Viikonloppu hoitokoiran kanssa

Vähän myöhässä tulee nyt tämä viikonloppupäivitys :D. Joka tapauksessa, viikonloppuna tuli pitkästä aikaa hoitokoira yökylään (perjantaista lauantai-iltaan). Käytiin viiden tunnin sieniretkellä, jonka päätteksi olivat sekä ihmiset että koira aika väsähtäneitä. Tarttui mukaan kuitenkin repullinen sieniä, eli ei ollut mikään turha reissu.

Kun päästiin koiran kanssa kotiin, Kiira tyypilliseen tapaansa säntäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle ja pysyi siellä aina kun koira oli sisällä. Se on todella harmillista, erityisesti kun koira on älyttömän kiltti ja pysyy Eemelistäkin vähintään metrin päässä. Kiiralla ei siis olisi mitään pelättävää, mutta eihän sitä sille pysty kertomaan. Eemeli sähähti koiralle kerran kun tultiin ensimmäisen kerran sisälle, mutta sen jälkeen tunnelma oli melko leppoisa. Eemelikin kyllä kävelee koiran lähellä vähän hitaasti ja jäykästi, mutta olisi se myös monta kertaa halunnut mennä lähemmäs koiraa kuin hauva uskalsi päästää.

Tykkään kauheasti Eemelin tyylistä olla vieraiden eläinten kanssa: se ilmoittaa kyllä jos toinen tulee liian lähelle, mutta ei turhia stressaile. Eemeli itsevarmana ei antaudu muiden pompoteltavaksi, omassa kodissaan se päättää mistä kulkee ja muut väistävät, mutta se ei silti pomottele tai vahdi reviiriä. Tosin Eemeli on hyvin hajuherkkä, joten vieraiden kissojen hajut saavat sen sitten sähisemään Kiirallekin. Onneksi Eemelin käytös Kiiraa kohtaan normalisoituu yleensä illan tai yön aikana, eli yökyläilyjen toisena päivänä Eemeli on jo huomattavasti rennompi.

Koiralle tein pihalle jäljen, joka oli ensimmäinen sekä koiralle että mulle. Sillä pysyi nenä maassa tosi kivasti, eli siitä voi tulla vielä kelpo jälkikoira :).

Kiiran kanssa käytiin taas eilen laseroitavana. Kodin suunnassa on aika pitkä matka bussipysäkille ja lisäksi sinne joutuu kulkemaan vilkkaiden teiden vieressä. Kiira on aina vähän pelännyt liikenteen ääniä, mutta nyt se mielestäni kuulosti ahdistuneemmalta kuin yleensä. Kun päästiin bussipysäkille, pikkuneiti ihan tärisi pelosta kopassaan :(. Tultiin sitten taksilla kotiin kun en halua että tuo Kiiran pelko pahentuu koko ajan. Täytyy jatkossa yrittää saada kyyti eläinlääkäriasemalle, käy vähän kukkaron päälle tuo taksilla matkustaminen :D.

Positiivista kuitenkin on, että erityisesti tuo viimeinen laserkerta tuntuu auttavan lonkkaan. Tai ainakin eilen illalla ja tänään Kiira on riehunut Eemelin kanssa tosi paljon, jahdannut Eemeliä ja aloittanut leikkejä. Eemelikin tuntuu nuortuneen vuosia kun joku jaksaa taas riehua :).

Näin mietteliäällä tuulella pikkuneiti oli muutama päivä takaperin: