lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluinen tehtävä

Jouluinen tehtävä: keksi mitä Tomppa sanoo lahjapakettien äärellä.

Ihanaa joulunaikaa!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Luovutusiän nostamisella parempaa elämänlaatua

Täällä taas, ihan järkyttävän pitkän tauon jälkeen!

Tänään mulla on jännittäviä uutisia. Moni varmaan tietää, että oon ammatiltani tutkija. Moni on saattanut jo nähdä tämän Helsingin yliopiston tiedotteen uudesta tutkimuksesta (mun ensimmäisestä ykköspaperista [= artikkeli jossa oon 1. kirjoittaja]) kissojen vieroitusiän vaikutuksesta käyttäytymiseen. Tässä blogikirjoituksessa ajattelin vielä omin sanoin avata tutkimusta ja sen taustoja.

Lyhyesti: Aikainen vieroitus lisää kissojen käytösongelmia. Suositellun luovutusiän nostaminen 12 viikosta 14 viikkoon voisi entisestään lisätä hyvinvointia.


Tutkimuksen taustat
Laboratorioeläimillä, esimerkiksi hiirillä, rotilla ja apinoilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että aikainen vieroitus emosta lisää arkuutta, aggressiivisuutta ja stereotyyppistä käyttäytymistä. Myös kissoilla on saatu samanlaisia tuloksia, mutta näissä aiemmissa tutkimuksissa (yhtä, kankaanpurentaan keskittyvää tutkimusta lukuunottamatta) kissat ovat eläneet laboratorio-olosuhteissa ja ne on erotettu emosta joko 2 päivää tai 2 viikkoa syntymän jälkeen. Kotioloissa elävillä kissoilla aikaisen vieroituksen vaikutukset ovat siis olleet ihan hämärän peitossa, jonka takia halusimme tutkia tätä.

Aineisto ja menetelmät
Aineistona käytettiin jo aiemmin kerättyjä kissojen terveys- ja käyttäytymiskyselyn vastauksia. Kyselyyn oli vastattu yli 8000 kissasta, mutta tätä tutkimusta varten aineisto supistui (mm. puuttuvien tietojen takia) 5726 kissaan 40 eri rodussa. Tässä tutkittiin yhdeksää piirrettä: kontaktia omistajiin, aggressiivisuutta kissoja/vieraita ihmisiä/perheenjäseniä kohtaan, arkuutta vieraita asioita/vieraita ihmisiä kohtaan, liiallista nuolemista, kankaanpurentaa ja käytösongelmia (tässä kohdassa omistajilta siis on yksinkertaisesti kysytty, onko heidän mielestään kissalla ongelmakäyttäytymistä). Vieroitusiän lisäksi haluttiin ottaa huomioon myös muita mahdollisesti vaikuttavia muuttujia (kuten ikä, sukupuoli, rotu, persoonallisuus, onko perheessä muita kissoja jne.), joten rakensimme tilastollisia malleja aineiston analysointia varten. En mene tähän sen pidemmälle, varsinaisesta artikkelista voi lukea enemmän tilastollisista menetelmistä jos ne kiinnostavat.


Tulokset & pohdinta
Epätoivotut käyttäytymismallit olivat yllättävän yleisiä: esimerkiksi 41 % kaikista kissoista oli edes hieman aggressiivisia muita kissoja kohtaan. Vieroitusiän lisäksi myös monet muut muuttujat vaikuttivat käyttäytymiseen. Niistä voi lukea enemmän alkuperäisartikkelista.

Alle 8-viikkoisena emostaan erotetut kissat olivat aggressiivisempia vieraita ihmisiä kohtaan kun suositusaikaan (tässä tutkimuksessa 12-13 -viikkoisina) vieroitetut kissat. Omistajat myös raportoivat niillä useammin käytösongelmia ja niillä oli ei-merkitsevästi suurempi todennäköisyys ottaa vain vähän kontaktia omistajaan. Aikuisena vieroitetut ja edelleen emonsa kanssa elävät kissat olivat harvemmin aggressiivisia ja arkoja, ja niillä esiintyi vähemmän stereotyyppistä käyttäytymistä (kankaanpurentaa ja liiallista nuolemista) kuin muilla kissoilla. Kaikista jännitävimmät tulokset löydettiin kun vertasimme 14-15 -viikkoisina vieroitettuja kissoja aiemmin vieroitettuihin: 14-15 -viikkoisina vieroitetut kissat olivat vähemmän aggressiivisia vieraita ihmisiä kohtaan kuin aikaisin vieroitetut kissat, ja lisäksi niillä esiintyi vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan sekä liiallista nuolemista kuin 12-13 -viikkoisina vieroitetuilla kissoilla.

Tulosten perusteella aikaisin vieroitetuilla kissoilla esiintyy enemmän aggressiivisuutta ja stereotyyppistä käyttäytymistä. Ennen on ajateltu, että kissan sosiaalinen herkkyyskausi päättyy viimeistään 8 viikon iässä ja että sen jälkeen sosiaaliset kokemukset eivät enää juurikaan muuta kissan käyttäytymistä. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vielä jopa suositellun 12 viikon vieroitusiän jälkeen käyttäytymiseen voisi olla mahdollista vaikuttaa. Koska aikainen vieroitus vaikutti nimenomaan aggressiivisuuteen ja stereotyyppiseen käyttäytymiseen, se saattaa aiheuttaa muutoksia aivojen tyvitumakkeiden välittäjäaineissa. Näiden tulosten pohjalta näyttäisi siis siltä, että suositellun vieroitusiän nostaminen 14 viikkoon saattaisi parantaa kissojen elämänlaatua. Koska kissa on maailman (tai ainakin Euroopan) yleisin lemmikki, tällä saattaisi olla ihan maailmanlaajuisestikin merkittäviä hyvinvointivaikutuksia.


Alkuperäinen artikkeli:
Ahola, M. K., Vapalahti, K., Lohi, H. (2017) Early weaning increases aggression and stereotypic behaviour in cats. Scientific Reports, 7. doi: 10.1038/s41598-017-11173-5.
https://www.nature.com/articles/s41598-017-11173-5

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Miten tiede toimii?

Päätin taas rikkoa blogihiljaisuuden, sillä tänään marssitaan tieteen puolesta. Tapahtuman järjestäjät kannustivat bloggaamaan aiheesta, joten päätin kirjoittaa lyhyen postauksen siitä, miten tiede oikein toimii ja minkä prosessin tutkija ja tutkimus käy läpi. Yleensä bloggaan kissoista vähän leppoisammin, mutta tutkijana halusin itsekin osallistua tieteen tukemiseen. Tämä on kirjoitettu omasta käyttäytymisekologian tutkijan näkökulmastani, joten kaikilla aloilla tieteen prosessi ei välttämättä ole samanlainen kuin tässä kuvailemani.


Mitä tiede on?

Tiede on menetelmä, joka kerää ja järjestää tietoa ympäröivästä maailmasta testattavien selitysten ja ennusteiden muodossa. Tiede on toistettavaa, objektiivista ja itseään korjaavaa.

Tiede on toistettavaa, sillä tieteessä käytetyt menetelmät kirjataan ylös niin tarkasti, että joku toinen tutkija voi tahollaan toistaa kokeen. Nykyään monet tieteelliset julkaisut myös vaativat aineiston julkaisemista kaikille tutkijoille saatavaksi avoimuuden takia.

Tiede on objektiivista, sillä subjektiivisten kokemusten ja mielipiteiden vaikutus tulokseen pyritään minimoimaan. Esimerkiksi uusia lääkeaineita kehittäessä koehenkilöt eivät tiedä saavatko oikeaa lääkettä vai lumelääkettä ja tutkijan asenteen vaikutuksen poistamiseksi myöskään tutkija ei tiedä kumpaan ryhmään kukin koehenkilö kuuluu. Tiede on objektiivista myös siksi, että muiden tekijöiden vaikutus testattavaan asiaan pyritään (aloilla jossa se on mahdollista) minimoimaan, kun taas ihmisten henkilökohtaisissa kokemuksissa korrelaatio ja syy-seuraussuhde sekoittuvat. Klassinen esimerkki tästä on se, että voidaan todeta jäätelön aiheuttavan hukkumiskuolemia, koska kesällä sekä jäätelönsyönti että hukkumiskuolemat yleistyvät (vaikka todellisuudessa onkin tietysti selvää, että kesällä syödään jäätelöä ja hukutaan koska on lämmintä).

Tiede on itseään korjaavaa, sillä uudet tutkimustulokset voivat muuttaa nykyistä tieteellistä tietoa. Esimerkiksi käsitys evoluutiosta on muuttunut todella rajusti uuden tiedon kertymisen myötä. 1800-luvulla uskottiin, että eliöiden elinaikanaan hankkimat ominaisuudet periytyvät jälkipolville. Uskottiin että esimerkiksi kirahvit venyttävät kaulaansa pitkäksi hamutessaan korkeiden puiden lehtiä, jonka takia näiden kirahvien jälkeläisillä on hieman pidempi kaula, niiden jälkeläisillä taas hieman pidempi kaula, ja tämän jatkuessa monien sukupolvien yli oltaisiin päädytty nykyisiin pitkäkaulaisiin kirahveihin. Gregor Mendel taas teki laajoja risteytyskokeita ja havaitsi että periytyminen ei ole riippuvainen hankituista ominaisuuksista tai ympäristöstä, vaan jälkeläinen perii vanhempiensa ominaisuudet riippuen siitä, ovatko alleelit dominantteja vai resessiivisiä. Nykyään tiedetään että vaikka Mendelin teoria pitääkin suurelta osin paikkaansa, myös ympäristö voi periytyä epigenetiikan kautta. Esimerkiksi yksilön kokema stressi varhaislapsuudessa voi vaikuttaa myös sen jälkeläisiin.



Tieteen prosessi

Kun tiedettä tehdään, ensin täytyy tietysti keksiä mielenkiintoinen aihe. Monet tutkijat tutkivat aiheita, jotka ovat itselle tärkeitä, läheisiä tai ajankohtaisia, tuttujen asioiden merkityksiä kun ehtii pohtimaan. Esimerkiksi omassa gradussani (ja toivottavasti joskus julkaistavassa tutkimuksessa, josta myöhemmin lisää) halusin selvittää, miten vieroitusikä vaikuttaa kissan käyttäytymiseen.

Kun tiedetään mitä halutaan tutkia, on aika kerätä aineisto. Isoissa projekteissa aineisto voi tietysti olla kerättynä jo ennen tutkimuskysymysten muodostamista. Näin on esimerkiksi omissa projekteissani, joissa aineistoa on kerätty ihan massiivinen määrä jo ennen kuin tulin mukaan. Aineisto myös analysoidaan. Aineiston keruuta ja analysointia en avaa sen enempää, sillä ne ovat ihan omia taiteenlajejaan joista kirjoittaminen venyttäisi tämän jutun älyttömän pitkäksi.

Kun aineisto on analysoitu, kädessä ovat tulokset. Ennen tätä vaihetta ei oikeasti voi tietää, mitä tutkimuksesta tulee. Joskus tulokset saattavat olla niin odottamattomia, että tutkimuskysymykset muotoillaan uudestaan tai aiheeseen otetaan ihan toisenlainen näkökulma. Joskus tulokset ovat juuri sellaiset kuin odotettiin. Toisinaan tuloksia ei tule, joka sekin on tärkeää. On tärkeää tietää että asia X vaikuttaa asia Y:hyn, mutta on yhtä tärkeää tietää että asia A ei vaikuta asia B:hen.

Tulosten pohjalta tutkija kirjoittaa tieteellisen artikkelin käsikirjoituksen. Tieteellisessä artikkelissa on tiivistelmä, joka kertoo hyvin lyhyesti (usein noin 200-250 sanalla) mitä tutkittiin, mitä havaittiin ja miksi tämä on tärkeää. Tieteellisen artikkelin muita osioita ovat tyypillisesti johdanto (käytännössä lyhyt kirjallisuuskatsaus aiheeseen, johdanto sisältää yleensä myös tutkimuksen tavoitteiden kuvailun), menetelmät (kuten arvata saattaa, tässä osioissa kerrotaan tarkalleen miten aihetta tutkittiin), tulokset (jossa kerrotaan tulokset ilman niiden tulkintaa, ihan puhtaan analyyttisesta näkökulmasta) ja tulosten tarkastelu (jossa taas tulkitaan tuloksia ja yhdistetään ne aiempiin tutkimustuloksiin). Käsikirjoitus on viimeistelty ensimmäinen vedos tutkimuksesta.


Valmis käsikirjoitus lähetetään tieteelliseen lehteen. Tieteellisiä lehtiä löytyy monen tasoisia monista eri aihepiireistä. Käsikirjoitusta ei voi spämmätä kaikkiin mieluisiin lehtiin, vaan tutkimuksen täytyy olla ennestään julkaisematon eikä se saa olla harkinnassa yhtä aikaa useammassa lehdessä.

Kun tieteellisen tutkimuksen käsikirjoitus lähetetään, se päätyy lehden toimittajan (englanniksi editor, toimittaja ei tieteellisestä julkaisusta puhuessa ole välttämättä paras käännös mutta kelvatkoon) pöydälle. Toimittaja lukee artikkelin läpi ja tekee ensimmäisen karsinnan: käsikirjoitus joko hylätään suoraan tai se päätyy vertaisarvioijien luettavaksi. Vertaisarvioijat ovat samalla alalla toimivia, yleensä jo varsin pitkälle urallaan päässeitä tutkijoita. Vertaisarvioijien tavoitteena on puhkoa käsikirjoitus täyteen reikiä, eli siis huomata kaikki tutkimuksen viat ja virheet. Vertaisarvioijien kommenttien ja oman mielipiteensä perusteella lehden toimittaja suosittelee joko käsikirjoituksen hylkäämistä, hyväksymistä tai suuria korjauksia. Aiemmin mainitsemani tutkimus vieroitusiän vaikutuksesta kissojen käyttäytymiseen lähetettiin erääseen lehteen, se pääsi vertaisarviointiin ja tuli suurina korjauksina takaisin. Sen jälkeen käsikirjoitusta korjattiin vertaisarvioijien suositusten mukaisesti, lähetettiin takaisin ja nyt jännätään, hylätäänkö vai hyväksytäänkö se. Jos käsikirjoitus hylätään jossakin vaiheessa prosessia, sitä ei enää saa lähettää samaan julkaisuun. Jos artikkeli hyväksytään, se julkaistaan lehdessä. Joskus prosessi ensimmäisestä lähetetystä käsikirjoituksesta lopulliseen julkaistuun artikkeliin voi kestää jopa vuosia.

Tutkimuksen julkaisun jälkeen se on ilmaiseksi useimpien tutkijoiden saatavilla ja open access -julkaisuja (esim. PLOS ONE, Scientific Reports) voivat lukea ilmaiseksi kaikki kiinnostuneet. Tässä vaiheessa joku toinen tutkimusryhmä voi kiinnostua aiheesta, toistaa saman tutkimuksen ja saadakin ihan päinvastaiset tulokset. Jos näitä päinvastaisia tuloksia tuleekin paljon, ensimmäisen tutkijan vuosien työ saatetaan torpata. Siihen täytyy kuitenkin aina tieteessä varautua.

Siksi minä tuen tiedettä ja marssin tänään sen puolesta!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kissan raakaruokinta infograafina


Kissantassujen Tassutuntumalla -blogin Sarin kanssa löimme jokin aika sitten viisaat päämme yhteen ja päätimme esittää simppelin raakaruokintamallin graafimuotoisena. Ohje on käytännössä hyvin samanlainen kuin peruskissan perushelppo perusruokinta, mutta visuaalisessa muodossa. Vaikka itse sanonkin, infograafista tuli hyvin selkeä ja hieno, kiitos Sarin taitojen. Halusimme tehdä visuaalisen raakaruokintaohjeen, jotta se yhyttäisi mahdollisimman monet kissanomistajat sillä kissamaailmassa kiertää edelleen vuosikymmen sitten vanhentuneita raakaruokintaohjeita, jotka eivät täytä kissan ravitsemuksellisia tarpeita.

Täysikokoinen kuva löytyy täältä ja laitamme kummatkin graafin piakkoin myös blogiemme Facebook-sivuille. Tätä saa jakaa!

torstai 26. tammikuuta 2017

Kuivaruoka altistaa diabetekselle

Jatketaan ruokinta-asioissa. Käsittelin viime postauksessa hiilihydraattien terveysvaikutuksia ja yksi terveysvaikutus on se, että hiilihydraatit nostavat veren glukoosi- ja insuliiniarvoja ja siten voivat altistaa diabetekselle. Uunituoreessa tutkimuksessa tästä saatiin kuitenkin lisää näyttöä.

Tutkimuksessa verrattiin diabetesta sairastavia kissoja terveisiin kissoihin. Tutkimustuloksia oli paljon, mutta näin subjektiivisesta näkökulmastani ehkä tärkeimpänä tuloksena normaalipainoisilla kissoilla kuivaruoan syöttäminen pääruokana (yli 75 % ruoasta) näyttäytyi riskitekijänä diabetekselle. Kostean ruoan (= märkäruoka, raakaruoka ja kotiruoka) syöttäminen pääruokana (yli 75 % ruoasta) taas suojasi diabetekselta, myös verrattuna sekaruokintaan (noin 50 % kuivaa ja 50 % kosteaa). Ylipainoisilla kissoilla samaa tulosta ei havaittu, mahdollisesti koska ylipaino itsessään on todella suuri riskitekijä.

Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos oli, että epäaktiivisilla ja keskiaktiivisilla sisäkissoilla oli suurempi diabetesriski kuin ulkokissoilla. Aktiivisilla kissoilla taas diabetesriskissä ei ollut eroa. Fyysinen aktiivisuus lisää ihmisillä insuliiniherkkyyttä, joka suojaa diabetekselta, ja tämä saattaisi pitää paikkaansa myös kissoilla. On siis tärkeää muistaa aktivoida sisäkissoja leikittämällä ja tarjoamalla kiipeilypaikkoja ja muita aktiivisuutta lisääviä resursseja!

Epäaktiivisuus altistaa diabetekselle, joten myös sisäkissan tassuihin on hyvä saada vipinää.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Katsaus ruokavalion terveysvaikutuksiin

Elintavoilla on suuri merkitys terveydelle. Osa sairauksista on täysin geneettisiä, mutta suurimmassa osassa elintavat määräävät ainakin osittain, sairastuuko yksilö vai ei. Näin on esimerkiksi diabeteksessa, jossa geneettinen alttius vaikuttaa sairastumisen todennäköisyyteen mutta sairaus puhkeaa vasta otollissa olosuhteissa. Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa terveellisiä elintapoja ja sen merkitys ihmisten terveydelle tunnustetaan nykyään laajasti. Myös kissalla ruokavalio voi vaikuttaa suuresti terveyteen. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen suppeahkosti sitä, miten erityisesti hiilihydraatit voivat vaikuttaa haitallisesti kissan terveyteen ja toisaalta miten korkeaproteiininen ruokavalio voi parantaa sitä.

Kissa on puhdas lihansyöjä, joka ei tarvitse kasviperäisiä tuotteita ruokavaliossaan. Sillä ei myöskään ole ravitsemuksellista tarvetta hiilihydraateille 1. Anekdoottina voisi kuitenkin mainita, että kuten meillä ihmisilläkin, myös kissalla esim. aivot, keskushermosto ja punasolut voivat kuitenkin käyttää energianlähteenään ainoastaan glukoosia. Tämä glukoosi kyetään kuitenkin tuottamaan proteiinista, joka voikin olla syy kissan valtavalle proteiinintarpeelle 2. Kohtuu tuoreen tutkimuksen mukaan aikuinen kissa tarvitsee kuivaruoasta 5,2 grammaa proteiinia painokiloa kohden päivässä ylläpitääkseen lihasmassaa 3. Nelikiloinen kissa tarvitsisi siis yli 20 grammaa proteiinia päivässä pysyäkseen optimaalisessa kunnossa. Luonnossa kissat saavat runsaasti proteiinia syömistään saaliista 4, mutta huonolaatuisella ns. ”markettiruoalla” proteiinin saanti voi jäädä jopa huomattavasti alle tämän. Suuri hiilihydraattien saanti voi vielä heikentää proteiinien imeytymistä 5, joka pahentaa entisestään proteiinivajetta. Vanhoilla kissoilla esiintyy monia sairauksia, jotka lisäävät lihasten surkastumista ja myös ikä tuo tullessaan lihasmassan kutistumisen 6, joten erityisesti vanhoilla päivillä riittävä proteiininsaanti olisi tärkeää. Monissa senioriruoissa taas päinvastoin proteiinin määrää on vähennetty entisestään.


Hiilihydraattien suurin haitta koituu virtsateille. Hiilihydraatit nostavat virtsan pH:ta, joka lisää struviittikiteiden muodostumista 7, 8. Hiilihydraattipitoinen ruoka lisää myös struviitteja muodostavan sakan määrää virtsassa, joka taas johtaa siihen että kiteitä muodostuu helpommin heti kuin ympäristö (käytännössä siis pH) on siihen otollinen 8, 9. Korkeaproteiininen ruokavalio toimii struviittikiteiden ehkäisijänä itseasiassa tehokkaammin kuin eläinlääkärin virtsakideruoat, koska pH:n alentamisen lisäksi ne myös vähentävät sakan määrää, jota kideruoat taas eivät tee 7, 10. Korkeaproteiininen ruokavalio vähentää myös kalsiumoksalaattikiteiden riskiä 11. Virtsatiesairaudet ovat kissojen yleisimpiä sairauksia ja tuoreen tutkimuksen mukaan kuudella prosentilla suomalaisista maatiaiskissoista oli jossakin vaiheessa elämäänsä ollut virtsakiteitä 12, joten ruokavaliolla voisi olla suuri merkitys myös kissojen kansanterveydelle.

Hiilihydraateilla on myös muita negatiivisia terveysvaikutuksia. Korkeahiilihydraattinen ruokavalio voi lisätä diabeteksen riskiä, sillä se nostaa veren glukoosi- ja insuliiniarvoja 13, 14, vaikkakin ylipaino on kaikista tärkein diabeteksen riskitekijä 15. Laihduttavalle kissalle korkeaproteiininen ruokavalio on erinomainen valinta, sillä korkeaproteiininen ruokavalio vähentää kehon rasvattoman massan hupenemista ja korkeaproteiinisella ruokavaliolla kissa voi syödä enemmän ylläpitääkseen samaa laihdutustahtia, jolloin laihdutus ei ole kissalle niin raju kokemus 16. Hiilihydraatit voivat myös lisätä fermentaatiota ja kaasun muodostusta suolistossa 5, joka voi johtaa varsin ikäviin hajuhaittoihin.


Tiivistyksenä voitaisiin siis sanoa, että kissa ei kuole hiilihydraatteihin tai elä ikuisesti proteiinirikkaalla ruoalla, mutta parhaiten kissan terveyden takaa syöttämällä pääasiassa kosteaa, lihapitoista, korkeaproteiinista ja vähähiilihydraattista ruokaa. Tällaista ruokaa olisi siis esimerkiksi hyvälaatuinen täysravintomärkäruoka tai hyvin koostettu raakaruokavalio. Maukkaita ja terveellisiä ruokahetkiä!


Lähteet:
1. http://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2002.221.1559
2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21088842
3. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23362342
4. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22005434
5. http://jn.nutrition.org/content/124/12_Suppl/2568S.extract
6. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22111652
7. http://europepmc.org/abstract/med/3672831
8. http://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/ajvr.2004.65.138
9. http://europepmc.org/abstract/med/8950426
10. http://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/ajvr.2003.64.1059
11. http://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/javma.2001.219.1228
12. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5002895/
13. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/labs/articles/22005439/
14. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22005401
15. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0195561612002100
16. http://jn.nutrition.org/content/139/5/855.short