Kesälaiskuus ja juhannusta

Olen ollut nyt pari viikkoa laiska enkä ole siis tehnyt kissojen kanssa juuri mitään. Siitä ei onneksi ole kauheasti haittaa, koska karvainenkin porukka on ollut aika velttoa. Kaksi kolmasosaa kuvista on kännykällä otettuja, joten ei kannata kauheasti zoomailla.

Juhannuksena oltiin koko viikonloppu anoppilassa. Appivanhemmilla on vapaasti ulkoileva tyttökissa, joka on arka sekä vieraita ihmisiä että kissoja kohtaan, ja peloissaan usein uhkailee hyökkäilemällä kohti. Onneksi meidän kissat osaavat käyttäytyä eivätkä tunge naamalle, joten tämän tyttökissan sähinöitä lukuunottamatta vierailut ovat aina menneet hyvin. Eemeli tosin on aina mennyt sekaisin tämän vieraan kissan hajusta ja sähissyt lähelle tulevalle siskollekin, mutta hajut ovat aina tasaantuneet ensimmäisen illan aikana ja viimeistään seuraavana aamuna Eemeli on ollut oma nallemainen itsensä. Tällä kertaa Eemelillä oli päässä naksahtanut joku vipu eri suuntaan ja se oli yhtäkkiä päättänyt yrittää kaveraata tyttökissan kanssa. Se siis säntäsi kuristen kohti aina kun tyttökissa tuli sisälle, ja muutenkin yritti jatkuvasti lähestyä kissaa kurinan saattelemana. Mistään hajuherkkyydestäkään ei ollut enää tietoakaan. On sanomattakin selvää ettei tyttökissa arvostanut Eemelin lähestymisyrityksiä, mutta onneksi Pumaska on edes niin fiksu että tajuaa olla menemättä ihan lähelle. Eemelin uusi käyttäytymismalli on tietysti hieman ikävää appivanhempien kissalle, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että poju on niin avoin ja sosiaalinen.

Kiira taas sai anoppilassa uutta virtaa, ehkäpä sen takia että on enemmän tilaa riehua, ja juoksi ympäriinsä koko viikonlopun. Appivanhempien luota löytyi kivoja lelujakin, erityisen ihana oli jonkun lattialle jättämä pussinsulkija jolla Kiira leikki kunnes erehdyksessä työnsi sen jääkaapin alle. Me ihmiset taas söimme (ihan liikaa) grilliruokaa ja herkkuja. Oli kaiken kaikkiaan siis erittäin mukava juhannus!

Tuholaisongelma

Meillä asuu tuhoeläin. Sen lisäksi että se varastaa ihmisten ruokia, myllää vaatekaapeissa ja välillä huutaa kuin palosireeni, se iskee pienet naskalihampaansa kaikkeen sopivaan. Tässä esimerkkinä jäljet, joita tuholainen on saanut kahden päivän aikana:

Ja julkeaakin vielä mokoma katsoa tuollaisella ilmeellä.

Pikkuneiti siis harrastaa pahvilaatikoiden tuhoamista. Poikkeuksellisesti se on tällä kertaa riuhtonut laatikkoa niin voimallisesti, että sitä ei voi enää laatikoksi kutsua. Tuota pahvisilppua on ihan kiitettävästi laatikon ympärillä ja paljon myös kuvan ulkopuolella. Eemelikin tykkää laatikoista ja saattaa hyvin satunnaisesti nakertaa niitä, mutta ei läheskään niin kovalla innolla kuin Kiira. Mahtaakohan pahvilaatikko käydä hampaidenhoitoherkusta? :D (Ja kyllä, meillä on ihan sallittua repiä pahvilaatikoita. Kiirakin on oikeasti rakastettu perheenjäsen eikä tuhoeläin.)

Luonnontieteiden kandidaatti!

Kuten otsikko kertoo, opiskelu on nyt johtanut siihen, että eilen kolahti postiluukkuun tutkintotodistus joten itsestäni tuli siis virallisesti luonnontieteiden kandidaatti. Alemmalla korkeakoulututkinnolla ei tällä alalla mitään vielä tee, mutta onhan se ihan kiva tuntea että on päässyt jossain eteenpäin. Seuraavaksi olisi siis vuorossa maisterinpaperit, joiden saamiseen menee varmaan puolestatoista kahteen vuoteen, ja sitten nokka kohti jatko-opiskelua.

Erikoisruokaa nivelongelmiin?

Kun Kiiran lonkat kuvattiin, meille suositeltiin nivelrikkoisen kissan hoitoon tarkoitettuja eläinlääkäriruokia. Näitä löytyy sekä Royal Caninilta, Hill'siltä että Specificiltä. Näitä ruokia yhdistää niihin lisätty glukosamiini ja kondroitiini sekä omega-3-rasvahappojen suurempi määrä verrattuna merkkien muihin ruokiin.

Meidän kissat ovat pennusta saakka syöneet raakaruokaa ja erityisesti Kiiran nivelrikon takia en todellakaan aikonut vaihtaa nivelruokiin. Kuivaruuissa on ongelmia kissojen kannalta: kissa ei tarvitse käytännössä ollenkaan hiilihydraatteja mutta kuivaruuassa niitä on yleensä hyvin paljon. Lisäksi ruuan kuivuus voi aiheuttaa vähän juoville kissoille ongelmia virtsateissä. Näissä nivelrikkoisille suunnitelluissa kuivaruuissa on kuitenkin ongelmia myös nivelvaivojen hoidon kannalta.

Vaikka ruuat on suunniteltu nivelvaivaisille kissoille, niissä on yleensä melko vähän glukosamiinia. Kissoille suositellaan usein 125-500 milligrammaa glukosamiinia päivässä, alkuannostukseksi yleensä 250-500 milligrammaa. Itse syötimme alkuannostuksena 250 milligrammaa päivässä ja ylläpitoannostuksena ensin 125 milligrammaa, mutta nyt kun olemme siirtyneet pillereistä jauheeseen, annostus on varmaan lähempänä 250 milligrammaa. Royal Canin Mobility-kuivaruuassa on glukosamiinia ja kondroitiinia (näitä ei jostain syystä ole ilmoitettu erikseen) 1000 milligrammaa kilossa ruokaa. Jos ajatellaan että tästä määrästä kaksi kolmasosaa on glukosamiinia, meidän alkuannostuksen saavuttamiseksi ruokaa pitäisi syöttää päivittäin 370 ja puolikkaalla ylläpitoannostuksella 185 grammaa. Hill's j/d-kuivaruuassa glukosamiinia on 1034 milligrammaa kilossa. Tätä ruokaa siis täytyisi syöttää aluksi 240 grammaa ja sitten pudottaa annostus 120 grammaan päivässä. Specific Joint Support -kuivaruuassa taas glukosamiinia ja kondroitiinia on yhteensä 2520 milligrammaa kilossa. Jos oletetaan taas, että glukosamiinia on kaksi kolmasosaa, tätä ruokaa täytyisi syöttää aluksi 150 grammaa ja ylläpitona 75 grammaa. On siis sanomattakin selvää, että mikään näistä kuivaruuista ei yllä glukosamiinin suositusmääriin, Specific pääsee lähimmäs mutta silläkin meidän 4-kiloinen Kiira pääsisi lihomaan reippaasti. Helpointa on siis nauttia glukosamiini purkista.

Toinen nivelruokien ongelma on hiilihydraatit. Kaikki ruuat koostuvat pääasiassa kasviperäisistä tuotteista:

Royal Canin: maissijauho, maissi, riisi, vehnägluteeni*, kuivattu siipikarjanvalkuainen, maissigluteeni, eläinrasvat, kasvikuidut, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kalaöljy, soijaöljy, sikurikuitu, kivennäisaineet, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, Uuden Seelannin viherhuulisimpukkauute (GLM 0,3%), hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde).

Hill's: maissi, kanan- ja kalkkunanlihajauho, maissigluteenijauho, eläinrasva (sika), riisi, juurikasleike, kalaöljy, kivennäiset, hernelesejauho, lihauute, soijaiöljy, L-karnitiini, mineraaleja, tauriini, äyriäisten kuorijauho (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinisulfaatin lähde), vitamiinit ja hivenaineet. Säilötty luontaisesti tokoferolisekoituksella, sitruunahapolla ja rosmariiniuutteella.

Specific: vehnä, maissivalkuainen, perunavalkuainen, maissitärkkelys, kalaöljy, maissi, kalajauho, kananmunat, riisi, selluloosajauhe, kivennäisaineet, eläinrasva, vitamiinit ja hivanaineet, hydrolysoitu hiivavalkuainen, metioniini, psylliumkuitu, hydrolysoitu kananrusto (kondroitiinisulfaatin lähde), tauriini, purasruohoöljy, hydrolysoitu äyriäisen kuori (glukosamiinin lähde), L-karnitiini, auringonkukkaöljy.

Hiilihydraatit eivät muutenkaan ole millään tavalla tarpeellisia kissalle, ja näissä ruuissa hiilihydraattien osuus on 35% molemmin puolin. Sen lisäksi, että hiilihydraatit kohottavat veren sokeri- ja insuliiniarvoja (1) ja voivat siten vaikuttaa diabeteksen syntyyn sekä nostavat riskiä virtsakivien syntyyn (2), niillä voi olla suoria negatiivisia vaikutuksia kissan nivelvaivoihin. Glykeeminen indeksi kertoo, miten nopeasti keho pilkkoo hiilihydraatin glukoosiksi ja hyödyntää sen. Mitä suurempi hiilihydraatin glykeemisen indeksin arvo on, sitä nopeammin se käytetään. Ihmisillä nautitun ruuan korkea glykeeminen indeksi on yhdistetty tiettyjen DNA:n toimintaa säätelevien proteiinikompleksien aktivoitumiseen (3). Näiden proteiinikompleksien lisääntynyt aktivaatio taas on yhdistetty nivelrikossa nivelten tulehdustilaan ja rustojen rappeutumiseen (4). Vastaavasti matalan indeksin ruokavaliolla on saatu vähennettyä kroonista tulehdusta, tai ainakin tulehduksesta kertovan proteiinin määrää veressä (5) ja tämän proteiinin kohonneen määrän on havaittu vaikuttavan erityisesti nivelrikosta johtuvan kivun määrään (6). Kissanruuissa käytettävien hiilihydraattien glykeeminen indeksi on korkea, etenkin verrattuna ruokien sisältämiin eläinperäisiin tuotteisiin:

Valkoinen vehnä: 70
Maissijauho: 68
Valkoinen riisi: n. 50-90

Eläinproteiini: 0
Eläinrasva: 0

Hiilihydraattien arvot Sydneyn yliopiston GI-tietokannasta. Ei voida tietysti tietää, millaisia hiilihydraatteja ruuassa on käytetty eivätkä arvot siksi ole tarkkoja, mutta tällaisen ruuan glykeeminen indeksi on varmasti suurempi kuin täysin eläinperäisistä tuotteista koostetun ruokavalion. Tosin ainakin ruokakaupoissa esimerkiksi täysjyväriisi ja -vehnä ovat kalliimpia kuin valkoinen riisi ja vehnä, joten voisi olettaa että kissanruuassakin suosittaisiin mahdollisimman halpoja energianlähteitä. Ei ole tutkittu, miten ruuan hiilihydraatit vaikuttavat nivelrikkoisten kissojen hyvinvointiin, mutta ihmisillä tehtyjen tutkimusten perusteella on mahdollista, että niin sanotut huonot hiilihydraatit lisäävät tulehdusta ja kipua myös kissoilla. Tämä ei varmasti ole yhdenkään nivelongelmaisen kissan kanssa toivottu vaikutus.


Lähteet

1. Farrow HA, Rand JS, Sunvold GD (2004) The effect of high protein, high fat or high carbohydrate diets on postprandial glucose and insulin consentrations in normal cats. Small Animal Medicine chapter meeting. http://www.anzcvs.org.au/samedicine_assets/documents/2004%20sam%20proceedings/farrow.pdf

2. Funaba M, Uchiyama A, Takahashi K, Kaneko M, Yamamoto H, Namikawa K, Iriki T, Hatano Y, Abe M (2004) Evaluation of effects of dietary carbohydrate on formation of struvite crystals in urine and macromineral balance in clinically normal cats. American Journal of Veterinary Research 65:138-142.

3. Dickinson S, Hancock DP, Petocz P,  Ceriello A, Brand-Miller J (2008) High-glycemic index carbohydrate increases nuclear factor-κB activation in mononuclear cells of young, lean healthy subjects. The American Journal of Clinical Nutrition 87:1188-1193.

4. Roman-Blas JA, Jimenez SA (2006) NF-κB as a potential therapeutic target in osteoarthritis and rheumatoid arthritis. Osteoarthritis and Cartilage 14:839-848.

5. Du H, van der A DL, van Bakel MM, van der Kallen CJ, Blaak EE, van Greevenbroek MM, Jansen EH, Nijpels G, Stehouwer CD, Dekker JM, Feskens EJ (2008) Glycemic index and glycemic load in relation to food and nutrient intake and metabolic risk factors in a Dutch population. The American Journal of Clinical Nutrition 87:655-661.

6. Stürmer T, Brenner H, Koenig W, Günther K-P (2004)Severity and extent of osteoarthritis and low grade systemic inflammation as assessed by high sensitivity C reactive protein. Annals of the Rheumatic Diseases 63:200-205.

Pari agilitykuvaa

Innostuin taas agilitystä kissojen kanssa, jonka takia olen nyt muutamana päivänä treenannut sitä. Hypyt sujuvat molemmilta jo tosi hyvin ja hyvin pienellä ohjauksella.

Eemeli hyppyesteellä

Kiira samalla esteellä, katse hyvin tiiviisti herkkuun kiinnittyneenä :)

Otin myös mukaan uuden esteen, putken, joka on oikeasti vain meidän kissojen leikkiputki. Ihan toimiva se on silti ollut agilityssä, kissat kyllä ihan selkeästi erottavat treenitilanteet muusta päivästä jolloin se, että putki on muutenkin esillä, ei haittaa. Tämä oli kolmas kerta kun Kiiran kanssa treenattiin putkea. Ensimmäisellä kerralla houkuttelin Kiiraa putkeen ja siitä läpi, nyt se tarvitsee putken läpi menemiseen vain vauhdissa putkensuun osoittamisen. Pikkuneiti Näpsä siis yllätti palvelijat taas oppimisnopeudessa.

Neiti tulossa putkesta

"Tuolla se mun herkku on!"

Tarkoituksena oli treenata molempien kissojen kanssa, mutta agilityssä pikkuneiti varastaa usein shown. Se ei siis suostu pysymään esteiltä pois vaan saattaa suorittaa niitä jopa Eemelin nenän edessä tai sen kanssa rinta rinnan. Ihanaahan se on että Kiira on innoissaan, mutta Eemelin hyvinvoinnin vuoksi pitäisi varmaan alkaa sulkea toinen kissa makuuhuoneeseen ja treenata vain yhden kanssa kerrallaan.

Nyt askartelin lisäksi alitusesteen, johon kumpikin kissa sai ottaa jo kontaktia erittäin hyvin tuloksin. Tarkoitus olisi rakentaa vielä ainakin kepit ja rengaseste, mutta mieluiten myös kaikkea muuta, kunhan tila vaan ei lopu kesken.