Kissatemppuja

Tajusin juuri että vaikka ostin jokin aika sitten uuden kameran, en ole juuri ehtinyt kuvata sillä videota enkä ole näyttänyt millaista jälkeä kameralla saa. Tänään totesin että on pakko treenata edes jotakin kissojen kanssa joten päätin samalla iskeä kameran jalustalle. Tässä siis muutamia perustemppuja!

Eemelin kanssa meidän treenit näyttää nykyään tuollaiselta, vaatimustaso on aika alhaalla ja yritän pitää huolen siitä että Mapulla olisi aina kivaa. Innokkuudesta päätellen oli kivaa. :D

Blogihiljaisuus

Nyt onkin sitten vierähtänyt kuukausi ilman yhden yhtä blogikirjoitusta. Kirjoituksia olisi jonossa vaikka kuinka monta, mutta ei vaan riitä aika niiden saattamiseksi loppuun, etenkin kun jonossa on myös paljon muita tehtäviä.

Ruuhkavuodet vaikuttavat väistämättä myös kissoihin, mutta kun kiireisenä viime syksynä kirjoitin blogia viikoittain ja treenasin kissoja kun ehdin, olen päinvastoin yrittänyt puuhailla kissojen kanssa päivittäin ja kirjoittaa blogia sitten kun ehdin. Me ollaankin ehditty tehdä kaikenlaista!

Reilu viikko sitten lauantaina pakkasin Kiiran ja mentiin Länsikeskuksen Mustiin ja Mirriin (täällä Turussa siis) esittelemään kissa-agilitya ja kissan kanssa temppuilua. Elinan blogista löytyy videokin temppuilevasta Kiirasta. Eilen Kiira pakattiin taas kassiin ja se pääsi Skanssi-kauppakeskuksen Mustiin ja Mirriin esiintymään. Neiti oli vähän hermostuneempi kuin ensimmäisessä esiintymisessä, mutta se silti suoriutui temppuilusta melkein paremmin. Pikkuneidillä on hitsin hyvä toimintakyky, se kykenee pienessä jännityksessäkin toimimaan todella hyvin. Ainakin jos palkintona on leikkelettä. :D

Kuvat temppuilevasta Kiirasta otti Elina.

Uusinta Agikissa-lehteä ja kissan aktivointikurssia varten on tullut otettua aika paljon kuvia ja treenattua muutamia uusia temppuja. Tomu osaa nyt antaa tassua, joka treenattiin kosketuslapun kautta. Fiksu poika osaa tempun kahden treenikerran jälkeen niin hyvin, ettei mun tarvitse pitää lappua kädessä, vaan Tomu antaa tassua tyhjään käteen. Tomun kanssa alettiin opetella myös ryömimistä.


Agilityakin ollaan treenattu ja räpsitty agilitysta kuvia (ja yksi videokin) lehteä ja muita projekteja varten.

Tämän postauksen jälkeen blogihiljaisuus valitettavasti jatkuu taas, ainakin hetken. Lupasin ohjaajalleni yrittää saada gradun valmiiksi tässä kuussa, joten opiskelu vie taas suurimman osan ajasta. Yritän kuitenkin viimein ehtiä lukemaan kaikkien seuraamieni blogien uusimmat kirjoitukset. Pahoittelen hiljaisuutta, toivottavasti jaksatte seurata siitä huolimatta! :)

Kiira nenäpuuhissa

Heti aluksi täytyy taas pahoitella sitä, että en ole päivittänyt blogia enkä myöskään ehtinyt lukea seuraamiani ihania blogia. Luulin että töiden loppuminen vuodenvaihteessa olisi lopettanut kiireet, mutta näköjään ei. Mulla on myös taipumus ottaa niin paljon hommia kuin mahdollista, joten nyt toimin myös Suomen Agility Kissat ry:n Agikissa-lehden päätoimittajana! Olen kyllä tästä mahdollisuudesta todella innoissani, kissojen aktivoinnin levittäminen on aina mukavaa. Mulle saa myös oikein mielellään lähettää sähköpostia juttuideoista ja ilmoittautua jos haluaisi kirjoittaa jonkun jutun kissan aktivoinnista, niitä tarvitaan!

Tänään Kiiralla oli jännä päivä. Pakkasin neidin heti aamusta kantokassiin ja suunnistettiin kaupungin rajan yli Raisioon. Siellä pääsimme Vainuvoima-koirakoulun kouluttaja Anna Loimarannan oppiin. Kiira sai ensin tutustua tilaan ja neiti kyllä nuuskuttikin joka nurkan huolellisesti. Tapansa mukaan Kiira hyppäsi heti kuljetuskassista seikkailemaan, eikä sitä sielläkään tuntunut hermostuttavan yhtään. Toisesta huoneesta kuulunut imurin ääni sai tosin neidin vähän säikyksi, mutta Kiira rauhoittui heti kun imurointi loppui. Verrattuna aikaisempiin vieraisiin paikkoihin, Vainuvoiman tiloissa Kiira oli vähän malttamattomampi kuin yleensä. Se ei oikein jaksanut jäädä mun luokse tekemään temppuja, vaan lähinnä vain pyöri ja puski ja seikkaili. Laatikot kyllä kiinnostivat sitten kun ne otettiin esiin ja Kiiran kanssa saatiin monta oikein hyvää toistoa. Sen kanssa kokeiltiin sekä laatikoita auki ja kiinni herkun kanssa ja ilman. Reipas neiti löysi hajut oikein hyvin, joka on ihan loistava suoritus neidiltä kun ottaa huomioon että paikka oli uusi ja laatikot ihan erilaiset kuin kotona.

© Anna Loimaranta/Vainuvoima

Reissulla tapahtui kuitenkin jotain todella jännää: Kiira väsähti! Ikinä en ole saanut sitä väsymään temppuiluun kotona tai vieraassa paikassa, mutta nyt Kiira vain väsähti. Ensin etsintä alkoi veltostua ja sitten Kiira löysi mukavan häkin, jossa oli niin mukavia hajuja että Kiira kieri häkissä kuin kissanminttupöllyissä (:D), ja sitten neiti jäi häkkiin makoilemaan. Jonkin ajan jälkeen saatiin vielä tehtyä yksi toisto ja sen jälkeen Kiira pisti makaamaan keskelle pöytää ja leipoi samalla kun rapsuttelin sen mahaa. Nenätyöskentely on siis selkeästi tosi väsyttävää!

Kotonakin meillä oli tosi väsynyt neiti, tähän iltaan saakka. Jokin aika sitten Kiira kuitenkin alkoi vaatia tekemistä, joten kaivoin kaapista hajun ja laatikot ja tehtiin vielä muutama toisto. Mä olen laittanut viime aikoina aika paljon Nose Work -videoita vain Facebookiin (josta muuten löytyy kissa-NW-ryhmä), joten aika paljon on ehtinyt tulla kehitystä viime kerrasta. Nykyään Kiira etsii pelkästään hajua, herkku on poistettu kokonaan laatikosta. Kiiralla on myös alettu ottaa mukaan ilmaisua, joka on neidillä kosketus laatikon päälle. Tänään tehtiin myös sisäetsintää, joka sekin onnistui todella hyvin. :)



Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä läpi Tomun viimeaikaisia treenejä, sekin on nimittäin kehittynyt Nose Workissa todella paljon!

Meh, mräh ja iii

Olen varmaan jo ihan tarpeeksi monta kertaa sanonut, että Tomu on äänekäs tyyppi. Sen lisäksi että Tomulta löytyy desibelejä vaikka viiden kissan tarpeisiin, se käyttää ääntä monenlaisissa tilanteissa ja reagoi yleensä kaikkeen tapahtuvaan ensisijaisesti äänellä. Tompalla on myös laaja repertuaari erilaisia ääniä. Monet ovat varmaan kuulleet temppuvideoissa väärään huoneeseen suljetun, kurkku suorana huutavan Tomun, mutta pojan muuta äänimaailmaa en ole esitellyt. Tässä on siis kokoelma Tomun yleisimpiä ääniä!

Ensimmäinen ääni on Meh. Meh yleensä tarkoittaa tyytymättömyyttä senhetkiseen tilanteeseen. Tyytymättömyys saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Tomua komennetaan tai siitä että se ei saa huomiota. Joskus silittäessäkin Tomu saattaa välillä vain todeta "meh", mutta sen merkitys on vielä toistaiseksi jäänyt epäselväksi.

Mräh-ääni taas tarkoittaa sitä, että Tomu haluaa jotakin. Tätä mräh-ääntä Tomu ei kuitenkaan pidä silloin kun odottaa ruokaa tai ärsytys on kova (esimerkiksi silloin kun odotetaan sitä omaa temppuvuoroa). Mräh on varmaan Tomun yleisin ääni. Videon lopussa tulee mräh-äänen erityismuoto, hiljaisempi ja kurisevampi mrrh.

Viimeisenä esittelyvuorossa on iii. Iii on ruuankerjäysääni. Tomu on ilmeisesti todennut, että jos kuulostaa pikkupennulta, on suurempi todennäköisyys saada ruokaa. Usein syystä tai toisesta ääni ei ole edes iii, vaan sellainen katkonainen i-i. Mitä kovempi Tomun nälkä on, sitä enemmän se kuulostaa pieneltä kissavauvalta.

Sitten vielä asiasta kukkaruukkuun. Arvaatkaas mikä kirja tarttui tänään mukaan kirjakaupasta?

No tietenkin Elina Väyrysen Suuri kissatemppukirja! Vielä en kiireistä johtuen ole ehtinyt kuin selailla opusta, mutta sen perusteellakin kirja vaikuttaa jo erittäin hyvältä. Sisältöä näyttäisi Kissan aktivointi -kirjaan verrattuna tulleen aika reilusti lisää, joten tämä ei varmasti ole turha hankinta vaikka tuon vanhemman kirjan jo omistaisikin. Kirjassa on nyt paljon juttua agilitysta, mikä on todella hyvä koska harrastus vaikuttaa viime aikoina kasvattaneen suosiotaan. Selailulla silmiin pisti myös ohje vartalo-ohjaukseen, johon me aiotaan ehdottomasti tututstua ainakin Tomun kanssa!

Millaisia ääniä teidän kissat pitävät?

(Esi)merkillinen Tomu

Viime aikoina on tullut laitettua ihan liian vähän temppujuttuja blogiin. Tai oikeastaan temppuja ei ole edes juuri tullut treenattua, mikä on tosi harmillista kissojen kannalta, kun nykyään meillä on kaksi kissaa jotka imevät oppia kuin sienet, ja Tomppa on vielä niin aktiivinen että sen opettaminen on erityisen nopeaa. Jotain Tompan kanssa on tullut treenattua ja se on oma paikka, jonka virkaa toimittaa pahvilaatikon kansi. Tomu oppi oman paikan noin kolmen toiston jälkeen ja käskysanan liittäminenkin alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Tässä on videota kolmannesta treenikerrasta käskysanan (ja käsimerkin) kanssa.

Tajusin ottaa videota vasta kun olin jo muutaman minuutin treenannut paikalle menoa, joten luoksetulo ei ole järin hienoa. Vika on kyllä väsymisen lisäksi myös ohjaajassa, pitäisi treenata enemmän vauhtia tuohon luoksetuloon. Tässä videolla välimatka on aika lyhyt ihan kuvaamisteknisistä syistä, mutta pari metriä kauempaakin Tomu hakeutuu paikalle ihan huikean varmasti. On se fiksu!

Edistyvät nenäilijät

Kiire yllätti taas, jonka takia en ole ehtinyt päivittää blogia yhtään. Olen kuitenkin lukenut kaikkien seurattavien blogien päivitykset, mutta en ole ehtinyt kommentoida kaikkia (ja osaa kehdannut niiden menneen ajankohtaisuuden takia), pahoittelut siitä! Kissatkin ovat olleet ihan retuperällä ja vähällä aktivoinnilla, jonka takia mies on aktivoitunut poikien kanssa temppujen opettamisessa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jonkun verran ollaan kuitenkin tehty Nose Workia, joten nyt olisi vuorossa kuvapläjäys siitä.

Tarmokkaasti häntä pystyssä eteenpäin.

Tomppa tarkastaa laatikot välillä hiukan lähempää.

Avonaiset laatikot kävivät liian helpoiksi, joten siirryttiin suurinpiirtein suljettuihin laatikoihin. Laatikoiden päälle siis laitettiin palat talouspaperia, joka on sen verran ohutta että eukalyptuksen haju tulee hyvin läpi, mutta se kuitenkin katkaisee kivasti näköyhteyden herkkuihin ja hajulla kyllästettyyn huopatassuun. Videolla Eemeli ei pysty ollenkaan keskittymään, koska mies tekee vieressä ruokaa ja suljetut laatikot taisivat kuitenkin olla kollille liian turhauttava kokemus. Tomu ja Kiira taas etsivät todella hyvin, Tomu supernopeasti ja sähläävästi ja Kiira omalla rauhallisen varmalla tyylillään. Kiiran toisella toistolla unohdin laatikosta herkun, tulipa siis testattua että neiti etsii nimenomaan eukalyptuksen hajua! :D Tomu on näyttänyt myös NW:ssä järkyttävän nopean oppimiskykynsä, ei ihan uskoisi että Tompalla on takana kolme treenikertaa vähemmän kuin Kiiralla ja Eemelillä.

Mulle iski myös varusteluvimma. Saanko esitellä, Nose Work -panta ja -hihna!

Näiden hankinta oli kyllä oikeasti miehen syy. Puhuin sisäetsinnän aloittamisesta ja mies kysyi että mistäs ne kissat tietävät, että nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään hajuja, kun etenkin Tomu tuntuu silminnähden innostuvan laatikoiden kaivamisesta esiin. Vielä vaikeampaa työmoodiin pääseminen on sitten tulevaisuudessa ulkona, jossa on muutenkin paljon kaikkia mukavia hajuja ja tekemistä. Valjaat eivät oikein toimi merkkinä NW-puuhista, koska valjaissa mennään myös ulos ja tässä tulee se ulkoetsinnän ongelma että ulkona valjaita on kuitenkin pakko pitää. Siispä kävin ostamassa kirkkaankeltaisen, helposti tunnistettavan pannan ja hihnan. Näitä tullaan käyttämään ainoastaan Nose Workissa ja aina kun sitä tehdään (kylläkin vain Kiiralla ja Tomulla), jolloin pannan laittaminen kaulaan toivottavasti vahvistuu merkiksi hajupuuhien aloittamisesta. Aika näyttää miten idea toimii!

*nufnuf*

"Täällä kyllä tuoksuu tutulta."

"Hah, tiesinhän mä!"

"Tässä se oli viimeksi."

"Isi sä huijasit, ei se ole täällä!"

"Tämä se on!" 

*omnomnom*

"Ootteko sulkeneet isoveljen tuonne oven taakse? Senkin julmurit!"

"Ei mutta tässä on kyllä hyvä tuoksukin."

"Oota Eemeli, tuun pelastamaan sut ihan justiinsa!"

"Voin jo melkein maistaa ne ihanat herkut."

"Tuolla se herkku on, oon ihan varma siitä!"

"Höh, ei ollutkaan. Innostuin ihan turhaan."

"Täällä on herkkuja!"

Eukalyptuksen tuoksuinen ilta

Nose Workissa käytettävä eukalyptustuoksu saapui jo maanantaina, mutta mulla ei ollut aikaa testata sitä heti alkuviikosta. Eilen olin poikkeuksellisesti kotona jo vähän ennen yhdeksää, joten nopean iltaruuan jälkeen kaivoin pahvilaatikot esiin ja tiputin pisaran hajua huopatassuun. Tämä huopatassu meni yhteen laatikoista, johon laitettiin ensin myös herkkuja, sitten herkkupurkki jonka päällä oli huomionami ja viimeiseksi herkkupurkki ilman namia.

Kuten näkyy, etenkin Eemeli selvästi haisteli eukalyptusta ja lopussa näytti jopa suunnistavan sen (tai yhdessä eukalyptuksen kanssa leijailevan herkunhajun) avulla. Eemelin kohdalla tosin näyttää että haju oli päässyt jonkun verran leviämään, koska viimeisessä toistossa se selvästi haisteli ilmaa mutta ei kyennyt paikantamaan mistä haju tulee. Pahvilaatikoita on valitettavasti edelleen vain muutama, koska en ole myöskään ehtinyt käydä kyselemässä niitä. Miksi vuorokaudessa ei voi olla enemmän sellaisia tunteja, jolloin kaupat ovat auki. :D

Tomppa ei valitettavasti päässyt tällä kertaa harjoittelemaan, koska sillä on ollut aina välillä maha löysällä ja koitetaan auttaako siihen herkkujen karsiminen kokonaan pois. Täytyisi kyllä paistaa sydämestä tai jauhelihasta herkkuja niin Tomukin pääsisi käyttämään nenää.

Nose Workin alkeet

Nose Workissa ideana on etsiä tiettyä hajua (Suomessa kilpailuissa eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti) ja ilmaista hajun paikka ohjaajalle. Virallisissa kilpailuissa on neljä osiota: laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Hajutunnistuksesta Nose Work eroaa siten, että se on tosiaankin myös kilpailulaji ja siinä ruoka pidetään mukana hajun yhteydessä lähes viime metreille asti, kun muissa hajutunnistusharrastuksissa tyypillisesti etsitään alusta asti pelkkää hajua.

En ole vieläkään saanut tilattua sitä Nose Work -hajua, mutta aloiteltiin Nose Work nyt ilman hajua, pelkällä ruualla, ja otetaan eukalyptus mukaan heti kun se saapuu. Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka on varmaankin se helpoin aloituspiste. Tässä videota kissojen toisesta treenikerrasta, jossa niiden siis tarvitsee vain hakea herkut laatikoista. Kiira ja Tomu harjoittelevat valjaat päällä ja niillä on viimeisellä toistolla myös tyhjä laatikko, Eemeli kaipasi vielä vähän rohkaisua laatikoiden itsenäisessä etsimisessä, joten se harjoittelee ilman valjaita ja kaikissa laatikoissa on herkkuja.

Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua! Kamera nappaa lisäksi jostakin hirveää surinaa, pahoitteluni myös siitä.

Erilaiset oppijat

Jos ette halua kuunnella mun ääntä tai haluatte keskittyä kuuntelemaan naksautusten ajoitusta (joista muutama on kyllä ihan pielessä), videosta löytyy myös toinen versio ilman mun höpötyksiä.

Mitä mieltä olette, toimiiko selostettu treenivideo?

Muoks, tuli vielä mieleen juttu, joita en muistanut mainita. Videolla sanon että Eemeli on fiksu, mutta silti se ei oppinut temppua. Miksi ei? Yksi hyvin todennäköinen syy sille on se, että video kuvattiin aamulla ennen kissojen aamupalaa. Vähän veikkaan että tuohon aikaan päivästä Eemelillä oli niin kova nälkä, ettei se yksinkertaisesti kyennyt keskittymään aivoja vaativaan suoritukseen, vaan meni herkuista ihan kierroksille. Täytyisi siis koittaa Eemelin kanssa tätä uudestaan vähän otollisemmalla ajalla, ja katsoa onko tempun oppiminen silloin nopeampaa.
 

Oppia ikä kaikki

En ole kauheasti ehtinyt treenata, enkä muistanut päivitellä blogiin koulutusasioita. Tomunkin kanssa tempputreenit ovat jääneet aiottua vähäisemmiksi, mutta en jaksa kauheasti stressata siitä, oppiminen kuitenkin jatkuu koko eliniän. Kyllä ipana silti jotain jo osaa.

Tässä on pätkä Tomun kosketusalustatreeneistä. Tomu oppi kosketusalustan sheippaamalla todella nopeasti, ensimmäisellä treenikerralla ihan muutaman toiston jälkeen, ja sen jälkeen on todella itsenäisesti hakeutunut alustalle. Videon keskipaikkeilla Tomu hämmentyy, kun annankin yhtäkkiä herkun kädestä enkä heitä sitä maahan kuten normaalisti. :D

Tomun kanssa ollaan myös treenattu aika paljon istumista ja maahanmenoa. Maahanmenon se osaa jo jotenkuten ilman käsimerkkiä, istumiseen tarvitaan vielä merkki. Pari treenikertaa takaperin otettiin asentotreeniin mukaan myös tuo kosketusalusta, jotta Tomu pysyisi mukavan hajuraon päässä eikä tulisi koko ajan lähemmäs, kunnes ei lopulta mahdu menemään maahan (tämä sama ongelma on kaikkien kolmen kissan kanssa, lyhytkätisenä olen varmaan pitänyt kissat liian lähellä ja palkannut vielä lähemmäs). Tomu hoksasi tässäkin kosketusalustan idean heti, ja se hakeutuu aina itse alustalle jos vahingossa harhautuu sen ulkopuolelle. Fiksu poika!

Kiira koroketreeneissä

Muistatteko aiemman postauksen, jossa harjoiteltiin Kiiran kanssa perusasentoa korokkeen (= pahvilaatikon) avulla? Silloin muutaman minuutin treenikertoja oli takana kolme, nyt ehkä kymmenen. Näin hienosti Kiira osaa nyt!

(Pahoittelen huonoa kuvanlaatua ja mun nuhaa.)

Kiira osaa siis nyt pyörähtää korokkeelle myös edestä, joka olikin välitavoite. Tähän päästiin jo muutama treenikerta sitten, mutta ne noin kolme lisäharjoitusta tarvittiin siihen, ettei Kiira jäädy laatikon viereen vaan tulee aina reippaasti laatikon päälle. Näin jälkikäteen videolta huomaa, että Kiira ei aina tule ihan suoraan. Luotan siihen että neiti suoristuu pikkuhiljaa itsestään, koska sen asento oli vino myös silloin kun harjoiteltiin vasta laatikon sivulta pyörähtämistä, eikä sen kanssa ole enää mitään ongelmaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus treenata laatikolle tuloa kauempaa ja saada siitä entistä nopeampaa. Laatikko myös häivytetään pois pikkuhiljaa niin että ensin harjoitellaan laatikolla, sitten vain sen kannella, sen jälkeen käännetään kansi ympäri, korvataan kansi samankokoisella pahvinpalalla ja (jos Kiira näitä välivaiheita tarvitsee) pienennetään pahvia pikkuhiljaa kunnes Kiira hakeutuu oikeaan paikkaan suhteessa muhun. Ollaan jo harjoiteltu pelkällä kannella (josta ei valitettavasti ole videota) ja Kiira on hakeutunut kannen päälle yhtä täsmällisesti kuin aina. Varsin fiksu pikkuneiti!

Naksnaks, naksnaksnaks

Minulla olisi muutama asiateksti vaiheessa, mutta koska olen megaflunssassa, en oikein jaksa kirjoittaa pitkiä postauksia valmiiksi. Jatketaan siis hupivideolinjalla.

Eemelillä on hassu tapa. Se naksuttelee Soda stream -laitteelle. Tapa alkoi melkein heti kun joskus vuosia sitten ostettiin kyseinen masiina, eikä meillä ole edelleenkään harmainta aavistusta miksi Mapu tekee sitä. Se ei enää edes naksuttele pelkästään hiilidioksidipatruunasta kuuluvalle äänelle, vaan se saattaa aloittaa jo kun laitteen pullon ottaa esiin. Nyt muistin viimein kaivaa puhelimen esiin kun mies alkoi tehdä soodavettä, joten mulla on videotodiste tästä hölmöstä tavasta!

Valitettavasti Eemeli ei ollut ihan niin innostunut kuin tavallisesti, mutta saatiinpa noiden pienempien naksutusten lisäksi muutama naksutteluhuutokin videolle. Tyhmä kuvaaja lisäksi kuvasi videon väärinpäin. :D

Videon lisäksi vielä Kiiran potilaskertomuksia sen verran, että laserhoidossa ollaan käyty nyt kolme kertaa ja neiti tuntuu kyllä piristyneen. Se on huomionkipeä, kuten lähes aina, mutta sen lisäksi neiti on myös puuhastellut paljon. Valitettavasti puuhasteluun kuuluu myös tuhmailu, mutta siitäkin olen vain iloinen. Varasin lisäksi tänään viimein Kiiralle ajan ortopedille. Mennään ensi viikon tiistaina Helsinkiin Timo Talvion asiakkaaksi, ja selvitetään onko polvessa jotain ongelmaa vai mikä neitiä vaivaa. Jos Kiira täytyy rauhoittaa, joka on hyvin todennäköistä, ollaan yötä serkullani, koska en pidä hyvänä ideana julkisilla sompailua pöhnäisen Kiiran kanssa. Me lähdetään reissuun jo maanantai-iltana, jotta pikkuneiti ehtii tottua serkkuni kotiin eikä sitten säikähdä, kun rauhoituksen jälkeen heräilee siellä. Suoraan sanoen hermostuttaa todella paljon, mitä sieltä tuleekaan löytymään. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Huomionkipeän  Kiiran pehmeä masu. ♥

Tomu pöhnässä

Eilen Tomu sai tutustua ensimmäistä kertaa kissanminttuun. Meillä on kyllä kissanminttuleluja, mutta ne eivät ikinä aiheuta kissoissa samanlaista reaktiota kuin kuivattu kissanminttu ihan pelkästään. Voisin kertoa enemmän siitä, mitä sitten tapahtui, mutta video kertoo ehkä enemmän. :D

(Pahoittelen kuvanlaatua, ulkona oli jo pimeää ja hämärällä kännykällä on jostain syystä tarkennusvaikeuksia. Kuva vielä heiluu kun mä nauran ja tuleepa siellä sormen reunakin jossain vaiheessa kuvaan. :D)

Tänään aamulla Tomu änkesi Kiiran viereen puun ylimmälle tasolle. Yleensä Kiira haluaa pitää hajuraon Tomuun, mutta tänään se ei jaksanut siirtyä. Ilme kuitenkin kertoi, miten paljon Kiira arvosti tilannetta. :D

On se kumma ettei prinsessa halua tirppanaa lähelleen, Tomu on kuitenkin tälläinen hurmuri.

Se saattaa kyllä johtua siitä, että suurimman osan ajasta Tomu muistuttaa enemmän videon hurrikaania kuin kuvien rauhallista sfinksiä. :D 

Ihan pihalla

Kiira rakastaa ulkoilua. Vaikka sitä väsyttäisi, se on valmis ulkoilemaan heti kun näytän sille valjaita. Kiira on tasainen ja reipas ulkoilija. Neiti on ulkona niin touhukas että siitä on mahdotonta ottaa kuvia, mutta viimein sain Kiiran ulkoilua edes videolle. Valitettavasti ne ovat huonolaatuisia ja hyvin täriseviä, yrittäkää kestää.

Tällä videolla näkyy Kiiran ns. vapaata ulkoilua, jolloin neiti saa mennä mihin itse haluaa ja itse pitkälti vain kävelen perässä. Kiira rakastaa haistelua ja ruohon syömistä, joten joka ulkoilukerralla Kiira saa ensin mennä vapaasti kunnes itse ilmoittaa että haluaa tehdä jotain muuta.

Tällä videolla taas näkyy se, mistä suurin osa Kiiran ulkoilusta koostuu. Kiira saa haistella, pysähdellä sun muuta, mutta meillä on selkeä päämäärä: mennään eteenpäin. Samalla harjoitellaan luoksetuloa ja palkataan eteenpäin pyrkimisestä. Kauempana menee ohi ensin ihminen ja sitten moottoripyörä, joita täytyy pysähtyä tuijottamaan.

Käytiin Kiiran kanssa tänään poimimassa mustikoita. Kiira olikin varsin reipas mustikanpoimija, jota tosin välillä turhautti se, että mä jäin jumittamaan mustikkamättäisiin eikä päästy tarpeeksi nopeasti eteenpäin.

Kauempana kyykkivä toinen marjastaja oli vähän huolestuttava, mutta kuitenkin kiinnostava.

Marjastuksen päätteeksi Kiira pääsi myös seikkailemaan vapaasti, ja halusi mennä ylös kallion päälle ihmettelemään.

Tulin myös ottaneeksi videota Kiiran seikkailuista. Hauskaa on se, että videolla me ollaan paikassa jossa Kiira ei ole käynyt koskaan ennen, eikä neitiä silti jännitä yhtään. Videon loppupuolella kuuluu Kiiran miukaisu, sitä ärsyttää kun ei mentykään sinne mihin se halusi. :D

Osa mustikkasaaliista käytettiin herkullisen piirakan leipomiseen. Ajattelin etten viitsi terveellisyyssyistä antaa apurin maistaa valmista piirakkaa, joten innokas mustikanpoimija sai palkkioksi nuolla kermaviilipurkin puhtaaksi.

"Miten niin oon syönyt kermaviiliä?"

Omatoimiherkuttelija oli sitten kuitenkin käynyt maistelemassa ensin piirakan taikinaa ja sen jälkeen valmista jäähtyvää piirakkaa, että se siitä terveellisyydestä. :D Reilut pari tuntia vietettiin Kiiran kanssa mustikkametsässä, ei siis mikään ihme että nyt loppuillan meillä on ollut hyvin väsynyt pikkuneiti.

Perusasentoa korokkeella

Löysin jokin aika sitten korokkeen (platform training englanniksi) asentoharjoittelun apuna ja totesin että se olisi loistava tapa opettaa Kiiralle perusasento ja sivulletulo. Houkuttelussa ja kosketuskepissä käsi on aika vaikea häivyttää, puhdas sheippaus taas vie todella kauan aikaa. Korokkeena käytetään usein palamattoa, mutta en kyennyt löytämään sitä mistään, joten kokeilin erilaisia laatikoita. Koirilla alustan koko on sen seisomisleveys kertaa seisomispituus ja muutama sentti ylimääräistä kumpaankin suuntaan, mutta kissa on niin notkea että alustan täytyy olla todella nafti.

Kun sopiva laatikko löytyi, houkuttelin Kiiran pari kertaa laatikon päälle. Sen jälkeen Kiira alkoikin itse tarjoamaan laatikon päälle nousemista, joten jätin houkuttelut pois ja siirryin seisomaan laatikon viereen. Tältä näyttää sivulletulo muistaakseni kolmen lyhyen treenikerran jälkeen. Kuvasin neitiä ensin sivulta ja sitten edestä, taustalla säestää oven taakse jäämisestä todella turhautunut Tomu.

Treenien videoimisesta oppii aina paljon. Videon perusteella Kiira istuu hiukan liian edessä, joten täytyy jatkossa muistaa asettaa omat varpaat hiukan laatikon reunaa edemmäs. Lisäksi terraariolasin heijastuksesta huomaa, että ohjaan Kiiraa kädellä ja keholla, vaikka luulin olevani mahdollisimman liikkumatta. Totesin myös että täytyy keksiä jotain painavaa tuon laatikon sisälle, Kiira lähtee sen päältä monta kertaa aika vauhdilla. :D

Pesuhyökkäys ja pentutreeniä

Eemeli ja Tomu tulevat jo todella hyvin toimeen! Pojat leikkivät keskenään ja Eemeli on myös innostunut pesemään Tomua. Joskus se oikein hyökkää pesemään pentua, kuten tässä videolla.

Tomu oli ilmeisesti tulossa mun luokse, kun siirryin kuvaamaan vähän lähemmän, mutta Eemeli päätti että pikkumies ei ollut vielä tarpeeksi puhdas. :D Kiira ei vieläkään suuremmin välitä Tomusta, mutta se ei enää juuri varoittele pentua, vaan lähinnä välttelee. Aina tilanteissa joissa Kiira on kiinnostunut jostain, sitä ei yhtään haittaa Tomun läheisyys. Eilen kun uusi kiipeilypuu saapui, Tomu ja Kiira tutkivat aivan sulassa sovussa puun pahvilaatikoita. Ruoka saa Kiiran unohtamaan Tomun ihan täysin, se nappaa herkun vaikka pennun alta. Tomu on päättänyt saada Kiirankin rakastumaan siihen, se kun on alkanut puskea molempia vanhuksia. Neiti ei tunnu puskemisesta edes hätkähtävän, eli Kiirakin on tottunut Tomuun jo mainiosti!

Ollaan myös treenattu Tomun kanssa päivittäin, pääasiassa kosketuskeppiä. Kuvasin eilen meidän treenit ja kuten näkyy, Tomu jaksaa keskittyä tosi hyvin, mitä nyt täytyi moikata katsojia välissä. :D Video on valitettavan huonolaatuinen, toivottavasti siitä saa edes jotain selvää. Tämä oli Tomun elämän kolmas treenikerta. Lopussa teen vähän pohjia istumiselle pyytämällä koskemaan yläpuolella olevaa keppiä.

Kouluttamisesta puheenollen, pennun tapakoulutuksessa ehdoton ja paras apuväline on tämä:

Aamupalan jälkeen Tomulla on tylsää. Se huutaa ja hyppii terraarioiden päälle, ja kun minäkään en ole kotona lomalla vaan teen töitä, en ehtisi hypätä jatkuvasti kaitsemassa pentua. Helppo ratkaisu olisi tietysti kaivaa esiin sumutinpullo, napata ipanaa niskasta tai jotain muuta, mutta se on huono ratkaisu. Tomu ei ole tarkoituksella kuriton, se on vain pitkästynyt. Onneksi pikkumiehen mielestä rapinapallot ovat ihan mahtavia ja jonkin aikaa leikittyään Tomu usein menee nukkumaan eikä mun tarvitse kaivaa esiin korvatulppia tai parempia hermoja. Kissat, niin pienet kuin isommatkin tarvitsevat tekemistä.

Maalissa

Kun Kiira oli ehkäpä puolivuotias, opetin sen työntämään pallon tassulla maitotölkistä tehtyyn maaliin. Temppu kuitenkin unohtui vuosiksi ja koitin pari vuotta sitten, muistaako Kiira tempun edelleen. Ja kyllähän se muisti. Sitten temppu unohtui taas ja nyt kun muistin sen taas, päätin kokeilla onko tempun suoritus vielä Kiiralla jossakin aivojen pohjalla. Maitopurkki oli kadonnut johonkin sitten viime kokeilun, joten maalikin on erilainen kuin viimeksi. Ajattelin että sen takia Kiiralla kestäisi hetki tajuta, mitä siltä halutaan, mutta muutoksista häkeltyminen ei selkeästi kuulu neidin luonteeseen. :D

Eemeli osaa!

En olekaan tainnut täällä mainita, että minua on pitkään ärsyttänyt se, että Eemelin kanssa ei olla seuraamisen perusasennossa päästy pitkään aikaan yhtään eteenpäin. Tarkoituksenani on siis saada Eemeli luoksetulossa kiepsahtamaan edestäni sivulle (esimerkiksi tässä videossa näkyy tuo kiepsahdus, en sitä osaa kuitenkaan sanallisesti selittää). Kiepsahdus ei tuota Eemelille ongelmia, (vaikkakin sen pyörähdys on kaukana tuollaisesta tiiviistä kiepistä jossa lähinnä vain takakroppa liikkuu,) vaan ongelmana on pyörähdys oikeassa kohdassa. Eemeli tarvitsee aina ohjata reilusti vasemman jalkani taakse, tai muuten se pyörähtää eteeni. Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että ollaan törmätty näkymättömään seinään jonka yli vaan ei päästä, eikä ongelma ole Eemelissä vaan huonossa kouluttajassa. Tämä tuli sitten toissapäivänä puheeksi eräässä koulutusryhmässä, ja päätin demonstroida mitä tapahtuu kun käsken Eemelin sivulle ohjaamatta sitä kädellä. Siinä sitten kävi kuitenkin näin. Ensin ihan normaali sivulletulo ja sen jälkeen tämä demonstraatio.

Eemeli yllätti aivan täysin! Tuosta kuvakulmasta käden liikettä on vaikea nähdä, mutta ensimmäisessä toistossa siirrän kättä taaksepäin kolmisenkymmentä senttiä, toisessa ehkä viisi. Tämä suuri harppaus antoi taas uutta motivaatiota seuraamisen treenaamiselle. Ehkä minä vielä joskus osaan kouluttaa noita. :D


Kokeilin myös uudenlaisia treeninameja Sähköpaimenet-blogin ohjetta mukaillen. Sekoitin 160 grammaan hevosen jauhelihaa yhden kananmunan, pari teelusikallista psylliumia ja muutaman teelusikallisen vettä, painelin uunivuokaan levyksi ja paistoin vajaat puoli tuntia.

 Tuloksena oli ohut, kiinteä levy joka oli jäähtymisen jälkeen helppo pilkkoa pieniksi paloiksi.

Koemaistatus sujui myös hyvin: molemmat kissat tykkäsivät herkuista.

 Eemeli maistelee ilmeellä. :D

Kiiran lempiharrastuksia videolla

Kokosin Kiiran lempiharrastukset videoksi. Tuosta puuttuu kyllä paljon puuhia josta Kiira pitää, kuten leikkiminen ja veljen kanssa halailu, mutta niitä tulee harvemmin kuvattua. Valitettavasti myös älypuhelimella kuvaava omistaja ottaa videoita välillä väärin päin, pahoitteluni siitä. :D Samanlainen video olisi tarkoitus tehdä myös Eemelistä, kunhan videomateriaalia kertyy tarpeeksi.

On se neiti vaan ihana ♥ 

Mitkä ovat teidän kissojenne lempiharrastuksia?

Laatikko täynnä rakkautta

Meidän kissat rakastavat pahvilaatikoita, joka ei varmasti ole epätyypillistä kissoille. Pahvilaatikoissa leikitään, niissä nukutaan, niitä pureskellaan ja pahvinpalasia heitellään ympäri kämppää. Jokin aika sitten meille toimitettiin Amazonin tilaus (jossa tuli mm. tämä kirja gradua varten) ja kissat alkoivat tavoistaan poiketen nukkua ja loikoilla jatkuvasti toimituslaatikossa. Ja mikä parasta, yhdessä!

Eemeli nauttii pesusta.

Välillä Kiira nukkui laatikossa myös yksin.

Unikaverina joululahjaksi saatu vikisevä pehmohiiri.

Ja myöhemmin unia jatkettiin taas kaksin.

Tämän kokoista pahvilaatikkoa ei ole tarkoitettu kahden kissan säilytykseen, joten laatikko alkoi hajota.

Repsottava kulma.

Kunnes se eräänä päivänä oli niin huonokuntoinen, että se enää hädintuskin pysyi kasassa. Tämä ei kuitenkaan ollut kissojen mielestä silti mikään syy luopua laatikosta.

Eemeli valuu ulos laatikosta.

Ovat nuo viiruvarpaiset sisarukset vaan niin läheisiä ♥ 


Kirjoittelin viime postauksessa Eemelin motivaatio-ongelmasta ja nyt voisi todeta, että Mapustin taisi olla vain väsynyt, syystä tai toisesta. Tänään perusasentoon pyörähtäminen sujui taas näin hienosti. Kosketuskeppi on varmistamassa että Eemelillä on kivaa, nykyään en yleensä käytä sitä (vaikkakin sillä saa seuraamisesta todella tiivistä, pitäisi ehkä siis treenailla enemmän kepin kanssa). Kerran Eemeli pyörähtää vinoon ja seuraamisessa teen liian tiukan kurvin jolloin melkein astun Mapun tassujen päälle ja katti istahtaa, mutta ainakin otuksella oli kivaa!