torstai 30. huhtikuuta 2015

Mitä opettaisin pennulle?

Meille on tulossa kissanpentu (enää reilu viikko!). Paino sanalla tulossa. Vaikka tässä vaiheessa pennun treeni-intoa ei voi vielä ennustaa, on kuitenkin hyvä kehitellä suunnitelmaa pennun opetukseen.

Ensimmäisestä päivästä lähtien ipanalle aletaan opettaa naksuttimen merkitystä. Naksutin on  todella kätevä väline asioiden opettamiseen ensimmäistä kertaa. Ensi päivinä aletaan myös opetella käsitargettia, josta innostuin vähän aikaa sitten. Käsikosketus voisi olla paras tapa saada pentu pois tuhmuuksia tekemästä, kunhan sen opettaminen aloitetaan aikaisin ja sitä vahvistetaan joka välissä. Tämän avulla voisi myöhemmin opettaa myös esim. seuraamista, agilitya ja monenmoista muutakin temppua.

Käsitargetti on helppo oppia ja sisäistää. Käsi kulkee paremmin mukanakin
kuin kosketuskeppi,


Palkkauksessa olisi tarkoitus olla monipuolisempi kuin näiden kanssa on nyt oltu. Kiira ja Eemeli tuli opetettua ainoastaan namipalkkaan, jonka takia muut palkat eivät motivoi. Pentua olisikin tarkoitus siis palkata myös mieluisalla leikillä, mieluiten muutamalla erilaisella lelulla.

Perusteiden opettamiseen olisi tarkoitus käyttää pennun kanssa kunnolla aikaa. Kiiran ja Eemelin kanssa tuli mentyä takapuoli edellä puuhun, mutta pennulle olisi tarkoitus opettaa ainakin edellä mainittu käsitargetti, luoksetulo sekä istu-maahan-seiso. Kosketusalustaakin saatetaan opetella, jos siltä tuntuu.

Maahanmeno on perustemppu, joka on kuitenkin aloittelevana
kouluttajana melko haastava opettaa.


Ulkoilu olisi myös tarkoitus aloittaa pennun kanssa aikaisin, jos pentua kiinnostaa mennä ulos. Tarkoitus olisi mahdollisimman nopeasti alkaa kuljettaa herkkuja ulkona ja saada pentu syömään myös kodin ulkopuolella, jolloin ulkoilu myös helpottuisi huomattavasti. Pennulta olisi myös hyvä vaatia nätisti kulkemista heti kun ulkona ei enää pelota, jolloin nätisti kulkemisen opettaminen ei olisi niin hankalaa kuin jo monta vuotta omalla tyylillään ulkoilleelle.

Kulkeminen vieraissa paikoissa aloitetaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen kun ipana tuntee olevansa meillä kuin kotonaan. Pentua olisi tarkoitus ottaa mukaan eläinkauppaan, kavereille, appivanhempien luokse, Kiiran kanssa doboilemaan (silloin täytyy tosin olla ylimääräinen silmäpari mukana valvomassa pentua :D) ja kaikkialle mihin vain keksiikin. Kaikissa vieraissa paikoissa olisi myös hyvä opetella syömään. Meidän elämä taitaa pyöriä syömisen ympärillä? :D

Tapakoulutus on tietysti tärkein koulutuksellinen asia. Meillä ei ole soveliasta hyppiä pöydillä, roikkua verhoissa tai raapia sohvaa. Kaikkia edellämainittuja tulee varmasti tapahtumaan, mutta kiltisti olemisesta pyritään tekemään pennulle kannattavampaa palkkaamalla, jos se edes aikuisena sitten valitsisi mielummin kiipeilypuun kuin sohvan.



Kaikista tärkeintä olisi kuitenkin olla stressaamatta pennun koulutuksesta ja hoidosta. Mitä se haittaa, jos pentu ei osaa kuukaudenkaan päästä mennä maahan, sen kulkeminen vieraissa paikoissa jää vähäisemmäksi kuin on suunniteltu tai siitä ei tulekaan huippuagiliitäjää. Tärkeintä on, että pentuiästä nautitaan silloin kun vielä voidaan ja että kissojen kemiat pelaisivat yhteen. Koulutus tulee vasta sen jälkeen, ja oppiminen jatkuu onneksi koko eliniän. Mahtavia kissoja noistakin tuli.

"Kuulitko Kiira kun se kehui meitä? Se voi
tarkoittaa herkkuja, parempi killittää söpösti!"

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Iltavilli Kafele Khepera

Tässä on Iltavilli Kafele Khepera, meidän Viiruvarvaskomppanian tuleva kolmas jäsen! Tällä hetkellä ipana tunnetaan Tomuna, mutta me ei olla vielä osattu päättää, nimetäänkö pentu uudestaan ja jos niin mikä olisi sopiva nimi.



Käytiin lauantaina katsomassa nyt jo 12-viikkoisia kissanpentuja uudemman kerran, tarkoituksena valita se meidän pentu. Me saimme valita Tomun ja toisen poikapennun väliltä ja valinta ei ollut todellakaan helppo. Tämä toinen pentu on todella puuhakas ja aktiivinen ja sillä vaikuttaisi olevan huikea potentiaali koulutukseen. Tomu taas nauttii enemmän elämän pienistä iloista, kuten kaverin vieressä nukkumisesta. Luonteiltaan pennut ovat siis todella erilaiset, mutta molemmissa on omat, erittäin hyvät puolensa. Ajattelin että Tomu voisi olla parempi valinta Kiiran kannalta, joka todennäköisesti tulisi helpommin toimeen vähän rauhallisemman pennun kanssa, ja tämä toinen pentu voisi olla parempi Eemelille, joka varmasti nauttisi riehakkaan pennun kanssa painimisesta. Olin todella hämilläni ja yritin rationaalisesti listata pentujen hyviä ja huonoja puolia, mutta en päässyt mihinkään. Lopullisen sysäyksen valinnalle antoi kaverini (jonka kanssa puin pentuvalintaa) joka sanoi että kallistuisi ehkä mielummin Tomuun ihan Eemelin takia. Silloin tajusin että tosiaankin, mistä Eemeli nauttisikaan enemmän kuin siitä että saa ensin leikkiä ipanan kanssa ja sen jälkeen voi käpertyä nukkumaan sylikkäin. Me emme kuitenkaan ole ensisijaisesti hakemassa pentua mulle tai avomiehelle, vaan Eemelille (mutta autetaan tietysti Eemeliä pennun hoitamisessa :D). Mitä enemmän tätä valintaa makustelee, sen paremmalta se tuntuu, eli eiköhän tämä ollut sitten tässä!

Leikkivistä kissoista ei saa selvää kuvaa. :D Oikealla istuu Tomu.

Näin huolestuneelta voi näyttää huilatessakin.

Pennun tuloon on vielä kolme viikkoa, miten sitä jaksaakin odottaa vielä niin kauan! Toisaalta hyvä että on vielä hetki aikaa, meidän täytyy tilata makuuhuoneeseen kiipeilypuu ja uusi hiekkalaatikko sekä laittaa kotia kuntoon ennen pennun tuloa. Meillähän on edelleenkin remontti hieman vaiheessa (lähinnä jalkalistoja puuttuu jokaisesta huoneesta) ja pari viikkoa sitten soitin viimein urakoitsijalle jotta viimeistelytyöt saataisiin hoidettua ennen Tomun saapumista. Jännittävää!

"Mitä, vielä kolme viikkoa?"

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Peruskissan perushyvä perusruokinta

Tämä on ohje kissan raakaruokintaan, ja ohje sopii otsikon mukaisesti peruskissan perusruokintaan. Jos kissalla on terveysongelmia tai se ei muuten täytä peruskissan kriteerejä, kissan yksilöllisestä ruokinnasta kannattaa ottaa selvää ennen ohjeen soveltamista. Tämän yksinkertaisen ohjeen taustalla ovat tutkimusten pohjalta NRC:n (National Research Council) koostamat kissojen minimiravitsemussuositukset, joita on tarpeen mukaan tarkistettu ylöspäin nykytiedon (ja tiedon puutteessa sivistyneen arvauksen) mukaiseksi. Tämän ohjeen mukaan meillä ruokitaan kissat, eikä ohjeen käyttö vaadi muuta kuin sen, että osaa laskea kissan painon ja kertoa ruokien ja ravintolisien tarvittavat määrät kissan painolla. 

Pixel Dividers

 
Liha

Kissan pääruokaa on liha. Kissalle voi antaa kaikenlaisia maustamattomia lihoja, joita saa sekä ruokakaupan lihahyllyltä että eläinkaupan pakastealtaasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kissa tarvitsee todella paljon proteiinia eikä sidekudoksen proteiineja pystytä järin hyvin hyödyntämään. Eläimille tarkoitettuja, runsaasti mahaa, keuhkoa ja/tai rustoa sisältäviä jauhelihoja ei siis kannata antaa pääasiallisena ruokana. Hyviä eläimille tarkoitettuja lihoja ovat esimerkiksi broilerin ja muiden eläinten sydämet,  broilerin kivipiira (joka ei ole järin hyvä ravintosisällöltään, mutta antaa työtä hampaille ja alhaisen rasvapitoisuuden vuoksi sopii etenkin laihduttajalle) ja luuton hevonen, joka jostain syystä tuntuu monilla valmistajilla olevan pitkälti lihaa ja sydäntä. Ruokakaupan lihahyllystä voi napata kissalle syötäväksi esimerkiksi broileria eri muodoissa, karjalanpaistilihoja, vähärasvaista jauhelihaa sekä possun sydäntä ja kieltä. 

Liha on kissan ruokaa.

Rasvan määrää ruuassa kannattaa tarkkailla, koska etenkin sisäkissat lihovat herkästi, ja yrittää tähdätä kokonaisuudessaan johonkin 10 % rasvapitoisuuden tietämille tai hieman sen alle. Kissalle annetaan niin paljon ruokaa ettei se liho tai laihdu (paitsi tilanteessa jossa jommalle kummalle on tarvetta). Ruuan määrä riippuu sen rasvapitoisuudesta, kissan aktiivisuustasosta ja monesta muustakin asiasta, mutta nyrkkisääntönä iso osa kissoista syö ehkäpä 25-40 grammaa lihaa/painokilo päivässä. Edellä mainittu sydän, niin broilerin, possun kuin naudankin, on todella hyvää ja vähärasvaista ruokaa jota voi käyttää vaikka ruokavalion pohjana. Kissalle kannattaa tarjota pureskeltavaa lihanpalojen muodossa, mössöruoka kun ei auta ehkäisemään hammaskiveä.

Palaliha tarjoaa hampaille töitä ja hidastaa ahnetta ruokailijaa.


Vitamiinit 

Ainakin ADE-vitamiinien saanti kannattaa varmistaa. A-vitamiini on järkevintä ottaa maksasta. Broilerinmaksaa kannattaa antaa viikossa 5-10 grammaa per kissan painokilo (5-kiloiselle siis esimerkiksi 40 grammaa olisi ihan sopiva määrä) tai naudanmaksaa puolet vähemmän, mutta jos maksa ei maistu, Fullolifen turskanmaksaöljy (2-3 ml viikossa/painokilo) tai ADE-liuos ovat myös hyviä A-vitamiinin lähteitä. D-vitamiini kannattaisi ottaa kalasta, mutta sitä saa syöttää aika suuria määriä D-vitamiinin tarpeeseen. Silakka on D-vitamiinipitoisin (järkevä) kala, ja sitä tarvittaisiin noin 30-40 grammaa viikossa/painokilo. Muikussa on vähemmän D-vitamiinia, joten sitä täytyisi antaa 40-55 grammaa viikossa/painokilo ja muissa kaloissa (erittäin hintavaa siikaa ja kuhaa lukuunottamatta) on niin vähän D-vitamiinia että niitä ei voida järkevästi käyttää sen lähteenä. Siispä usein D-vitamiinin lähteenä kannattaa käyttää kalanmaksaöljyä tai ADE-liuosta. Jos kissa ei syö maksaa, Fullolifen turskanmaksaöljy täyttää myös D-vitamiinin tarpeen. Jos maksa maistuu, se kannattaa pitää ruokavaliossa ja ottaa D-vitamiini esim. Möllerin kalanmaksaöljystä, jota tarvitaan 0,5 ml /painokilo päivässä tai ihmisten D-vitamiinitipoista / maustamattomista D-vitamiinitableteista. E-vitamiinilisä ei ole välttämätön, mutta sitä ei saa tarpeeksi ruuasta. Jos E-vitamiinia haluaa syöttää suositusten mukaiset määrät, se täytyy antaa purkista (lähteenä voi käyttää esim. BE-liuosta tai ihmisten E-vitamiinivalmistetta). 

Kahdesta pullosta kaikki tarvittavat vitamiinit.


Mineraalit 


Mineraaleista ainakin kalsiumin, jodin ja sinkin saanti on hyvä saada kohdalleen. Kalsiumia täytyy saada päivittäin ja sen tarpeen voi täyttää luilla, luujauholla, kalsiumjauholla (esim. Aptuksen Calphosum D) tai ihmisten kalsiumtableteilla. Kissan olisi hyvä saada noin 100 mg kalsiumia/painokilo päivässä, joka tulee tyydytettyä puolella grammalla luuta (joka tarkoittaa painokiloa kohti esimerkiksi 2 grammaa luista poron/muun eläimen jauhelihaa joka sisältää noin 25 % luuta tai grammaa luumursketta joka sisältää noin 50 % luuta) tai samalla määrällä esim. Calphosum D:tä. Broilerinluut eivät ole kovin hyvä kalsiumin lähde, koska broilerit ovat niin nuoria että niiden luut eivät ole ehtineet luutua kunnolla ja siksi suurin osa broilerin luustosta onkin rustoa. Tällöin ruokavalioon tulee mukaan paljon sulamatonta sidekudosta, jota ei voida hyödyntää, ja tämä vie tilaa oikealta ruoalta. Jodin tarve on helpointa täyttää merilevällä (esim. Islamer) ja sitä tarvitaan päivittäin ihan maustemitan pohjallinen. Sinkki on pakko ottaa purkista, sillä sitä ei saada tarpeeksi lihasta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi apteekeista ja marketeista saatavat Biozink, Professorin sinkki ja Kelasin sekä eläinkauppojen Biotiini Forte tablettina ja rakeina. Sinkkiä olisi hyvä antaa noin 2 mg/painokilo päivässä, joten esimerkiksi 4-kiloiselle kissalle puolitettu 15 mg tabletti on sopiva päiväannos.

Sinkkivalmisteissa on valinnanvaraa.


Omega-3 -rasvahapot

Kissalle, erityisesti pennuille, vanhuksille sekä nivelvaivaisille ja muille tulehdussairaille, olisi hyvä antaa myös hyviä omega-3 -rasvahappoja. Omega-3 -rasvahappoihin kuuluu iso määrä erilaisia rasvahappoja, mutta ainoastaan kalasta ja muista merenelävistä saatavilla EPA:lla ja DHA:lla on todettu terveysvaikutuksia. Näitä rasvahappoja saa helpoiten kalaöljystä. Niiden tarvetta ei ole määritelty, mutta sellainen sopiva puolikkaan teelusikallisen tai teelusikallisen loraus keskikokoiselle kissalle on todennäköisesti ihan mukava määrä. Jos kissa syö kalanmaksaöljyä D-vitamiinin lähteenä, kalaöljyä ei tarvita erikseen.

Tauriini 

Jokainen kissanomistaja on varmasti kuullut tauriinin tarpeesta. Tauriini on kissalle välttämätön aminohappo ja sen puute voi aiheuttaa sokeutumisen. Jos kissalle syöttää ainoastaan täydennysravintoruokia tai kypsää lihaa, tauriinin puute voi olla ongelma, sillä osa siitä tuhoutuu kypsennyksestä. Kaikessa lihassa on kuitenkin tauriinia, joten jos kissaa raakaruokkii, tauriinista ei tule puutetta. Tauriinin saannin varmistamiseksi on hyvä antaa sydäntä, punaista lihaa ja broilerin tummaa lihaa (= koipireisiä), ei pelkästään broilerin rintapaloja ja suikaleita.

Pixel Dividers

 
Pennun ruokintaan ohjetta ei voi suoraan soveltaa, koska suhteessa painoonsa pentu tarvitsee kaikkea enemmän. Sen sijaan pennulle kannattaa laskea sen oletettu tuleva aikuispaino (kasvattajalta on hyvä kysyä vanhempien ja saman sukulinjan samaa sukupuolta olevien kissojen paino) ja annostella vitamiinit ja mineraalit tulevan aikuispainon mukaan. Kalsiumia voi antaa vielä hitusen enemmän.

Kirjoituksessa esiintyvät lisäravinnemerkit ovat sellaisia, joita itse käytän tai jotka mielestäni ovat esimerkkejä helppokäyttöisistä, kissoille sopivista tuotteista. Muitakin tuotteita voi tietysti käyttää, mutta annostus saattaa erota tekstissä esiintyvistä suositusannostuksista.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Haaste: viisi kysymystä

Pikkupedot haastoi viiruvarpaat vastaamaan viiteen kysymykseen jo aikaa sitten. Valitettavasti tyhmällä omistajalla on ollut hirveä kiire, ja koska kissat eivät osaa itse kirjoittaa, postauksen tekeminen on jäänyt. Nyt olisi kuitenkin vihdoin ja viimein haaste kasassa!

Mikä on suosikkiajanvietteenne?

Eemeli: No tietysti syöminen!

*omnomnom*

Kiira: Temppuilu on kaikista kivointa, ja toisena tulee huomion hakeminen kolttosia tekemällä.

Ensin maahan. Täytyy muistaa aina myös näyttää söpöltä!

Sitten tulee tassutemppujen vuoro.

Mä oon niin nopea ettei kuvaaja pysy perässä!


Pidättekö korkeista paikoista?

Kiira: Tarvitseeko sitä edes kysyä?


Eemeli: Joo, mutta usein loikoilen mielummin matalalla, siinä on vähemmän vaivaa.

*hohhoijaa*


Mikä on suosikkilelunne?

Kiira: Tykkään kaikista pienistä, muovisista tai kissanminttuisista leluista ja tälläisistä painileluista.

Olen hurrrrja peto!

Eemeli: Tällä hetkellä bojoing-lelu!

Tässä housujen päällä on hyvä vaania.

Älä karkaa!

Sainpas!


Mitä inhoatte?

Kiira ja Eemeli: Imuria! (Toimituksen huomio: tästä ei otettu kuvaa kissojen mielenterveyden säilyttämiseksi.)


Mikä on suurin haaveenne?

Kiira: Että omat ihmiset ehtisivät viettää kanssani aikaa aina kun sitä haluan, etenkin koulutuksen muodossa.

Eemeli: Että saisin syödä niin paljon kuin haluan!


En haasta tähän enää ketään mukaan, koska kaikki ovat tainneet haasteeseen jo vastata ja olen näin älyttömän myöhässä tämän kanssa. :D


Rentouttavaa pääsiäisen aikaa!