Kiira nenäilee taas ja uusia leluja

Kiiran kanssa pidettiin taukoa hajutunnistuksesta, kun neiti alkoi vähän innostua liikaa ja tökkiä vuorotellen molempia purkkeja joskus jopa haistelematta niitä ollenkaan. Kuukausi tai pari oltiin treenaamatta hajutunnistusta ollenkaan ja eilen otin taas purkit esille ja ajattelin koittaa miten treenaus sujuu. Päätin jo etukäteen lopettaa treenaamisen parin onnistumisen jälkeen, jotta Kiiralle jäisi treeneistä hyvä mieli ja onnistumisia tulisi seuraavallakin kerralla. Ensin neiti tökkäsi neilikkapurkkia haistamatta mutta vaadin haistelua ennen palkkaamista. Lopputreenit menivätkin sitten ihan putkeen. Viidestä toistosta Kiira merkkasi oikean purkin tasan tarkkaan viidellä kerralla. Mikä superneiti! Kohta voisikin siirtyä jo kahteen häiriöpurkkiin, kunhan muutaman kerran treenaillaan vielä nykyisellä kokoonpanolla ja varmistetaan ettei tämänkertainen ollut vain tuuria :D.

Tilasin Zooplussalta pari lelua ja herkkuja kissoille. Herkkuina Cosman kana-snackies, joka meillä on kestosuosikki. Lelut olivat ihan uusia, sellaisia joita meidän taloudessa ei oltu aiemmin nähty. Tälläiset lelut paketista löytyivät!

 

 Tuli siis tilattua tuollainen kissanmintusta puristettu pallo ja rapisevia palloja. Kissanminttupallo otettiin heti ahkerasti käyttöön. Ensin Kiira kävi puskemassa itseään siihen (ja pyörimässä lattialla siinä samalla) ja potkimassa, sen jälkeen Eemeli varasti pallon ja alkoi nuolemaan sitä suurella innolla. Tuota ei paljoa uskalla jättää vahtimatta kissojen käsiin, ei tiedä mitä nuo tekevät pöhnässä :D. Rapinapallotkin osoittautuivat kivoiksi leluiksi, jopa meidän lelunirsolle Kiiralle. Eemelikin jahtasi rapinapalloa ihan innoissaan. Seuraava ostos voisi ehkä olla parvekkeelle tulevan kiipeilypuun lisäksi älypeli. Olisi hauska koittaa jaksaisiko tämä kaksikko puuhata sellaisen parissa ja kuinka kauan pelin selvittämiseen lopulta menisi.

Agilitykuvia

Kiira A-esteellä

Eemeli tulee alas A:lta

Eemeli A:n päällä

Eemeli hyppää vakavan näköisenä :D

Kiira hyppää vähän laiskasti

Niin laiska hyppy että Kiira näyttää makaavan esteen päällä :D

Viimein sai otettua ja julkaistua kuvia meidän superhienoista agilitykissoista. Kuvista kiitos avomiehelleni joka ei edes osaa käyttää mun kameraa, olin siis hyvin ylpeä että hän sai otettua näinkin hienoja kuvia. Meno on vähän hitaampaa kuin yleensä että kuvaajakin pysyy perässä, nopeasti liikkuvasta kohteesta kun on oikeasti vaikeaa ottaa kuvia.

Meillä on agilityesteitä vasta tämän verran, tarkoituksena olisi kyllä tehdä niitä vielä lisää viimeistään talven jälkeen. Suunnittelin rakentavani ainakin rengasesteen mutta myös keinu voisi olla hauska toteuttaa ja kissoille ainakin haastavampi oppia. Lisäksi kissojen leikkitunneli on ostoslistalla. Jo olemassa olevia hyppyesteitä pitäisi vähän vahvistaa kun ne ovat suurinpiirtein teipillä kasassa. A-esteen listat voisi myös vaihtaa terassimattoon, kattien jalat pitäisivät maton päällä paremmin kuin liukkaalla puulla.

Lainakissa ja yleistä höpötystä

Huh huh, kauanpa ehti vierähtää viime blogipostauksesta. Vuosikin ehti vaihtua! Nyt on ollut vähän kiireitä kandityön kirjoittamisen kanssa ja joululoma meni oikeastaan laiskotellessa.

Meillä oli hoidossa kaverini superihana 7-kuukautinen kissapoika Tesla, jonka seurasta saatiin nauttia kolmisen viikkoa. Kiira ei oikein arvostanut riehakkaan ipanan lähestymisyrityksiä, mutta Eemeli suorastaan rakastaa Teslaa. Tunne taisi olla molemminpuolista, ainakin kun näitä kuvia katsoo :).

Sinä aikana kun Tesla oli meillä, pojat painivat ja juoksivat ihan jatkuvasti, Eemeli hyökkäsi välillä pesemään Teslaa ja ehkäpä viimeisen viikon aikana pojat nukkuivat yöt sängyllä vierekkäin. Kiirakin lähestyi välillä Teslaa kun ipana on rauhallinen, silloin tällöin myös pesi sitä, mutta Tesla ei ihan ymmärtänyt että pikkuneiti ei halua leikkiä. Jahtailusta sun muusta leikin yrityksestä Kiira veti tietysti palkokasvin nenään, mutta sieti silti Teslaa koko ajan vaan paremmin. Alkoi siis taas pohdituttaa kolmannen kissan hankinta, Eemeli kun selkeästi nautti riehakkaan pennun kanssa leikkimisestä ja nukkumisesta. Nyt Teslan lähdettyä Eemeli on härkkinyt Kiiraa aika paljon, varmaankin koska se ehti tottua pitkiin jahtaus- ja painisessioihin. Jos löytäisi sopivan luonteisen pennun kolmanneksi pyöräksi, Kiira saisi ehkäpä enemmän sitä omaa rauhaa mitä se kaipaa. Nämä ovat kauhean vaikeita päätöksiä koska ikinä ei voi varmaksi tietää, millainen uusi kissa on luonteeltaan ja millainen kolmen kissan suhteesta kehittyy.

Siira vietti mielummin aikaa taljan päällä makoillen kuin osallistui poikien höpötyksiin.

Treeneistä ei ole paljon kerrottavaa koska en ole kauheasti ehtinyt treenata. Eemelin kanssa ollaan harjoiteltu sivulletulon pyörähdystä edestä. Kosketuskeppi lähti jo, jäljellä on vielä pieni käsiele josta yritän päästä eroon. Treenaus on kyllä nyt jäänyt vähäisemmäksi kiireiden takia, mutta pieni loma voi tehdä kissoillekin hyvää. Kissoilta on kyllä ahkerasti pyydetty jo opittuja temppuja, mutta uutta ei ole juurikaan opeteltu. Tänään ajattelin antaa välipalan agilityllä kunhan Kiira ja Eemeli joskus heräävät, nyt molemmat makaavat kerällä sängyn jalkopäässä.

Hajutunnistus etenee

Olen kuumeisesti yrittänyt saada kandityötä valmiiksi, jonka takia blogin päivittäminen on taas vähän jäänyt. Pitää nyt yrittää varata enemmän aikaa sekä kissojen kanssa treenaamiseen että blogin päivittämiseen.

Eemelin kanssa ollaan treenattu vieläkin maahanmenoa, tai siis maahanmenon käsieleen häivyttämistä. Jos mun käsi on edes sentin Eemelin silmien alla, Puumeli menee maahan tosi nätisti. Jos käden taas nostaa silmien tasalle, Eemeli alkaa nuolla kättä ja on ihan pihalla :D. Ei auta kuin ottaa paljon toistoja ja superpalkka sitten jossain vaiheessa kun se tajuaa mennä maahan kun käsi on silmien tasalla. Eemelin kanssa alettiin myös opettelemaan sivulletulon pyörähdystä edestä kosketuskepin avulla. Ja pussaamista opetellaan nyt myös :D.

Kiiran kanssa purkkitreeneissä ollaan jo päästy niin pitkälle, että otettiin mukaan tyhjä purkki. Kiira siis oppi hyvin nopeasti ilmaisemaan neilikkapurkin (kuten kerroin viime postauksessa) ja pian sen jälkeen mukaan otettiin tyhjä purkki. Ensimmäisellä treenikerralla Kiira tietysti ilmaisi tyhjän purkin muutamaan otteeseen, mutta alkoi tajuamaan idean ja toisella treenikerralla tökki pelkästään neilikkapurkkia. Sen jälkeen ollaan otettu vähän takapakkia, koska muutaman toiston jälkeen neiti innostuu niin paljon että lopettaa purkkien haistelemisen ja tökkii vuorotellen molempia :D. On kuitenkin ihan mahtavaa että Siira on treenaamisesta niin innoissaan! Paljon parempi näin päin kuin että Kiira menisi aina lukkoon epäonnistumisesta.

Mitäs pitäisi tehdä?

Näin!

Kiira on sitten näpsäkkä otus!

Mulla on ollut kauheasti kiireitä yliopiston suunnalta, joten en ole oikein ehtinyt tai jaksanut treenata kissojen kanssa. Kiireet alkavat pikkuhiljaa vähentyä (mitä nyt tenttiin pitäisi lukea) joten tänään otin taas naksuttimen kouraan ja kissat makuuhuoneeseen yksitellen.

Eemelin kanssa harjoiteltiin taas maahanmenoa (ja lopuksi hyppyytin sitä jalkojeni yli). Itse maahanmenon Eemeli osaa jo tosi hyvin, nyt treenaus on vaan käsieleen häivyttämistä ja äänikomennon vahvistamista. Tavoitteena olisi siis että Eemeli tarvitsisi vain pienen käsieleen tai menisi maahan pelkän suullisen komennon saatuaan. Aiemmin olen laskenut käden ihan maahan asti, nyt nostin sitä hieman ylemmäksi.

Kiiran kanssa otettiin taas hajutunnistusta (ja loppukevennykseksi myös vähän vahvistettiin vilkuttamista). Aiemmin olen opettanut Kiiralle koskettamista post-ittiin ja kokeilin kerran purkkiinkin, mutta kun Kiira tökki kaikkea lähellä olevaa (mun polvea, lattiaa, matonreunaa), aloin naksuttelemaan istumisesta purkin haistelun jälkeen. Tänään naksutin pari kertaa purkin haistelusta ja kolmannella kerralla en naksauttanut vaan jäin odottamaan mitä neiti tekee. Ja sehän päätti tehdä täydellisen kosketuksen purkkiin! Ajattelin että Kiira teki oikein ihan vahingossa, mutta se kosketti yhä uudestaan ja uudestaan. Kun vaihdoin purkin paikkaa, Kiirulainen ensin haisteli sitä (naksautin ja palkkasin siitä) ja sen jälkeen kosketti. Kiira on ihan super! ♥

Lonkkaniveldysplasia

Unohdin kirjoittaa, että samalla kun pari viikkoa sitten kissoilta poistettiin hammaskivet, myös Kiiran lonkka kuvattiin. Kuvasta löytyi lievä lonkkadysplasia ja alkavaa nivelrikkoa :/. Ihan kauhean ikävää, toivoin että nivelrikkoon olisi vielä aikaa. Nyt ei siis auta kuin saada Kiiraa hiukan hoikemmaksi, yrittää liikuttaa mahdollisimman paljon, syöttää niveltukivalmisteita ja käydä fysioterapiassa. Saatiin resepti myös kipulääkkeelle jota voi antaa tarvittaessa, mutta en kyllä halua alkaa lääkitsemään ennen kuin on ihan pakko. Laserhoito kuitenkin auttaa, joten sillä ja fysioterapialla mennään niin pitkään kuin mahdollista. Ajateltiin myös Eemeli käydä jossain vaiheessa kuvauttamassa, dysplasia on kuitenkin jonkintasoisesti periytyvää niin Eemelillä voi ihan hyvin olla samaa vaivaa. Kiira on oma ihana, huomionkipeä ja pirteä itsensä, lonkan vaivaamista ei näe kuin siitä, miten paljon Siira riehuu veljen kanssa.

Viikonloppu hoitokoiran kanssa

Vähän myöhässä tulee nyt tämä viikonloppupäivitys :D. Joka tapauksessa, viikonloppuna tuli pitkästä aikaa hoitokoira yökylään (perjantaista lauantai-iltaan). Käytiin viiden tunnin sieniretkellä, jonka päätteksi olivat sekä ihmiset että koira aika väsähtäneitä. Tarttui mukaan kuitenkin repullinen sieniä, eli ei ollut mikään turha reissu.

Kun päästiin koiran kanssa kotiin, Kiira tyypilliseen tapaansa säntäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle ja pysyi siellä aina kun koira oli sisällä. Se on todella harmillista, erityisesti kun koira on älyttömän kiltti ja pysyy Eemelistäkin vähintään metrin päässä. Kiiralla ei siis olisi mitään pelättävää, mutta eihän sitä sille pysty kertomaan. Eemeli sähähti koiralle kerran kun tultiin ensimmäisen kerran sisälle, mutta sen jälkeen tunnelma oli melko leppoisa. Eemelikin kyllä kävelee koiran lähellä vähän hitaasti ja jäykästi, mutta olisi se myös monta kertaa halunnut mennä lähemmäs koiraa kuin hauva uskalsi päästää.

Tykkään kauheasti Eemelin tyylistä olla vieraiden eläinten kanssa: se ilmoittaa kyllä jos toinen tulee liian lähelle, mutta ei turhia stressaile. Eemeli itsevarmana ei antaudu muiden pompoteltavaksi, omassa kodissaan se päättää mistä kulkee ja muut väistävät, mutta se ei silti pomottele tai vahdi reviiriä. Tosin Eemeli on hyvin hajuherkkä, joten vieraiden kissojen hajut saavat sen sitten sähisemään Kiirallekin. Onneksi Eemelin käytös Kiiraa kohtaan normalisoituu yleensä illan tai yön aikana, eli yökyläilyjen toisena päivänä Eemeli on jo huomattavasti rennompi.

Koiralle tein pihalle jäljen, joka oli ensimmäinen sekä koiralle että mulle. Sillä pysyi nenä maassa tosi kivasti, eli siitä voi tulla vielä kelpo jälkikoira :).

Kiiran kanssa käytiin taas eilen laseroitavana. Kodin suunnassa on aika pitkä matka bussipysäkille ja lisäksi sinne joutuu kulkemaan vilkkaiden teiden vieressä. Kiira on aina vähän pelännyt liikenteen ääniä, mutta nyt se mielestäni kuulosti ahdistuneemmalta kuin yleensä. Kun päästiin bussipysäkille, pikkuneiti ihan tärisi pelosta kopassaan :(. Tultiin sitten taksilla kotiin kun en halua että tuo Kiiran pelko pahentuu koko ajan. Täytyy jatkossa yrittää saada kyyti eläinlääkäriasemalle, käy vähän kukkaron päälle tuo taksilla matkustaminen :D.

Positiivista kuitenkin on, että erityisesti tuo viimeinen laserkerta tuntuu auttavan lonkkaan. Tai ainakin eilen illalla ja tänään Kiira on riehunut Eemelin kanssa tosi paljon, jahdannut Eemeliä ja aloittanut leikkejä. Eemelikin tuntuu nuortuneen vuosia kun joku jaksaa taas riehua :).

Näin mietteliäällä tuulella pikkuneiti oli muutama päivä takaperin: