Raakaruokamyyttejä osa 3: kolmasosa luista lihaa

Tämä myytti on tuttu varmasti lähes kaikille raakaruokkijoille. Ohje sanoo, että aikuisen kissan päivittäisestä ruokamäärästä kolmasosan täytyy olla luista lihaa, että kalsiumia saadaan sopivasti. Pennulla ohjeistettu määrä on suurempi, puolet kaikesta päivän ruuasta, jotta pennun luusto kasvaa normaalisti. Tutkitaan myyttiä vertaamalla tätä ohjemäärää 4-kiloisen aikuisen ja 1,5-kiloisen luovutusikäisen pennun (tuleva aikuispaino 4 kiloa) tarpeisiin ja otetaan mukaan kolme erilaista lihaista luuta/luista lihaa: broilerin kaula, jauhettu luinen poro (Mush) sekä sian luumurske (Maukas).


Kalsiumin tarve ja ruokamäärä

4-kiloisen aikuisen virallinen suositeltu (NRC 2006) kalsiumin tarve on 180 milligrammaa. Itse yleensä suosittelen että annettaisiin tuplasti tuosta, 400 mg, koska kalsiumia tarvitaan jatkuvasti eikä sen pienestä liika-annostelusta ole haittaa. 1,5-kiloisen, aikuisena nelikiloisen, pennun suositeltu tarve on 480 milligrammaa, ja jos annostellaan aikuispainon mukaan ja annetaan hiukan ekstraa, hyvä saanti olisi 600 mg.

Keskimääräinen 4-kiloinen raakailija syö ehkäpä 120 grammaa päivässä. 1,5-kiloinen luovutusikäinen pentu ahmii helposti 200 grammaa ruokaa päivässä. Aikuiselle luista lihaa täytyisi siis antaa kolmasosa ruokamäärästä eli 40 grammaa. Pennulle taas luisen lihan määrä olisi 100 grammaa.


Broilerin kaulat

Broilerin kauloissa on kalsiumia 1,33 grammaa sataa grammaa kohden. Aikuinen kissa saisi 40 grammasta broilerin kauloja mukavat 532 milligrammaa kalsiumia, joka ei ole liian kaukana suositellusta. Hyvältä siis näyttää. Pentu tarvitsee 100 grammaa luista lihaa ja saisi siis syömästään luumäärästä 1330 milligrammaa kalsiumia, yli tuplasti enemmän kuin tarvitaan.


Jauhettu poro

Mushin mukaan sadassa grammassa heidän jauhettua poroaan on 3,19 grammaa kalsiumia. Jos aikuinen kissa söisi tätä 40 grammaa päivässä se saisi 1276 mg kalsiumia, siis yli kolminkertaisesti yli korotetun suosituksen ja seitsemänkertaisesti yli virallisen suosituksen. Pentu, joka söisi samaa luullista lihaa sata grammaa, saisi 3190 mg kalsiumia, yli kuusi kertaa enemmän kuin virallinen suositus ohjeistaa.


Sian luumurske

Maukas-merkin sian luumurskeessa on pakkauksen mukaan 7,56 grammaa kalsiumia sadassa grammassa. 40 grammaa luumursketta syövä aikuinen saisi 3024 milligrammaa kalsiumia. Se on seitsemänkertaisesti yli korotetun suosituksen ja huikeat 16 kertaa yli virallisen suosituksen. Sata grammaa syövä pentu taas saisi 7560 grammaa kalsiumia eli 12 kertaa yli korotetun ja 15 kertaa yli virallisen suosituksen.


Pohdinta

Tässä vaiheessa paljon luuta syöttävä voi kysyä että mitäs sitten, eihän siitä ylimääräisestä luusta ja kalsiumista haittaakaan ole. Pienellä yliannostuksella ei olekaan. Sen takia itsekin suosittelen mieluummin antamaan hiukan liikaa kuin täsmälleen NRC:n suositusten mukaisesti, jolloin varmistetaan että myös ne kissat, jotka syystä tai toisesta imeyttävät kalsiumia heikommin, saavat sitä tarpeeksi. Kuitenkin pennuilla suuri yliannostus, noin kolminkertainen määrä NRC:n suosituksiin verrattuna, haittaa magnesiumin imeytymistä ja voi hidastaa kasvua (Howard ym. 1998). Liiallinen kalsiumin saanti vaikuttaa haitallisesti myös muun muassa fosforin (Stein ym. 2011) ja sinkin (Shafey ym. 1991, Wood & Zheng 1997) imeytymiseen. Jos siis syötät paljon luuta ja joskus huomaat, että kissan turkki on huonokuntoinen, syypää saattaa olla jonkin puutoksen sijaan kalsiumin liikasaanti.

Toinen ongelma on se, että suurella luumäärällä ruokittu kissa saa hyvin vähän proteiinia verrattuna kissaan joka syö saman määrän ruokaa luuttomana. Esimerkiksi broilerin kaulasta puolet on luuta ja toinen puolisko kohtuullisen huonolaatuista lihaa, jonka takia hyödynnettävän proteiinin määrä on todella pieni. Tämä on ongelma aikuisille, koska ne usein syövät painonhallinnan takia jo valmiiksi melko vähän lihaa, mutta ne kuitenkin tarvitsevat proteiinia joka ikinen päivä. Pennuille luun määrä taas on ongelma siksi että luuta vaan on niin valtavasti. Pääosin luisilla lihoilla ruokitun pennun täytyisi syödä ihan hirvittävästi, että se saisi ruuastaan yhtä paljon energiaa kuin pääasiassa luuttomilla lihoilla ruokittu. Eikä se hirvittäväkään määrä välttämättä riittäisi, koska barf-ohjeiden mukaan luun määrä kasvaa ruokamäärän kasvaessa.

Kolmas luumäärän ongelma on sen vaikutukset ruuansulatuselimistölle. 100 gramman köntti luista lihaa, josta noin 50 grammaa on luuta, rustoa ja muuta sulamatonta, olisi aika kova pala 1,5-kiloisen pennun suolistolle. Itseasiassa 40 grammaa luista lihaa 4-kiloisella aikuisellakin saattaa johtaa laatikolla ramppaamiseen ja pitkän ähkimisen tuloksena syntyviin pikkuisiin pipanoihin. Luu ja rusto (kuten myös sidekudos ja muukin ei-sulava) voi johtaa ummetukseen ja niin sanottuun luukakkaan. Ummetus voi olla pahimmillaan niin vakava, että ulostemassan liike suolistossa pysähtyy kokonaan, jolloin puhutaan suolitukoksesta. Suolitukos saattaa lähteä liikkeelle todella suurella öljymäärällä, mutta pahimmillaan kyseessä on leikkausta vaativa tila.

Tiivistettynä siis luuta ei tosiaankaan tarvita kolmasosaa tai puolta koko päivän ruokamäärästä. Sen sijaan ison eläimen luuta tarvitaan noin 0,5 grammaa painokiloa kohden. Jos jauhetussa luisessa lihassa on 50 % luuta, sitä siis tarvitaan 1 g/kg, ja jos luuta on 25 %, tarve on 2 g/kg. Broilerin luuta tarvitaan huomattavasti enemmän, jonka takia on suositeltavaa antaa kalsiumin tarve isompien eläinten luuna tai täyttää osa tarpeesta kalsiumvalmisteella, jotta luu-rustomassa ei turhaan vie tilaa lihalta.

Lähteet:

Howard KA, Rogers QR, Morris JG (1998) Magnesium requirement of kittens is increased by high dietary calcium. The Journal of Nutrition 128:2601S-2602S.

National Research Council (2006) Nutrient requirements of dogs and cats. National Academy Press, Washington DC.

Shafey TM, McDonald MW, Dingle JG (1991) Effects of dietary calcium and available phosphorus concentration on digesta pH and on the availability of calcium, iron, magnesium and zinc from the intestinal contents of meat chickens. British Poultry Science 32:185-194.

Stein HH, Adeola O, Cromwell GL, Kim SW, Mahan DC, Miller PS (2011)  Concentration of dietary calcium supplied by calcium carbonate does not affect the apparent total tract digestibility of calcium, but decreases digestibility of phosphorus by growing pigs. Journal of Animal Science 89:2139-2144.

Wood RJ, Zheng JJ (1997) High dietary calcium intakes reduce zinc absorption and balance in humans. The American Journal of Clinical Nutrition 65:1803-1809.

Matkaava Kivikis

Sunnuntaina lähdettiin kaveriporukalla matkaamaan Turusta kohti Helsinkiä ja Lemmikkimessuja. Viime messuista oli jo muutama vuosi aikaa, mutta en taaskaan joutunut pettymään! Iso tila oli täynnä kaikenlaisia nähtävyyksiä kahdesta eri kissanäyttelystä kani-agilityyn, papukaijoihin ja (ihan liian houkutteleviin) myyntipöytiin.

Messupöhinää.

FINTICAtin ja CFA:n näyttelyissä oli rivikaupalla kissoja, varmaan toistasataa osanottajaa jos ei ylikin. Mä olin erittäin ihmeissäni että suurin osa kissoista oli sekä häkeissään että tuomarin pöydällä todella rauhallisia, hälinä oli nimittäin todella kova: ihmisiä kiersi näyttelyhäkkejä välillä tungokseksi asti, silloin tällöin joku koira haukkui kauempana ja näyttelyalueen lähellä oli todella kovaäänisiä papukaijoja.

Näyttelyaluetta.

Muihin kissabloggaajiin en valitettavasti sattunut törmäämään, olen toisaalta niin sokea että joku vastaantullut on saattanut jäädä huomaamattakin. :D Ausare-kissalan Katariina (jonka tietysti voisi laskea myös kissabloggaajaksi) kuitenkin oli näyttelyssä, joten tuli sentään tavattua joku tuttu ja näin myös ihanaisen Chandanin. Pikkuneito oli tuomarille söpöilystä niin väsähtänyt, että makasi kerällä eikä jaksanut herätä edes Katariinan rapsutuksiin. Ihanan rento tyyppi!

Tuli pyörähdettyä myös Outlet Expossa sekä Maaseutu- ja Kädentaitomessuilla. Sorruin myös ostamaan meille ihmisille tuliaisiksi juustoa ja herkullisia chilisalmiakkikarkkeja.

"Mitä sä täällä teet, takaisin Lemmikkimessuille!"

Lemmikkimessuilta mukaan tarttui perheen suomuisille jäsenille kenttäsirkkoja sekä ihania oransseja siiroja. Kissaraukat eivät saaneet tuliaisiksi herkkuja tai leluja, tai ylipäänsä kovinkaan paljon. Ostin nyt paljon kehuttua Groomer's Goop -rasvanpoistoainetta, ihan siltä varalta että Kiiran kanssa tarvitsisi joskus edustaa, sillä kun pitkässä ja paksussa turkissa rasva näkyy aivan samantien. Törmäsin myös Kivikis-myyntipisteeseen, ja pohdin sellaisen ostamista todella pitkään. Hinta oli varsin edullinen ja pesät ovat todella nättejä, mutta kestävyys epäilytti. Päätin sitten kuitenkin ostaa sen, sentään kissat todennäköisesti tykkäisivät siitä. Nyt meilläkin on siis Kivikis!

Kiira omi heti Kivikisin itselleen. Arvelin että pikkuneiti tykkäisi pesästä, koska se tykkää tunkea peiton alle sekä viihtyy kaikenlaisissa suojaisissa koreissa.

"Mee pois, tää on mun!"

Kun Kiira lopulta päätti tulla pesästä pois, Eemeli hyökkäsi sinne.

Kiira ei tästä pitänyt, vaan yritti suostutella Eemelin ulos pesemällä.

Suostuttelukeinoista huolimatta Eemeli ei kuitenkaan suostunut hievahtamaankaan. Ensin Tomu ei ollut yhtään kiinnostunut Kivikisistä, mutta seuraavana aamuna se oli keksinyt että pesä on tosi mukava. Valitettavasti ei nukkumapaikkana vaan leikkikaluna. Mauhurrikaanin käsittelyn jälkeen, näin muutama päivä messuilun jälkeen pesä näyttää tältä.

Kivikisin matka alkoi Lemmikkimessuilta ja nyt se matkustaa hyvää vauhtia kohti revityn pannukakun asemaa. Pesän viimeinen matkakin taitaa tulla eteen aikaisemmin kuin luultiin. No, on tämä tietysti parempi kuin se että pesä vain pyörisi käyttämättömänä lattioilla.

Viiruvarpaiden tarina

Pikkupedot-blogin Piivi antoi haasteeksi kertoa tämän blogin tarinan. Se on ehkä pakko aloittaa ihan alusta.

Alkukesästä 2010 meille saapui hartaasti odotettu sisaruskaksikko, tyttö ja poika, jotka parin päivän pohdinnan jälkeen saivat nimekseen Kiira ja Eemeli.

Superällöjä pikkuisia Viiruvarpaita.

Ennen kuin Kiira ja Eemeli olivat edes saapuneet, olin päättänyt kaksi asiaa. Ensinnäkin halusin syöttää kissoille raakaruokaa ja toiseksi halusin kouluttaa niitä. Kumpikin aloitettiin kun kissat saapuivat meille ja kumpikin, etenkin koulutus, alkoi myös kokemattomuuden takia melko kömpelösti. Luin aika paljon koulutuksesta ja temppujen opettamisesta, lähinnä koirapuolelta, koska siihen aikaan ei vielä ollut ihan valtavasti tietoa kissan koulutuksesta (paitsi Elinan loistava Kissan aktivointi -kirja joka tuli luettua kannesta kanteen aika älyttömän monta kertaa). Pikkuhiljaa kuitenkin omat taidotkin kehittyivät ja kissat oppivat kaikenlaista enemmän tai vähemmän turhaa.

Joskus alkuvuonna 2012 päästä ajatus blogista alkoi kutkutella. Olin lukenut aika paljon koiraharrastajien pitämiä treeniblogeja ja pohdiskelin vastaavanlaisen blogin pitämisestä meidän kissoista. Hylkäsin ajatuksen blogista kuitenkin varmaan kymmeniä kertoja, koska ajattelin ettei sitä kuitenkaan lukisi kukaan, en osaa pitää mitään blogia ja sanottava loppuisi taatusti jossakin vaiheessa kesken. Ajatus kuitenkin jäi elämään ja lopulta ehkäpä reilun vuoden jälkeen päätin että ihan sama vaikka sitä ei kukaan lukisi, kirjoittelen sitten vaikka omaksi ilokseni muistiinpanoja tempputreeneistä. Päätöksen myötä blogi syntyi 3. elokuuta 2013. Pyörittelin ensin mielessä useampaa blogin nimeä, mutta ne pari ykkösvalintaani (toinen oli Temppukissat, toista en enää muista) olivat jo käytössä. Viiruvarpaat kuulosti kuitenkin hyvältä, omaan suuhun ja meidän kissoihin sopivalta, joten blogin nimikin oli päätetty. Ensimmäisenä päivänä julkaisin lyhyen tekstin blogin aloittamisesta sekä pari temppuvideota Eemelistä. Sen jälkeen julkaisin säännöllisen epäsäännöllisesti sepustuksen meidän tempputreeneistä.

Vanha kuva Siirasta harrastamassa hajutunnistusta.

Miten blogi on muuttunut sitten aloituksen? Blogi oli pitkään aika puhdas treeniblogi. 10.3.2014 julkaisin ensimmäisen asiatekstin (kissan nivelrikosta). Samoihin aikoihin blogiin alkoi tulla enemmän ihan normaaliarkeen liittyviä tekstejä, esimerkiksi hauskoja kuvia Kiirasta terraariossa ja pitkään nukkuvista raitapaidoista. 30.12.2014 julkaisin ensimmäisen raakaruokintaan liittyvän tekstin ja sen jälkeen niitä on tullut pari lisää, mutta olen ruokinta-asioissa aktiivinen enimmäkseen Facebookin puolella. Vuosien aikana kuvista ja videoista on myös tullut koko ajan vaan suurempi osa blogin pitämistä.

Ruokakuva vuoden takaa.

Toukokuussa tapahtui suuri mullistus kaikkien blogissa esiintyvien elämässä kun Tomu saapui meille. Viiden vuoden pennuttoman ajanjakson jälkeen pentuelämään oli aluksi vähän tottuminen, mutta Tomu kuitenkin integroitui nopeasti perheeseen, tuli (ja tulee edelleen) hyvin toimeen Kiiran kanssa ja ennen kaikkea pojista tuli ylimmät ystävät. Näin jälkikäteen on todella ihanaa että Tomun pentuaikoina on tullut pidettyä blogia, muutaman vuoden päästä on taatusti hauskaa lueskella juttuja ja katsoa kuvia Tomu-ipanasta.

Tomu 15 vk vasemmalla ja Tomu 9 1/2 kk oikealla.

Mikä on blogin tulevaisuus? Vaikeaahan sitä on etukäteen sanoa, mutta toivon että saan kiireistä huolimatta pidettyä päivitystahdin tällaisena. Asiatekstejä oli aika paljon jonossa odottamassa kirjoittamista ja/tai viimeistelyä, joten voi olla että niitä tullaan jatkossa näkemään enemmän. Toivon lisäksi että ura tutkijana lähtisi joskus käyntiin ja blogissa nähtäisiin tiivistelmiä ihan omista kissa-aiheisista tutkimuksista. En ole kuitenkaan unohtanut blogin alkuperäistä tarkoitusta ja blogista tulee vastaisuudessakin löytymään tempputreenipostauksia. Ja tietysti myös kuvia! :)

Kiitos kaikille blogin lukijoille, ilman teitä Viiruvarpaat olisi ehkä jo kadonnut bittiavaruuteen!

"Miten kauan tässä asennossa pitää poseerata?"

"Näytetään mielummin kieltä!"

En tiedä ketkä kaikki haasteen ovat jo saaneet, mutta haastan mukaan:
Pesukarhu kissat
Kissakolmion
Viikarivartin
ja Pissasirkuksen

Ja haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Älä luota kissauutiseen

Mulla olisi tuhat ja yksi tehtävää asiaa ja useampikin blogikirjoitus odottamassa (kuten Pikkupetojen Piivin antama haastepostaus, se on kyllä vielä tulossa vaikkakin myöhässä!), mutta nyt eräs uutinen tuli ärsytyskynnyksen yli niin heilahtaen että mun on vaan pakko kirjoittaa tämä alta pois.

Kuinka moni on viime päivinä törmännyt uutiseen tutkimuksesta, jonka mukaan kotikissa haluaa tappaa ihmiset? Varmaan ihan liian moni. Tämä uutisointi on esiintynyt pelkästään Suomessa ainakin viidessä lehdessä ja maailmanlaajuisesti vähintäänkin kymmenissä. Uutisessa siteerataan tutkimusta, jonka mukaan kotikissat ovat dominoivia, neuroottisia ja impulsiivisia, ihmisiä pelkääviä ja ahdistuneita. Lisäksi luonteenpiirteet ovat hyvin samanlaisia kuin isommilla kissaeläimillä, jonka takia siis kissat haluavat tappaa ihmisiä ja tekisivät niin jos olisivat isompia. Ikävä juttu on se, että alkuperäisen jutun toimittaja on joko tulkinnut tutkimuksen aivan täysin väärin tai on tarkoituksella voimakkaasti vääristellyt tutkimuksen johtopäätöksiä, jotta saisi aikaiseksi raflaavamman otsikon.

Mitä sitten oikeasti tutkittiin? Persoonallisuuden rakennetta, jota tutkijat halusivat verrata eri kissaeläinlajien välillä saadakseen tietoa persoonallisuuden evoluutiosta. Persoonallisuus koostuu monista eri piirteistä, joista osa on tiiviisti yhteydessä toisiinsa: luonteeltaan esimerkiksi lämpimät ihmiset ovat yleensä myös yhteistyökykyisiä ja empaattisia ja tälläiset ihmiset ajattelevat yleensä myös muista hyvää. Kun yhdistetään nämä toisiinsa tiiviisti yhteydessä olevat piirteet, saadaan esiin persoonallisuuden rakenne. Ihmisillä yleisesti hyväksytyin rakenne on Big Five -malli, johon kuuluu viisi suurempaa kokonaisuutta (ulottuvuutta): ekstraversio, neuroottisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille sekä sovinnollisuus. Ihmisen persoonallisuutta voi ajatella piirakkana, jossa on viisi palaa, ja nämä palat ovat persoonallisuuden ulottuvuudet, jotka muodostavat yhdessä ihmisen persoonallisuuden. Näitä viittä piirrekokonaisuutta voi myös ajatella janoina, joille kaikki ihmiset voi asettaa:

Ihmisyksilön persoonallisuuden pääpiirteet saadaan kuvattua sijoittamalla piste jokaiselle janalle. Mihin omat pisteesi sijoittuisivat?

Toiset ovat ulospäinsuuntautuneempia kuin toiset ja niin edelleen. Se että persoonallisuuden rakenne on tälläinen ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset olisivat neuroottisia, ulospäinsuuntautuneita, tunnollisia, miellyttäviä ja avoimia uusille kokemuksille, vaan tästä suuresta ihmispopulaatiosta löytyy kaikkia näitä ääripäitä (tunnollinen-epätunnollinen, ekstravertti-introvertti jne) ja myös kaikkea ääripäiden väliltä. Tätä tutkimuksessa tutkittiin, eivätkä tutkijat mitenkään ota kantaa kotikissojen luonteeseen suhteessa muihin lajeihin. Tutkimuksessa ei siis sanota että kissat ovat "jännittyneitä, epäluuloisia, epävarmoja ja ne pelkäävät ihmisiä". Eikä tutkimuksessa myös sanota että kotikissat "haluavat tehdä selvää jälkeä ihmisistä", kuten Karjalainen uutisoi.

Vähän vanhempi uutinen on kissojen suhteesta ihmisiin otsikolla Yritätkö puhua kissallesi? Tutkimus: Turha vaiva - kattia ei kiinnosta. Uutisen mukaan kissat eivät ole kiinnostuneita omistajistaan, vaan viittaavat kintaalla kutsuhuutoihin. Todellisuudessa tutkimuksessa nauhoitettiin kissan kanssa käyttetty kutsuhuuto sekä omistajan että useamman muun samaa sukupuolta olevan henkilön sanomana. Kissoille soitettiin näitä satunnaisessa järjestyksessä ja havaittiin että kissat reagoivat voimakkaammin omistajan kuin vieraiden ihmisten kutsuun. Kissat siis selvästi tunnistavat omistajansa äänen samankuuloisten äänien joukosta. Tutkimuksessa mukana olleet kissat reagoivat ääneen lähinnä suuntaavilla eleillä, siis korvia tai päätä kääntämällä, kun taas monet koirat lähtivät etsimään omistajaa tai haukkuivat äänen lähteelle. Tämän tutkijat epäilivät johtuvan koiran historiasta laumaeläimenä. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että kissa tosiaankin on kiinnostunut omistajastaan.

Kohtuullisen tuore uutinen on se, että "Kissa ei ehkä välitä omistajastaan pätkääkään". Tämä kyseinen kirjoitus sinällään mukailee aika hyvin tutkimuksen tuloksia, mutta otsikko on taas kerran todella raflaava. Tutkimuksessa todettiin, että kissat eivät hae omistajastaan turvaa kuten koirat, vaan niiden suhde ihmiseen on jollakin toisella tasolla. Tässä täytyy tosin arvostella tätä tutkimusta sen verran, että otoskoko on pieni. Lisäksi osa tyttökissoista oli leikkaamattomia ja yhtä lukuunottamatta kaikki kissat olivat vapaasti ulkoilevia, ja nämä molemmat saattavat vaikuttaa tuloksiin, mutta eiköhän tätä tutkita vielä lisää samankaltaisemmalla ja suuremmalla populaatiolla.

---

Mitä sitten kannattaa tehdä jos törmää kummalliseen artikkeliin? Ole lähdekriittinen, kyseenalaista ja epäile. Etsi käsiisi alkuperäinen tutkimus. Alkuperäisen lähteen löytäminen voi olla vaikeaa, mutta jos jossakin uutisessa mainitaan tutkijan nimi tai julkaisun nimi ja julkaisuajankohta, on mahdollista löytää tutkimus. Usein tutkimusta ei pysty lukemaan kokonaan maksutta, mutta lue edes tiivistelmä ja mieti, miten hyvin lukemasi uutinen kuvasi tutkimuksen tiivistelmää. Jos ne eivät sovi yhtään yhteen, lähetä palautetta lehteen tai suoraan uutisen kirjoittajalle. Ja ennen kaikkea, ennen alkuperäislähteen lukemista älä syytä tutkijoita siitä että tutkimus on surkea! Harva tutkimus on oikeasti niin hyödytön kuin uutiset antavat ymmärtää, vaan yleensä kyse on tahattomasta tai tahallisesta johtopäätösten väärinymmärtämisestä. Sitä paitsi tietoa ei ole koskaan maailmassa liikaa. Ja nyt loppuu avautuminen ja jatkuu työnteko. :D

Messulipun voittajat arvottu!

Lemmikkimessujen lippujen voittajat on nyt valittu Random.orgin avustuksella. Itselleen lipun voittivat Amelia ja rutto! Amelia jättikin jo sähköpostiosoitteensa mutta rutto, otatko yhteyttä sähköpostilla (tuossa on linkki) mahdollisimman pian niin saat ohjeet messulipun lunastamiseksi!

Messuilla nähdään!

Lemmikkimessujen lippuja jaossa (täälläkin)

Joku mainitsi jossakin toisessa kissablogissa bloggaajapassin, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Siis ihan oikeasti bloggaajille tarjotaan ilmaislippuja messuille? Uskomatonta. Olen ihan supertyytyväinen blogin lukijamääriin, mutta tiedän että monet kissa- ja etenkin koirablogit ovat todella, todella suosittuja, joten ajattelin että itselläni ei ole mitään saumaa. Siinä sitten kuitenkin kävi niin, että sain tänään sähköpostia bloggaajapassista ja minä siis ilmestyn Lemmikkimessuille!

Sain myös arvottavaksi kaksi lippua Lemmikkimessuille. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 7.-8.11.2015 ja voittajat saavat lunastaa lippunsa suoraan tapahtumapaikalta. Olet mukana arvonnassa, jos olet blogin julkinen lukija ja kommentoit tähän, milloin ja missä lemmikkiaiheisessa tapahtumassa olet viimeksi käynyt. Osallistumisaikaa on tämän viikon loppuun asti, arvonta siis päättyy sunnuntaina 1.11 puoliltaöin. Messuilla nähdään!