Kissan lisäravinteeton ruokinta

Joskus törmää, enimmäkseen kylläkin koirapainotteisemmissa raakaruokintaryhmissä, ihmisiin jotka haluavat ruokkia eläintä luonnonmukaisesti, ilman mitään purkkilisiä. Tätä perustellaan usein sillä, että luonnossa villieläimetkään eivät syö ravinteita purkista, vaan menestyvät ilmankin. Todellisuudessa luonnossa huonokuntoinen turkki ei eläintä kiinnosta kun ruokaa juuri riittää hengissä pysymiseen, ja harva eläin ylipäänsä selviää muutamaa vuotta pidempään. Aloin kuitenkin miettiä, olisiko mahdollista ruokkia kissaa täysin ilman lisäravinteita. Koitetaan! En tosin aio käyttää kissoja koe-eläiminä vaan lasken ruokavalion vain paperilla (tai siis Excelissä).

Kissoille ei ole määritelty optimaalista saantia yhdenkään ravinteen osalta. Tutkimuksissa on tarkasteltu, mikä on pienin määrä tiettyä ravinnetta joka täytyy saada, että kissalle ei tule näkyviä puutosoireita, ja mikä on suurin määrä joka ei aiheuta liikasaannin oireita pitkälläkään aikavälillä. Optimi sijoittuu johonkin tähän välille, mutta sen paikka on vain kysymysmerkki. Siksi käytän testissä tärkeimpien ravinteiden osalta omien kissojeni ravinteiden saanteja. Ne eivät varmastikaan ole optimaalisia, mutta ainakin lähempänä optimia kuin NRC:n suositukset.

Omien kissojeni laskennalliset saannit.

Lisäravinteettoman ruokinnan säännöt: ruokana käytetään vain eläinperäisiä, raakoja tuotteita. Ruokavaliossa ei saa olla mukana mitään, mikä tulee pullosta tai purkista, koskien myös öljyjä. Lisäravinteettomasta ruuasta tulee saada A- ja D-vitamiineja, kalsiumia ja sinkkiä vastaava määrä kuin mitä omani syövät. Lopuista ravinteista ne, jotka ovat omilla kissoillani yli NRC:n suosituksen, tulee olla vähintään suosituksen tasolla. Ne ravinteet, jotka itsellänikään eivät yllä suositukseen, saavat jäädä vajaaksi myös lisäravinteettomalla ruokavaliolla, mutta eivät merkittävästi vähäisemmiksi. Testissä käytetään Finelin ilmoittamia ravinnepitoisuuksia.

Aloitetaan vaikkapa sinkistä, koska sitä on yleisesti hankala saada ravinnosta tarpeeksi. Poron ja sian maksa ovat parhaita sinkin lähteitä (9mg/100g), mutta maksaa ei voi käyttää pääruokana sen korkean A-vitamiinipitoisuuden takia. Seuraavaksi on osteri (8,3mg/100g), jonka saatavuus on kuitenkin ongelma. Seuraava järkevä vaihtoehto on poronliha (4,8mg/100g), joka on pakko valita pääruoka-aineeksi, koska muut vaihtoehdot tulevat niin runsaasti jäljessä (esim. kalkkunan rintafilee 2,6mg, broilerin nahaton koipi-reisi 1,9mg). Naudanlavassa/etuselässä olisi huimat 4,3 mg sinkkiä, mutta koska se on kohtuullisen rasvaista ja siten lihottaisi kissan muodottomaksi, se on pois laskuista. Pohjataan siis laskelmat poronlihalle, jota tulee saada 210 grammaa päivässä jos pyöristetään sinkin tarve 10 milligrammaan.

Otetaan seuraavaksi tarkasteluun A-vitamiini. Käytetään sen lähteenä sianmaksaa korkean sinkkipitoisuuden takia. Lisäksi sianmaksa on paljon foolihappoa, jota taas on poronlihassa aika vähän. 500 mikrogrammaan A-vitamiinia tarvitaan pyöristettynä 3,3 grammaa sianmaksaa päivässä.

Seuraavaksi D-vitamiini. Otetaan se silakasta, koska se on D-vitamiinipitoisin kala jonka saatavuus on, jos ei hyvä, niin ainakin kohtalainen. Silakassa on D-vitamiinia 17 ug/100g, joten silakkaa tarvitaan siis 9 grammaa päivässä.

Sitten oleellisimmista puuttuu vielä kalsium. Helpotan omaa näpyttelyurakkaani ja otan kalsiumin poron luumurskeesta, jolloin voin käyttää laskelmissa samoja poronlihan ravinnepitoisuuksia sen sijaan että minun täytyisi näpytellä ne uudestaan. Valmistaja ilmoittaa että tuotteessa on 60% luuta ja loput rustoa ja lihaa, joten lasken optimistisesti Finelin ravinnepitoisuudet olettaen että hyödynnettävää lihaa on 30%. Sillä ei tosin ole juuri väliä, koska nyrkkisäännön mukaan luussa on kolmasosa kalsiumia, eli mursketta tarvitaan tarpeen täyttämiseksi vain 2 grammaa päivässä. On myös mahdollista, että valmistaja ilmoittaa luupitoisuuteen mukaan myös rustojen osuuden, joten pyöristetään määrä ylöspäin kolmeen grammaan ihan varmuuden vuoksi.

 

Näiden ruoka-aineiden jälkeen taulukko näyttää tältä. B1-vitamiinia ja jodia puuttuu erittäin paljon, muut ovat ihan hyvissä lukemissa. Fosfori on kuitenkin pienoinen ongelma. Sen tarve on 160 milligrammaa päivässä ja suuren poromäärän ja luumurskeen takia saanti on reippaat 980 milligrammaa. Tämä on yli kissan oletetun turvallisen päiväsaannin rajan, jonka NRC on arvioinut välille 625-875 milligrammaa. Fosfori siis menee vähintään 100 ja mahdollisesti jopa 350 milligrammaa yli turvallisen saannin. Hups.

Tiamiininsaannin varmistamiseksi on pakko taipua alhaisempiin sinkkimääriin. Otetaan B1-pitoisin liha, joka on siankyljys (1,02 mg tiamiinia/100g) ja lisätään 20 grammaa siankyljystä päivittäiseen ravintoon. Tiputetaan poron määrä 130 grammaan jotta päästään edes vähän siedettävämpiin fosforimääriin. Tiputetaan myös luumurskeen määrää kolmesta grammasta kahteen grammaan, jotta fosforia saataisiin vieläkin alemmas.

Sitten on vielä ongelma nimeltä jodi. Se olisi helppo ottaa merilevästä, mutta koska tämä on lisäravinteetonta ruokintaa, täytyy löytää joku muu lähde. Jodipitoisin raaka ruoka-aine on katkarapu, jossa on jodia 210 ug sadassa grammassa. Siinä on lisäksi vain vähän rasvaa, joka on plussa helposti lihoville kissoille. Otetaan ruokavalioon siis vielä 40 grammaa katkarapua jolla saadaan jodinsaanti kohdalleen.

Tälläkin määrällä mennään edelleen fosforin saannissa yli. En tiedä onko se ongelma vai ei, eikä itselläni ei ole enää motivaatiota viilailla taulukkoa, mutta todennäköisesti tarvitsisi hyväksyä liian alhainen sinkki, pienentää poron määrää entisestään ja vastaavasti lisätä siankyljyksen määrää, jolloin ongelmaksi kuitenkin tulisi rasvan määrä. Joka tapauksessa, tässä on pähkinänkuoressa kissan lisäravinteeton ruokinta ja sen hankaluus.

Lopuksi käsiteltäväksi jää vielä raha. Finelin poronliha on todennäköisesti paistia tai jotain muuta parempaa osaa, koska samaa lihaa on myös käytetty "poronpaisti"-nimisessä ruuassa. Nopeasti googlettamalla poronpaistin hinta vaihtelee 35 eurosta 40 euroon kilo. Maksan hinta pyörii todennäköisesti 5 eurossa kilolta ja samoissa hinnoissa on silakka. Luumurskeen kilohinta on ainakin netissä 3 euroa. Possunkyljyksiä saa kympillä kilo, kun taas halvimmat katkaravut taitavat maksaa 15 euroa kilolta.

Tähän taulukkoon on summattu lisäravinteettoman ruokavalion päivä- ja kuukausibudjetti. Hinta on yhtä 4-kiloista kissaa kohden, joten meillä kahden kissan ruokinta tulisi maksamaan lähes 400 euroa kuussa. Raha ei meillä koskaan ole ollut se ratkaiseva tekijä kissojen ruuan suhteen, mutta tämä ruokinta kyllä ajaisi meidät vararikkoon.

Todennäköisesti lisäravinteettoman ruuan saa koostettua myös halvemmalla. Ruokavalion koostamiseen käyttämäni aika lasketaan tunneissa, ei kymmenissä tunneissa, enkä siis ole käynyt läpi kaikkia mahdollisuuksia. Tämänkin ruokavalion koostaminen oli kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua rasvan ja ravinteiden välillä, ja kompromissi etenkin sinkin osalta, joten veikkaan että edullisemman ja optimaalisemman vähäruokaisen kissan ruokavalion koostaminen on todella hankalaa, jos ei mahdotonta. Jos kissalla on jotain erityistarpeita lisäravinteettoman ruokavalion koostaminen ei todennäköisesti onnistu. Se on ainakin varmaa, että normaalilla kana-sisäelimet-muut lihat -linjalla ruokittu kissa ei saa kaikkea ilman lisäravinteita, ei mitenkään. Meidän taloudessa siis jatkossakin osa ravinteista tulee purkista.