Olen ollut nyt pari viikkoa laiska enkä ole siis tehnyt kissojen kanssa juuri mitään. Siitä ei onneksi ole kauheasti haittaa, koska karvainenkin porukka on ollut aika velttoa. Kaksi kolmasosaa kuvista on kännykällä otettuja, joten ei kannata kauheasti zoomailla.
Juhannuksena oltiin koko viikonloppu anoppilassa. Appivanhemmilla on vapaasti ulkoileva tyttökissa, joka on arka sekä vieraita ihmisiä että kissoja kohtaan, ja peloissaan usein uhkailee hyökkäilemällä kohti. Onneksi meidän kissat osaavat käyttäytyä eivätkä tunge naamalle, joten tämän tyttökissan sähinöitä lukuunottamatta vierailut ovat aina menneet hyvin. Eemeli tosin on aina mennyt sekaisin tämän vieraan kissan hajusta ja sähissyt lähelle tulevalle siskollekin, mutta hajut ovat aina tasaantuneet ensimmäisen illan aikana ja viimeistään seuraavana aamuna Eemeli on ollut oma nallemainen itsensä. Tällä kertaa Eemelillä oli päässä naksahtanut joku vipu eri suuntaan ja se oli yhtäkkiä päättänyt yrittää kaveraata tyttökissan kanssa. Se siis säntäsi kuristen kohti aina kun tyttökissa tuli sisälle, ja muutenkin yritti jatkuvasti lähestyä kissaa kurinan saattelemana. Mistään hajuherkkyydestäkään ei ollut enää tietoakaan. On sanomattakin selvää ettei tyttökissa arvostanut Eemelin lähestymisyrityksiä, mutta onneksi Pumaska on edes niin fiksu että tajuaa olla menemättä ihan lähelle. Eemelin uusi käyttäytymismalli on tietysti hieman ikävää appivanhempien kissalle, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että poju on niin avoin ja sosiaalinen.
Kiira taas sai anoppilassa uutta virtaa, ehkäpä sen takia että on enemmän tilaa riehua, ja juoksi ympäriinsä koko viikonlopun. Appivanhempien luota löytyi kivoja lelujakin, erityisen ihana oli jonkun lattialle jättämä pussinsulkija jolla Kiira leikki kunnes erehdyksessä työnsi sen jääkaapin alle. Me ihmiset taas söimme (ihan liikaa) grilliruokaa ja herkkuja. Oli kaiken kaikkiaan siis erittäin mukava juhannus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti