Älä luota kissauutiseen

Mulla olisi tuhat ja yksi tehtävää asiaa ja useampikin blogikirjoitus odottamassa (kuten Pikkupetojen Piivin antama haastepostaus, se on kyllä vielä tulossa vaikkakin myöhässä!), mutta nyt eräs uutinen tuli ärsytyskynnyksen yli niin heilahtaen että mun on vaan pakko kirjoittaa tämä alta pois.

Kuinka moni on viime päivinä törmännyt uutiseen tutkimuksesta, jonka mukaan kotikissa haluaa tappaa ihmiset? Varmaan ihan liian moni. Tämä uutisointi on esiintynyt pelkästään Suomessa ainakin viidessä lehdessä ja maailmanlaajuisesti vähintäänkin kymmenissä. Uutisessa siteerataan tutkimusta, jonka mukaan kotikissat ovat dominoivia, neuroottisia ja impulsiivisia, ihmisiä pelkääviä ja ahdistuneita. Lisäksi luonteenpiirteet ovat hyvin samanlaisia kuin isommilla kissaeläimillä, jonka takia siis kissat haluavat tappaa ihmisiä ja tekisivät niin jos olisivat isompia. Ikävä juttu on se, että alkuperäisen jutun toimittaja on joko tulkinnut tutkimuksen aivan täysin väärin tai on tarkoituksella voimakkaasti vääristellyt tutkimuksen johtopäätöksiä, jotta saisi aikaiseksi raflaavamman otsikon.

Mitä sitten oikeasti tutkittiin? Persoonallisuuden rakennetta, jota tutkijat halusivat verrata eri kissaeläinlajien välillä saadakseen tietoa persoonallisuuden evoluutiosta. Persoonallisuus koostuu monista eri piirteistä, joista osa on tiiviisti yhteydessä toisiinsa: luonteeltaan esimerkiksi lämpimät ihmiset ovat yleensä myös yhteistyökykyisiä ja empaattisia ja tälläiset ihmiset ajattelevat yleensä myös muista hyvää. Kun yhdistetään nämä toisiinsa tiiviisti yhteydessä olevat piirteet, saadaan esiin persoonallisuuden rakenne. Ihmisillä yleisesti hyväksytyin rakenne on Big Five -malli, johon kuuluu viisi suurempaa kokonaisuutta (ulottuvuutta): ekstraversio, neuroottisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille sekä sovinnollisuus. Ihmisen persoonallisuutta voi ajatella piirakkana, jossa on viisi palaa, ja nämä palat ovat persoonallisuuden ulottuvuudet, jotka muodostavat yhdessä ihmisen persoonallisuuden. Näitä viittä piirrekokonaisuutta voi myös ajatella janoina, joille kaikki ihmiset voi asettaa:

Ihmisyksilön persoonallisuuden pääpiirteet saadaan kuvattua sijoittamalla piste jokaiselle janalle. Mihin omat pisteesi sijoittuisivat?

Toiset ovat ulospäinsuuntautuneempia kuin toiset ja niin edelleen. Se että persoonallisuuden rakenne on tälläinen ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset olisivat neuroottisia, ulospäinsuuntautuneita, tunnollisia, miellyttäviä ja avoimia uusille kokemuksille, vaan tästä suuresta ihmispopulaatiosta löytyy kaikkia näitä ääripäitä (tunnollinen-epätunnollinen, ekstravertti-introvertti jne) ja myös kaikkea ääripäiden väliltä. Tätä tutkimuksessa tutkittiin, eivätkä tutkijat mitenkään ota kantaa kotikissojen luonteeseen suhteessa muihin lajeihin. Tutkimuksessa ei siis sanota että kissat ovat "jännittyneitä, epäluuloisia, epävarmoja ja ne pelkäävät ihmisiä". Eikä tutkimuksessa myös sanota että kotikissat "haluavat tehdä selvää jälkeä ihmisistä", kuten Karjalainen uutisoi.

Vähän vanhempi uutinen on kissojen suhteesta ihmisiin otsikolla Yritätkö puhua kissallesi? Tutkimus: Turha vaiva - kattia ei kiinnosta. Uutisen mukaan kissat eivät ole kiinnostuneita omistajistaan, vaan viittaavat kintaalla kutsuhuutoihin. Todellisuudessa tutkimuksessa nauhoitettiin kissan kanssa käyttetty kutsuhuuto sekä omistajan että useamman muun samaa sukupuolta olevan henkilön sanomana. Kissoille soitettiin näitä satunnaisessa järjestyksessä ja havaittiin että kissat reagoivat voimakkaammin omistajan kuin vieraiden ihmisten kutsuun. Kissat siis selvästi tunnistavat omistajansa äänen samankuuloisten äänien joukosta. Tutkimuksessa mukana olleet kissat reagoivat ääneen lähinnä suuntaavilla eleillä, siis korvia tai päätä kääntämällä, kun taas monet koirat lähtivät etsimään omistajaa tai haukkuivat äänen lähteelle. Tämän tutkijat epäilivät johtuvan koiran historiasta laumaeläimenä. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että kissa tosiaankin on kiinnostunut omistajastaan.

Kohtuullisen tuore uutinen on se, että "Kissa ei ehkä välitä omistajastaan pätkääkään". Tämä kyseinen kirjoitus sinällään mukailee aika hyvin tutkimuksen tuloksia, mutta otsikko on taas kerran todella raflaava. Tutkimuksessa todettiin, että kissat eivät hae omistajastaan turvaa kuten koirat, vaan niiden suhde ihmiseen on jollakin toisella tasolla. Tässä täytyy tosin arvostella tätä tutkimusta sen verran, että otoskoko on pieni. Lisäksi osa tyttökissoista oli leikkaamattomia ja yhtä lukuunottamatta kaikki kissat olivat vapaasti ulkoilevia, ja nämä molemmat saattavat vaikuttaa tuloksiin, mutta eiköhän tätä tutkita vielä lisää samankaltaisemmalla ja suuremmalla populaatiolla.

---

Mitä sitten kannattaa tehdä jos törmää kummalliseen artikkeliin? Ole lähdekriittinen, kyseenalaista ja epäile. Etsi käsiisi alkuperäinen tutkimus. Alkuperäisen lähteen löytäminen voi olla vaikeaa, mutta jos jossakin uutisessa mainitaan tutkijan nimi tai julkaisun nimi ja julkaisuajankohta, on mahdollista löytää tutkimus. Usein tutkimusta ei pysty lukemaan kokonaan maksutta, mutta lue edes tiivistelmä ja mieti, miten hyvin lukemasi uutinen kuvasi tutkimuksen tiivistelmää. Jos ne eivät sovi yhtään yhteen, lähetä palautetta lehteen tai suoraan uutisen kirjoittajalle. Ja ennen kaikkea, ennen alkuperäislähteen lukemista älä syytä tutkijoita siitä että tutkimus on surkea! Harva tutkimus on oikeasti niin hyödytön kuin uutiset antavat ymmärtää, vaan yleensä kyse on tahattomasta tai tahallisesta johtopäätösten väärinymmärtämisestä. Sitä paitsi tietoa ei ole koskaan maailmassa liikaa. Ja nyt loppuu avautuminen ja jatkuu työnteko. :D