Ihmetys ja kummastus

Tiistaina oli Kiiran ortopediaika, joten maanantai-iltana pakkasin Kiiran laukkuun ja lähdettiin matkaamaan Helsingin kautta Vantaalle serkkuni luokse. Junassa laitoin Kiiralle valjaat ja napsautin kiinni hihnan, koska ajattelin että neiti haluaisi matkustaa mieluummin niin kuin laukussa. Ensimmäisellä kerralla Kiira alkoi selvästi hermostua, joten palautin sen takaisin kuljetuskassiin. Kiira alkoi kuitenkin protestoida, joten päästin sen uudestaan ulos ja sitten se makasikin viereisellä penkillä suurimman osan matkasta.

Serkkuni luona Kiira kiersi ensin asunnon muutamaan otteeseen ja sen jälkeen alkoi pörrätä meidän luona. Se keksi tietysti heti, että keittiön kaapit ja vaatekaapit saa auki, joten sain aika monta kertaa kieltää niiden räpeltämisestä. Ensimmäisenä iltana se myös jostakin syystä meni usein johonkin toiseen huoneeseen ja alkoi huutaa. Ehkäpä neidillä oli ikävä muita kissoja ja ihmis-isiä tai sitten sillä oli vain tylsää. Kiira oli myös todella huomionkipeä, vielä enemmän kuin normaalisti. Molempina iltoina se heittäytyi mun viereen sohvalle rapsutettavaksi ja jopa jäi siihen torkkumaan sittenkin kun en jaksanut enää silittää.

Tiistaina lähdettiin sitten taas reissuun kohti Helsinkiä. Ortopedi rauhoitti Kiiran ja sitten neiti kuvattiin ja tunnusteltiin. Iloinen uutinen: polvessa ei ole mitään vikaa! Myös selkä oli kuvissa ihan normaali ja, outoa kyllä, ortopedin mielestä myös Kiiran lonkat ovat ihan normaalit. Lonkkamaljat olivat ortopedin mukaan ehkä hieman matalat, mutta tiiviit eikä nivelrikkomuutoksia ollut. Kaksi vuotta sitten kuvista oli diagnosoitu lievä dysplasia ja alkava nivelrikko ja nyt asiantuntijan mukaan lonkat olivat ihan terveet, joten olin todella hämmentynyt.

Vertasin Kiiran lonkista otettuja kuvia, ja vaikka en osaa katsoa lonkkakuvia, minusta ne (tarkkuutta lukuunottamatta) näyttävät täsmälleen samanlaisilta.

Vasemmalla vanha, oikealla uusi.

Kaksi vuotta sitten otetussa kuvassa itseasiassa vasemman (siis kuvassa vasemman) reisiluun pää on mielestäni jopa pyöreämpi ja uudessa vähän muhkuraisempi, joten minusta on hassua että kuvista lausutut diagnoosit eroavat vieläpä näin päin.

Ortopedin mielestä Kiira on luustoltaan ja niveliltään täysin terve, eikä se tarvitse fysio- tai laserterapiaa tai mitään muutakaan hoitoa. Minä jäin kuitenkin ihmettelemään, että miten se voi olla kipeä jos se on kerran terve. Kiiran oireet voisinkin vielä kuvitella itse, mutta en sitä että se on ollut eläinlääkärillä selästä jäykkä ja kipeä, fysioterapeutilla lonkista jäykkä ja kipeä ja se ei ole antanut venyttää lonkkia täyttä liikerataa. Laitoin sähköpostilla kuvat Kiiraa viimeksi Pet-Vetissä hoitaneelle eläinlääkärille ja ilmaisin hämmästykseni. Hänen mielestään röntgenkuvat ovat vain osa diagnoosia, eivätkä puhtaat kuvat tarkoita välttämättä että kissa on terve, koska röntgenissä näkyy vain luuston tila. Aiotaan siis jatkossakin käydä hoidossa silloin kun minusta tuntuu että Kiira on kipeä, koska se saattaa hyvin pitää paikkaansa, ja on parempi hoitaa kuvitteellista kipua kuin olla hoitamatta todellista. Ainakin tämän kuvauksen perusteella voin todeta, että Kiiran agilityharrastusta ja muuta liikuntaa tuskin tarvitsee rajoittaa!

Eläinlääkärikäynnin jälkeen palattiin pöhnäisen Kiiran kanssa serkun luo. Viime metreillä Kiira nosti kantokassissa jo vähän päätä, mutta sitten rauhallisissa sisäoloissa makasi vielä pitkään viltillä peiton alla.

Tässä vaiheessa Kiira oli vielä ihan tillintallin ja sen silmärefleksit olivat hitaat. Kuitenkin kun nousin hakemaan nenäliinan keittiöstä, huomasin takaisin tullessa että Kiira oli (juuri ja juuri pystyssä pysyen) hoippunut perääni. Laitoin neidin uudestaan peiton alle ja siihen se jäi taas makaamaan melko tiedottomana. Puolisen tuntia sen jälkeen menin käymään vessassa ja löysin pikkukisun makaamasta vessan oven edestä. Sen jälkeen se ei enää malttanutkaan jäädä viltille, vaan yritti koko ajan pystyyn. Sylissä se kuitenkin malttoi nukkua vielä melkein pari tuntia. Aikas ihana mamman mussukka. ♥

Alkuillasta neiti oli jo sen verran hereillä, että se ei enää jaksanut maata, vaan istui sohvalla ja matolla ja tuli jopa keittiöön kerjäämään ruokaa. Ilme kuitenkin paljasti että neiti on vielä ihan muissa maailmoissa.

"No en oo enää yhtään pöhnässä, anna ruokaa!"

Nelisen tuntia eläinlääkäriltä kotiutumisen jälkeen uskalsin antaa Kiiralle ruokaa ja myöhemmin illalla se oli jo ihan oma itsensä. Ilta kului taas mun vieressä rapsutuksia vaatien.

Takaisintulomatkalla junassa Kiira oli aiempaa hermostuneempi ja nostin sen useamman kerran takaisin kantokassiin. Aina hetken kökötyksen jälkeen se kuitenkin halusi uudestaan ulos ja loppumatkasta neiti vietti sitten noin tunnin viereisellä penkillä. Neidistä on kyllä tullut todella helppo ja rohkea matkustaja.

Naksnaks, naksnaksnaks

Minulla olisi muutama asiateksti vaiheessa, mutta koska olen megaflunssassa, en oikein jaksa kirjoittaa pitkiä postauksia valmiiksi. Jatketaan siis hupivideolinjalla.

Eemelillä on hassu tapa. Se naksuttelee Soda stream -laitteelle. Tapa alkoi melkein heti kun joskus vuosia sitten ostettiin kyseinen masiina, eikä meillä ole edelleenkään harmainta aavistusta miksi Mapu tekee sitä. Se ei enää edes naksuttele pelkästään hiilidioksidipatruunasta kuuluvalle äänelle, vaan se saattaa aloittaa jo kun laitteen pullon ottaa esiin. Nyt muistin viimein kaivaa puhelimen esiin kun mies alkoi tehdä soodavettä, joten mulla on videotodiste tästä hölmöstä tavasta!

Valitettavasti Eemeli ei ollut ihan niin innostunut kuin tavallisesti, mutta saatiinpa noiden pienempien naksutusten lisäksi muutama naksutteluhuutokin videolle. Tyhmä kuvaaja lisäksi kuvasi videon väärinpäin. :D

Videon lisäksi vielä Kiiran potilaskertomuksia sen verran, että laserhoidossa ollaan käyty nyt kolme kertaa ja neiti tuntuu kyllä piristyneen. Se on huomionkipeä, kuten lähes aina, mutta sen lisäksi neiti on myös puuhastellut paljon. Valitettavasti puuhasteluun kuuluu myös tuhmailu, mutta siitäkin olen vain iloinen. Varasin lisäksi tänään viimein Kiiralle ajan ortopedille. Mennään ensi viikon tiistaina Helsinkiin Timo Talvion asiakkaaksi, ja selvitetään onko polvessa jotain ongelmaa vai mikä neitiä vaivaa. Jos Kiira täytyy rauhoittaa, joka on hyvin todennäköistä, ollaan yötä serkullani, koska en pidä hyvänä ideana julkisilla sompailua pöhnäisen Kiiran kanssa. Me lähdetään reissuun jo maanantai-iltana, jotta pikkuneiti ehtii tottua serkkuni kotiin eikä sitten säikähdä, kun rauhoituksen jälkeen heräilee siellä. Suoraan sanoen hermostuttaa todella paljon, mitä sieltä tuleekaan löytymään. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Huomionkipeän  Kiiran pehmeä masu. ♥

Tomu jäässä

Jokin aika sitten meillä oli todella lämmin. Kuumuudesta huolimatta kissat viettivät paljon aikaa parvekkeella, joka oli sillä hetkellä asunnon lämpimin paikka. Olin nähnyt videon, jossa kissoille tehtiin ilmapallon avulla jäästä puolipallo, joka toimi viilentimenä ja nesteyttävänä aktivointikeinona. Meillä ei ole ilmapalloja eikä edes pakkasessa tilaa moiselle viritykselle, mutta ajattelin hyödyntää ideaa ja laittaa esille pari jääpalaa, jos joku innostuisi maistelemaan niitä. Kukaan ei käynyt nuolemassa jääpaloja, mutta Tomu kyllä innostui niistä.

Tuota videolla näkyvää tökkimistä kesti reilu viisi minuuttia. Sen jälkeen Tomu kyllästyi tökkimiseen mutta jäi vahtimaan jääpaloja, jos ne vaikka tekevätkin jotain jännää. Ipana napotti jääpalojen vieressä siihen saakka, että ne olivat täysin sulaneet. Pelkkä vesi ei ollut enää viihdyttävää, joten Tomu lähti uusiin seikkailuihin. Aktivointikeinona jäät kyllä selvästi toimivat paremmin kuin hyvin!

"Hitsi miten jännää!"

"No mitäs ne nyt tekevät?"

"Hohhoijaa" -Kiira

Lopuksi vielä neidistä kuva poseeraamassa parvekkeella. On se vaan nätti ♥ Tänään käytiin taas laseroitavana (ja samalla reissuilla myös ell-aseman vieressä eläinkaupassa ruokaostoksilla), ja neiti sai kehuja reippaudesta ja kauniista turkista. Kiira taisi tosin myös pahoittaa monta mieltä, kun hoitajat ja eläinkaupan myyjät yrittivät houkutella neitiä luokse silitettäväksi ja Kiira kohtelee kaikkia ihmisiä (minua ja miestä lukuunottamatta) kuin ilmaa. :D

Lonkkatohtorilla

Kiira on ollut jotenkin vaisu. Se leikkii, hakee huomiota tekemällä tuhmuuksia, hyppii ja kiipeilee ja on kaikin tavoin oma pirtsakka itsensä, mutta silti se on ollut jotenkin vaisu. Jos olen jotain oppinut näistä kissanomistajana vietetyistä vuosista, niin sen että kun tuntuu että kaikki ei ole ihan hyvin, jotain yleensä on vialla. Kiiran tapauksessa se jotain on lähes aina kipua lonkissa. Laserhoito tuntuu tehoavan Kiiran lonkkavaivoihin, joten varasin Kiiralle ajan Petvetiin laserhoidon aloitukseen.

Tänään sitten mentiin eläinlääkärille. Tiesin että ollaan perillä vähän etuajassa, joten otin Kiiralle mukaan valjaat ja hihnan. Eläinlääkäri oli myöhässä päivystystapausten takia, joten neidillä oli runsaasti aikaa seikkailla. Ja neitihän tykkäsi! Se marssi innoissaan häntä pystyssä ympäri odotushuonetta. Lopuksi harjoiteltiin myös vähän istumista, maahanmenoa, vilkuttamista sun muita temppuja, että Kiira malttaisi välillä rauhoittua odottamaan.

Itse eläinlääkärin vastaanotto ei mennyt ihan niin hyvin. Eläinlääkäri tunnusteli Kiiran lonkat, jotka tuntuivat oikein hyvältä, joten vaisuuden syy ei ollut siellä. Kiiran ristiselkä sen sijaan oli todella jumissa. Lisäksi neidin vasemman polven ristisiteet tuntuivat turvonneilta ja polvessa tuntui yliliikkuvuutta. Painellessa polvi ja selkä olivat niin kipeät että Kiira murisi. Meidän Kiira, joka ei ole koskaan ikinä missään tilanteessa murissut ihmisille, murisi hiljaa kun eläinlääkäri paineli kipeitä kohtia. Selvästi siis polvi ja selkä ovat todella, todella kipeät. Piru vie. Harmittaa tietysti se että Kiira on kipeä, mutta myös se etten ollut huomannut Kiiran kipuja. Tunnen itseni todella huonoksi kissan- ja Kiiranomistajaksi. :(

Kiira sai eläinlääkärillä laseria selkään, lonkkiin ja polviin, ja sille annettiin lisäksi ensimmäinen Cartrophen-pistos. Meillä on laserhoitoa ensi viikolla kaksi kertaa, ja sen jälkeen vielä toiset kaksi viikon välein. Viimeisellä kerralla annetaan toinen Cartrophen-pistos ja tutkitaan onko laserhoito auttanut. Sen perusteella mietitään, miten jatketaan hoitoa. Eläinlääkäri suositteli polvien kuvaamista, että nähtäisiin mikä nivelsiteiden tilanne on. Olin ajatellut viedä Kiiran ensi vuonna Helsinkiin uusintakuvauksiin ortopedille, jota monet ovat erittäin lämpimästi suositelleet, mutta voikin olla että täytyy aikaistaa reissua ja ottaa samalla kuvat myös polvista.

Eläinlääkärin jälkeen ihmisisän reppu on paras lepopaikka.

Hemmetti että harmittaa.

Arkikuulumisia

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua ja liitettyä kuvia aika paljon Tomusta, joten voisin vaihteen vuoksi kertoa ihan kaikkien kissojen yleisiä kuulumisia.

Nyt on ollut mukava sää ja kohtuullisen lämmintä, joten kävin eilen ja toissapäivänä Kiiran kanssa ulkona pitkästä aikaa. Neiti oli todella tyytyväinen kun pääsi ulos ja ennen kaikkea syömään ruohoa.

Tein myös viimein (lähinnä Kiiraa varten) grippiliinan, johon ostin tarvikkeet jo viime vuonna, ja kävin testaamassa sitä eilen. Liina on viiden metrin mittainen ja kädensijaton, joten Kiiraa voi ulkoiluttaa tarvitsematta itse pitää koko ajan hihnasta kiinni. Ajattelin että liinan raahaaminen perässä vaatisi vähän totuttelua, mutta neiti ei ollut moksiskaan.

Tällä viikolla avattiin myös virallisesti parvekekausi, kun alkaa olla viimein niin lämmintä että parvekkeen ovea voi pitää auki edes muutamia tunteja. Kissoilta puuttuu edelleenkin hyvä näköalapaikka, mutta parvekkeella on silti mukava oleskella.

Eemeli nauttii parvekkeella.

Mutta ei kuitenkaan mitään hyvää ellei jotain huonoakin. Tänään aamulla huomasin että Eemelin vasemman silmän silmäluomi on turvoksissa, ja päästiinkin vajaan tunnin päästä lääkärille. Silmässä ei onneksi näkynyt mitään vaurioita, mutta sidekalvo on tulehtunut, joten Eemeli joutui kahden viikon antibioottisilmätippakuurille. Silmätippoja joutuu laittamaan viikon verran 4-6 (mutta mieluiten jopa 8) kertaa päivässä ja sitten toisen viikon vielä kaksi kertaa päivässä. Silmätipat eivät haittaa Eemeliä, mutta silmän huuhtelu ennen tipan laittamista on aivan hirveää. Maapulla oli myös eläinlääkärillä kauheaa, kun sille laitettiin värjääviä silmätippoja joita meni suuhunkin (ja siitä seurauksena katti alkoi vaahdota ja pärskiä) ja sen jälkeen sen silmää osoitettiin valolla ja pakotettiin pitämään auki. Ikinä Eemeli ei ole ollut niin onnellinen päästessään kuljetuslaukkuun!

Tomulla on ollut vatsa löysällä muutaman päivän, mahdollisesti pelkkään raakaruokaan siirtymisen takia. Me ei ensin reagoitu siihen mitenkään, kun Tomu oli normaali pirtsakka itsensä ja kävi isommalla hädällä ihan normaalisti kerran päivässä, mutta lauantaina se ramppasi asioilla kaksi kertaa aamupäivän aikana, joten se pääsi kanakuurille. Nyt tahti on taas normalisoitunut mutta tuotos on edelleen löysää, joten hain apteekista Promaxin. Tomu ei tykännyt siitä yhtään, joten jouduin pakottamaan tahnan pyyhkeeseen kiedotulle ipanalle alas. Lisäksi eilen Tomu onnistui astumaan löysään tuotokseensa, joten se pääsi tassupesulle. Pentua siis rääkätään nyt ihan kunnolla.

Kiira ja Tomu tulevat edelleen koko ajan paremmin toimeen. Näin meillä makoiltiin muutama päivä sitten.

Perjantaina Kiira yhtäkkiä viipotti ohi leikkihännän kanssa ja sen kintereillä kipitti Tomu. Hetken päästä mentiin samaan tapaan toiseen suuntaan. Pari kertaa piti kyllä hieraista silmiä, vaikeaa uskoa että meidän pikkuprinsessa Kiiranen nauttisi ipanan jahtauksesta. Tutustuminen on siis hyvällä mallilla! Tomu lopetti myös ensimmäisen viikon jälkeen sen ylettömän huutamisen, mutta se korvautui yövalvomisella ja terraarioiden päälle hyppimisellä. Onneksi vessajäähy tuntuu toimivan ja viimeistään muutaman vessakäynnin jälkeen Tomu on rauhoittunut nukkumaan edes hetkeksi.

Huomautus: Tomun koko ei vastaa todellisuutta. :D

Huh hellettä ja vauvaset eläinlääkärillä

Täällä on aivan hirveän kuuma. Itsehän siis rakastan lämpimiä kelejä ja sisällä palelen jo 23 asteessa, mutta nyt sisälämpötila huitelee pahimmillaan kolmessakympissä, joten vähän kyllä jo ahdistaa. Eläimetkään eivät selvästi nauti näin kuumista keleistä, onneksi kaverini otti kesäksi hoitoon meidän pahiten helteistä kärsivän käärmeen. Kissatkaan eivät paljon muuta tee kuin makaa, tällä tavalla:

Illalla onneksi alkaa usein edes hieman viiletä, ja silloin etenkin Kiira siirtyy viileälle parvekkeelle huilimaan.

Välillä täytyy kunnon prinsessan tavoin tietysti muistaa poseerata :D

Käytettiin ipanat myös lääkärissä rokotuksilla. Nyt eläinlääkäri ei valittanut että kumpikaan olisi liian pulska, joten ehkä Eemeli onkin laihtunut! Mun silmiin nuo molemmat näyttävät vähän paksuilta, mutta kylkiluut ja selkäranka tuntuvat kuitenkin hyvin molemmilla. Kaipa se sitten on tuo supertuuhea turkki joka hämää.

Eemelin eläinlääkärireissu ei sujunut muuten hyvin. Eemeli on aina ollut vieraissa paikoissa vähän arempi kuin Kiira, mutta eläinlääkärissäkin se on aina uteliaisuuttaan lähtenyt kopasta seikkailemaan. Nyt se ei kuitenkaan suostunut edes tulemaan itse laatikosta. Kun nostin Maapun eläinlääkärin pöydälle, se kyhjötti todella reppanan näköisenä häntä takajalkojen välissä. Raasu :{ Luulen että sillä on vielä mielessä viimeisin eläinlääkärireissu tammikuulta, jolloin se oli kipeä. Raukalta otettiin silloin verinäyte ja kaikkea, joten voi olla että se yhdistää tutun eläinlääkäriaseman hajut tuohon ikävään käyntiin. Onneksi tällä kerralla kiltti eläinlääkäri antoi raksuja Eemelille, joten kollipoika ei edes huomannut koko rokotusta. En oikein tiedä pitäisikö Eemeliä totuttaa vieraisiin paikkoihin jottei stressi olisi niin kova, vai pitäisikö päinvastoin yrittää välttää matkustelua kun kissa ei selkeästi siitä tykkää.

Kiira taas oli eläinlääkärillä oma superpirteä ja reipas itsensä. Se oli odotushuoneessa vähän malttamaton, joten päästin sen kopasta tutkimaan paikkoja. Valjaita ei ollut päällä, joten itse tietenkin kävelin sen kintereillä ja vahdin kissaa herkeämättä. Kiira tutki uteliaana paikkoja mutta sitten lähti viipottamaan innoissaan kassatiskin taakse :D Neiti joutui siis uudestaan koppaan ja olikin sitten ihan nätisti loppuajan.

Eläinlääkärireissulta säästyttiin?

Kiiran kanssa meinasi olla lähtö lääkäriin, mutta nyt näyttäisi siltä, että tarvetta ei olekaan. Kiira siis eilen iltapäivästä alkoi aristaa toista silmää. Neiti piti silmää välillä puoliummessa ja välillä näytti aivan normaalilta, mutta silmä ei ollut turvonnut, siinä ei näkynyt mitään eikä se punoittanut tai rähminyt, joten päätettiin odottaa tähän päivään. Tänään Kiira on kuitenkin ollut ihan normaali. Tietysti pikkuneitiä tarkkaillaan vielä ja kiikutetaan heti lääkäriin heti jos Kiira aristaa silmää, mutta nyt alkaa olla aika huojentunut olo. Kyllä nuo pienet karvakasat osaavatkin aina säikäyttää!

Kissan lonkkaniveldysplasia ja nivelrikko

Kun meidän Kiiralla todettiin dysplasia ja nivelrikkoa lonkissa, tietoa kummastakaan ei juuri löytynyt suomeksi. Siksi ajattelin kerätä yhteen tietoa dysplasiasta ja nivelrikosta, jotta muiden olisi sitä helpompi löytää :).


Mikä lonkkaniveldysplasia?

Lonkkaniveldysplasia on synnynnäinen lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa kissan lonkat ovat löysät eivätkä reisiluun päät sovi siis täydellisesti lonkkamaljoihin. Lonkkaniveldysplasia on ainakin osittain perinnöllistä ja perinnöllisyyden taustalla vaikuttavat useat geenit. Dysplasia altistaa usein nivelrikolle. (1.)

Mikä nivelrikko?

Nivelrikko on tila, jossa nivelen pehmusteena toimiva rusto kuluu. Tämä ruston kuluma aiheuttaa luiden hankaamista toisiinsa ja sitä kautta myös kipua. Nivelrikko voi kehittyä ilman varsinaista syytä, käytön aiheuttaman kuluman takia. Nivelrikolle altistavat esimerkiksi vammat (kuten murtumat ja sijoiltaanmenot, jotka voivat muuttaa nivelten rakennetta ja siten altistaa kulumalle), patellaluksaatio (eli polvilumpion sijoiltaanmeno) ja lonkkaniveldysplasia. (2.) Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa nivelrikkoa esiintyi 57% kissoista, joilta löydettiin myös lonkkaniveldysplasia. Vain yhdellä kissalla havaittiin (lievä) nivelrikko ilman dysplasiamuutoksia. (1.) Dysplasia siis todennäköisesti altistaa hyvin voimakkaasti nivelrikolle.

Diagnosointi

Dysplasia ja nivelrikko voidaan todeta vain röntgenkuvista. Jos epäilee kissallaan dysplasiaa ja/tai nivelrikkoa, kannattaa siis marssia eläinlääkäriin ja pyytää kuvaamaan lonkat. Röntgeniä varten kissa rauhoitetaan, joten kotona on operaation jälkeen melko pöhnäinen otus. Meillä Kiiran lonkkakuvat otettiin samalla kun molemmilta poistettiin hammaskivet, kun hammaskivenpoistoa varten kissat jouduttiin joka tapauksessa rauhoittamaan. Lonkkaröntgen ei ole ilmaista: meillä Kiiran osuus eläinlääkärilaskusta oli 170 euroa (hammaskivenpoisto + röntgen). En siis tiedä kuinka paljon pelkästään röntgenkuvaus olisi tullut maksamaan, mutta ainakin 100 euron laskuun kannattaa varautua.

Oireet

Lonkkaniveldysplasia alkaa vaikuttaa kissaan jo pentuna. Kiiralla dysplasia aiheutti sen, että se on kävellyt hassusti jo pienestä pitäen: kävellessä Kiiran takajalkojen varpaat kääntyvät sisäänpäin. Kissan nivelrikon ja siitä aiheutuvan kivun oireet voivat olla hyvin hienovaraisia eivätkä ne välttämättä vastaa röntgenkuvissa havaittujen muutosten vakavuutta.  Kissa saattaa kivun takia olla vetäytyvä, vähentää hyppimistä tai kiipeilyä, vähentää leikkimistä tai olla äreä. Joskus ylösnouseminen voi myös olla hitaampaa. (1.) Kiiralla kipu näkyy vain leikkimisen vähentymisenä. Lisäksi se leikkii yksin lähes yhtä paljon kuin ennen mutta Eemelin kanssa selkeästi vähemmän kun lonkat ovat kipeät.

Kissat harvoin ontuvat nivelrikon takia, koska ne ovat notkeita ja piilottavat kivun muuttamalla kehonkäyttöä (1.). Tämän takia lihakset erityisesti lonkkien alueella voivat olla kireät: Kiiralla lihakset vasemman lonkkanivelen ja oikean lapaluun ympärillä olivat ensimmäisellä fysioterapiakerralla jumissa. Ikävintä dysplasiassa mielestäni on, että ainakin meillä sen aiheuttamat oireet osuivat juuri aikuistumisvaiheeseen, joten kivusta johtuvaa leikkisyyden vähentymistä oli mahdoton erottaa aikuistumisesta johtuvasta.

Hoito

Kissan nivelrikon oireita voi helpottaa kotona esimerkiksi glukosamiinivalmisteilla, kalaöljyllä, venyttelyllä ja liikunnalla. Lisäksi kissan kanssa voi käydä esim. fysioterapiassa, laserhoidossa, akupunktiossa tai vaikka uimassa jos kissa ei pelkää.

Glukosamiini
Glukosamiinia on nivelissä luonnostaan, mutta suun kautta otetun glukosamiinin vaikutukset ovat tutkimuksissa aika ristiriitaisia (3, 4). Glukosamiinivalmisteiden glukosamiini on usein tuotettu äyriäisten kuorista, joten jos kissa on allerginen äyriäisille, kannattaa olla erittäin tarkka valmisteen valinnan kanssa. Glukosamiinivalmisteita löytää nykyään apteekeista ja eläinkaupoista melko hyvin ja glukosamiinia on niissä kahdessa eri muodossa: glukosamiinisulfaattina (glukosamiini KCL) ja glukosamiinihydrokloridina (glukosamiini HCL). Ilmeisesti sulfaatti saattaa imeytyä elimistössä hiukan paremmin. Monissa glukosamiinivalmisteissa on mukana myös kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. Kondroitiinisulfaattia on myös luontaisesti nivelissä ja se tuotetaan usein esim. naudan henkitorvesta. MSM:ää eli metyylisulfometaania kaupataan usein apuna kivun ja tulehduksen lievittämiseen. Valmisteita on hyvin erihintaisia mutta yleisesti koirille kaupattavat ovat halvempia kuin kissoille tehdyt valmisteet. Koirien glukosamiinivalmisteita voi kissoille käyttää ihan yhtä hyvin. Glukosamiinin sopivasta määrästä kissoille on hyvin paljon ristiriitaista tietoa ja sopiva päiväannostus tuntuu vaihtelevan netissä 100 ja 500 milligramman välillä. Meillä syötettiin Kiiralle ensin 250 mg päivässä kuuden viikon ajan, jonka jälkeen annostus pudotettiin puoleen. Tämä tuntuu olevan se yleisin suositus.

Kalaöljy
Omega-3-rasvahappoja on useita erilaisia, mutta tärkeimmät terveyden kannalta ovat eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Näitä kahta saa vain rasvaisesta kalasta. (5.) Omega-3-rasvahapot voivat helpottaa nivelrikkoisen koiran (6) ja kissan (7) elämää. Sopivasta rasvahappojen määrästä löytyy netistä ristiriitaista tietoa, mutta monet tuntuvat syöttävän keskikokoiselle (noin 5 kg) kissalle suurinpiirtein 500 mg omega-3-rasvahappoja päivittäin. Kissoille rasvahappojen yliannostus ei ainakaan pieninä määrinä ole kovin vaarallista vaan ylimääräinen eritetään pois. Yliannostus voi kuitenkin aiheuttaa mahavaivoja, eli jos hiekkalaatikkoon alkaa tulla löysiä ulosteita, annostusta kannattaa pienentää.

Cartrophen
Cartrophenin pitäisi parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa nivelissä sekä vähentää tulehdusta ja estää rustoa hajoittavien entsyymien toimintaa. Sitä käytetään pääasiassa koirilla joilla se ilmeisesti on tehokas nivelrikon hoidossa. Cartrophen annetaan pistoksena viikon välein yhteensä neljä kertaa. Me emme ole koittaneet Kiiralle vielä tätä, mutta sitä suositteli meille sekä eläinlääkäri että fysioterapeutti, joten pitäisi hakea pistokset.

Liikunta ja ylipaino
Nivelrikkoisen kissan olisi hyvä harrastaa kohtuullisesti liikuntaa. Kissat tietysti saavat liikuntaa leikkiessään ja kiipeilypuuhun kiivetessään, mutta kannattaa kokeilla esim. raksujen heittelemistä kotona ja/tai valjastelua ulkona. Liikunnan määrän ja laadun suositukset ovat ristiriitaisia: esimerkiksi meillä eläinlääkäri kielsi Kiiralta agilityssä hyppimisen kokonaan, fysioterapeutti taas oli sitä mieltä että jos Kiiran oireet eivät pahene hyppimisestä, liikunnasta saadut hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Lihaskunnon ylläpitäminen on joka tapauksessa tärkeää, koska nivelrikon myötä myös lihakset nivelten ympärillä saattavat surkastua. Meillä ihan loistavaksi välineeksi on osoittautunut ilmatäytteinen tasapainotyyny. Tasapainotyynyn päällä seisominen, istuminen tai vaikkapa temppujen tekeminen rasittaa kivasti lihaksia. Nivelrikkoisen kissan painonhallinta on myös tärkeää eikä kissaa saisi päästää lihomaan.

Fysioterapia
Fysioterapeutti tai koirahieroja osaa tunnistaa ja hoitaa etenkin nivelongelmiin liittyviä lihasjumeja. Meillä erityisesti fysioterapeutin antamasta laserhoidosta on ollut hyötyä. Hoidossa matalatehoista lasersäteilyä kohdistetaan kipeälle alueelle ja sen luvataan nopeuttavan solujen uudistumista ja lievittävän kipua. Laseria ainakin Kiiralle annettiin ensin muutaman viikon ajan pari kertaa viikossa (olisikohan ollut yhteensä 6 kertaa) ja sen jälkeen aina silloin tällöin. Ensimmäisten kahden kerran jälkeen en huomannut mitään vaikutusta, mutta siitä eteenpäin aina laserhoidon jälkeen Kiira on ollut muutaman päivän superpirteä ja paljon leikkisämpi kuin yleensä. Hoito selkeästi auttaa! Akupunktiolla voi myös saada apua nivelrikon oireisiin, mutta siitä en voi sanoa enempää koska emme ole sitä kokeilleet. Vesiterapiaa haluaisimme koittaa, mutta vesijuoksumaton pumpun ääni oli niin kauhea, että Kiira säikähti eikä halunnut mennä enää lähellekään moista hökötystä. Uinti olisi myös nivelrikkopotilaalle erittäin hyvää liikuntaa, mutta sekin on meiltä koittamatta koska (ainakaan toistaiseksi) täällä Turun seudulla ei ole koirauimalaa. Fysioterapia maksaa noin 50-60 euroa, pelkkä laserhoito on ollut täällä 20 euroa.

Lääkitys
Nivelrikosta johtuvaa kipua voidaan tietysti lääkitä. Kipulääkettä voidaan antaa kuuriluontoisesti tai, erityisesti kun rikko on edennyt jo erittäin paljon,  jatkuvasti. Meille oltiin kirjoittamassa Metacamia kivun kuuriluonteiseen hoitamiseen, joten todennäköisesti eläinlääkärit määräävät tämän(kin) kivun hoitoon automaattisesti sitä. Metacam voi aiheuttaa munuaisongelmia, mutta nivelrikon jatkuvassa kipulääkityksestä se on todettu pienellä otoksella turvalliseksi (8). Kissan kivun hoidossa on tärkeää valita pienin tehoava annostus, jotta sivuvaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Kiiran kanssa ei ole vielä tarvittu kipulääkitystä, joten nivelrikkoisen kissan lääkityksestä ei ole (vielä) henkilökohtaista kokemusta.

Leikkaus
Lonkkaniveldysplasiaa ja nivelrikkoa voidaan hoitaa myös leikkauksella. Nuorille kissoille (alle vuoden ikäisille) voidaan tehdä lonkkamaljakon kääntöleikkaus (triple pelvic osteotomy), jossa lonkkamaljakkoa käännetään ulospäin jotta reisiluun pää istuisi paremmin maljaan. Tätä ei tosin ainakaan koirilla voi tehdä sellaisille yksilöille, joilla on jo nivelrikkoa. Alle kuuden kuukauden ikäisille kissoille voidaan tehdä häpyluun ruston lämpöluudutus (juvenile pubic symphysiodesis). Tällä estetään häpyluun kasvu jolloin lonkkamalja kääntyy itsestään kasvun aikana paremmin reisiluun pään päälle. Aikuisilta kissoilta voidaan poistaa reisiluun pää ja kaula jonka jälkeen poistetun reisiluun pään tilalle kasvaa valenivel joka on usein hyvin kivuton. Aikuisille kissoille voi asettaa myös lonkkaproteesin. Tekonivelleikkaus on todennäköisesti kallis mutta yleensä lopputulos on erittäin hyvä. Tekonivelleikkaus ja reisiluun pään poistaminen sopivat erityisesti nivelrikkoisille kissoille. Leikkausta ei kannata tehdä jos kissan kipu pysyy muilla keinoilla kontrollissa ja elämänlaatu hyvänä. (9, 10.) Tämäkään ei ole meillä (ainakaan vielä) aiheellinen, joten tietoa leikkausten tekemisestä kissoille täällä Suomessa en osaa antaa. Todennäköisesti leikkaushoidossa pitää kääntyä Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan tai muun suuren, erikoistuneen eläinklinikan puoleen.

Lähteet

1. Haataja M (2013) Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.3.2014. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41752

2. International Cat Care: Arthritis and degenerative joint disease in cats. Luettu 10.3.2014. http://www.icatcare.org/advice/cat-health/arthritis-and-degenerative-joint-disease-cats

3. Wandel S, Jüni P, Tendal B, Nüesch E, Villiger PM, Welton NJ, Reichenbach S, Trelle S (2010) Effects of glucosamine, chondroitin, or placebo in patients with osteoarthritis of hip or knee: network meta-analysis. BMJ 341:c4675. http://www.bmj.com/content/341/bmj.c4675.pdf%2Bhtml
4. Reginster JY, Deroisy R, Rovati LC, Lee RL, Lejeune E, Bruyere O, Giacovelli G, Henrotin Y, Dacre JE, Gossett C (2001) Long-term effects of glucosamine sulphate on osteoarthritis progression: a randomised, placebo-controlled clinical trial. The Lancet 357:251-256. http://download.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140673600036102.pdf?id=baavYL1liWcKaaVxRbFru
5. WebMD: What to Know About Omega-3s and Fish. Luettu 23.2.2014. http://www.webmd.com/diet/features/what-to-know-about-omega-3s-and-fish
6. Moreau M, Troncy E, Castillo JRE, Bédard C, Gauvin D, Lussier B (2013) Effects of feeding a high omega-3 fatty acids diet in dogs with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:830-837. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1439-0396.2012.01325.x/abstract
7. Corbee RJ, Barnier MM, van de Lest CH, Hazewinkel HA (2012) The effect of dietary long-chain omega-3 fatty acid supplementation on owner's perception of behaviour and locomotion in cats with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:846-853.
8. Gunev MN, Menrath VC, Marshall RD (2008) Long-term safety, efficacy and palatability of oral meloxicam at 0.01-0.03 mg/kg for treatment of osteoarthritic pain in cats. Journal of Feline Medicine and Surgery 10:235-241. http://jfm.sagepub.com/content/10/3/235.full.pdf+html
9. PetMD: Hip dysplasia in cats. Luettu 28.2.2014. http://www.petmd.com/cat/conditions/musculoskeletal/c_ct_hip_dysplasia
10. Apex: Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö, lonkkadysplasia. Luettu 28.2.2014. http://www.apexvet.fi/webclinic/koiran_lonkkadysplasia.html

Lonkkaniveldysplasia

Unohdin kirjoittaa, että samalla kun pari viikkoa sitten kissoilta poistettiin hammaskivet, myös Kiiran lonkka kuvattiin. Kuvasta löytyi lievä lonkkadysplasia ja alkavaa nivelrikkoa :/. Ihan kauhean ikävää, toivoin että nivelrikkoon olisi vielä aikaa. Nyt ei siis auta kuin saada Kiiraa hiukan hoikemmaksi, yrittää liikuttaa mahdollisimman paljon, syöttää niveltukivalmisteita ja käydä fysioterapiassa. Saatiin resepti myös kipulääkkeelle jota voi antaa tarvittaessa, mutta en kyllä halua alkaa lääkitsemään ennen kuin on ihan pakko. Laserhoito kuitenkin auttaa, joten sillä ja fysioterapialla mennään niin pitkään kuin mahdollista. Ajateltiin myös Eemeli käydä jossain vaiheessa kuvauttamassa, dysplasia on kuitenkin jonkintasoisesti periytyvää niin Eemelillä voi ihan hyvin olla samaa vaivaa. Kiira on oma ihana, huomionkipeä ja pirteä itsensä, lonkan vaivaamista ei näe kuin siitä, miten paljon Siira riehuu veljen kanssa.

Viikonloppu hoitokoiran kanssa

Vähän myöhässä tulee nyt tämä viikonloppupäivitys :D. Joka tapauksessa, viikonloppuna tuli pitkästä aikaa hoitokoira yökylään (perjantaista lauantai-iltaan). Käytiin viiden tunnin sieniretkellä, jonka päätteksi olivat sekä ihmiset että koira aika väsähtäneitä. Tarttui mukaan kuitenkin repullinen sieniä, eli ei ollut mikään turha reissu.

Kun päästiin koiran kanssa kotiin, Kiira tyypilliseen tapaansa säntäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle ja pysyi siellä aina kun koira oli sisällä. Se on todella harmillista, erityisesti kun koira on älyttömän kiltti ja pysyy Eemelistäkin vähintään metrin päässä. Kiiralla ei siis olisi mitään pelättävää, mutta eihän sitä sille pysty kertomaan. Eemeli sähähti koiralle kerran kun tultiin ensimmäisen kerran sisälle, mutta sen jälkeen tunnelma oli melko leppoisa. Eemelikin kyllä kävelee koiran lähellä vähän hitaasti ja jäykästi, mutta olisi se myös monta kertaa halunnut mennä lähemmäs koiraa kuin hauva uskalsi päästää.

Tykkään kauheasti Eemelin tyylistä olla vieraiden eläinten kanssa: se ilmoittaa kyllä jos toinen tulee liian lähelle, mutta ei turhia stressaile. Eemeli itsevarmana ei antaudu muiden pompoteltavaksi, omassa kodissaan se päättää mistä kulkee ja muut väistävät, mutta se ei silti pomottele tai vahdi reviiriä. Tosin Eemeli on hyvin hajuherkkä, joten vieraiden kissojen hajut saavat sen sitten sähisemään Kiirallekin. Onneksi Eemelin käytös Kiiraa kohtaan normalisoituu yleensä illan tai yön aikana, eli yökyläilyjen toisena päivänä Eemeli on jo huomattavasti rennompi.

Koiralle tein pihalle jäljen, joka oli ensimmäinen sekä koiralle että mulle. Sillä pysyi nenä maassa tosi kivasti, eli siitä voi tulla vielä kelpo jälkikoira :).

Kiiran kanssa käytiin taas eilen laseroitavana. Kodin suunnassa on aika pitkä matka bussipysäkille ja lisäksi sinne joutuu kulkemaan vilkkaiden teiden vieressä. Kiira on aina vähän pelännyt liikenteen ääniä, mutta nyt se mielestäni kuulosti ahdistuneemmalta kuin yleensä. Kun päästiin bussipysäkille, pikkuneiti ihan tärisi pelosta kopassaan :(. Tultiin sitten taksilla kotiin kun en halua että tuo Kiiran pelko pahentuu koko ajan. Täytyy jatkossa yrittää saada kyyti eläinlääkäriasemalle, käy vähän kukkaron päälle tuo taksilla matkustaminen :D.

Positiivista kuitenkin on, että erityisesti tuo viimeinen laserkerta tuntuu auttavan lonkkaan. Tai ainakin eilen illalla ja tänään Kiira on riehunut Eemelin kanssa tosi paljon, jahdannut Eemeliä ja aloittanut leikkejä. Eemelikin tuntuu nuortuneen vuosia kun joku jaksaa taas riehua :).

Näin mietteliäällä tuulella pikkuneiti oli muutama päivä takaperin:

Iltanaksuttelut

Tänään meni yliopistolla aika myöhään ja ajattelin vaan rentoutua loppuillan, mutta Kiira olikin sen verran huomionkipeällä tuulella että päätin naksutella isoimmat mehut pois. Ennen naksutteluja Eemelikin oli aika riehakas ja sekoili milloin missäkin, mutta nyt sekin nukkuu sängyllä. Hauskoja otuksia :D

Kiiran kanssa harjoiteltiin taas hajutunnistusta (pikkuneiti osaa!) ja ilmaisua. Ollaan nyt harjoiteltu paljon koskettamista, joten Kiira yrittää treenatessa joka välissä tökkiä jotain. Eemelin kanssa taas otettiin maahanmenoa ja peruuttamista. Tuo peruuttaminen alkaa sujua aina vaan paremmin, vaikka se on vieläkin aika vaiheessa. Maahanmenon Eemeli osaa jo, nyt täytyy alkaa opettaa maahan-komentoa ja alkaa häivyttämään kättä.

Kiiran kanssa käytiin eilen laseroitavana ja huomenna mennään taas. Ja ensi viikolla on taas suuntana fysioterapia. Ollaan pidetty Kiiran käyttäytymisestä päiväkirjaa jos huomattaisiin jotain yhteyttä käyttäytymisen ja laserin ja/tai sään välillä.

Kiiran kanssa fysioterapiassa

Meidän pikkuneidillä todettiin synnynnäinen ongelma lonkassa jo aikaa sitten. Ihmeteltiin kun Kiira kävelee takajalan varpaat sisäänpäin ja eläinlääkärissä rokotusten aikaan sitä sitten koplattiin ja eläinlääkäri sanoi että kun Kiiran vasenta takajalkaa nostaa sivullepäin, lonkka muljahtaa ulos lonkkamaljasta. Sen jälkeen lonkka oli jonkin aikaa ilman varsinaista hoitoa (paitsi että syötiin ravintolisiä ja koirahierojakin kävi kerran leipomassa Kiiraa), koska Siira on kuitenkin arjessa hyppivä ja kiipeilevä, pirtsakka neiti. Olen kuitenkin itse lukenut vähän asiasta ja alkoi taas vaivaamaan se että tuollaiset synnynnäiset nivelongelmat altistavat nivelrikolle.

Varasin siis ajan fysioterapeutille täksi päiväksi. Pelkäsin että Eemeli jäisi huutamaan Kiiran perään kun ei ole tottunut olemaan yksin, mutta aktivointipallo ilman raksuja piti Eemelin onneksi tyytyväisenä. Fysioterapeutti kehui Kiiran ihan maasta taivaisiin, hänen mielestään Siira oli söpö ja ihana ja rohkea (kun Kiiramaiseen tapaansa tutki huonetta häntä pystyssä) ja näpsäkkä ja fiksu ja kaikkea :D. Ja onhan Siira ihana ♥.

Fysioterapeutti seurasi Kiiran liikkumista ja tietysti vähän kokeili ja paineli. Kiira liikkuu hyvin ja hyppii kivasti, eli lonkka ei kuitenkaan voi olla kovin paha. Lonkkanivelessä terapeutti ei tuntenut tulehdusta, mutta nivelen ympärillä olevat lihakset ovat ihan kireät ja Kiira myös aristi kun lihaksia paineli :/. Onneksi sentään lonkka ei heijastellut muualle, lavoissakin lihakset olivat ihan rennot. Kiiralla ilmeisesti on jokin virheasento lonkassa, kun vasen jalka koukistuu ruumiin alle (eikä hieman sivulle kuten kissoilla yleensä) eikä jalkaa saanut käännettyä ulospäin yhtä paljon kuin toista.

Kiira sai laserhoitoa jonka pitäisi lievittää kipua, ja sitä jatketaan viikon välein muutama kerta. Molemmille kissoille pitäis varata aika lähieläinlääkäristä hammaskivenpoistoon, jolloin ne rauhoitetaan, ja ajattelin samalla pyytää lonkkakuvien ottamista. Ei tarvitsisi sitten pientä rauhoittaa monta kertaa. Lonkkakuvien jälkeen katsotaan tilannetta ja mietitään miten hoitoa jatketaan. Nyt pitää pitää peukut pystyssä ettei röntgenissä näkyisi kulumaa.