Mihin se vuosi taas katosi

Olen tullut siihen tulokseen, että meillä asuu sukkia pesukoneesta kähveltävän tontun lisäksi tonttu, joka varastaa aikaa. Taas yksi vuosi on uponnut johonkin mustaan aukkoon!

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, viime vuosi oli aika mielenkiintoinen sekä mulle että kissoille. Huhtikuusta syksyyn asuin viikot yksiössä Vantaalla ja viikonlopuiksi matkustin kissojen ja miehen luokse Turkuun. Syyskuussa mies sai työpaikan Vantaalta, joten siitä lähtien ollaan taas asuttu saman katon alla.

Pikkuneiti halusi heti päästä muuttolaatikoihin seikkailemaan.

Muutto tämän kolmikon kanssa oli todella helppo. Vessaevakosta päästyään kisut alkoivat heti tutkia paikkoja. Kiira oli heti kuin kotonaan ja Tomukin säpsyili vain pari tuntia.

Näin meillä seikkailtiin heti vessaevakon päätyttyä.

Marraskuussa pidimme tuparit ja kisut saivat Tomun Sokeri-emon henkilökunnalta lahjaksi helisevän Grumpy Cat -lelun. Tomppa rakastui leluun välittömästi eikä kiinnostus tuohon leluun tunnu vähenevän ollenkaan!

Uudessa asunnossa leikkiä on riittänyt. Pojat saivat uutuudenviehätyksestä lisää virtaa ja etenkin ensimmäisen parin viikon aikana ne vetivät hurjaa rallia ympäri asuntoa. Vanhaan asuntoon verrattuna uusi koti on vähemmän sokkeloinen joten täällä voi ottaa hurjia spurtteja. Muuton jälkeen ei ole tarvinnut kertaakaan leikata Eemelin takakynsiä, kun se rallailee niin paljon että kynnet eivät ehdi kasvaa ollenkaan!

Viime vuoden aikana kisujen aktivointi on jäänyt retuperälle. Ollaan opeteltu ihan muutamia uusia temppuja ja pääasiassa tempputreenaus on kutistunut vanhojen temppujen pyytämiseen vähän vasemmalla kädellä. Nyt pitkästä aikaa itselläni olisi taas motivaatiota uuden opettamiseen, joten täytyy ehkä viimein alkaa kunnolla treenailla.

Muuten Viiruvarpaiden maailma rullaa edelleen kiertoradallaan. Viime vuonna kisujen elämään kuului ruokaa, leikkiä, rapsutuksia, herkkuja, sylissäoloa ja päiväunia kaverin kainalossa, ja tänä vuonna kaikki todennäköisesti pysyy ennallaan. Uudenvuodenlupauksena aion päivittää blogia useammin, vaikka edes lyhyillä kuva- ja kuulumispäivityksillä.

Tassunpehmeää alkanutta vuotta 2018!

Hyvää joulua!

Onnellista ja karvaista joulua kaikille!

Kissatemppuja

Tajusin juuri että vaikka ostin jokin aika sitten uuden kameran, en ole juuri ehtinyt kuvata sillä videota enkä ole näyttänyt millaista jälkeä kameralla saa. Tänään totesin että on pakko treenata edes jotakin kissojen kanssa joten päätin samalla iskeä kameran jalustalle. Tässä siis muutamia perustemppuja!

Eemelin kanssa meidän treenit näyttää nykyään tuollaiselta, vaatimustaso on aika alhaalla ja yritän pitää huolen siitä että Mapulla olisi aina kivaa. Innokkuudesta päätellen oli kivaa. :D

Viiruvarpaat Prisman läpi

Törmäsin jokin aika sitten Prisma-kuvanmuokkausohjelmaan, joka on saatavilla ainakin Android- ja iOS-laitteille. Prisma yhdistelee kuvia käyttämällä hyväkseen neuroverkkoja, eli eräänlaista tekoälyteknologiaa joka yhdistää toisen kuvan aiheen toisen kuvan tyyliin hämmästyttävän hyvin. En ymmärrä tietokoneista juuri mitään joten en tiedä miten teknologia toimii, mutta appi kuitenkin muokkaa kuvia ihmeellisen tarkasti. Tässä muutamia esimerkkejä!

On hauska nähdä miten paljon kuvan tunnelma muuttuu, kun muokkaustyyliä vaihtaa. Tätä demonstroidakseni muokkasin yhden huonolaatuisen kännykkäräpsyn kahdeksalla eri tavalla. Mikä tyyli on sinun suosikkisi?

Tänään tulikin todella kuvapainotteinen postaus, seuraavalla kerralla kerron viimein vähän meidän kuulumisia. Yritin tupata ne tähän samaan postaukseen, mutta lopputulos oli aika pitkä ja kummallinen. :D

Blogihiljaisuus

Nyt onkin sitten vierähtänyt kuukausi ilman yhden yhtä blogikirjoitusta. Kirjoituksia olisi jonossa vaikka kuinka monta, mutta ei vaan riitä aika niiden saattamiseksi loppuun, etenkin kun jonossa on myös paljon muita tehtäviä.

Ruuhkavuodet vaikuttavat väistämättä myös kissoihin, mutta kun kiireisenä viime syksynä kirjoitin blogia viikoittain ja treenasin kissoja kun ehdin, olen päinvastoin yrittänyt puuhailla kissojen kanssa päivittäin ja kirjoittaa blogia sitten kun ehdin. Me ollaankin ehditty tehdä kaikenlaista!

Reilu viikko sitten lauantaina pakkasin Kiiran ja mentiin Länsikeskuksen Mustiin ja Mirriin (täällä Turussa siis) esittelemään kissa-agilitya ja kissan kanssa temppuilua. Elinan blogista löytyy videokin temppuilevasta Kiirasta. Eilen Kiira pakattiin taas kassiin ja se pääsi Skanssi-kauppakeskuksen Mustiin ja Mirriin esiintymään. Neiti oli vähän hermostuneempi kuin ensimmäisessä esiintymisessä, mutta se silti suoriutui temppuilusta melkein paremmin. Pikkuneidillä on hitsin hyvä toimintakyky, se kykenee pienessä jännityksessäkin toimimaan todella hyvin. Ainakin jos palkintona on leikkelettä. :D

Kuvat temppuilevasta Kiirasta otti Elina.

Uusinta Agikissa-lehteä ja kissan aktivointikurssia varten on tullut otettua aika paljon kuvia ja treenattua muutamia uusia temppuja. Tomu osaa nyt antaa tassua, joka treenattiin kosketuslapun kautta. Fiksu poika osaa tempun kahden treenikerran jälkeen niin hyvin, ettei mun tarvitse pitää lappua kädessä, vaan Tomu antaa tassua tyhjään käteen. Tomun kanssa alettiin opetella myös ryömimistä.


Agilityakin ollaan treenattu ja räpsitty agilitysta kuvia (ja yksi videokin) lehteä ja muita projekteja varten.

Tämän postauksen jälkeen blogihiljaisuus valitettavasti jatkuu taas, ainakin hetken. Lupasin ohjaajalleni yrittää saada gradun valmiiksi tässä kuussa, joten opiskelu vie taas suurimman osan ajasta. Yritän kuitenkin viimein ehtiä lukemaan kaikkien seuraamieni blogien uusimmat kirjoitukset. Pahoittelen hiljaisuutta, toivottavasti jaksatte seurata siitä huolimatta! :)

Kiira ja Eemeli 6 v!

Eilen meillä juhlittiin merkkipäiviä, kun Kiira ja Eemeli täyttivät yhteistuumin kuusi vuotta. Mihin se aika oikeasti menee?

Syntymäpäivän kunniaksi syötiin tietysti herkkuja ja koska mä tykkään näperrellä, synttäriherkuksi valmistui Wellingtonin pihvi. Oikea Wellingtonin pihvi on kissoille epäterveellinen taikinakuorinen herkku, joten kisut saivat ihan omat, raakaruokailijoille räätälöidyt versiot.

Syntymäpäiväperinteen mukaisesti otin myös kissoista kuusivuotiskuvat. Tällä kertaa Kiira valmistautui huolellisesti kuvausta varten.

"Ensin laitetaan veljen turkki ojennukseen. Ei se ollut varmaan edes tajunnut pestä sitä ennen kuvausta!"

"Oma nenäkin täytyy kostuttaa niin se on mahdollisimman söpö."

"Eemeli nyt sä pilasit tän kuvan!"

"No nyt se ilveilee!"

"Hups, jäi kieli ulos."

"Hyvää synttäriä meille! Nyt mennään syömään meidän pihvit."

Kiira nenäpuuhissa

Heti aluksi täytyy taas pahoitella sitä, että en ole päivittänyt blogia enkä myöskään ehtinyt lukea seuraamiani ihania blogia. Luulin että töiden loppuminen vuodenvaihteessa olisi lopettanut kiireet, mutta näköjään ei. Mulla on myös taipumus ottaa niin paljon hommia kuin mahdollista, joten nyt toimin myös Suomen Agility Kissat ry:n Agikissa-lehden päätoimittajana! Olen kyllä tästä mahdollisuudesta todella innoissani, kissojen aktivoinnin levittäminen on aina mukavaa. Mulle saa myös oikein mielellään lähettää sähköpostia juttuideoista ja ilmoittautua jos haluaisi kirjoittaa jonkun jutun kissan aktivoinnista, niitä tarvitaan!

Tänään Kiiralla oli jännä päivä. Pakkasin neidin heti aamusta kantokassiin ja suunnistettiin kaupungin rajan yli Raisioon. Siellä pääsimme Vainuvoima-koirakoulun kouluttaja Anna Loimarannan oppiin. Kiira sai ensin tutustua tilaan ja neiti kyllä nuuskuttikin joka nurkan huolellisesti. Tapansa mukaan Kiira hyppäsi heti kuljetuskassista seikkailemaan, eikä sitä sielläkään tuntunut hermostuttavan yhtään. Toisesta huoneesta kuulunut imurin ääni sai tosin neidin vähän säikyksi, mutta Kiira rauhoittui heti kun imurointi loppui. Verrattuna aikaisempiin vieraisiin paikkoihin, Vainuvoiman tiloissa Kiira oli vähän malttamattomampi kuin yleensä. Se ei oikein jaksanut jäädä mun luokse tekemään temppuja, vaan lähinnä vain pyöri ja puski ja seikkaili. Laatikot kyllä kiinnostivat sitten kun ne otettiin esiin ja Kiiran kanssa saatiin monta oikein hyvää toistoa. Sen kanssa kokeiltiin sekä laatikoita auki ja kiinni herkun kanssa ja ilman. Reipas neiti löysi hajut oikein hyvin, joka on ihan loistava suoritus neidiltä kun ottaa huomioon että paikka oli uusi ja laatikot ihan erilaiset kuin kotona.

© Anna Loimaranta/Vainuvoima

Reissulla tapahtui kuitenkin jotain todella jännää: Kiira väsähti! Ikinä en ole saanut sitä väsymään temppuiluun kotona tai vieraassa paikassa, mutta nyt Kiira vain väsähti. Ensin etsintä alkoi veltostua ja sitten Kiira löysi mukavan häkin, jossa oli niin mukavia hajuja että Kiira kieri häkissä kuin kissanminttupöllyissä (:D), ja sitten neiti jäi häkkiin makoilemaan. Jonkin ajan jälkeen saatiin vielä tehtyä yksi toisto ja sen jälkeen Kiira pisti makaamaan keskelle pöytää ja leipoi samalla kun rapsuttelin sen mahaa. Nenätyöskentely on siis selkeästi tosi väsyttävää!

Kotonakin meillä oli tosi väsynyt neiti, tähän iltaan saakka. Jokin aika sitten Kiira kuitenkin alkoi vaatia tekemistä, joten kaivoin kaapista hajun ja laatikot ja tehtiin vielä muutama toisto. Mä olen laittanut viime aikoina aika paljon Nose Work -videoita vain Facebookiin (josta muuten löytyy kissa-NW-ryhmä), joten aika paljon on ehtinyt tulla kehitystä viime kerrasta. Nykyään Kiira etsii pelkästään hajua, herkku on poistettu kokonaan laatikosta. Kiiralla on myös alettu ottaa mukaan ilmaisua, joka on neidillä kosketus laatikon päälle. Tänään tehtiin myös sisäetsintää, joka sekin onnistui todella hyvin. :)



Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä läpi Tomun viimeaikaisia treenejä, sekin on nimittäin kehittynyt Nose Workissa todella paljon!

Uusi vuosi ja uudet haasteet

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille! Nyt kun vuosi vaihtui, on taas aika tarkastella viime vuoden tavoitteita ja katsoa mitkä niistä toteutuivat.

Kiira

* terveyttä etenkin nivelille
Tämä näyttäisi toteutuneen oikein kivasti! Kiiralla oli alkusyksystä se vaisumpi vaihe, joka johtikin siihen että neidin kuvat olivat nivelten osalta oikein siistit, eikä neiti ole vaikuttanut kipeältä.

* hajutunnistuksen aktiivisempaa treenausta, useampi purkki ja vähemmän sähläystä
No, eipä me hajutunnistusta taidettu juuri treenata, Nose Work vei kaiken nenäilyajan. :D Hajutunnistustakin voisi kyllä taas treenailla.

* dobosta uusi harrastus?
Ei ehditty doboilla, mutta uusi harrastus kyllä saatiin kaikille kolmelle!

* enemmän treeniä kodin ulkopuolella
Tämä toteutui Kiiran kanssa ihan kohtuullisesti! Kiirasta on tullut kodin ulkopuolella todella reipas, ainakin jos lähistöllä ei ole koiria tai muita kissoja.

* jos nyt viimein sitä seuraamista ja sivulletuloa Kiirankin kanssa
Tätäkin tehtiin vähän. Enemmän olisi kyllä voinut treenata, mutta jotain sentään saatiin aikaiseksi.


Eemeli

* terveyttä
Joo, terveysasiat olivat tänä (tai siis viime) vuonna oikein mallillaan! Hammaskivenpoistossa käytiin kerran ja nyt syksyllä rokotuksilla, mutta muuten Eemelillä ei ollut terveysongelmia.

* maahanmenon petraus
Eipä tehty yhtään maahanmenoa. :D

* seuraamisen ja sivulletulon hiominen hyväksi
Eipä tehty seuraamistakaan yhtään tänä vuonna. Tauko tuntui tosin tekevän vain hyvää, juuri viikko sitten pyysin Eemelin muutaman kerran sivulle ja se kiepsahti oikein nätisti ilman että tarvitsi yhtään viittoa kädellä.

* luoksetuloon lisää vauhtia
Luoksetuloa taidettiin treenata ihan kokonaiset yhden treenikerran verran, eli ei tämäkään toteutunut.

* paikallaan seisomisen opettelu
Eikä me tätäkään tehty. :D Keväällä alkoi tuntua, että Eemeli jotenkin paineistuu temppu- (ja etenkin toko-) treeneistä, joten temppuilu jäi aika minimiin. Mies tosin on opettanut Eemelille yhtä temppua, josta lisää jossakin myöhemmässä postauksessa, ja siitä Eemeli tuntuu nauttivan todella paljon.


Omat tavoitteet

* gradu valmiiksi keväällä tai viimeistään loppukesästä
No ei, eihän se ole vieläkään valmis. Hups.

* maisterin paperit ulos loppuvuodesta
Eikä papereitakaan vielä tullut ja nyt vielä ohjaaja kielsi valmistumasta ennen maaliskuuta, en siis ota paineita.

* uusi karvainen perheenjäsen
Tähän rasti, toukokuussa Tomu saapui!

* enemmän aikaa kissoille
Jooei, etenkin syksy oli kissojen osalta valitettavasti ihan hirveä.

* aktiivisempaa bloginpitoa
Tämä sentään toteutui, yritin löytää blogin päivittämiselle aikaa edes lähes viikottain!


Nyt on myös aika tehdä uudet treenitavoitteet. 

Tomppa on jo valmiiksi järkyttynyt uusista tavoitteista.

  Kiira
* sivulletulo ja seuraaminen hyväksi
* Nose Workissa vahva ilmaisu, suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä
* lisää kaikenlaista treeniä kodin ulkopuolella
* agilityssa keppien treenaus

Eemeli
* hauskuus takaisin treenaamiseen!
* ei oteta yhtään mitään paineita ja treenataan vain höpöjuttuja
* agility on Eemelistä kivaa, tehdään siis agilitya

Tällaisella nallukalla soisikin olevan kivaa treenatessa.

Tomu
* Nose Workissa suljetut pahvilaatikot ja hyvä sisäetsintä, ilmaisukin pitäisi ottaa mukaan
* Tompasta olisi kiva saada varma ulkoilija ja kodin ulkopuolella olisi hyvä treenatakin
* seuraamisen opettelu
* kaikkien agilityesteiden opettelu


Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Tämä on muuten myös Viiruvarpaiden 100. postaus, kyllä huomaa että päivitystahti on tätä vuotta lukuunottamatta ollut aika kehno. :D

Karvaista joulua!

Tällä kertaa en edes yrittänyt saada kissoista yhteiskuvaa, niillä oli niin kova vauhti päällä noiden koristeiden kanssa. Sentään yksilökuvista tuli ihan meidän kissojen näköiset: Kiira söpöilee, Tomppa leikkii ja Eemeli on muuttunut joulukuuseksi. :D

Ihanaa, rentoa ja lämmintä joulua kaikille! ♥

Ulkoiluhankintoja

Ankea kesä oli ja meni. Tilalle tuli ankean sateinen syksy ja sitäkin ankeamman sateinen talvi. Ulkona ei olla siis kauheasti päästy käymään, mutta se ei tietenkään estä hankkimasta tuikitarpeellisia tavaroita, kuten uusia valjaita. Kiiran entiset valjaat kun ovat siitä todella huonot, että niiden selkä- ja maharemmit lähtevät liikkeelle ulkoillessa jolloin maharemmi saattaa painaa kainaloita ja selkäremmi tulla ikävästi juuri lapojen päälle.

Jo vanhempi kuva josta näkee hyvin tuon selkäremmin valumisen. Olisipa taas noin ihana sää!

Me käytiin Kiiran kanssa Mustissa ja Mirrissä koittamassa valjaita, koska en halunnut ostaa sikaa säkissä. Rukan pehmovaljaat olivat kohtuullisen mukavat päällä (ainakin siitä päätellen että Kiira käveli niissä melko sievästi), mutta edestä liian leveät, jonka takia Kiiran etujalat olivat koko ajan kävellessä vähän harallaan. Mielestäni todella ihanan näköiset vihreät Hurtan y-valjaat taas olivat liian isot, jopa se kaikista pienin koko. Feel Purrr -kissanvaljaissa taas Kiira oli juuri välikokoinen, eikä niiden laatukaan oikein miellyttänyt. Myyjä sanoi että M-koon Vänttiset, joita liikkeessä ei ollut, ovat suurinpiirtein tuota välikokoa joten päädyin sitten tilaamaan ne oman liikkeen kautta toisesta Mustista ja Mirristä.

Valjaat saapuivat, kaularemmi oli juuri oikean kokoinen.... ja vatsaremmi oli pienimmilläänkin liian iso. Onneksi valjaat ovat kuitenkin sekä Eemelille että Tomulle sopivat, joten niitä ei tarvinnut palauttaa.

Kiiralle sitten tilasin omat valjaat suoraan Arjalta. Halusin Kiiralle vihreät valjaat, koska ajattelin niiden sopivan hyvin Kiiran silmien väriin. Pähkäilin pitkään eri vihreän sävyjen kanssa kunnes päädyin tilaamaan avokadonvihreät valjaat. Väri osoittautuikin juuri sopivaksi!

Tykkään siitä miten valjaat sekä sointuvat Kiiran silmien väriin että korostavat turkin punaisia sävyjä.

Lisäksi osallistuin viime kuussa Tassulinnan arvontaan, jossa voittona oli Nimilaatat.comin heijastava laatta ja tilasin samalla toisenkin. Pohdin, ostaisinko kolmannenkin laatan mutta totesin että Eemeli käy niin kovin harvoin ulkona, että voi sitten tarvittaessa lainata Tompan laattaa. Tai Tompan valjaitakin, jos pikkuveli ei enää kasva hirveän paljon. Laatat vaikuttavat todella käteviltä! Toiselta puolelta löytyy kaiverruksena mun ja miehen puhelinnumerot karkaamistapauksien varalta. Mukana tuli myös tälläinen tärkeä "Lemmikkini on yksin kotona" -kortti, joka takaa että esim. sairastapauksissa kissat eivät tule hylätyiksi kotiin.

Kiiran uusiin valjaisiin kiinnitin laatan kaularemmiin, mutta toisiin valjaisiin pujotin laatan D-renkaaseen helpomman irrottamisen vuoksi. Huonon sään (voi miten yllättävää) vuoksi ei olla käyty vielä ulkona testaamassa valjaita, toivotaan että keli taas paranisi!

Liebster Award

Sain Liebster Award -blogihaasteen Pikkupetojen Piiviltä. Kiitos siitä!

Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia

4. Keksi 11 kysymystä haastetuille

(Mä olen tosin valitettavasti tylsä enkä haasta ketään, kun kaikki ovat tainneet jo tähän vastata.)

Mennään siis Piivin laittamiin kysymyksiin:

1. Onko kissoillasi vesiautomaattia ja jos on, käyttävätkö ne sitä usein?

Meiltä löytyy nykyään tälläinenkin kapistus eikä vesikuppia itseasiassa ole ollenkaan. Pojat ovat sen verran juoksevaisia että kaatuneista juomakupeista tulleita vesilätäköitä sai jatkuvasti olla kuivaamassa, joten otettiin muut kupit kokonaan pois. Aika harvoin kissoja näkyy juomassa, mutta harvoin toisaalta satun olemaan keittiössä kyyläämässäkään niiden juomista.

2. Millä tavoin kissasi pyytävät huomiota?

Eemeli tulee syliin tai makaamaan viereen ja samalla kehrää, leipoo ja siristelee silmiään. Tomu maukuu ja tulee usein hengailemaan johonkin lähelle tai hyppää syliin. Kiira välillä vain änkeää syliin, mutta usein se ensin maukumalla ilmoittaa olevansa paikalla. Jos neiti ei mielestään saa tarpeeksi huomiota, se alkaa muun muassa availla vaatekaapin ovia, rämpyttää keittiön kulmakaappia ja huutaa ovella.

"En mä ole ikinä huomionkipeä!"

3. Onko joku kissoistasi ns. pomon roolissa? Kuka ja miten se ilmenee?

Eemeli. Halutessaan se päättää milloin sosiaaliset kontaktin alkavat ja milloin loppuvat ja se on aivan järkähtämättömän itsevarma. Onneksi Eemeli on kuitenkin myös todella kiltti, joten se ei kiusaa tai pomottele, paitsi että joskus Kiiraa täytyy vähän innostaa leikkimään.

Yleisesti ottaen Eemeli on kuitenkin todella hellä hallitsija.

4. Jos kissasi olisivat jälkiruokia, mitä ne olisivat?

Ihana kysymys! Kiira olisi maustekakku: pehmeä ja makea mutta silti vähän pippurinen. Eemeli olisi korvapuusti: äidillinen ja kotoinen. Tomu olisi jäätelö (lakritsipilkutuksella): aina mukana ja mukava, mutta hiukan sottaava. :D

5. Ovatko kissasi helppoja leikitettäviä?

Pojat ovat. Etenkin Tomppa innostuu ihan mistä tahansa lelusta, oli se sitten huiska, paperitollo tai painilelu, ja se jaksaa juosta ihan läähättämiseen asti. Tompan lempilelu on oikeastaan juuri se mikä lelulaatikosta milloinkin kaivetaan, mutta etenkin huiskat ovat superkivoja. Eemelinkin kanssa on helppo keksiä sille mieluisia leikkejä ja yleensä se leikin aikana sekoaa ja alkaa juosta ympäri asuntoa. Eemeli tykkää huiskista ja välillä se sekoaa myös palloista. Kiira on huomattavasti haastavampi leikkikaveri. Sille kelpaavat kyllä monet lelut, mutta leikkiminen ei innosta sitä jos pojat tungeksivat ympärillä. Sen lempilelut ovat kissanminttuisia, pieniä muovisia juttuja sekä mies, jonka kanssa on kiva leikkiä sängyllä.

6. Tunnistavatko kissasi arkisia sanoja, mitä? 

Kaikki tunnistavat omat nimensä, kysymyksen "onko nälkä?" sekä huudahduksen "mennään syömään!". Kysymys ja nimen sanominen saa kissat tuijottamaan, ruokakutsu taas säntäämään möykäten keittiöön. Lisäksi Eemeli tunnistaa sanat "pestään hampaat" sekä jotenkuten sanan "sivu". Kiira ja Tomu tunnistavat sanat "istu" ja "maahan", välillä näissä on tosin vähän hapuilua.

"No on kyllä jo nälkä, kiitos kysymästä."

7. Mikä on kissojesi lempiherkku?

Tähän on ihan mahdoton vastata. :D Kissat himoitsevat oikeastaan kaikkia herkkuja. Raksut, Coucoun pehmeät herkut, leikkeleet ja juusto ovat ehkä ne himoituimmat. Kahta viimeistä syödään vain ihan erityisissä tilaisuuksissa.

8. Ovatko kissasi jokapaikanhöyliä vai saatko touhuta rauhassa?

Etenkin utelias Tomppa on kaikessa mukana ja kaikkia meidän touhuja täytyy päästä katsomaan lähietäisyydeltä. Kiira ja Eemeli seuraavat toimintaa välillä vähän kauempaakin, mutta yleensä ne haluavat olla ainakin samassa huoneessa kuin me.

Välillä osallistuminen myös väsyttää.

 9. Tykkäävätkö kissasi käyttää ääntään?

Tomu selvästi rakastaa omaa ääntään. Ipana on hyvin harvoin hiljaa, ja vastaa aina jos sille puhelee ja kommentoi jos sitä huomioi. Tomppa kuitenkin vain maukuu ja huutaa, se ei kauheasti puhele kurisemalla. Kiira käyttää ääntään oikeastaan vain silloin kun se haluaa jotain, mutta valitettavasti ääni on kyllä silloin todella kova. Eemeli on meidän kissoista selvästi hiljaisin, sen maukuminen liittyy aina ruokaan. Eemeli kuitenkin kurisee todella paljon, sekä meille että esimerkiksi silloin jos yllättyy, säikähtää tai leikkii (jolloin se juostessaan huutaa KURRURRRURURRURR). Kaikki kissat ovat myös oikein ansioituneita kovaäänisessä kehräyksessä ja Kiiralla kehräykseen liittyy usein myös tyytyväinen urahtelu.

10. Tykkäävätkö kissasi nukkua sängyssä? Ihmisen kanssa vai ilman vai sekä että?

Kaikki nukkuvat mielellään sängyssä sekä meidän kanssa että ilman. Eemeli ja Tomu nukkuvat melkein joka yö sängyn jalkopäässä sylikkäin, Kiira enimmäkseen puussa. Neiti nukkui ennen sängyllä kaikki yöt mutta Tomun tulemisen jälkeen tila on vissiin käynyt liian ahtaaksi. Päivätorkkujakin tykätään ottaa sängyllä, etenkin myttyyn jääneen peiton päällä.

Toisinaan sängylle mahtuu vierekkäin kolmekin kissaa.

11. Mikä on viimeisin asia mitä kissasi ovat tehneet mikä on saanut sinut nauramaan?

Viimeisin taisi olla tyytyväisenä leipova ja kehräävä Eemeli, jolla oli jäänyt kieli ulos. Eemelin kieli vilkkuu todella usein suusta silloin kun se on oikein tyytyväinen, ja sitten se vielä usein tuijottaa meitä suoraan silmiin. Kukaan ei varmaan ihmettele miksi usein tyrskähdellään sille. :D

Edistyvät nenäilijät

Kiire yllätti taas, jonka takia en ole ehtinyt päivittää blogia yhtään. Olen kuitenkin lukenut kaikkien seurattavien blogien päivitykset, mutta en ole ehtinyt kommentoida kaikkia (ja osaa kehdannut niiden menneen ajankohtaisuuden takia), pahoittelut siitä! Kissatkin ovat olleet ihan retuperällä ja vähällä aktivoinnilla, jonka takia mies on aktivoitunut poikien kanssa temppujen opettamisessa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jonkun verran ollaan kuitenkin tehty Nose Workia, joten nyt olisi vuorossa kuvapläjäys siitä.

Tarmokkaasti häntä pystyssä eteenpäin.

Tomppa tarkastaa laatikot välillä hiukan lähempää.

Avonaiset laatikot kävivät liian helpoiksi, joten siirryttiin suurinpiirtein suljettuihin laatikoihin. Laatikoiden päälle siis laitettiin palat talouspaperia, joka on sen verran ohutta että eukalyptuksen haju tulee hyvin läpi, mutta se kuitenkin katkaisee kivasti näköyhteyden herkkuihin ja hajulla kyllästettyyn huopatassuun. Videolla Eemeli ei pysty ollenkaan keskittymään, koska mies tekee vieressä ruokaa ja suljetut laatikot taisivat kuitenkin olla kollille liian turhauttava kokemus. Tomu ja Kiira taas etsivät todella hyvin, Tomu supernopeasti ja sähläävästi ja Kiira omalla rauhallisen varmalla tyylillään. Kiiran toisella toistolla unohdin laatikosta herkun, tulipa siis testattua että neiti etsii nimenomaan eukalyptuksen hajua! :D Tomu on näyttänyt myös NW:ssä järkyttävän nopean oppimiskykynsä, ei ihan uskoisi että Tompalla on takana kolme treenikertaa vähemmän kuin Kiiralla ja Eemelillä.

Mulle iski myös varusteluvimma. Saanko esitellä, Nose Work -panta ja -hihna!

Näiden hankinta oli kyllä oikeasti miehen syy. Puhuin sisäetsinnän aloittamisesta ja mies kysyi että mistäs ne kissat tietävät, että nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään hajuja, kun etenkin Tomu tuntuu silminnähden innostuvan laatikoiden kaivamisesta esiin. Vielä vaikeampaa työmoodiin pääseminen on sitten tulevaisuudessa ulkona, jossa on muutenkin paljon kaikkia mukavia hajuja ja tekemistä. Valjaat eivät oikein toimi merkkinä NW-puuhista, koska valjaissa mennään myös ulos ja tässä tulee se ulkoetsinnän ongelma että ulkona valjaita on kuitenkin pakko pitää. Siispä kävin ostamassa kirkkaankeltaisen, helposti tunnistettavan pannan ja hihnan. Näitä tullaan käyttämään ainoastaan Nose Workissa ja aina kun sitä tehdään (kylläkin vain Kiiralla ja Tomulla), jolloin pannan laittaminen kaulaan toivottavasti vahvistuu merkiksi hajupuuhien aloittamisesta. Aika näyttää miten idea toimii!

*nufnuf*

"Täällä kyllä tuoksuu tutulta."

"Hah, tiesinhän mä!"

"Tässä se oli viimeksi."

"Isi sä huijasit, ei se ole täällä!"

"Tämä se on!" 

*omnomnom*

"Ootteko sulkeneet isoveljen tuonne oven taakse? Senkin julmurit!"

"Ei mutta tässä on kyllä hyvä tuoksukin."

"Oota Eemeli, tuun pelastamaan sut ihan justiinsa!"

"Voin jo melkein maistaa ne ihanat herkut."

"Tuolla se herkku on, oon ihan varma siitä!"

"Höh, ei ollutkaan. Innostuin ihan turhaan."

"Täällä on herkkuja!"