Tomu 3v!

Meidän pikkuinen ylivauva Tomu täytti torstaina jo kolme vuotta! Synttäreitä piti jokavuotiseen tapaan juhlistaa synttäripotreteilla ja herkuilla. Tomppa on niin ihana ja komea, etten osannut valita parasta potrettia. Tässäpä siis useampi kuva höpsöstä Tomusta!

Tänä vuonna en halunnut tehdä synttärikakkua. Viime vuonna kauan lepotilassa ollut sushihimoni yltyi taas, eikä sille näy loppua. Siispä Tomppa sai synttärisushit!

Nämä sushit ovat vähän kissaystävällisempiä versioita. Riisin virkaa toimittaa broilerin jauheliha. Päällä on lohta, nautaa ja possunsydäntä, joista viimeinen on Tompan ihan ehdoton herkku. Synttäriruoka katosikin salamannopeasti!

Olen ehkä vähän järkyttynyt siitä, että Tomppa on jo kolmevuotias. Tuntuu että ihan pieni hetki sitten haettiin pieni pirpana kotiin ja nyt Tomu onkin jo ihan aikuinen. Tomu on nykyään kamalan kiltti ja helppo kissa, jonka kanssa arki rullaa erinomaisen hyvin - kunhan vaan aktivointia on riittävästi. Niin tärkeä ja ihana mussukka. ♥♥♥

Ison herkkuaterian ja rankan poseeraamisen jälkeen iski väsy.

Mihin se vuosi taas katosi

Olen tullut siihen tulokseen, että meillä asuu sukkia pesukoneesta kähveltävän tontun lisäksi tonttu, joka varastaa aikaa. Taas yksi vuosi on uponnut johonkin mustaan aukkoon!

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, viime vuosi oli aika mielenkiintoinen sekä mulle että kissoille. Huhtikuusta syksyyn asuin viikot yksiössä Vantaalla ja viikonlopuiksi matkustin kissojen ja miehen luokse Turkuun. Syyskuussa mies sai työpaikan Vantaalta, joten siitä lähtien ollaan taas asuttu saman katon alla.

Pikkuneiti halusi heti päästä muuttolaatikoihin seikkailemaan.

Muutto tämän kolmikon kanssa oli todella helppo. Vessaevakosta päästyään kisut alkoivat heti tutkia paikkoja. Kiira oli heti kuin kotonaan ja Tomukin säpsyili vain pari tuntia.

Näin meillä seikkailtiin heti vessaevakon päätyttyä.

Marraskuussa pidimme tuparit ja kisut saivat Tomun Sokeri-emon henkilökunnalta lahjaksi helisevän Grumpy Cat -lelun. Tomppa rakastui leluun välittömästi eikä kiinnostus tuohon leluun tunnu vähenevän ollenkaan!

Uudessa asunnossa leikkiä on riittänyt. Pojat saivat uutuudenviehätyksestä lisää virtaa ja etenkin ensimmäisen parin viikon aikana ne vetivät hurjaa rallia ympäri asuntoa. Vanhaan asuntoon verrattuna uusi koti on vähemmän sokkeloinen joten täällä voi ottaa hurjia spurtteja. Muuton jälkeen ei ole tarvinnut kertaakaan leikata Eemelin takakynsiä, kun se rallailee niin paljon että kynnet eivät ehdi kasvaa ollenkaan!

Viime vuoden aikana kisujen aktivointi on jäänyt retuperälle. Ollaan opeteltu ihan muutamia uusia temppuja ja pääasiassa tempputreenaus on kutistunut vanhojen temppujen pyytämiseen vähän vasemmalla kädellä. Nyt pitkästä aikaa itselläni olisi taas motivaatiota uuden opettamiseen, joten täytyy ehkä viimein alkaa kunnolla treenailla.

Muuten Viiruvarpaiden maailma rullaa edelleen kiertoradallaan. Viime vuonna kisujen elämään kuului ruokaa, leikkiä, rapsutuksia, herkkuja, sylissäoloa ja päiväunia kaverin kainalossa, ja tänä vuonna kaikki todennäköisesti pysyy ennallaan. Uudenvuodenlupauksena aion päivittää blogia useammin, vaikka edes lyhyillä kuva- ja kuulumispäivityksillä.

Tassunpehmeää alkanutta vuotta 2018!

Jouluinen tehtävä

Jouluinen tehtävä: keksi mitä Tomppa sanoo lahjapakettien äärellä.

Ihanaa joulunaikaa!

Hyvää joulua!

Onnellista ja karvaista joulua kaikille!

Poikien aamu

"Hohhoijaa, olisin kyllä vähän pidempäänkin voinut nukkua."

"Milloinkohan täällä saa aamupalaa? Niin kova nälkä on jo nyt että tassutkin menevät rinkeleiksi."

"ONKO TUOLLA LINTU?"

"Nyt se menee tuolla!"

"Siellä niitä lentää! Pakko päästä katsomaan lähempää."

"Tästä näkee paremmin."

Syksy on lintubongarin parasta aikaa. Etenkin kaikenlaiset pikkulinnut (olen selkeästi huono biologi kun mun lajinmääritys on tätä tasoa) tuntuvat parveilevan nyt urakalla ja sekös kissoja kiinnostaa. Meidän uteliaat ornitologit pääsevät nyt aamupalalle niin ei jää lintupaistin puute harmittamaan. :D

Viiruvarpaat Prisman läpi

Törmäsin jokin aika sitten Prisma-kuvanmuokkausohjelmaan, joka on saatavilla ainakin Android- ja iOS-laitteille. Prisma yhdistelee kuvia käyttämällä hyväkseen neuroverkkoja, eli eräänlaista tekoälyteknologiaa joka yhdistää toisen kuvan aiheen toisen kuvan tyyliin hämmästyttävän hyvin. En ymmärrä tietokoneista juuri mitään joten en tiedä miten teknologia toimii, mutta appi kuitenkin muokkaa kuvia ihmeellisen tarkasti. Tässä muutamia esimerkkejä!

On hauska nähdä miten paljon kuvan tunnelma muuttuu, kun muokkaustyyliä vaihtaa. Tätä demonstroidakseni muokkasin yhden huonolaatuisen kännykkäräpsyn kahdeksalla eri tavalla. Mikä tyyli on sinun suosikkisi?

Tänään tulikin todella kuvapainotteinen postaus, seuraavalla kerralla kerron viimein vähän meidän kuulumisia. Yritin tupata ne tähän samaan postaukseen, mutta lopputulos oli aika pitkä ja kummallinen. :D

Egyptiläiskauneutta

Tiedättekö sen tunteen, kun blogin kommentteihin vastaamisesta ja toisten blogien lukemisesta on niin kauan aikaa, että sitä vain siirtää ja siirtää koska nolottaa reagoida niin paljon myöhässä? Kuten voitte arvata, mulle on käynyt juuri niin. Sain nyt sentään vastattua kaikkiin kommentteihin (anteeksi teille jotka olette kysyneet kommenteissa jotain!) ja koska tänään on täysin vapaa päivä, aion myös viimein kahlata kaikki lukematta jääneet postaukset läpi. Nyt on siis tulossa varsin kissabloginen päivä!

Itse asiaan. Kaksi viikkoa sitten olin viikonloppuvierailulla ystäväni Sarin luona, jolle on siunaantunut kaksi egyptinmauta, 7 kuukauden ikäinen tyttö Lara ja 4 kuukauden ikäinen poika Sumu. Sari ehdotti että ottaisin kameran mukaan ja me päästiinkin pitämään ihan kunnon valokuvaussessio. Oli superkivaa kuvata jonkun muun kissoja kun pystyi keskittymään täysin siihen kuvaamiseen sen sijaan että toisella kädellä heiluttaisi lelua/herkkua ja toisella kädellä pitäisi kameraa. (Kyllähän tuo mies välillä auttaa kuvaamisessa, mutta silloin toisen osapuolen tavoitteena on saada homma mahdollisimman nopeasti purkkiin. :D) Otin todella paljon kuvia, mutta tässä muutamia lemppareita.

Sumu ja Lara ovat kyllä niin kauniita ja ihania. ♥ Illalla ja aamulla sain viekkuun ja peitonkin alle unikavereita, mitä luksusta! Samalla reissulla kävin katsomassa myös toisen kaverin ihanaa Tiuku-maatiaisneitiä. On ihan mahtavaa kun ympärillä on niin paljon kauniita kissoja joita kuvata.

Bloggerin kapea leveys ei tuo kuvia esiin ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta nämä kuvat löytyvät myös mun Flickristä jos niitä haluaa katsoa isompana. :)

Iso poika

Tomusta on kovaa vauhtia tulossa iso poika. Otin pojista yhteiskuvan pari päivää sitten ja tajusin kuvan ottamisen jälkeen että melkein tarkalleen vuosi sitten olin myös räpsäissyt yhteiskuvan pojista. Tässä siis olisi yläpuolella Tomu 5kk yhdessä 5-vuotiaan Eemeli-veljen kanssa sekä Tomu 1v 5kk 6-vuotiaan Eemelin viekussa.

Mihin tuo pieni Tomu-vauveli on kadonnut! (Eräs kaverini ehdotti että tuo hurjan näköinen tyyppi vauvan vieressä varmaan söi sen. :D) Ihan vähän aikaa sitten Tomu vielä oli ihan pikkupoika, ei edes puolikkaan Eemelin kokoinen, ja nyt Tomu on meidän kissoista selvästi isoin sekä painossa että fyysisessä koossa. Pomppa on minusta ihan yhtäkkiä kasvanut Eemeliä korkeammaksi, se oli pitkään ihan Eemelin kokoinen vaikka painoikin huomattavasti enemmän.

Varmin merkki maupojan kasvamisesta miehen ikään on silmien väri. Tomulla oli pitkään aivan keltaiset silmät, mutta viimeisen parin kuukauden aikana niihin on tullut selkeä karviaisen sävy. Väri ei ole niin vihreä kuin Tomun siskolla Kanelilla (joka on muutenkin niin huikean kaunis tyttönen ♥), mutta selvästi vihertävä.

Tomusta on kyllä muutenkin tullut varsin komea nuorimies. ♥

Yritän taas löytää aikaa vähän pidempien juttujen postaamiseen. Työn alla olisi jokunen ruokinta- ja koulutusjuttu, kunhan ehtisin kirjoittaa ne loppuun ja räpsiä kuvia. Monenkin harrastuksen osalta treeneissä ollaan taas päästy eteenpäin, toivottavasti ehdin jossakin vaiheessa ottaa siitäkin todistusmateriaalia!

Kiira ja Eemeli 6 v!

Eilen meillä juhlittiin merkkipäiviä, kun Kiira ja Eemeli täyttivät yhteistuumin kuusi vuotta. Mihin se aika oikeasti menee?

Syntymäpäivän kunniaksi syötiin tietysti herkkuja ja koska mä tykkään näperrellä, synttäriherkuksi valmistui Wellingtonin pihvi. Oikea Wellingtonin pihvi on kissoille epäterveellinen taikinakuorinen herkku, joten kisut saivat ihan omat, raakaruokailijoille räätälöidyt versiot.

Syntymäpäiväperinteen mukaisesti otin myös kissoista kuusivuotiskuvat. Tällä kertaa Kiira valmistautui huolellisesti kuvausta varten.

"Ensin laitetaan veljen turkki ojennukseen. Ei se ollut varmaan edes tajunnut pestä sitä ennen kuvausta!"

"Oma nenäkin täytyy kostuttaa niin se on mahdollisimman söpö."

"Eemeli nyt sä pilasit tän kuvan!"

"No nyt se ilveilee!"

"Hups, jäi kieli ulos."

"Hyvää synttäriä meille! Nyt mennään syömään meidän pihvit."

Vuosikas Tomu!

Onnea Tomu 1 vee! Onnea myös muille Iltavillin K-pennuille, jotka Tomun tavoin ovat nyt ihan oikeita aikuisia. Tomppa on kyllä oikeasti aikuinen ehkä vain paperilla, aika pentumainen se on edelleen. Vaikka Tomu näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa edelleen vähän pennulta, se on kuitenkin kasvanut todella paljon, sekä fyysisesti että henkisesti. Hölmöimmät pentuhupsutukset ovat jo jääneet pois, Tomu on sopeutunut meidän elämänrytmiin ja kaikkiin Tomun tekemisiin ei enää tarvitse suhtautua mustavalkoisesti. Ja on siitä tullut hitsin komea! Synttärien kunniaksi otettiin tietysti potretit Pompasta.

Musta on tosi hassua että Tomu täytti jo vuoden! Ihan vastahan meille tuli sellainen pikkuinen pentu joka huusi meitä katsomaan kun oli ihan itse osannut kiivetä kiipeilypuun alimmalle tasolle. :D Tomu sai myös juhlapäivän kunniaksi synttärikakun, joka koostui sen lempiruuasta, jauhetusta possunsydämestä. Yllättäen kakku katosi viimeiseen muruun asti.

Eilen kävin Tomun kanssa ulkona ihmettelemässä lumista maisemaa. Tomu oli ihan innoissaan lähdössä ulos, mutta sinne päästyä yritti lähinnä päästä takaisin sisään. :D Pomppa oli siitä huolimatta hirveän reipas ulkoilija. Sillä tuli vähän aiemmin talvella pelko ulkoilua kohtaan kun muutamalla ulkoilukerralla putkeen rapussa sattui tulemaan vastaan ihminen tai koira, mutta nopean namittamisen takia pelko on jo lähtenyt hälvenemään. Tomu on siitä hassu kissa että se syö ulkona aina (sellaisia tilanteita lukuunottamatta jossa joku ihminen kävelee ihan läheltä tai jokin tosi pelottava asia näkyy vähän kauempana), silloinkin kun sen peppu tärisi pelosta. Se on tosi hyvä, koska pelon hälveneminen olisi muuten kestänyt paljon kauemmin. Fiksu poika!