Meillä asuu tuhoeläin. Sen lisäksi että se varastaa ihmisten ruokia, myllää vaatekaapeissa ja välillä huutaa kuin palosireeni, se iskee pienet naskalihampaansa kaikkeen sopivaan. Tässä esimerkkinä jäljet, joita tuholainen on saanut kahden päivän aikana:
Ja julkeaakin vielä mokoma katsoa tuollaisella ilmeellä.
Pikkuneiti siis harrastaa pahvilaatikoiden tuhoamista. Poikkeuksellisesti se on tällä kertaa riuhtonut laatikkoa niin voimallisesti, että sitä ei voi enää laatikoksi kutsua. Tuota pahvisilppua on ihan kiitettävästi laatikon ympärillä ja paljon myös kuvan ulkopuolella. Eemelikin tykkää laatikoista ja saattaa hyvin satunnaisesti nakertaa niitä, mutta ei läheskään niin kovalla innolla kuin Kiira. Mahtaakohan pahvilaatikko käydä hampaidenhoitoherkusta? :D (Ja kyllä, meillä on ihan sallittua repiä pahvilaatikoita. Kiirakin on oikeasti rakastettu perheenjäsen eikä tuhoeläin.)
Melkosta silppua! :D Meillä Haiku tykkää repiä muovia...
VastaaPoistaMeillä kummallakin kissalla on joku obsessio muovin nuolemiseen, mutta muoveja ei onneksi revitä. Pahvilaatikot taas saavat kuvassa näkyvän kohtelun :D
PoistaOi, kuinka herttainen riiviö! Kaiken saa anteeksi, kun on tarpeeksi söpö? :D
VastaaPoistaTietysti :D
PoistaMeiltäkin löytyy naaraspuolinen pahvisilppuri. Silppuri käynnistyy herkästi jos ruoka-aika on lähellä eikä ruokaa tipu sillä sekunnilla neidin lautaselle. Myös kun neidillä on muuten vain tylsää niin hän aloittaa pahvilaatikon askartelun.
VastaaPoistaVoi :D Meillä silppurin naskalihampaat alkavat käydä aina kun tulee sopiva pahvilaatikko näköpiiriin. Sen täytyy kuitenkin olla tuore, eikä lattialla kaksi viikkoa maannut laatikko kelpaa enää.
PoistaAi teillä ollaan pahvin tuoreuden suhteen nirsoja. :D Meillä kelpaa vanhakin laatikko.
Poista