Doboa Kiiran kanssa

Käytiin eilen (tai itse asiassa toissapäivänä, mitenhän se kello näyttää taas noin paljon) Kiiran kanssa koittamassa doboa. Dobo on kehitetty parantamaan koiran ja omistajan kehonhallintaa, tasapainoa ja syviä lihaksia, ja lajissa käytetään munanmuotoista dobo-palloa, tasapainotyynyä ja puolipalloja. Ajattelin että dobo voisi tehdä hyvää Kiiralle, koska sen vasemman takajalan lihakset ovat hieman surkastuneet nivelrikon takia ja lisäksi lihaskunnon vahvistaminen suojelee niveliä kulumiselta.

Olen jo pitkään tiennyt että Kiira on vieraissa paikoissa todella reipas ja että se todella rakastaa yhteistä tekemistä, mutta pikkuneiti onnistui taas ylittämään odotukset. Olin varannut tunnin yksityisajan, koska laskelmoin että uuteen tilaan tutustumisessa menee ehkäpä viitisentoista minuuttia ja Kiira voi haluta pitää pitkiä taukoja. Viitisen minuuttia Kiira seikkaili ja haisteli, jonka jälkeen annoin neidille herkun testatakseni, onko se rentoutunut jo niin paljon että uskaltaa syödä. Uskalsihan se, ja alkoi heti sen jälkeen vaatia että nyt pitäisi alkaa jo tekemään jotain.

Ensin kokeilimme tasapainotyynyä. Sellainen meillä on kotonakin, mutta tämä oli pyöreä ja pinkeämpi, joten haastavampi. Etujalat nousivat oikein näpsäkästi tyynylle, mutta takajalkoja Kiira ei olisi halunnut millään laittaa. Sain neidin kuitenkin houkuteltua tyynylle pari kertaa ihan kohtalaisesti.

Hankala tasapainotyyny ja kova raksu. :D

Tasapainotyynyn jälkeen siirryttiin dobo-palloon. Kiira nosti kyllä etutassut näppärästi pallolle mutta neiti ei meinannut uskaltautua hyppäämään pallon päälle, kunnes otin esiin salaisen aseen: kalkkunaleikkeleen. Kalkkunan perässä Kiira hyppäsi pallon päälle ja tämän jälkeen pallon päälle hyppäämisessä ei ollut enää mitään ongelmaa.

Jos ihan vähän saisin maistaa...

Nam!

Pääasiassa Kiiraa yritettiin saada seisomaan pallon päällä erityisesti niin, että se hyppää kyytiin pallon pidemmältä puolelta jolloin harjoitus on sille vähän vaikeampi. Siinä oli omat haasteensa, etenkin koska en ole ikinä opettanut Kiiraa seisomaan paikoillaan. Se siis treenatessa istahtaa jos pidän herkkua kädessä (tai se jostain muusta vihjeestä tietää että treenataan). Niinpä Kiira piti aina välillä pyytää pallolta alas ja uudestaan ylös tai pyöräyttää kissa pallolla ympäri, jotta voisin palkata siitä seisomisesta. Pallolla seisominen oli selvästi raskasta Kiiralle, koska etenkin hellittäessäni hieman puristusta pallosta neidin jalat alkoivat tärrätä. Vaikka kissalla eläimenä on todella hyvä tasapaino, kehonhallinnassa on näköjään kuitenkin kehittämisen varaa.

Seisominen pallon päällä onnistui kuitenkin ihan hyvin.

Kokeiltiin Kiiran kanssa myös puolipalloja. Etukäteen ajattelin ettei tästä tule mitään, koska Kiira ei suuremmalti pidä siitä että se joutuu nostamaan etutassut pienen kohteen päälle. Muutaman yrityksen jälkeen sain kuitenkin Kiiran koskettamaan puolipalloa toisella tassulla, ja parin toiston jälkeen tassu pysyi pallon päällä kuin liimattuna. Muutaman herkun jälkeen alettiin houkutella myös toista tassua pallon päälle.

Kunhan tassu vain tästä laskeutuu vahingossa oikeaan paikkaan...

... Kiira saa palkan.

Huisin taitavan pikkuneidin mielestä tämä on ihan helppoa.

Kuvista kiitos dobokouluttaja Johanna Kupariselle!

Olin kaikkinensa hirmuisen ylpeä Kiirasta. Pidettiin treeneissä ehkäpä kymmenisen taukoa, osa Kiiran ja osa omasta aloitteestani (kouluttaja aina välillä vihjaisi että on hyvä pitää taukoa, kissa tekee kuitenkin paljon työtä lihaksillaan) ja suurin osa tauoista päättyi siihen että tyttönen hetken seikkailtuaan tuli pyytämään että haluaisi jatkaa treenausta. Kiira jaksoi hyvin loppuun asti, kuunteli erittäin hyvin (lukuunottamatta innostusta päästä tutkimaan varastotilaa sermin takana :D) ja oli ihan kyltymättömän halukas treenaamaan. Pikkuneiti on vaan niin ihana ♥

Kun kotiuduttiin treeneistä, Kiira kömpi nukkumaan, kuten aina treenien ja/tai rankan päivän jälkeen. Yleensä se jännittävien asioiden tai raskaiden treenien jälkeen nukkuu loppuillan, mutta nyt se oli huutamassa vaativasti jo tunnin päästä. Tänään iltapäivällä kuitenkin tämä näky odotti olohuoneessa:

Ihan reporankana.

Pötkö.

Taisi dobo sitten kuitenkin käydä ihan treenistä. :D 

Lajina dobo vaikutti erittäin kivalta ja se todennäköisesti tekisi hyvää Kiiran lonkille, joten harrastaminen ei tule jäämään tähän yhteen kertaan!