Mitä kissaharrastus on antanut minulle?

Minä täällä taas hei, se superhidas haasteisiin vastaaja! Pikkupetojen Piivi haastoi kertomaan, mitä eläinharrastus on antanut minulle. Selvennyksenä vielä, meillähän on siis muitakin eläimiä kuin kissoja, mutta koska en ole puhunut niistä blogissa, keskityn tässäkin vain kissoihin.

Mitä kissaharrastus on sitten oikeastaan antanut? Ensimmäinen ja ehkä suurin juttu on ura. Jos en olisi koskaan hankkinut kissoja, en tuskin olisi kiinnostunut niiden käyttäytymisestäkään, koska ihmiset tuppaavat kiinnostumaan asioista, joita näkevät usein. Nyt olen kuitenkin kirjoittamassa gradua kissojen käyttäytymisestä ja tekemässä myös väitöskirjan samasta aiheesta. Kissat ovat siis oikeasti muuttaneet todella paljon!

Tomppa on meidän kissoista ainoa, joka ei ole mukana graduaineistossa.

Toinen iso asia on ystävät. Kissallisuus on tuonut uusia tuttavuuksia niin täältä blogimaailmasta kuin Facebookistakin. Mun on introverttinä todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta kissat antavat yhteisen puheenaiheen, etenkin jos kanssakeskustelija raakaruokkii tai kouluttaa kissaa. Tiiviistä kissayhteisöstä on saanut apua myös ongelmatilanteisiin, joita kissanomistajalle tulee välillä vastaan.

Niin ja se kouluttaminen. Kissojen kouluttaminen ja niiden kanssa eläminen on opettanut mulle, miten eläin oppii ja miten kissojen aivot toimivat. Ongelmatilanteiden ratkominen ja erilaisten asioiden opettaminen on kehittänyt luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä todella paljon. Nämä taidot taas auttavat muillakin elämän osa-alueilla, kuten sillä uralla.

Esteiden ylittämisessä tarvitaan joskus ongelmanratkaisukykyä.

Viimeinen suuri asia jonka kissaharrastus on antanut ovat tietysti kissat. Jos me emme olisi aikanaan ottaneet näitä Viiruvarpaita, en olisi päässyt tutustumaan näihin hurmaaviin kissapersooniin. Vaikka kissat aiheuttavat välillä huolta, ärsytystä ja vaivaa (ja rahanmenoa), ne ovat jokainen tärkeitä ja omalla tavallaan parhaita!

Älä luota kissauutiseen

Mulla olisi tuhat ja yksi tehtävää asiaa ja useampikin blogikirjoitus odottamassa (kuten Pikkupetojen Piivin antama haastepostaus, se on kyllä vielä tulossa vaikkakin myöhässä!), mutta nyt eräs uutinen tuli ärsytyskynnyksen yli niin heilahtaen että mun on vaan pakko kirjoittaa tämä alta pois.

Kuinka moni on viime päivinä törmännyt uutiseen tutkimuksesta, jonka mukaan kotikissa haluaa tappaa ihmiset? Varmaan ihan liian moni. Tämä uutisointi on esiintynyt pelkästään Suomessa ainakin viidessä lehdessä ja maailmanlaajuisesti vähintäänkin kymmenissä. Uutisessa siteerataan tutkimusta, jonka mukaan kotikissat ovat dominoivia, neuroottisia ja impulsiivisia, ihmisiä pelkääviä ja ahdistuneita. Lisäksi luonteenpiirteet ovat hyvin samanlaisia kuin isommilla kissaeläimillä, jonka takia siis kissat haluavat tappaa ihmisiä ja tekisivät niin jos olisivat isompia. Ikävä juttu on se, että alkuperäisen jutun toimittaja on joko tulkinnut tutkimuksen aivan täysin väärin tai on tarkoituksella voimakkaasti vääristellyt tutkimuksen johtopäätöksiä, jotta saisi aikaiseksi raflaavamman otsikon.

Mitä sitten oikeasti tutkittiin? Persoonallisuuden rakennetta, jota tutkijat halusivat verrata eri kissaeläinlajien välillä saadakseen tietoa persoonallisuuden evoluutiosta. Persoonallisuus koostuu monista eri piirteistä, joista osa on tiiviisti yhteydessä toisiinsa: luonteeltaan esimerkiksi lämpimät ihmiset ovat yleensä myös yhteistyökykyisiä ja empaattisia ja tälläiset ihmiset ajattelevat yleensä myös muista hyvää. Kun yhdistetään nämä toisiinsa tiiviisti yhteydessä olevat piirteet, saadaan esiin persoonallisuuden rakenne. Ihmisillä yleisesti hyväksytyin rakenne on Big Five -malli, johon kuuluu viisi suurempaa kokonaisuutta (ulottuvuutta): ekstraversio, neuroottisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille sekä sovinnollisuus. Ihmisen persoonallisuutta voi ajatella piirakkana, jossa on viisi palaa, ja nämä palat ovat persoonallisuuden ulottuvuudet, jotka muodostavat yhdessä ihmisen persoonallisuuden. Näitä viittä piirrekokonaisuutta voi myös ajatella janoina, joille kaikki ihmiset voi asettaa:

Ihmisyksilön persoonallisuuden pääpiirteet saadaan kuvattua sijoittamalla piste jokaiselle janalle. Mihin omat pisteesi sijoittuisivat?

Toiset ovat ulospäinsuuntautuneempia kuin toiset ja niin edelleen. Se että persoonallisuuden rakenne on tälläinen ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset olisivat neuroottisia, ulospäinsuuntautuneita, tunnollisia, miellyttäviä ja avoimia uusille kokemuksille, vaan tästä suuresta ihmispopulaatiosta löytyy kaikkia näitä ääripäitä (tunnollinen-epätunnollinen, ekstravertti-introvertti jne) ja myös kaikkea ääripäiden väliltä. Tätä tutkimuksessa tutkittiin, eivätkä tutkijat mitenkään ota kantaa kotikissojen luonteeseen suhteessa muihin lajeihin. Tutkimuksessa ei siis sanota että kissat ovat "jännittyneitä, epäluuloisia, epävarmoja ja ne pelkäävät ihmisiä". Eikä tutkimuksessa myös sanota että kotikissat "haluavat tehdä selvää jälkeä ihmisistä", kuten Karjalainen uutisoi.

Vähän vanhempi uutinen on kissojen suhteesta ihmisiin otsikolla Yritätkö puhua kissallesi? Tutkimus: Turha vaiva - kattia ei kiinnosta. Uutisen mukaan kissat eivät ole kiinnostuneita omistajistaan, vaan viittaavat kintaalla kutsuhuutoihin. Todellisuudessa tutkimuksessa nauhoitettiin kissan kanssa käyttetty kutsuhuuto sekä omistajan että useamman muun samaa sukupuolta olevan henkilön sanomana. Kissoille soitettiin näitä satunnaisessa järjestyksessä ja havaittiin että kissat reagoivat voimakkaammin omistajan kuin vieraiden ihmisten kutsuun. Kissat siis selvästi tunnistavat omistajansa äänen samankuuloisten äänien joukosta. Tutkimuksessa mukana olleet kissat reagoivat ääneen lähinnä suuntaavilla eleillä, siis korvia tai päätä kääntämällä, kun taas monet koirat lähtivät etsimään omistajaa tai haukkuivat äänen lähteelle. Tämän tutkijat epäilivät johtuvan koiran historiasta laumaeläimenä. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että kissa tosiaankin on kiinnostunut omistajastaan.

Kohtuullisen tuore uutinen on se, että "Kissa ei ehkä välitä omistajastaan pätkääkään". Tämä kyseinen kirjoitus sinällään mukailee aika hyvin tutkimuksen tuloksia, mutta otsikko on taas kerran todella raflaava. Tutkimuksessa todettiin, että kissat eivät hae omistajastaan turvaa kuten koirat, vaan niiden suhde ihmiseen on jollakin toisella tasolla. Tässä täytyy tosin arvostella tätä tutkimusta sen verran, että otoskoko on pieni. Lisäksi osa tyttökissoista oli leikkaamattomia ja yhtä lukuunottamatta kaikki kissat olivat vapaasti ulkoilevia, ja nämä molemmat saattavat vaikuttaa tuloksiin, mutta eiköhän tätä tutkita vielä lisää samankaltaisemmalla ja suuremmalla populaatiolla.

---

Mitä sitten kannattaa tehdä jos törmää kummalliseen artikkeliin? Ole lähdekriittinen, kyseenalaista ja epäile. Etsi käsiisi alkuperäinen tutkimus. Alkuperäisen lähteen löytäminen voi olla vaikeaa, mutta jos jossakin uutisessa mainitaan tutkijan nimi tai julkaisun nimi ja julkaisuajankohta, on mahdollista löytää tutkimus. Usein tutkimusta ei pysty lukemaan kokonaan maksutta, mutta lue edes tiivistelmä ja mieti, miten hyvin lukemasi uutinen kuvasi tutkimuksen tiivistelmää. Jos ne eivät sovi yhtään yhteen, lähetä palautetta lehteen tai suoraan uutisen kirjoittajalle. Ja ennen kaikkea, ennen alkuperäislähteen lukemista älä syytä tutkijoita siitä että tutkimus on surkea! Harva tutkimus on oikeasti niin hyödytön kuin uutiset antavat ymmärtää, vaan yleensä kyse on tahattomasta tai tahallisesta johtopäätösten väärinymmärtämisestä. Sitä paitsi tietoa ei ole koskaan maailmassa liikaa. Ja nyt loppuu avautuminen ja jatkuu työnteko. :D

Blogimuutoksia

Jotkut ovatkin varmaan jo huomanneet, että meidän bannerissa on viimein kaikki kolme kissaa. Eemelin kuva on tosin otettu hiukan väärästä kuvakulmasta, jonka takia se ei sulaudu muihin kuviin niin hyvin kuin voisi, mutta tuon parempaan lopputulokseen on vaikea päästä kun yrittää samalla kiinnittää kissojen huomion ja kuvata. :D Valkotaustainen banneri saattaisi lisäksi sointua paremmin yhteen blogin vihreän taustan kanssa kuin tämä harmaa.

Kyllästyin myös nimimerkkiin ja kirjoitan vastedes omalla nimelläni. Aika moni on varmaan kuitenkin törmännyt minuun Facebookissa, joten eipä identiteettini mikään salaisuus ole. :)

Tänään sain viimein pojista yhteiskuvan, jossa kumpikin katsoo kameraan ja näyttää ihan normaalilta. Pitäisiköhän taas jossain vaiheessa uskaltautua kuvaamaan koko kolmikko? :D

Mitä opettaisin pennulle?

Meille on tulossa kissanpentu (enää reilu viikko!). Paino sanalla tulossa. Vaikka tässä vaiheessa pennun treeni-intoa ei voi vielä ennustaa, on kuitenkin hyvä kehitellä suunnitelmaa pennun opetukseen.

Ensimmäisestä päivästä lähtien ipanalle aletaan opettaa naksuttimen merkitystä. Naksutin on  todella kätevä väline asioiden opettamiseen ensimmäistä kertaa. Ensi päivinä aletaan myös opetella käsitargettia, josta innostuin vähän aikaa sitten. Käsikosketus voisi olla paras tapa saada pentu pois tuhmuuksia tekemästä, kunhan sen opettaminen aloitetaan aikaisin ja sitä vahvistetaan joka välissä. Tämän avulla voisi myöhemmin opettaa myös esim. seuraamista, agilitya ja monenmoista muutakin temppua.

Käsitargetti on helppo oppia ja sisäistää. Käsi kulkee paremmin mukanakin
kuin kosketuskeppi,

Palkkauksessa olisi tarkoitus olla monipuolisempi kuin näiden kanssa on nyt oltu. Kiira ja Eemeli tuli opetettua ainoastaan namipalkkaan, jonka takia muut palkat eivät motivoi. Pentua olisikin tarkoitus siis palkata myös mieluisalla leikillä, mieluiten muutamalla erilaisella lelulla.

Perusteiden opettamiseen olisi tarkoitus käyttää pennun kanssa kunnolla aikaa. Kiiran ja Eemelin kanssa tuli mentyä takapuoli edellä puuhun, mutta pennulle olisi tarkoitus opettaa ainakin edellä mainittu käsitargetti, luoksetulo sekä istu-maahan-seiso. Kosketusalustaakin saatetaan opetella, jos siltä tuntuu.

Maahanmeno on perustemppu, joka on kuitenkin aloittelevana
kouluttajana melko haastava opettaa.

Ulkoilu olisi myös tarkoitus aloittaa pennun kanssa aikaisin, jos pentua kiinnostaa mennä ulos. Tarkoitus olisi mahdollisimman nopeasti alkaa kuljettaa herkkuja ulkona ja saada pentu syömään myös kodin ulkopuolella, jolloin ulkoilu myös helpottuisi huomattavasti. Pennulta olisi myös hyvä vaatia nätisti kulkemista heti kun ulkona ei enää pelota, jolloin nätisti kulkemisen opettaminen ei olisi niin hankalaa kuin jo monta vuotta omalla tyylillään ulkoilleelle.

Kulkeminen vieraissa paikoissa aloitetaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen kun ipana tuntee olevansa meillä kuin kotonaan. Pentua olisi tarkoitus ottaa mukaan eläinkauppaan, kavereille, appivanhempien luokse, Kiiran kanssa doboilemaan (silloin täytyy tosin olla ylimääräinen silmäpari mukana valvomassa pentua :D) ja kaikkialle mihin vain keksiikin. Kaikissa vieraissa paikoissa olisi myös hyvä opetella syömään. Meidän elämä taitaa pyöriä syömisen ympärillä? :D

Tapakoulutus on tietysti tärkein koulutuksellinen asia. Meillä ei ole soveliasta hyppiä pöydillä, roikkua verhoissa tai raapia sohvaa. Kaikkia edellämainittuja tulee varmasti tapahtumaan, mutta kiltisti olemisesta pyritään tekemään pennulle kannattavampaa palkkaamalla, jos se edes aikuisena sitten valitsisi mielummin kiipeilypuun kuin sohvan.



Kaikista tärkeintä olisi kuitenkin olla stressaamatta pennun koulutuksesta ja hoidosta. Mitä se haittaa, jos pentu ei osaa kuukaudenkaan päästä mennä maahan, sen kulkeminen vieraissa paikoissa jää vähäisemmäksi kuin on suunniteltu tai siitä ei tulekaan huippuagiliitäjää. Tärkeintä on, että pentuiästä nautitaan silloin kun vielä voidaan ja että kissojen kemiat pelaisivat yhteen. Koulutus tulee vasta sen jälkeen, ja oppiminen jatkuu onneksi koko eliniän. Mahtavia kissoja noistakin tuli.

"Kuulitko Kiira kun se kehui meitä? Se voi
tarkoittaa herkkuja, parempi killittää söpösti!"

Kissan lisäravinteeton ruokinta

Joskus törmää, enimmäkseen kylläkin koirapainotteisemmissa raakaruokintaryhmissä, ihmisiin jotka haluavat ruokkia eläintä luonnonmukaisesti, ilman mitään purkkilisiä. Tätä perustellaan usein sillä, että luonnossa villieläimetkään eivät syö ravinteita purkista, vaan menestyvät ilmankin. Todellisuudessa luonnossa huonokuntoinen turkki ei eläintä kiinnosta kun ruokaa juuri riittää hengissä pysymiseen, ja harva eläin ylipäänsä selviää muutamaa vuotta pidempään. Aloin kuitenkin miettiä, olisiko mahdollista ruokkia kissaa täysin ilman lisäravinteita. Koitetaan! En tosin aio käyttää kissoja koe-eläiminä vaan lasken ruokavalion vain paperilla (tai siis Excelissä).

Kissoille ei ole määritelty optimaalista saantia yhdenkään ravinteen osalta. Tutkimuksissa on tarkasteltu, mikä on pienin määrä tiettyä ravinnetta joka täytyy saada, että kissalle ei tule näkyviä puutosoireita, ja mikä on suurin määrä joka ei aiheuta liikasaannin oireita pitkälläkään aikavälillä. Optimi sijoittuu johonkin tähän välille, mutta sen paikka on vain kysymysmerkki. Siksi käytän testissä tärkeimpien ravinteiden osalta omien kissojeni ravinteiden saanteja. Ne eivät varmastikaan ole optimaalisia, mutta ainakin lähempänä optimia kuin NRC:n suositukset.

Omien kissojeni laskennalliset saannit.

Lisäravinteettoman ruokinnan säännöt: ruokana käytetään vain eläinperäisiä, raakoja tuotteita. Ruokavaliossa ei saa olla mukana mitään, mikä tulee pullosta tai purkista, koskien myös öljyjä. Lisäravinteettomasta ruuasta tulee saada A- ja D-vitamiineja, kalsiumia ja sinkkiä vastaava määrä kuin mitä omani syövät. Lopuista ravinteista ne, jotka ovat omilla kissoillani yli NRC:n suosituksen, tulee olla vähintään suosituksen tasolla. Ne ravinteet, jotka itsellänikään eivät yllä suositukseen, saavat jäädä vajaaksi myös lisäravinteettomalla ruokavaliolla, mutta eivät merkittävästi vähäisemmiksi. Testissä käytetään Finelin ilmoittamia ravinnepitoisuuksia.

Aloitetaan vaikkapa sinkistä, koska sitä on yleisesti hankala saada ravinnosta tarpeeksi. Poron ja sian maksa ovat parhaita sinkin lähteitä (9mg/100g), mutta maksaa ei voi käyttää pääruokana sen korkean A-vitamiinipitoisuuden takia. Seuraavaksi on osteri (8,3mg/100g), jonka saatavuus on kuitenkin ongelma. Seuraava järkevä vaihtoehto on poronliha (4,8mg/100g), joka on pakko valita pääruoka-aineeksi, koska muut vaihtoehdot tulevat niin runsaasti jäljessä (esim. kalkkunan rintafilee 2,6mg, broilerin nahaton koipi-reisi 1,9mg). Naudanlavassa/etuselässä olisi huimat 4,3 mg sinkkiä, mutta koska se on kohtuullisen rasvaista ja siten lihottaisi kissan muodottomaksi, se on pois laskuista. Pohjataan siis laskelmat poronlihalle, jota tulee saada 210 grammaa päivässä jos pyöristetään sinkin tarve 10 milligrammaan.

Otetaan seuraavaksi tarkasteluun A-vitamiini. Käytetään sen lähteenä sianmaksaa korkean sinkkipitoisuuden takia. Lisäksi sianmaksa on paljon foolihappoa, jota taas on poronlihassa aika vähän. 500 mikrogrammaan A-vitamiinia tarvitaan pyöristettynä 3,3 grammaa sianmaksaa päivässä.

Seuraavaksi D-vitamiini. Otetaan se silakasta, koska se on D-vitamiinipitoisin kala jonka saatavuus on, jos ei hyvä, niin ainakin kohtalainen. Silakassa on D-vitamiinia 17 ug/100g, joten silakkaa tarvitaan siis 9 grammaa päivässä.

Sitten oleellisimmista puuttuu vielä kalsium. Helpotan omaa näpyttelyurakkaani ja otan kalsiumin poron luumurskeesta, jolloin voin käyttää laskelmissa samoja poronlihan ravinnepitoisuuksia sen sijaan että minun täytyisi näpytellä ne uudestaan. Valmistaja ilmoittaa että tuotteessa on 60% luuta ja loput rustoa ja lihaa, joten lasken optimistisesti Finelin ravinnepitoisuudet olettaen että hyödynnettävää lihaa on 30%. Sillä ei tosin ole juuri väliä, koska nyrkkisäännön mukaan luussa on kolmasosa kalsiumia, eli mursketta tarvitaan tarpeen täyttämiseksi vain 2 grammaa päivässä. On myös mahdollista, että valmistaja ilmoittaa luupitoisuuteen mukaan myös rustojen osuuden, joten pyöristetään määrä ylöspäin kolmeen grammaan ihan varmuuden vuoksi.

 

Näiden ruoka-aineiden jälkeen taulukko näyttää tältä. B1-vitamiinia ja jodia puuttuu erittäin paljon, muut ovat ihan hyvissä lukemissa. Fosfori on kuitenkin pienoinen ongelma. Sen tarve on 160 milligrammaa päivässä ja suuren poromäärän ja luumurskeen takia saanti on reippaat 980 milligrammaa. Tämä on yli kissan oletetun turvallisen päiväsaannin rajan, jonka NRC on arvioinut välille 625-875 milligrammaa. Fosfori siis menee vähintään 100 ja mahdollisesti jopa 350 milligrammaa yli turvallisen saannin. Hups.

Tiamiininsaannin varmistamiseksi on pakko taipua alhaisempiin sinkkimääriin. Otetaan B1-pitoisin liha, joka on siankyljys (1,02 mg tiamiinia/100g) ja lisätään 20 grammaa siankyljystä päivittäiseen ravintoon. Tiputetaan poron määrä 130 grammaan jotta päästään edes vähän siedettävämpiin fosforimääriin. Tiputetaan myös luumurskeen määrää kolmesta grammasta kahteen grammaan, jotta fosforia saataisiin vieläkin alemmas.

Sitten on vielä ongelma nimeltä jodi. Se olisi helppo ottaa merilevästä, mutta koska tämä on lisäravinteetonta ruokintaa, täytyy löytää joku muu lähde. Jodipitoisin raaka ruoka-aine on katkarapu, jossa on jodia 210 ug sadassa grammassa. Siinä on lisäksi vain vähän rasvaa, joka on plussa helposti lihoville kissoille. Otetaan ruokavalioon siis vielä 40 grammaa katkarapua jolla saadaan jodinsaanti kohdalleen.

Tälläkin määrällä mennään edelleen fosforin saannissa yli. En tiedä onko se ongelma vai ei, eikä itselläni ei ole enää motivaatiota viilailla taulukkoa, mutta todennäköisesti tarvitsisi hyväksyä liian alhainen sinkki, pienentää poron määrää entisestään ja vastaavasti lisätä siankyljyksen määrää, jolloin ongelmaksi kuitenkin tulisi rasvan määrä. Joka tapauksessa, tässä on pähkinänkuoressa kissan lisäravinteeton ruokinta ja sen hankaluus.

Lopuksi käsiteltäväksi jää vielä raha. Finelin poronliha on todennäköisesti paistia tai jotain muuta parempaa osaa, koska samaa lihaa on myös käytetty "poronpaisti"-nimisessä ruuassa. Nopeasti googlettamalla poronpaistin hinta vaihtelee 35 eurosta 40 euroon kilo. Maksan hinta pyörii todennäköisesti 5 eurossa kilolta ja samoissa hinnoissa on silakka. Luumurskeen kilohinta on ainakin netissä 3 euroa. Possunkyljyksiä saa kympillä kilo, kun taas halvimmat katkaravut taitavat maksaa 15 euroa kilolta.

Tähän taulukkoon on summattu lisäravinteettoman ruokavalion päivä- ja kuukausibudjetti. Hinta on yhtä 4-kiloista kissaa kohden, joten meillä kahden kissan ruokinta tulisi maksamaan lähes 400 euroa kuussa. Raha ei meillä koskaan ole ollut se ratkaiseva tekijä kissojen ruuan suhteen, mutta tämä ruokinta kyllä ajaisi meidät vararikkoon.

Todennäköisesti lisäravinteettoman ruuan saa koostettua myös halvemmalla. Ruokavalion koostamiseen käyttämäni aika lasketaan tunneissa, ei kymmenissä tunneissa, enkä siis ole käynyt läpi kaikkia mahdollisuuksia. Tämänkin ruokavalion koostaminen oli kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua rasvan ja ravinteiden välillä, ja kompromissi etenkin sinkin osalta, joten veikkaan että edullisemman ja optimaalisemman vähäruokaisen kissan ruokavalion koostaminen on todella hankalaa, jos ei mahdotonta. Jos kissalla on jotain erityistarpeita lisäravinteettoman ruokavalion koostaminen ei todennäköisesti onnistu. Se on ainakin varmaa, että normaalilla kana-sisäelimet-muut lihat -linjalla ruokittu kissa ei saa kaikkea ilman lisäravinteita, ei mitenkään. Meidän taloudessa siis jatkossakin osa ravinteista tulee purkista.

Hoidatko kissaa vai ideologiaa?

Varmasti kukaan ei suuremmin pidä siitä, että joku muu kyseenalaistaa omia mielipiteitä, tapoja ja toimintaa, etenkään jos kritiikki kohdistuu oman lemmikin hoitamiseen. Kuitenkin lemmikkiensä hyvinvoinnista aidosti kiinnostuneet ottavat yleensä asiallisen kritiikin vastaan, hakevat myös itse tietoa asioista ja muuttavat toimintatapojaan jos perustelut siihen ovat tarpeeksi vahvat.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa pyörii joukko ihmisiä, jotka eivät kestä kritiikkiä. Nämä ihmiset eivät hoida kissaa vaan ideologiaa. Näillä ihmisillä on jokin ideologia, vaikkapa "näin on aina ennenkin tehty" tai "kissan luontoon kuuluu päästä ulos". Koska kyseinen ryhmä hoitaa ideologiaa, he eivät ole ikinä tarkastelleet hoitotapojaan kriittisesti, jonka takia he eivät kestä niiden kyseenalaistamista muidenkaan taholta. Tälläiset ihmiset suuttuvat suhteettoman paljon pelkästään siitä, että joku kysyy perusteluja ideologian määrittämälle toimintatavalle, eivätkä kykene perustelemaan näitä tapojaan järkevästi. Väittely ideologian hoidosta alkaa nopeasti kiertää kehää, koska perustelujen puutteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toistella omaa mielipidettään.

Itselläni on ideologia, jonka mukaan kissojamme pitäisi aktivoida joka päivä esimerkiksi ulkoilulla, tempputreenillä tai agilitylla. Nyt kesäaikaan helle kuitenkin verottaa kissojen voimia, joten eräänä päivänä tunnin ulkoilun jälkeen Kiira oli aivan väsynyt sekä loppupäivän että vielä koko seuraavankin. Tässä tilanteessa minulla siis oli kaksi vaihtoehtoa: joko voin hoitaa ideologiaa ja alkaa aktivoida väsynyttä neitiä tai kuunnella kissaani ja antaa sen levätä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja sinä päivänä tarjosin Kiiralle vain lepoa ja rapsutuksia.

Seuraavan kerran kun sinä, juuri sinä joka nyt tätä luet, ärsyynnyt sinuun kohdistuvasta kritiikistä, pysähdy hetkeksi miettimään. Ärsyynnytkö koska kritiikki on perustelematonta vai siksi että kissan sijasta hoidatkin ideologiaa?

Erikoisruokaa nivelongelmiin?

Kun Kiiran lonkat kuvattiin, meille suositeltiin nivelrikkoisen kissan hoitoon tarkoitettuja eläinlääkäriruokia. Näitä löytyy sekä Royal Caninilta, Hill'siltä että Specificiltä. Näitä ruokia yhdistää niihin lisätty glukosamiini ja kondroitiini sekä omega-3-rasvahappojen suurempi määrä verrattuna merkkien muihin ruokiin.

Meidän kissat ovat pennusta saakka syöneet raakaruokaa ja erityisesti Kiiran nivelrikon takia en todellakaan aikonut vaihtaa nivelruokiin. Kuivaruuissa on ongelmia kissojen kannalta: kissa ei tarvitse käytännössä ollenkaan hiilihydraatteja mutta kuivaruuassa niitä on yleensä hyvin paljon. Lisäksi ruuan kuivuus voi aiheuttaa vähän juoville kissoille ongelmia virtsateissä. Näissä nivelrikkoisille suunnitelluissa kuivaruuissa on kuitenkin ongelmia myös nivelvaivojen hoidon kannalta.

Vaikka ruuat on suunniteltu nivelvaivaisille kissoille, niissä on yleensä melko vähän glukosamiinia. Kissoille suositellaan usein 125-500 milligrammaa glukosamiinia päivässä, alkuannostukseksi yleensä 250-500 milligrammaa. Itse syötimme alkuannostuksena 250 milligrammaa päivässä ja ylläpitoannostuksena ensin 125 milligrammaa, mutta nyt kun olemme siirtyneet pillereistä jauheeseen, annostus on varmaan lähempänä 250 milligrammaa. Royal Canin Mobility-kuivaruuassa on glukosamiinia ja kondroitiinia (näitä ei jostain syystä ole ilmoitettu erikseen) 1000 milligrammaa kilossa ruokaa. Jos ajatellaan että tästä määrästä kaksi kolmasosaa on glukosamiinia, meidän alkuannostuksen saavuttamiseksi ruokaa pitäisi syöttää päivittäin 370 ja puolikkaalla ylläpitoannostuksella 185 grammaa. Hill's j/d-kuivaruuassa glukosamiinia on 1034 milligrammaa kilossa. Tätä ruokaa siis täytyisi syöttää aluksi 240 grammaa ja sitten pudottaa annostus 120 grammaan päivässä. Specific Joint Support -kuivaruuassa taas glukosamiinia ja kondroitiinia on yhteensä 2520 milligrammaa kilossa. Jos oletetaan taas, että glukosamiinia on kaksi kolmasosaa, tätä ruokaa täytyisi syöttää aluksi 150 grammaa ja ylläpitona 75 grammaa. On siis sanomattakin selvää, että mikään näistä kuivaruuista ei yllä glukosamiinin suositusmääriin, Specific pääsee lähimmäs mutta silläkin meidän 4-kiloinen Kiira pääsisi lihomaan reippaasti. Helpointa on siis nauttia glukosamiini purkista.

Toinen nivelruokien ongelma on hiilihydraatit. Kaikki ruuat koostuvat pääasiassa kasviperäisistä tuotteista:

Royal Canin: maissijauho, maissi, riisi, vehnägluteeni*, kuivattu siipikarjanvalkuainen, maissigluteeni, eläinrasvat, kasvikuidut, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kalaöljy, soijaöljy, sikurikuitu, kivennäisaineet, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, Uuden Seelannin viherhuulisimpukkauute (GLM 0,3%), hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde).

Hill's: maissi, kanan- ja kalkkunanlihajauho, maissigluteenijauho, eläinrasva (sika), riisi, juurikasleike, kalaöljy, kivennäiset, hernelesejauho, lihauute, soijaiöljy, L-karnitiini, mineraaleja, tauriini, äyriäisten kuorijauho (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinisulfaatin lähde), vitamiinit ja hivenaineet. Säilötty luontaisesti tokoferolisekoituksella, sitruunahapolla ja rosmariiniuutteella.

Specific: vehnä, maissivalkuainen, perunavalkuainen, maissitärkkelys, kalaöljy, maissi, kalajauho, kananmunat, riisi, selluloosajauhe, kivennäisaineet, eläinrasva, vitamiinit ja hivanaineet, hydrolysoitu hiivavalkuainen, metioniini, psylliumkuitu, hydrolysoitu kananrusto (kondroitiinisulfaatin lähde), tauriini, purasruohoöljy, hydrolysoitu äyriäisen kuori (glukosamiinin lähde), L-karnitiini, auringonkukkaöljy.

Hiilihydraatit eivät muutenkaan ole millään tavalla tarpeellisia kissalle, ja näissä ruuissa hiilihydraattien osuus on 35% molemmin puolin. Sen lisäksi, että hiilihydraatit kohottavat veren sokeri- ja insuliiniarvoja (1) ja voivat siten vaikuttaa diabeteksen syntyyn sekä nostavat riskiä virtsakivien syntyyn (2), niillä voi olla suoria negatiivisia vaikutuksia kissan nivelvaivoihin. Glykeeminen indeksi kertoo, miten nopeasti keho pilkkoo hiilihydraatin glukoosiksi ja hyödyntää sen. Mitä suurempi hiilihydraatin glykeemisen indeksin arvo on, sitä nopeammin se käytetään. Ihmisillä nautitun ruuan korkea glykeeminen indeksi on yhdistetty tiettyjen DNA:n toimintaa säätelevien proteiinikompleksien aktivoitumiseen (3). Näiden proteiinikompleksien lisääntynyt aktivaatio taas on yhdistetty nivelrikossa nivelten tulehdustilaan ja rustojen rappeutumiseen (4). Vastaavasti matalan indeksin ruokavaliolla on saatu vähennettyä kroonista tulehdusta, tai ainakin tulehduksesta kertovan proteiinin määrää veressä (5) ja tämän proteiinin kohonneen määrän on havaittu vaikuttavan erityisesti nivelrikosta johtuvan kivun määrään (6). Kissanruuissa käytettävien hiilihydraattien glykeeminen indeksi on korkea, etenkin verrattuna ruokien sisältämiin eläinperäisiin tuotteisiin:

Valkoinen vehnä: 70
Maissijauho: 68
Valkoinen riisi: n. 50-90

Eläinproteiini: 0
Eläinrasva: 0

Hiilihydraattien arvot Sydneyn yliopiston GI-tietokannasta. Ei voida tietysti tietää, millaisia hiilihydraatteja ruuassa on käytetty eivätkä arvot siksi ole tarkkoja, mutta tällaisen ruuan glykeeminen indeksi on varmasti suurempi kuin täysin eläinperäisistä tuotteista koostetun ruokavalion. Tosin ainakin ruokakaupoissa esimerkiksi täysjyväriisi ja -vehnä ovat kalliimpia kuin valkoinen riisi ja vehnä, joten voisi olettaa että kissanruuassakin suosittaisiin mahdollisimman halpoja energianlähteitä. Ei ole tutkittu, miten ruuan hiilihydraatit vaikuttavat nivelrikkoisten kissojen hyvinvointiin, mutta ihmisillä tehtyjen tutkimusten perusteella on mahdollista, että niin sanotut huonot hiilihydraatit lisäävät tulehdusta ja kipua myös kissoilla. Tämä ei varmasti ole yhdenkään nivelongelmaisen kissan kanssa toivottu vaikutus.


Lähteet

1. Farrow HA, Rand JS, Sunvold GD (2004) The effect of high protein, high fat or high carbohydrate diets on postprandial glucose and insulin consentrations in normal cats. Small Animal Medicine chapter meeting. http://www.anzcvs.org.au/samedicine_assets/documents/2004%20sam%20proceedings/farrow.pdf

2. Funaba M, Uchiyama A, Takahashi K, Kaneko M, Yamamoto H, Namikawa K, Iriki T, Hatano Y, Abe M (2004) Evaluation of effects of dietary carbohydrate on formation of struvite crystals in urine and macromineral balance in clinically normal cats. American Journal of Veterinary Research 65:138-142.

3. Dickinson S, Hancock DP, Petocz P,  Ceriello A, Brand-Miller J (2008) High-glycemic index carbohydrate increases nuclear factor-κB activation in mononuclear cells of young, lean healthy subjects. The American Journal of Clinical Nutrition 87:1188-1193.

4. Roman-Blas JA, Jimenez SA (2006) NF-κB as a potential therapeutic target in osteoarthritis and rheumatoid arthritis. Osteoarthritis and Cartilage 14:839-848.

5. Du H, van der A DL, van Bakel MM, van der Kallen CJ, Blaak EE, van Greevenbroek MM, Jansen EH, Nijpels G, Stehouwer CD, Dekker JM, Feskens EJ (2008) Glycemic index and glycemic load in relation to food and nutrient intake and metabolic risk factors in a Dutch population. The American Journal of Clinical Nutrition 87:655-661.

6. Stürmer T, Brenner H, Koenig W, Günther K-P (2004)Severity and extent of osteoarthritis and low grade systemic inflammation as assessed by high sensitivity C reactive protein. Annals of the Rheumatic Diseases 63:200-205.

Kissan lonkkaniveldysplasia ja nivelrikko

Kun meidän Kiiralla todettiin dysplasia ja nivelrikkoa lonkissa, tietoa kummastakaan ei juuri löytynyt suomeksi. Siksi ajattelin kerätä yhteen tietoa dysplasiasta ja nivelrikosta, jotta muiden olisi sitä helpompi löytää :).


Mikä lonkkaniveldysplasia?

Lonkkaniveldysplasia on synnynnäinen lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa kissan lonkat ovat löysät eivätkä reisiluun päät sovi siis täydellisesti lonkkamaljoihin. Lonkkaniveldysplasia on ainakin osittain perinnöllistä ja perinnöllisyyden taustalla vaikuttavat useat geenit. Dysplasia altistaa usein nivelrikolle. (1.)

Mikä nivelrikko?

Nivelrikko on tila, jossa nivelen pehmusteena toimiva rusto kuluu. Tämä ruston kuluma aiheuttaa luiden hankaamista toisiinsa ja sitä kautta myös kipua. Nivelrikko voi kehittyä ilman varsinaista syytä, käytön aiheuttaman kuluman takia. Nivelrikolle altistavat esimerkiksi vammat (kuten murtumat ja sijoiltaanmenot, jotka voivat muuttaa nivelten rakennetta ja siten altistaa kulumalle), patellaluksaatio (eli polvilumpion sijoiltaanmeno) ja lonkkaniveldysplasia. (2.) Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa nivelrikkoa esiintyi 57% kissoista, joilta löydettiin myös lonkkaniveldysplasia. Vain yhdellä kissalla havaittiin (lievä) nivelrikko ilman dysplasiamuutoksia. (1.) Dysplasia siis todennäköisesti altistaa hyvin voimakkaasti nivelrikolle.

Diagnosointi

Dysplasia ja nivelrikko voidaan todeta vain röntgenkuvista. Jos epäilee kissallaan dysplasiaa ja/tai nivelrikkoa, kannattaa siis marssia eläinlääkäriin ja pyytää kuvaamaan lonkat. Röntgeniä varten kissa rauhoitetaan, joten kotona on operaation jälkeen melko pöhnäinen otus. Meillä Kiiran lonkkakuvat otettiin samalla kun molemmilta poistettiin hammaskivet, kun hammaskivenpoistoa varten kissat jouduttiin joka tapauksessa rauhoittamaan. Lonkkaröntgen ei ole ilmaista: meillä Kiiran osuus eläinlääkärilaskusta oli 170 euroa (hammaskivenpoisto + röntgen). En siis tiedä kuinka paljon pelkästään röntgenkuvaus olisi tullut maksamaan, mutta ainakin 100 euron laskuun kannattaa varautua.

Oireet

Lonkkaniveldysplasia alkaa vaikuttaa kissaan jo pentuna. Kiiralla dysplasia aiheutti sen, että se on kävellyt hassusti jo pienestä pitäen: kävellessä Kiiran takajalkojen varpaat kääntyvät sisäänpäin. Kissan nivelrikon ja siitä aiheutuvan kivun oireet voivat olla hyvin hienovaraisia eivätkä ne välttämättä vastaa röntgenkuvissa havaittujen muutosten vakavuutta.  Kissa saattaa kivun takia olla vetäytyvä, vähentää hyppimistä tai kiipeilyä, vähentää leikkimistä tai olla äreä. Joskus ylösnouseminen voi myös olla hitaampaa. (1.) Kiiralla kipu näkyy vain leikkimisen vähentymisenä. Lisäksi se leikkii yksin lähes yhtä paljon kuin ennen mutta Eemelin kanssa selkeästi vähemmän kun lonkat ovat kipeät.

Kissat harvoin ontuvat nivelrikon takia, koska ne ovat notkeita ja piilottavat kivun muuttamalla kehonkäyttöä (1.). Tämän takia lihakset erityisesti lonkkien alueella voivat olla kireät: Kiiralla lihakset vasemman lonkkanivelen ja oikean lapaluun ympärillä olivat ensimmäisellä fysioterapiakerralla jumissa. Ikävintä dysplasiassa mielestäni on, että ainakin meillä sen aiheuttamat oireet osuivat juuri aikuistumisvaiheeseen, joten kivusta johtuvaa leikkisyyden vähentymistä oli mahdoton erottaa aikuistumisesta johtuvasta.

Hoito

Kissan nivelrikon oireita voi helpottaa kotona esimerkiksi glukosamiinivalmisteilla, kalaöljyllä, venyttelyllä ja liikunnalla. Lisäksi kissan kanssa voi käydä esim. fysioterapiassa, laserhoidossa, akupunktiossa tai vaikka uimassa jos kissa ei pelkää.

Glukosamiini
Glukosamiinia on nivelissä luonnostaan, mutta suun kautta otetun glukosamiinin vaikutukset ovat tutkimuksissa aika ristiriitaisia (3, 4). Glukosamiinivalmisteiden glukosamiini on usein tuotettu äyriäisten kuorista, joten jos kissa on allerginen äyriäisille, kannattaa olla erittäin tarkka valmisteen valinnan kanssa. Glukosamiinivalmisteita löytää nykyään apteekeista ja eläinkaupoista melko hyvin ja glukosamiinia on niissä kahdessa eri muodossa: glukosamiinisulfaattina (glukosamiini KCL) ja glukosamiinihydrokloridina (glukosamiini HCL). Ilmeisesti sulfaatti saattaa imeytyä elimistössä hiukan paremmin. Monissa glukosamiinivalmisteissa on mukana myös kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. Kondroitiinisulfaattia on myös luontaisesti nivelissä ja se tuotetaan usein esim. naudan henkitorvesta. MSM:ää eli metyylisulfometaania kaupataan usein apuna kivun ja tulehduksen lievittämiseen. Valmisteita on hyvin erihintaisia mutta yleisesti koirille kaupattavat ovat halvempia kuin kissoille tehdyt valmisteet. Koirien glukosamiinivalmisteita voi kissoille käyttää ihan yhtä hyvin. Glukosamiinin sopivasta määrästä kissoille on hyvin paljon ristiriitaista tietoa ja sopiva päiväannostus tuntuu vaihtelevan netissä 100 ja 500 milligramman välillä. Meillä syötettiin Kiiralle ensin 250 mg päivässä kuuden viikon ajan, jonka jälkeen annostus pudotettiin puoleen. Tämä tuntuu olevan se yleisin suositus.

Kalaöljy
Omega-3-rasvahappoja on useita erilaisia, mutta tärkeimmät terveyden kannalta ovat eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Näitä kahta saa vain rasvaisesta kalasta. (5.) Omega-3-rasvahapot voivat helpottaa nivelrikkoisen koiran (6) ja kissan (7) elämää. Sopivasta rasvahappojen määrästä löytyy netistä ristiriitaista tietoa, mutta monet tuntuvat syöttävän keskikokoiselle (noin 5 kg) kissalle suurinpiirtein 500 mg omega-3-rasvahappoja päivittäin. Kissoille rasvahappojen yliannostus ei ainakaan pieninä määrinä ole kovin vaarallista vaan ylimääräinen eritetään pois. Yliannostus voi kuitenkin aiheuttaa mahavaivoja, eli jos hiekkalaatikkoon alkaa tulla löysiä ulosteita, annostusta kannattaa pienentää.

Cartrophen
Cartrophenin pitäisi parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa nivelissä sekä vähentää tulehdusta ja estää rustoa hajoittavien entsyymien toimintaa. Sitä käytetään pääasiassa koirilla joilla se ilmeisesti on tehokas nivelrikon hoidossa. Cartrophen annetaan pistoksena viikon välein yhteensä neljä kertaa. Me emme ole koittaneet Kiiralle vielä tätä, mutta sitä suositteli meille sekä eläinlääkäri että fysioterapeutti, joten pitäisi hakea pistokset.

Liikunta ja ylipaino
Nivelrikkoisen kissan olisi hyvä harrastaa kohtuullisesti liikuntaa. Kissat tietysti saavat liikuntaa leikkiessään ja kiipeilypuuhun kiivetessään, mutta kannattaa kokeilla esim. raksujen heittelemistä kotona ja/tai valjastelua ulkona. Liikunnan määrän ja laadun suositukset ovat ristiriitaisia: esimerkiksi meillä eläinlääkäri kielsi Kiiralta agilityssä hyppimisen kokonaan, fysioterapeutti taas oli sitä mieltä että jos Kiiran oireet eivät pahene hyppimisestä, liikunnasta saadut hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Lihaskunnon ylläpitäminen on joka tapauksessa tärkeää, koska nivelrikon myötä myös lihakset nivelten ympärillä saattavat surkastua. Meillä ihan loistavaksi välineeksi on osoittautunut ilmatäytteinen tasapainotyyny. Tasapainotyynyn päällä seisominen, istuminen tai vaikkapa temppujen tekeminen rasittaa kivasti lihaksia. Nivelrikkoisen kissan painonhallinta on myös tärkeää eikä kissaa saisi päästää lihomaan.

Fysioterapia
Fysioterapeutti tai koirahieroja osaa tunnistaa ja hoitaa etenkin nivelongelmiin liittyviä lihasjumeja. Meillä erityisesti fysioterapeutin antamasta laserhoidosta on ollut hyötyä. Hoidossa matalatehoista lasersäteilyä kohdistetaan kipeälle alueelle ja sen luvataan nopeuttavan solujen uudistumista ja lievittävän kipua. Laseria ainakin Kiiralle annettiin ensin muutaman viikon ajan pari kertaa viikossa (olisikohan ollut yhteensä 6 kertaa) ja sen jälkeen aina silloin tällöin. Ensimmäisten kahden kerran jälkeen en huomannut mitään vaikutusta, mutta siitä eteenpäin aina laserhoidon jälkeen Kiira on ollut muutaman päivän superpirteä ja paljon leikkisämpi kuin yleensä. Hoito selkeästi auttaa! Akupunktiolla voi myös saada apua nivelrikon oireisiin, mutta siitä en voi sanoa enempää koska emme ole sitä kokeilleet. Vesiterapiaa haluaisimme koittaa, mutta vesijuoksumaton pumpun ääni oli niin kauhea, että Kiira säikähti eikä halunnut mennä enää lähellekään moista hökötystä. Uinti olisi myös nivelrikkopotilaalle erittäin hyvää liikuntaa, mutta sekin on meiltä koittamatta koska (ainakaan toistaiseksi) täällä Turun seudulla ei ole koirauimalaa. Fysioterapia maksaa noin 50-60 euroa, pelkkä laserhoito on ollut täällä 20 euroa.

Lääkitys
Nivelrikosta johtuvaa kipua voidaan tietysti lääkitä. Kipulääkettä voidaan antaa kuuriluontoisesti tai, erityisesti kun rikko on edennyt jo erittäin paljon,  jatkuvasti. Meille oltiin kirjoittamassa Metacamia kivun kuuriluonteiseen hoitamiseen, joten todennäköisesti eläinlääkärit määräävät tämän(kin) kivun hoitoon automaattisesti sitä. Metacam voi aiheuttaa munuaisongelmia, mutta nivelrikon jatkuvassa kipulääkityksestä se on todettu pienellä otoksella turvalliseksi (8). Kissan kivun hoidossa on tärkeää valita pienin tehoava annostus, jotta sivuvaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Kiiran kanssa ei ole vielä tarvittu kipulääkitystä, joten nivelrikkoisen kissan lääkityksestä ei ole (vielä) henkilökohtaista kokemusta.

Leikkaus
Lonkkaniveldysplasiaa ja nivelrikkoa voidaan hoitaa myös leikkauksella. Nuorille kissoille (alle vuoden ikäisille) voidaan tehdä lonkkamaljakon kääntöleikkaus (triple pelvic osteotomy), jossa lonkkamaljakkoa käännetään ulospäin jotta reisiluun pää istuisi paremmin maljaan. Tätä ei tosin ainakaan koirilla voi tehdä sellaisille yksilöille, joilla on jo nivelrikkoa. Alle kuuden kuukauden ikäisille kissoille voidaan tehdä häpyluun ruston lämpöluudutus (juvenile pubic symphysiodesis). Tällä estetään häpyluun kasvu jolloin lonkkamalja kääntyy itsestään kasvun aikana paremmin reisiluun pään päälle. Aikuisilta kissoilta voidaan poistaa reisiluun pää ja kaula jonka jälkeen poistetun reisiluun pään tilalle kasvaa valenivel joka on usein hyvin kivuton. Aikuisille kissoille voi asettaa myös lonkkaproteesin. Tekonivelleikkaus on todennäköisesti kallis mutta yleensä lopputulos on erittäin hyvä. Tekonivelleikkaus ja reisiluun pään poistaminen sopivat erityisesti nivelrikkoisille kissoille. Leikkausta ei kannata tehdä jos kissan kipu pysyy muilla keinoilla kontrollissa ja elämänlaatu hyvänä. (9, 10.) Tämäkään ei ole meillä (ainakaan vielä) aiheellinen, joten tietoa leikkausten tekemisestä kissoille täällä Suomessa en osaa antaa. Todennäköisesti leikkaushoidossa pitää kääntyä Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan tai muun suuren, erikoistuneen eläinklinikan puoleen.

Lähteet

1. Haataja M (2013) Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.3.2014. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41752

2. International Cat Care: Arthritis and degenerative joint disease in cats. Luettu 10.3.2014. http://www.icatcare.org/advice/cat-health/arthritis-and-degenerative-joint-disease-cats

3. Wandel S, Jüni P, Tendal B, Nüesch E, Villiger PM, Welton NJ, Reichenbach S, Trelle S (2010) Effects of glucosamine, chondroitin, or placebo in patients with osteoarthritis of hip or knee: network meta-analysis. BMJ 341:c4675. http://www.bmj.com/content/341/bmj.c4675.pdf%2Bhtml
4. Reginster JY, Deroisy R, Rovati LC, Lee RL, Lejeune E, Bruyere O, Giacovelli G, Henrotin Y, Dacre JE, Gossett C (2001) Long-term effects of glucosamine sulphate on osteoarthritis progression: a randomised, placebo-controlled clinical trial. The Lancet 357:251-256. http://download.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140673600036102.pdf?id=baavYL1liWcKaaVxRbFru
5. WebMD: What to Know About Omega-3s and Fish. Luettu 23.2.2014. http://www.webmd.com/diet/features/what-to-know-about-omega-3s-and-fish
6. Moreau M, Troncy E, Castillo JRE, Bédard C, Gauvin D, Lussier B (2013) Effects of feeding a high omega-3 fatty acids diet in dogs with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:830-837. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1439-0396.2012.01325.x/abstract
7. Corbee RJ, Barnier MM, van de Lest CH, Hazewinkel HA (2012) The effect of dietary long-chain omega-3 fatty acid supplementation on owner's perception of behaviour and locomotion in cats with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:846-853.
8. Gunev MN, Menrath VC, Marshall RD (2008) Long-term safety, efficacy and palatability of oral meloxicam at 0.01-0.03 mg/kg for treatment of osteoarthritic pain in cats. Journal of Feline Medicine and Surgery 10:235-241. http://jfm.sagepub.com/content/10/3/235.full.pdf+html
9. PetMD: Hip dysplasia in cats. Luettu 28.2.2014. http://www.petmd.com/cat/conditions/musculoskeletal/c_ct_hip_dysplasia
10. Apex: Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö, lonkkadysplasia. Luettu 28.2.2014. http://www.apexvet.fi/webclinic/koiran_lonkkadysplasia.html