Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Mihin se vuosi taas katosi


Olen tullut siihen tulokseen, että meillä asuu sukkia pesukoneesta kähveltävän tontun lisäksi tonttu, joka varastaa aikaa. Taas yksi vuosi on uponnut johonkin mustaan aukkoon!

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, viime vuosi oli aika mielenkiintoinen sekä mulle että kissoille. Huhtikuusta syksyyn asuin viikot yksiössä Vantaalla ja viikonlopuiksi matkustin kissojen ja miehen luokse Turkuun. Syyskuussa mies sai työpaikan Vantaalta, joten siitä lähtien ollaan taas asuttu saman katon alla.

Pikkuneiti halusi heti päästä muuttolaatikoihin seikkailemaan.

Muutto tämän kolmikon kanssa oli todella helppo. Vessaevakosta päästyään kisut alkoivat heti tutkia paikkoja. Kiira oli heti kuin kotonaan ja Tomukin säpsyili vain pari tuntia.

Näin meillä seikkailtiin heti vessaevakon päätyttyä.

Marraskuussa pidimme tuparit ja kisut saivat Tomun Sokeri-emon henkilökunnalta lahjaksi helisevän Grumpy Cat -lelun. Tomppa rakastui leluun välittömästi eikä kiinnostus tuohon leluun tunnu vähenevän ollenkaan!


Uudessa asunnossa leikkiä on riittänyt. Pojat saivat uutuudenviehätyksestä lisää virtaa ja etenkin ensimmäisen parin viikon aikana ne vetivät hurjaa rallia ympäri asuntoa. Vanhaan asuntoon verrattuna uusi koti on vähemmän sokkeloinen joten täällä voi ottaa hurjia spurtteja. Muuton jälkeen ei ole tarvinnut kertaakaan leikata Eemelin takakynsiä, kun se rallailee niin paljon että kynnet eivät ehdi kasvaa ollenkaan!


Viime vuoden aikana kisujen aktivointi on jäänyt retuperälle. Ollaan opeteltu ihan muutamia uusia temppuja ja pääasiassa tempputreenaus on kutistunut vanhojen temppujen pyytämiseen vähän vasemmalla kädellä. Nyt pitkästä aikaa itselläni olisi taas motivaatiota uuden opettamiseen, joten täytyy ehkä viimein alkaa kunnolla treenailla.


Muuten Viiruvarpaiden maailma rullaa edelleen kiertoradallaan. Viime vuonna kisujen elämään kuului ruokaa, leikkiä, rapsutuksia, herkkuja, sylissäoloa ja päiväunia kaverin kainalossa, ja tänä vuonna kaikki todennäköisesti pysyy ennallaan. Uudenvuodenlupauksena aion päivittää blogia useammin, vaikka edes lyhyillä kuva- ja kuulumispäivityksillä.


Tassunpehmeää alkanutta vuotta 2018!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Viiruvarpaat Facebookissa


Viiruvarpaat-blogi löytyy nyt myös Facebookista! 

Miksi päätin tehdä Facebook-sivut vaikka itse blogin päivitys takkuaa? On edelleen vaikeaa löytää aika siihen että ensin kuvaisi kunnolla, käsittelisi kuvat ja istuisi alas kirjoittamaan (yleensä pitkähkön) blogitekstin. Haluaisin kuitenkin päivittää jotakin kanavaa vähän säännöllisemmin kuin kerran kuussa. Kännykkäräpsyjä on nopea kuvata ja vielä nopeampi postata, koska Facebookissa ei ole tarkoituskaan kirjoittaa pitkiä tekstejä. Facebookia voi päivittää vaikka bussissa tai hampaita pestessä kun kännykkä kulkee joka paikassa mukana.

Blogista poiketen Facebook tulee olemaan (tietysti) huomattavasti kuva- ja videopainotteisempi. Sinne päätyy myös paljon enemmän kuvia meidän arjesta, ihan niitä kissaperheen arkipäiväisiä tilanteita joissa kännykkä (tai joskus myös kamera) on sattunut olemaan lähettyvillä. Tervetuloa seuraamaan myös Facebook-sivuja!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Uusi vuosi ja uudet haasteet

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille! Nyt kun vuosi vaihtui, on taas aika tarkastella viime vuoden tavoitteita ja katsoa mitkä niistä toteutuivat.



Kiira

* terveyttä etenkin nivelille
Tämä näyttäisi toteutuneen oikein kivasti! Kiiralla oli alkusyksystä se vaisumpi vaihe, joka johtikin siihen että neidin kuvat olivat nivelten osalta oikein siistit, eikä neiti ole vaikuttanut kipeältä.

* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
No, eipä me hajutunnistusta taidettu juuri treenata, Nose Work vei kaiken nenäilyajan. :D Hajutunnistustakin voisi kyllä taas treenailla.

* dobosta uusi harrastus?
Ei ehditty doboilla, mutta uusi harrastus kyllä saatiin kaikille kolmelle!

* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
Tämä toteutui Kiiran kanssa ihan kohtuullisesti! Kiirasta on tullut kodin ulkopuolella todella reipas, ainakin jos lähistöllä ei ole koiria tai muita kissoja.

* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa
Tätäkin tehtiin vähän. Enemmän olisi kyllä voinut treenata, mutta jotain sentään saatiin aikaiseksi.


Eemeli


* terveyttä

Joo, terveysasiat olivat tänä (tai siis viime) vuonna oikein mallillaan! Hammaskivenpoistossa käytiin kerran ja nyt syksyllä rokotuksilla, mutta muuten Eemelillä ei ollut terveysongelmia.

* maahanmenon petraus

Eipä tehty yhtään maahanmenoa. :D

* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi

Eipä tehty seuraamistakaan yhtään tänä vuonna. Tauko tuntui tosin tekevän vain hyvää, juuri viikko sitten pyysin Eemelin muutaman kerran sivulle ja se kiepsahti oikein nätisti ilman että tarvitsi yhtään viittoa kädellä.

* luoksetuloon lisää vauhtia

Luoksetuloa taidettiin treenata ihan kokonaiset yhden treenikerran verran, eli ei tämäkään toteutunut.

* paikallaan seisomisen opettelu

Eikä me tätäkään tehty. :D Keväällä alkoi tuntua, että Eemeli jotenkin paineistuu temppu- (ja etenkin toko-) treeneistä, joten temppuilu jäi aika minimiin. Mies tosin on opettanut Eemelille yhtä temppua, josta lisää jossakin myöhemmässä postauksessa, ja siitä Eemeli tuntuu nauttivan todella paljon.


Omat tavoitteet

* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä

No ei, eihän se ole vieläkään valmis. Hups.

* maisterin paperit ulos loppuvuodesta

Eikä papereitakaan vielä tullut ja nyt vielä ohjaaja kielsi valmistumasta ennen maaliskuuta, en siis ota paineita.

* uusi karvainen perheenjäsen

Tähän rasti, toukokuussa Tomu saapui!

* enemmän aikaa kissoille

Jooei, etenkin syksy oli kissojen osalta valitettavasti ihan hirveä.

* aktiivisempaa bloginpitoa

Tämä sentään toteutui, yritin löytää blogin päivittämiselle aikaa edes lähes viikottain!


Nyt on myös aika tehdä uudet treenitavoitteet. 

Tomppa on jo valmiiksi järkyttynyt uusista tavoitteista.
  Kiira
* sivulletulo ja seuraaminen hyväksi
* Nose Workissa vahva ilmaisu, suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä
* lisää kaikenlaista treeniä kodin ulkopuolella
* agilityssa keppien treenaus

Eemeli
* hauskuus takaisin treenaamiseen!
* ei oteta yhtään mitään paineita ja treenataan vain höpöjuttuja
* agility on Eemelistä kivaa, tehdään siis agilitya

Tällaisella nallukalla soisikin olevan kivaa treenatessa.
Tomu
* Nose Workissa suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä, ilmaisukin pitäisi ottaa mukaan
* Tompasta olisi kiva saada varma ulkoilija ja kodin ulkopuolella olisi hyvä treenatakin
* seuraamisen opettelu
* kaikkien agilityesteiden opettelu


Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Tämä on muuten myös Viiruvarpaiden 100. postaus, kyllä huomaa että päivitystahti on tätä vuotta lukuunottamatta ollut aika kehno. :D

torstai 30. huhtikuuta 2015

Mitä opettaisin pennulle?

Meille on tulossa kissanpentu (enää reilu viikko!). Paino sanalla tulossa. Vaikka tässä vaiheessa pennun treeni-intoa ei voi vielä ennustaa, on kuitenkin hyvä kehitellä suunnitelmaa pennun opetukseen.

Ensimmäisestä päivästä lähtien ipanalle aletaan opettaa naksuttimen merkitystä. Naksutin on  todella kätevä väline asioiden opettamiseen ensimmäistä kertaa. Ensi päivinä aletaan myös opetella käsitargettia, josta innostuin vähän aikaa sitten. Käsikosketus voisi olla paras tapa saada pentu pois tuhmuuksia tekemästä, kunhan sen opettaminen aloitetaan aikaisin ja sitä vahvistetaan joka välissä. Tämän avulla voisi myöhemmin opettaa myös esim. seuraamista, agilitya ja monenmoista muutakin temppua.

Käsitargetti on helppo oppia ja sisäistää. Käsi kulkee paremmin mukanakin
kuin kosketuskeppi,


Palkkauksessa olisi tarkoitus olla monipuolisempi kuin näiden kanssa on nyt oltu. Kiira ja Eemeli tuli opetettua ainoastaan namipalkkaan, jonka takia muut palkat eivät motivoi. Pentua olisikin tarkoitus siis palkata myös mieluisalla leikillä, mieluiten muutamalla erilaisella lelulla.

Perusteiden opettamiseen olisi tarkoitus käyttää pennun kanssa kunnolla aikaa. Kiiran ja Eemelin kanssa tuli mentyä takapuoli edellä puuhun, mutta pennulle olisi tarkoitus opettaa ainakin edellä mainittu käsitargetti, luoksetulo sekä istu-maahan-seiso. Kosketusalustaakin saatetaan opetella, jos siltä tuntuu.

Maahanmeno on perustemppu, joka on kuitenkin aloittelevana
kouluttajana melko haastava opettaa.


Ulkoilu olisi myös tarkoitus aloittaa pennun kanssa aikaisin, jos pentua kiinnostaa mennä ulos. Tarkoitus olisi mahdollisimman nopeasti alkaa kuljettaa herkkuja ulkona ja saada pentu syömään myös kodin ulkopuolella, jolloin ulkoilu myös helpottuisi huomattavasti. Pennulta olisi myös hyvä vaatia nätisti kulkemista heti kun ulkona ei enää pelota, jolloin nätisti kulkemisen opettaminen ei olisi niin hankalaa kuin jo monta vuotta omalla tyylillään ulkoilleelle.

Kulkeminen vieraissa paikoissa aloitetaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen kun ipana tuntee olevansa meillä kuin kotonaan. Pentua olisi tarkoitus ottaa mukaan eläinkauppaan, kavereille, appivanhempien luokse, Kiiran kanssa doboilemaan (silloin täytyy tosin olla ylimääräinen silmäpari mukana valvomassa pentua :D) ja kaikkialle mihin vain keksiikin. Kaikissa vieraissa paikoissa olisi myös hyvä opetella syömään. Meidän elämä taitaa pyöriä syömisen ympärillä? :D

Tapakoulutus on tietysti tärkein koulutuksellinen asia. Meillä ei ole soveliasta hyppiä pöydillä, roikkua verhoissa tai raapia sohvaa. Kaikkia edellämainittuja tulee varmasti tapahtumaan, mutta kiltisti olemisesta pyritään tekemään pennulle kannattavampaa palkkaamalla, jos se edes aikuisena sitten valitsisi mielummin kiipeilypuun kuin sohvan.



Kaikista tärkeintä olisi kuitenkin olla stressaamatta pennun koulutuksesta ja hoidosta. Mitä se haittaa, jos pentu ei osaa kuukaudenkaan päästä mennä maahan, sen kulkeminen vieraissa paikoissa jää vähäisemmäksi kuin on suunniteltu tai siitä ei tulekaan huippuagiliitäjää. Tärkeintä on, että pentuiästä nautitaan silloin kun vielä voidaan ja että kissojen kemiat pelaisivat yhteen. Koulutus tulee vasta sen jälkeen, ja oppiminen jatkuu onneksi koko eliniän. Mahtavia kissoja noistakin tuli.

"Kuulitko Kiira kun se kehui meitä? Se voi
tarkoittaa herkkuja, parempi killittää söpösti!"

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Itsetehdyt kujakepit

Haen usein koulutukseen inspiraatiota ja metodeja koirapuolelta, koska koirien kanssa harrastetaan huomattavasti enemmän, jonka takia myös erilaisia metodeja on kehitetty enemmän, puhumattakaan siitä että harrastus- ja koulutusmahdollisuudet ovat monipuolisemmat. Pikkuhiljaa näitä sovelletaan yhä enemmän kissojen kanssa, mutta silti harva kissojen koulutuksesta innostunut varmaan ottaa oppia ainoastaan muilta kissakouluttajilta.

En ole opettanut kissoille agilitykeppejä, kahdesta syystä. Ensinnäkin olen ollut liian laiska rakentamaan esteen. Toiseksi halusin opettaa kepittelyn kujakepeillä, jotka ovat kuitenkin vaikeat rakentaa sisäkäyttöön. Kujakepit eivät varmaan kerro suurimmalle osalle mitään niiden rakenteesta tai siitä, miksi haluaisin opettaa kepit nimenomaan kujana, joten taustoitan tätä vähän.

Koirapuolella agilitykeppeihin on monenlaisia opetustapoja, joista itse tunnen houkuttelun, kujan, 2x2-metodin, vinokepit, ohjurit ja takaperinketjutuksen. Jos metodeista haluaa lukea enemmän, esimerkiksi tässä pdf-tiedostossa kerrotaan enemmän muutamasta. Houkuttelussa koira houkutellaan pujottelemaan kepit, ohjurimetodissa taas keppeihin kiinnitetään ohjurit tai verkot jotka "pakottavat" koiran pujottelemaan. Näillä metodeilla saa kyllä nopeasti pujottelun näköistä pujottelua, mutta kummassakin on se huono puoli, että ainakaan omat kissani eivät käyttäisi pujotteluun aivoja. Niinpä keppivälejä saattaisi siis jäädä aina välillä suorittamatta. 2x2-metodissa koira opetetaan ensin kulkemaan keppien muodostamasta portista läpi, sitten kahdesta portista ja tätä jälkimmäistä porttia aletaan siirtää sivulle kunnes nämä kaksi porttia muodostavat suoran keppirivistön (jos joku tästä selityksestä nyt jotain ymmärsi :D). Takaperinketjutuksessa taas koiralle sheipataan ensin viimeinen keppiväli, sitten kaksi viimeistä ja näin jatketaan kunnes koira osaa pujotella. Kummallakin metodilla saa todella itsenäiset ja vahvat kepit, mutta se vaatii myös todella paljon työtä. Lisäksi etenkään Kiira ei ole mikään kovin vauhdikas kaveri esteillä, joten epäilen että sheipatut kepit olisivat myös melko hitaat ja opetuksen jälkeen joutuisin kuluttamaan runsaasti aikaa saadakseni vauhtia kepeille. Kujakeppien ideana taas on, että kepit saa haitarimaisesti kokoon, jolloin suoran rivistön sijaan kepit muodostavat kujan josta koira opetetaan kulkemaan läpi. Tätä kujaa aletaan pikkuhiljaa kaventaa, jolloin kulkeminen alkaa muistuttaa pujottelua, ja lopulta kepit muodostavat suoran rivin. Innostuin kujakepeistä heti kun kuulin niistä ensimmäisen kerran vuosia sitten. Kuja tuntui varmalta, mutta silti kohtuullisen helpolta tavalta opettaa kepit, ja niihin saisi myös heti enemmän vauhtia kuin sheippaamalla.

Kujakeppien ongelma, kuten mainitsin jo, on se että ne ovat huomattavasti monimutkaisemmat rakentaa kuin tavallinen keppisarja. Eräässä Facebook-ryhmässä vinkattiin käyttämään nivelmittaa kujakeppien perustana ja se sopikin siihen kuin valettu. Virallisissa agilitykepeissä keppien väli on 20 cm ja nivelmitan taitokset ovat täydellisesti 20 sentin välein. Puolen tunnin sahailun ja liimailun jälkeen keppien koeversio olikin valmis.

Kujaksi taiteltuna

Ja avattuna

Terraarioiden sisustamisesta oli jäänyt bambua, josta tein varsinaiset kepit. Koko rakennelma on koossa kuumaliimalla ja tuntuu yllättävän vankalta. Jos rakennelma hajoaa, täytyy keksiä parempi tapa kiinnittää kepit alustaan, mutta toistaiseksi näillä mennään.



Keppien toimintaperiaate Eemelin demonstroimana. Ensin aloitetaan leveästä kujasta, josta pääsee ihan suoraan läpi ilman pujottelua. Kun kujan läpi meneminen alkaa sujua, kujaa kavennetaan. Tässä välissä voi vähän haukotella että tämä prosessihan kestää ikuisuuden. :D Lopputuloksena on kuitenkin suora keppirivi.

Loppuun vielä video Kiiran ensimmäisestä keppitreenistä leikkaamattomana.



Ensin sählätään, Kiiran mielestä kuja on ällöttävä ja kouluttaja on liian tyhmä ohjatakseen kissaa paremmin. Sitten alkaa sujua jonka jälkeen taas sählätään kun en ohjaa Kiiraa tarpeeksi. Kohta 2:33 on ihan loistava: Kiira on jo lähdössä kiertämään keppejä kunnes ihan itse päättääkin mennä mielummin kujaan. Videoon oli tarkoitus tulla myös Eemelin ensimmäinen keppitreeni, mutta sillä olikin aamulla mahavaivoja, jonka takia en viitsinyt namittaa sitä. Eemelin ensimmäisiä keppejä pääsette siis katsomaan myöhemmin. Yhden treenikerran perusteella ei keppien toimivuudesta voi vielä sanoa mitään, vaan vasta aika näyttää toimivatko kujakepit meidän kissoilla, mutta olen todella toiveikas!

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet

Uutta vuotta juhlittiin meillä rauhallisissa merkeissä, kissat pelkäsivät raketteja ihan näinkin paljon:

Eemeli torkkui suurimman osan illasta divaanilla

Ja Kiira sohvatyynyn päällä


 Hiukan piti myös hullutella:

Kulmakunnan komein kolli

Kissojen syntymäpäivänä viime vuonna asetin tavoitteita vuodelle 2014, joten nyt voisi tarkastella miten tavoitteet toteutuivat. Kertauksena viime vuoden tavoitteet:
 Kiira:
* kaikista tärkeimpänä ihan vaan hyvää terveyttä, erityisesti nivelille
* hajutunnistuksen lisätreenaus ja useamman purkin käyttöönotto
* dobon kokeilu
* sivulletulon ja seuraamisen harjoittelua
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Eemeli:
* tavoitteena terveys, tietysti
* maahanmenon petraus sellaiseksi, että Eemeli tarvitsee siihen vain pienen vihjeen
* seuraamisen hiominen tosi hyväksi
* paikallaan seisomisen opettelu
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!
Näistä yllättävän moni toteutui. Kiira on etenkin nyt vuoden toisella puoliskolla ollut todella pirtsakka ja se on viettänyt paljon aikaa Eemelin kanssa, joten todennäköisesti lonkat eivät juuri vaivaa. Molemmat kissat ovat muutenkin pysyneet terveenä. Kiiran kanssa on treenattu hajutunnistusta ja otettu mukaan myös yksi lisäpurkki. Doboa ei kokeiltu, mutta ollaan menossa viikon päästä, sen voi siis melkein ruksata yli. Sivulletuloa ei myöskään neidin kanssa juuri harjoiteltu. Eemelin kanssa maahanmenon treenaus jäi liian vähäiseksi, mutta seuraamista on hiottu ja se sujuu jo erittäin hyvin (vaikkakin sivulletulo vaatii vielä vähän lisätreeniä). Paikallaan seisomista ei ehditty opetella. Temppuilukin jäi kummankin kissan osalta liian vähäiseksi, valitettavasti.


Uusi vuosi tuo tullessaan uudet tavoitteet, joten tässä olisivat meidän tavoitteet vuodelle 2015:

Kiira:
* terveyttä etenkin nivelille
* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
* dobosta uusi harrastus?
* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa

Eemeli:
* terveyttä
* maahanmenon petraus
* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi
* luoksetuloon lisää vauhtia
* paikallaan seisomisen opettelu

Omat:
* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä
* maisterin paperit ulos loppuvuodesta
* uusi karvainen perheenjäsen
* enemmän aikaa kissoille
* aktiivisempaa bloginpitoa

Itselläni etenkin tuossa viimeisessä olisi petrattavaa, blogia on tullut kirjoiteltua valitettavan epäaktiivisesti. Haluaisin kuulla teiltä, blogin lukijat, mitä haluaisitte mieluiten lukea: asiatekstiä (ravinnosta, aktivoinnista, jostain muusta?), juttuja viiruvarpaiden arjesta, kertomuksia viiruvarpaiden treeneistä vai jotain ihan muuta?


Kissakasta vuotta 2015!