(Viikonloppu)aamu-uniset

Tälläisinä rentoina sunnuntaipäivinä tässä taloudessa eivät jaksa nousta aikaisin niin ihmiset kuin kissatkaan.

Eemelin lempinukkumapaikka on meidän sänky. Erityisesti avomiehen jalkojen vieressä on kiva makoilla siihen saakka että avomies nousee. Vaikka itse nousen usein jo aiemmin kolistelemaan keittiöön, ei Eemeli jaksa vaivautua ylös. Vasta kun avomies (joka nyt on meillä se pääasiallinen ruokkija) nousee ylös, Eemeli on salamana keittiössä pirteänä.

 

Kiiran ehdoton lempinukkumispaikka on talja työpöydällä, mutta mukavaa on myös nukkua kiipeilypuussa ja näin makuuhuoneen maton päällä:

Kun olo on jo vähän virkeämpi, voi siirtyä huilimaan keittiöön ja odottamaan aamupalaa.

Ja vielä hieman myöhemmin voi alkaa kerjätä ruokaa jääkaapin vieressä.

Kun ruokaa on viimein tulossa, on vuorossa Eemelin päivittäinen aamujumppa keittiön tarjoamilla puolapuilla.

Tuli myös eilen pestyä kissat, ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Koko elämänsä aikana nämä 4-vuotiaat on pesty 3 kertaa, pitäisikin siis ehkä vähän kunnostautua ja tehdä edes vuosittainen pesu. Kiira ja Eemeli ovat niin paksuturkkisia ja pörröisiä että pestessä turkin alta kuoriutuu aina puolet pienempi rääpäle. Olisi pitänyt ottaa kuvia kissoista ennen pyyhekuivausta, kuivauksen jälkeen kun kissat ovat tietysti saaneet jo vähän luontaista pörröyttään takaisin, mutta ovat nämä piikkiturkitkin aika huvittavia:

Eemeli toipui jo hieman pesustaan.

Kiiraa taas selkeästi ahdistaa että se on märkä.

Voihan sohva!

Tämä tilapäivitys ei oikeastaan liity kissoihin, blogin alkuaikoina lupailinkin että tänne saattaa tulla muutakin kuin kissoja.

Eilen avomies istahti ihan normaalisti sohvalle, jolloin sohvasta kuului hirveä pamahdus. Heitettiin kissat makkariin, kaadettiin sohva ja viillettiin pohjakangasta auki että nähtäisiin sohvan sisään. Sieltä sitten paljastui, että yksi sohvan jousista oli irronnut kiinnikkeestään. Tarkemmalla katselulla huomasimme että jousen kiinnike oli murtunut ja kaikki muutkin näistä (muovisista!) kiinnikkeistä näyttivät haurailta. Ei siis taida auttaa kuin ostaa uusi sohva. Harmittaa aika reippaasti, meidän sohva on nätti ja todella mukava, kangaskin on ollut oikein sopiva kissaperheeseen.

Meidän sohva, tosin edellisessä (vuokra)asunnossa, joten sohvan ympäristö on nykyään erilainen

Avomies on työttömänä, joten uuden sohvan hankinta tulee siis oikein osuvaan saumaan. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: voidaan ostaa halpissohva joka korvataan paremmassa taloustilanteessa uudella tai voidaan panostaa sohvaan. Ollaan kallistuttu laadukkaamman sohvan puolelle, huonekaluruljanssi on aina ärsyttävä, erityisesti kun meillä ei ole autoa. Lisäksi ollaan saatu remontoitua asunto kohta lattiasta kattoon joten olisi tietysti ihan mukavaa että myös sohva olisi katseenkestävä.

Täytyisi siis löytää sohva joka on kohtuullisen hintainen, aikaa ja istumista kestävä, verhoiltu kissankestävällä kankaalla ja vielä hyvän näköinenkin. Muutoksena tästä nykyisestä haluaisin sohvaan vähän korkeammat jalat, tämän alta ei mahdu edes moppaamaan joten roskaa ja pölyä kerääntyy sohvan alle järjettömiä määriä.

Kissat varmaan toivoisivat isoa sohvaa, jotta kahden ihmisen lisäksi myös kissat mahtuisivat sohvalle. Leveät käsinojat ovat loistava nukkumapaikka myös. Huomenna mennään katsomaan löytyisikö sohva joka täyttää kriteerit!

Kissan lonkkaniveldysplasia ja nivelrikko

Kun meidän Kiiralla todettiin dysplasia ja nivelrikkoa lonkissa, tietoa kummastakaan ei juuri löytynyt suomeksi. Siksi ajattelin kerätä yhteen tietoa dysplasiasta ja nivelrikosta, jotta muiden olisi sitä helpompi löytää :).


Mikä lonkkaniveldysplasia?

Lonkkaniveldysplasia on synnynnäinen lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa kissan lonkat ovat löysät eivätkä reisiluun päät sovi siis täydellisesti lonkkamaljoihin. Lonkkaniveldysplasia on ainakin osittain perinnöllistä ja perinnöllisyyden taustalla vaikuttavat useat geenit. Dysplasia altistaa usein nivelrikolle. (1.)

Mikä nivelrikko?

Nivelrikko on tila, jossa nivelen pehmusteena toimiva rusto kuluu. Tämä ruston kuluma aiheuttaa luiden hankaamista toisiinsa ja sitä kautta myös kipua. Nivelrikko voi kehittyä ilman varsinaista syytä, käytön aiheuttaman kuluman takia. Nivelrikolle altistavat esimerkiksi vammat (kuten murtumat ja sijoiltaanmenot, jotka voivat muuttaa nivelten rakennetta ja siten altistaa kulumalle), patellaluksaatio (eli polvilumpion sijoiltaanmeno) ja lonkkaniveldysplasia. (2.) Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa nivelrikkoa esiintyi 57% kissoista, joilta löydettiin myös lonkkaniveldysplasia. Vain yhdellä kissalla havaittiin (lievä) nivelrikko ilman dysplasiamuutoksia. (1.) Dysplasia siis todennäköisesti altistaa hyvin voimakkaasti nivelrikolle.

Diagnosointi

Dysplasia ja nivelrikko voidaan todeta vain röntgenkuvista. Jos epäilee kissallaan dysplasiaa ja/tai nivelrikkoa, kannattaa siis marssia eläinlääkäriin ja pyytää kuvaamaan lonkat. Röntgeniä varten kissa rauhoitetaan, joten kotona on operaation jälkeen melko pöhnäinen otus. Meillä Kiiran lonkkakuvat otettiin samalla kun molemmilta poistettiin hammaskivet, kun hammaskivenpoistoa varten kissat jouduttiin joka tapauksessa rauhoittamaan. Lonkkaröntgen ei ole ilmaista: meillä Kiiran osuus eläinlääkärilaskusta oli 170 euroa (hammaskivenpoisto + röntgen). En siis tiedä kuinka paljon pelkästään röntgenkuvaus olisi tullut maksamaan, mutta ainakin 100 euron laskuun kannattaa varautua.

Oireet

Lonkkaniveldysplasia alkaa vaikuttaa kissaan jo pentuna. Kiiralla dysplasia aiheutti sen, että se on kävellyt hassusti jo pienestä pitäen: kävellessä Kiiran takajalkojen varpaat kääntyvät sisäänpäin. Kissan nivelrikon ja siitä aiheutuvan kivun oireet voivat olla hyvin hienovaraisia eivätkä ne välttämättä vastaa röntgenkuvissa havaittujen muutosten vakavuutta.  Kissa saattaa kivun takia olla vetäytyvä, vähentää hyppimistä tai kiipeilyä, vähentää leikkimistä tai olla äreä. Joskus ylösnouseminen voi myös olla hitaampaa. (1.) Kiiralla kipu näkyy vain leikkimisen vähentymisenä. Lisäksi se leikkii yksin lähes yhtä paljon kuin ennen mutta Eemelin kanssa selkeästi vähemmän kun lonkat ovat kipeät.

Kissat harvoin ontuvat nivelrikon takia, koska ne ovat notkeita ja piilottavat kivun muuttamalla kehonkäyttöä (1.). Tämän takia lihakset erityisesti lonkkien alueella voivat olla kireät: Kiiralla lihakset vasemman lonkkanivelen ja oikean lapaluun ympärillä olivat ensimmäisellä fysioterapiakerralla jumissa. Ikävintä dysplasiassa mielestäni on, että ainakin meillä sen aiheuttamat oireet osuivat juuri aikuistumisvaiheeseen, joten kivusta johtuvaa leikkisyyden vähentymistä oli mahdoton erottaa aikuistumisesta johtuvasta.

Hoito

Kissan nivelrikon oireita voi helpottaa kotona esimerkiksi glukosamiinivalmisteilla, kalaöljyllä, venyttelyllä ja liikunnalla. Lisäksi kissan kanssa voi käydä esim. fysioterapiassa, laserhoidossa, akupunktiossa tai vaikka uimassa jos kissa ei pelkää.

Glukosamiini
Glukosamiinia on nivelissä luonnostaan, mutta suun kautta otetun glukosamiinin vaikutukset ovat tutkimuksissa aika ristiriitaisia (3, 4). Glukosamiinivalmisteiden glukosamiini on usein tuotettu äyriäisten kuorista, joten jos kissa on allerginen äyriäisille, kannattaa olla erittäin tarkka valmisteen valinnan kanssa. Glukosamiinivalmisteita löytää nykyään apteekeista ja eläinkaupoista melko hyvin ja glukosamiinia on niissä kahdessa eri muodossa: glukosamiinisulfaattina (glukosamiini KCL) ja glukosamiinihydrokloridina (glukosamiini HCL). Ilmeisesti sulfaatti saattaa imeytyä elimistössä hiukan paremmin. Monissa glukosamiinivalmisteissa on mukana myös kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. Kondroitiinisulfaattia on myös luontaisesti nivelissä ja se tuotetaan usein esim. naudan henkitorvesta. MSM:ää eli metyylisulfometaania kaupataan usein apuna kivun ja tulehduksen lievittämiseen. Valmisteita on hyvin erihintaisia mutta yleisesti koirille kaupattavat ovat halvempia kuin kissoille tehdyt valmisteet. Koirien glukosamiinivalmisteita voi kissoille käyttää ihan yhtä hyvin. Glukosamiinin sopivasta määrästä kissoille on hyvin paljon ristiriitaista tietoa ja sopiva päiväannostus tuntuu vaihtelevan netissä 100 ja 500 milligramman välillä. Meillä syötettiin Kiiralle ensin 250 mg päivässä kuuden viikon ajan, jonka jälkeen annostus pudotettiin puoleen. Tämä tuntuu olevan se yleisin suositus.

Kalaöljy
Omega-3-rasvahappoja on useita erilaisia, mutta tärkeimmät terveyden kannalta ovat eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Näitä kahta saa vain rasvaisesta kalasta. (5.) Omega-3-rasvahapot voivat helpottaa nivelrikkoisen koiran (6) ja kissan (7) elämää. Sopivasta rasvahappojen määrästä löytyy netistä ristiriitaista tietoa, mutta monet tuntuvat syöttävän keskikokoiselle (noin 5 kg) kissalle suurinpiirtein 500 mg omega-3-rasvahappoja päivittäin. Kissoille rasvahappojen yliannostus ei ainakaan pieninä määrinä ole kovin vaarallista vaan ylimääräinen eritetään pois. Yliannostus voi kuitenkin aiheuttaa mahavaivoja, eli jos hiekkalaatikkoon alkaa tulla löysiä ulosteita, annostusta kannattaa pienentää.

Cartrophen
Cartrophenin pitäisi parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa nivelissä sekä vähentää tulehdusta ja estää rustoa hajoittavien entsyymien toimintaa. Sitä käytetään pääasiassa koirilla joilla se ilmeisesti on tehokas nivelrikon hoidossa. Cartrophen annetaan pistoksena viikon välein yhteensä neljä kertaa. Me emme ole koittaneet Kiiralle vielä tätä, mutta sitä suositteli meille sekä eläinlääkäri että fysioterapeutti, joten pitäisi hakea pistokset.

Liikunta ja ylipaino
Nivelrikkoisen kissan olisi hyvä harrastaa kohtuullisesti liikuntaa. Kissat tietysti saavat liikuntaa leikkiessään ja kiipeilypuuhun kiivetessään, mutta kannattaa kokeilla esim. raksujen heittelemistä kotona ja/tai valjastelua ulkona. Liikunnan määrän ja laadun suositukset ovat ristiriitaisia: esimerkiksi meillä eläinlääkäri kielsi Kiiralta agilityssä hyppimisen kokonaan, fysioterapeutti taas oli sitä mieltä että jos Kiiran oireet eivät pahene hyppimisestä, liikunnasta saadut hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Lihaskunnon ylläpitäminen on joka tapauksessa tärkeää, koska nivelrikon myötä myös lihakset nivelten ympärillä saattavat surkastua. Meillä ihan loistavaksi välineeksi on osoittautunut ilmatäytteinen tasapainotyyny. Tasapainotyynyn päällä seisominen, istuminen tai vaikkapa temppujen tekeminen rasittaa kivasti lihaksia. Nivelrikkoisen kissan painonhallinta on myös tärkeää eikä kissaa saisi päästää lihomaan.

Fysioterapia
Fysioterapeutti tai koirahieroja osaa tunnistaa ja hoitaa etenkin nivelongelmiin liittyviä lihasjumeja. Meillä erityisesti fysioterapeutin antamasta laserhoidosta on ollut hyötyä. Hoidossa matalatehoista lasersäteilyä kohdistetaan kipeälle alueelle ja sen luvataan nopeuttavan solujen uudistumista ja lievittävän kipua. Laseria ainakin Kiiralle annettiin ensin muutaman viikon ajan pari kertaa viikossa (olisikohan ollut yhteensä 6 kertaa) ja sen jälkeen aina silloin tällöin. Ensimmäisten kahden kerran jälkeen en huomannut mitään vaikutusta, mutta siitä eteenpäin aina laserhoidon jälkeen Kiira on ollut muutaman päivän superpirteä ja paljon leikkisämpi kuin yleensä. Hoito selkeästi auttaa! Akupunktiolla voi myös saada apua nivelrikon oireisiin, mutta siitä en voi sanoa enempää koska emme ole sitä kokeilleet. Vesiterapiaa haluaisimme koittaa, mutta vesijuoksumaton pumpun ääni oli niin kauhea, että Kiira säikähti eikä halunnut mennä enää lähellekään moista hökötystä. Uinti olisi myös nivelrikkopotilaalle erittäin hyvää liikuntaa, mutta sekin on meiltä koittamatta koska (ainakaan toistaiseksi) täällä Turun seudulla ei ole koirauimalaa. Fysioterapia maksaa noin 50-60 euroa, pelkkä laserhoito on ollut täällä 20 euroa.

Lääkitys
Nivelrikosta johtuvaa kipua voidaan tietysti lääkitä. Kipulääkettä voidaan antaa kuuriluontoisesti tai, erityisesti kun rikko on edennyt jo erittäin paljon,  jatkuvasti. Meille oltiin kirjoittamassa Metacamia kivun kuuriluonteiseen hoitamiseen, joten todennäköisesti eläinlääkärit määräävät tämän(kin) kivun hoitoon automaattisesti sitä. Metacam voi aiheuttaa munuaisongelmia, mutta nivelrikon jatkuvassa kipulääkityksestä se on todettu pienellä otoksella turvalliseksi (8). Kissan kivun hoidossa on tärkeää valita pienin tehoava annostus, jotta sivuvaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Kiiran kanssa ei ole vielä tarvittu kipulääkitystä, joten nivelrikkoisen kissan lääkityksestä ei ole (vielä) henkilökohtaista kokemusta.

Leikkaus
Lonkkaniveldysplasiaa ja nivelrikkoa voidaan hoitaa myös leikkauksella. Nuorille kissoille (alle vuoden ikäisille) voidaan tehdä lonkkamaljakon kääntöleikkaus (triple pelvic osteotomy), jossa lonkkamaljakkoa käännetään ulospäin jotta reisiluun pää istuisi paremmin maljaan. Tätä ei tosin ainakaan koirilla voi tehdä sellaisille yksilöille, joilla on jo nivelrikkoa. Alle kuuden kuukauden ikäisille kissoille voidaan tehdä häpyluun ruston lämpöluudutus (juvenile pubic symphysiodesis). Tällä estetään häpyluun kasvu jolloin lonkkamalja kääntyy itsestään kasvun aikana paremmin reisiluun pään päälle. Aikuisilta kissoilta voidaan poistaa reisiluun pää ja kaula jonka jälkeen poistetun reisiluun pään tilalle kasvaa valenivel joka on usein hyvin kivuton. Aikuisille kissoille voi asettaa myös lonkkaproteesin. Tekonivelleikkaus on todennäköisesti kallis mutta yleensä lopputulos on erittäin hyvä. Tekonivelleikkaus ja reisiluun pään poistaminen sopivat erityisesti nivelrikkoisille kissoille. Leikkausta ei kannata tehdä jos kissan kipu pysyy muilla keinoilla kontrollissa ja elämänlaatu hyvänä. (9, 10.) Tämäkään ei ole meillä (ainakaan vielä) aiheellinen, joten tietoa leikkausten tekemisestä kissoille täällä Suomessa en osaa antaa. Todennäköisesti leikkaushoidossa pitää kääntyä Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan tai muun suuren, erikoistuneen eläinklinikan puoleen.

Lähteet

1. Haataja M (2013) Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.3.2014. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41752

2. International Cat Care: Arthritis and degenerative joint disease in cats. Luettu 10.3.2014. http://www.icatcare.org/advice/cat-health/arthritis-and-degenerative-joint-disease-cats

3. Wandel S, Jüni P, Tendal B, Nüesch E, Villiger PM, Welton NJ, Reichenbach S, Trelle S (2010) Effects of glucosamine, chondroitin, or placebo in patients with osteoarthritis of hip or knee: network meta-analysis. BMJ 341:c4675. http://www.bmj.com/content/341/bmj.c4675.pdf%2Bhtml
4. Reginster JY, Deroisy R, Rovati LC, Lee RL, Lejeune E, Bruyere O, Giacovelli G, Henrotin Y, Dacre JE, Gossett C (2001) Long-term effects of glucosamine sulphate on osteoarthritis progression: a randomised, placebo-controlled clinical trial. The Lancet 357:251-256. http://download.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140673600036102.pdf?id=baavYL1liWcKaaVxRbFru
5. WebMD: What to Know About Omega-3s and Fish. Luettu 23.2.2014. http://www.webmd.com/diet/features/what-to-know-about-omega-3s-and-fish
6. Moreau M, Troncy E, Castillo JRE, Bédard C, Gauvin D, Lussier B (2013) Effects of feeding a high omega-3 fatty acids diet in dogs with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:830-837. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1439-0396.2012.01325.x/abstract
7. Corbee RJ, Barnier MM, van de Lest CH, Hazewinkel HA (2012) The effect of dietary long-chain omega-3 fatty acid supplementation on owner's perception of behaviour and locomotion in cats with naturally occurring osteoarthritis. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 97:846-853.
8. Gunev MN, Menrath VC, Marshall RD (2008) Long-term safety, efficacy and palatability of oral meloxicam at 0.01-0.03 mg/kg for treatment of osteoarthritic pain in cats. Journal of Feline Medicine and Surgery 10:235-241. http://jfm.sagepub.com/content/10/3/235.full.pdf+html
9. PetMD: Hip dysplasia in cats. Luettu 28.2.2014. http://www.petmd.com/cat/conditions/musculoskeletal/c_ct_hip_dysplasia
10. Apex: Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö, lonkkadysplasia. Luettu 28.2.2014. http://www.apexvet.fi/webclinic/koiran_lonkkadysplasia.html

Synttärit!

Kiira ja Eemeli täyttivät tänään neljä! Mihin ihmeeseen se aika kuluu, tuntuu että ihan vasta vähän aikaa sitten kävin hakemassa raitapaidat kotiin. Onneksi nelivuotias kissa on vasta ihan nuori! Eemelille on tullut joku keski-iän kriisi, se on viime aikoina ollut ihan kakara. Yleensä se on ihan superkiltti ja tottelee tuhmuuksia tehdessään kerrasta, mutta nyt oon joutunut pari kertaa ärähtämäänkin. Se kyllä oikeasti kaipaisi leikkikaveria, joka jaksaisi painia ja riehua sen kanssa, Kiira kun sellaista ei yleensä arvosta.

Tajusin myös että unohdin vuodenvaihteessa listata meidän tavoitteita tälle vuodelle, joten joskopa voisi kirjata ylös (treeni)tavoitteet ennen kissojen viisivuotissynttäreitä:

Kiira:
* kaikista tärkeimpänä ihan vaan hyvää terveyttä, erityisesti nivelille
* hajutunnistuksen lisätreenaus ja useamman purkin käyttöönotto
* dobon kokeilu
* sivulletulon ja seuraamisen harjoittelua
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Eemeli:
* tavoitteena terveys, tietysti
* maahanmenon petraus sellaiseksi, että Eemeli tarvitsee siihen vain pienen vihjeen
* seuraamisen hiominen tosi hyväksi
* paikallaan seisomisen opettelu
* paljon hauskaa temppuilua ja yhdessäoloa!

Siinäpä ne, katsotaan vuoden päästä mitkä tavoitteista ovat toteutuneet :)