen suosiotaan. Selailulla silmiin pisti myös ohje vartalo-ohjaukseen, johon me aiotaan ehdottomasti tututstua ainakin Tomun kanssa!

Millaisia ääniä teidän kissat pitävät?

Mitä kissaharrastus on antanut minulle?

Minä täällä taas hei, se superhidas haasteisiin vastaaja! Pikkupetojen Piivi haastoi kertomaan, mitä eläinharrastus on antanut minulle. Selvennyksenä vielä, meillähän on siis muitakin eläimiä kuin kissoja, mutta koska en ole puhunut niistä blogissa, keskityn tässäkin vain kissoihin.

Mitä kissaharrastus on sitten oikeastaan antanut? Ensimmäinen ja ehkä suurin juttu on ura. Jos en olisi koskaan hankkinut kissoja, en tuskin olisi kiinnostunut niiden käyttäytymisestäkään, koska ihmiset tuppaavat kiinnostumaan asioista, joita näkevät usein. Nyt olen kuitenkin kirjoittamassa gradua kissojen käyttäytymisestä ja tekemässä myös väitöskirjan samasta aiheesta. Kissat ovat siis oikeasti muuttaneet todella paljon!

Tomppa on meidän kissoista ainoa, joka ei ole mukana graduaineistossa.

Toinen iso asia on ystävät. Kissallisuus on tuonut uusia tuttavuuksia niin täältä blogimaailmasta kuin Facebookistakin. Mun on introverttinä todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta kissat antavat yhteisen puheenaiheen, etenkin jos kanssakeskustelija raakaruokkii tai kouluttaa kissaa. Tiiviistä kissayhteisöstä on saanut apua myös ongelmatilanteisiin, joita kissanomistajalle tulee välillä vastaan.

Niin ja se kouluttaminen. Kissojen kouluttaminen ja niiden kanssa eläminen on opettanut mulle, miten eläin oppii ja miten kissojen aivot toimivat. Ongelmatilanteiden ratkominen ja erilaisten asioiden opettaminen on kehittänyt luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä todella paljon. Nämä taidot taas auttavat muillakin elämän osa-alueilla, kuten sillä uralla.

Esteiden ylittämisessä tarvitaan joskus ongelmanratkaisukykyä.

Viimeinen suuri asia jonka kissaharrastus on antanut ovat tietysti kissat. Jos me emme olisi aikanaan ottaneet näitä Viiruvarpaita, en olisi päässyt tutustumaan näihin hurmaaviin kissapersooniin. Vaikka kissat aiheuttavat välillä huolta, ärsytystä ja vaivaa (ja rahanmenoa), ne ovat jokainen tärkeitä ja omalla tavallaan parhaita!

Uusi vuosi ja uudet haasteet

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille! Nyt kun vuosi vaihtui, on taas aika tarkastella viime vuoden tavoitteita ja katsoa mitkä niistä toteutuivat.

Kiira

* terveyttä etenkin nivelille
Tämä näyttäisi toteutuneen oikein kivasti! Kiiralla oli alkusyksystä se vaisumpi vaihe, joka johtikin siihen että neidin kuvat olivat nivelten osalta oikein siistit, eikä neiti ole vaikuttanut kipeältä.

* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
No, eipä me hajutunnistusta taidettu juuri treenata, Nose Work vei kaiken nenäilyajan. :D Hajutunnistustakin voisi kyllä taas treenailla.

* dobosta uusi harrastus?
Ei ehditty doboilla, mutta uusi harrastus kyllä saatiin kaikille kolmelle!

* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
Tämä toteutui Kiiran kanssa ihan kohtuullisesti! Kiirasta on tullut kodin ulkopuolella todella reipas, ainakin jos lähistöllä ei ole koiria tai muita kissoja.

* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa
Tätäkin tehtiin vähän. Enemmän olisi kyllä voinut treenata, mutta jotain sentään saatiin aikaiseksi.


Eemeli

* terveyttä
Joo, terveysasiat olivat tänä (tai siis viime) vuonna oikein mallillaan! Hammaskivenpoistossa käytiin kerran ja nyt syksyllä rokotuksilla, mutta muuten Eemelillä ei ollut terveysongelmia.

* maahanmenon petraus
Eipä tehty yhtään maahanmenoa. :D

* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi
Eipä tehty seuraamistakaan yhtään tänä vuonna. Tauko tuntui tosin tekevän vain hyvää, juuri viikko sitten pyysin Eemelin muutaman kerran sivulle ja se kiepsahti oikein nätisti ilman että tarvitsi yhtään viittoa kädellä.

* luoksetuloon lisää vauhtia
Luoksetuloa taidettiin treenata ihan kokonaiset yhden treenikerran verran, eli ei tämäkään toteutunut.

* paikallaan seisomisen opettelu
Eikä me tätäkään tehty. :D Keväällä alkoi tuntua, että Eemeli jotenkin paineistuu temppu- (ja etenkin toko-) treeneistä, joten temppuilu jäi aika minimiin. Mies tosin on opettanut Eemelille yhtä temppua, josta lisää jossakin myöhemmässä postauksessa, ja siitä Eemeli tuntuu nauttivan todella paljon.


Omat tavoitteet

* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä
No ei, eihän se ole vieläkään valmis. Hups.

* maisterin paperit ulos loppuvuodesta
Eikä papereitakaan vielä tullut ja nyt vielä ohjaaja kielsi valmistumasta ennen maaliskuuta, en siis ota paineita.

* uusi karvainen perheenjäsen
Tähän rasti, toukokuussa Tomu saapui!

* enemmän aikaa kissoille
Jooei, etenkin syksy oli kissojen osalta valitettavasti ihan hirveä.

* aktiivisempaa bloginpitoa
Tämä sentään toteutui, yritin löytää blogin päivittämiselle aikaa edes lähes viikottain!


Nyt on myös aika tehdä uudet treenitavoitteet. 

Tomppa on jo valmiiksi järkyttynyt uusista tavoitteista.

  Kiira
* sivulletulo ja seuraaminen hyväksi
* Nose Workissa vahva ilmaisu, suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä
* lisää kaikenlaista treeniä kodin ulkopuolella
* agilityssa keppien treenaus

Eemeli
* hauskuus takaisin treenaamiseen!
* ei oteta yhtään mitään paineita ja treenataan vain höpöjuttuja
* agility on Eemelistä kivaa, tehdään siis agilitya

Tällaisella nallukalla soisikin olevan kivaa treenatessa.

Tomu
* Nose Workissa suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä, ilmaisukin pitäisi ottaa mukaan
* Tompasta olisi kiva saada varma ulkoilija ja kodin ulkopuolella olisi hyvä treenatakin
* seuraamisen opettelu
* kaikkien agilityesteiden opettelu


Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Tämä on muuten myös Viiruvarpaiden 100. postaus, kyllä huomaa että päivitystahti on tätä vuotta lukuunottamatta ollut aika kehno. :D