(Esi)merkillinen Tomu

Viime aikoina on tullut laitettua ihan liian vähän temppujuttuja blogiin. Tai oikeastaan temppuja ei ole edes juuri tullut treenattua, mikä on tosi harmillista kissojen kannalta, kun nykyään meillä on kaksi kissaa jotka imevät oppia kuin sienet, ja Tomppa on vielä niin aktiivinen että sen opettaminen on erityisen nopeaa. Jotain Tompan kanssa on tullut treenattua ja se on oma paikka, jonka virkaa toimittaa pahvilaatikon kansi. Tomu oppi oman paikan noin kolmen toiston jälkeen ja käskysanan liittäminenkin alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Tässä on videota kolmannesta treenikerrasta käskysanan (ja käsimerkin) kanssa.

Tajusin ottaa videota vasta kun olin jo muutaman minuutin treenannut paikalle menoa, joten luoksetulo ei ole järin hienoa. Vika on kyllä väsymisen lisäksi myös ohjaajassa, pitäisi treenata enemmän vauhtia tuohon luoksetuloon. Tässä videolla välimatka on aika lyhyt ihan kuvaamisteknisistä syistä, mutta pari metriä kauempaakin Tomu hakeutuu paikalle ihan huikean varmasti. On se fiksu!

Karvaista joulua!

Tällä kertaa en edes yrittänyt saada kissoista yhteiskuvaa, niillä oli niin kova vauhti päällä noiden koristeiden kanssa. Sentään yksilökuvista tuli ihan meidän kissojen näköiset: Kiira söpöilee, Tomppa leikkii ja Eemeli on muuttunut joulukuuseksi. :D

Ihanaa, rentoa ja lämmintä joulua kaikille! ♥

Aktivointijuttu Mau-kuulumisissa

Sain Ausare-kissalan Katariinalta, joka toimii myös egyptinmau-rotuyhdistyksen lehden päätoimittajana, tehtävän kirjoittaa lehteen jutun kissan aktivoinnista. Koska aktivointi on ruokinnan ohella se asia, josta voisin puhua vaikka vuorokauden putkeen, tehtävä oli erittäin mieluinen! Sain myös hyvin löyhän ylärajan tekstin pituudelle, joten päätin kirjoittaa mahdollisimman kattavan (mutta samalla tiiviin) jutun. Pitkä siitä sitten tulikin!

Jotenkin tosi tutun näköinen tyyppi heti kannessa.

Aktivointijutussa käydään lyhyesti läpi erilaisia tapoja aktivoida kissaa ja vähän pidemmin kissan koulutusta. Lisäksi jutussa on vielä erikseen kissa-agilitysta ja Nose Workista. Lopuksi vielä on vähän höpötystä siitä, mitä meidän kissat osaavat ja siitä, miten aktivointi on auttanut Tomun kanssa. Sain siis kirjoittaa hyvin itseni oloisen jutun, joten sen näpyttely oli todella mukavaa.

Lehtijutussa esiintyvistä kuvista osa otettiin ihan tuota juttua varten, eivätkä ne ole näkyneet täällä blogissa, joten voisin siis esitellä nuo uudet kuvat.

Tomppa näyttää ensin miten kosketuskeppi toimii. Ajattelin että vihreä tausta harmaan kissan kanssa olisi hauska, mutta tuo väri on ehkäpä liiankin ärtsy. :D Kokeilin muokata sitä hillitymmäksikin, mutta sitten siitä tuli vain pliisu. Olkoon sitten mielummin ärtsy.

Tässä Tomppa demonstroi istumisen opettelua. Kuva kannattaa muuten avata isommaksi, se näkyy tekstissä niin kovin pikkuruisena. Sarjan kuvaaminen oli todella vaikeaa, koska Tomu osaa istua niin pienestä vihjeestä ja sille on myös tullut koulutetuille kissoille tyypillinen automaatti-istuminen temppuillessa, joten kuvasarja ei valitettavasti näytä yhtään siltä millaista yleensä ensimmäisellä kerralla istumisen opettelu näyttää. Hauskana anekdoottina voisi vielä kertoa sen, että jokainen sarjan kuva on oikeasti koottu kahdesta kuvasta. Noissa kuvissa Tompan liikkeet olivat kaikista parhaimmat, mutta miehen käsi oli niin ylhäällä ettei se näkynyt kokonaan. Leikkasin siis kädet toisista kuvista ja liitin kuvaan vähän lähemmäs Tomua.

Ja viimeisenä Tomu näyttää jokin aika sitten oppimansa talouspaperirullan kaatamisen. Tätä temppua oli ehdottomasti hauskin kuvata. Tätäkin kuvaa täytyi tosin muokkailla vähän enemmän, koska Tomun takana näkyi mielestäni erittäin häiritsevästi pistorasia. Kuvassa myös näkyy jotenkuten Tompan valtavat reisilihakset!

Jouluaiheinen kysymys: millaista aktivointia kissasi toivoisi joululahjaksi?

Ulkoiluhankintoja

Ankea kesä oli ja meni. Tilalle tuli ankean sateinen syksy ja sitäkin ankeamman sateinen talvi. Ulkona ei olla siis kauheasti päästy käymään, mutta se ei tietenkään estä hankkimasta tuikitarpeellisia tavaroita, kuten uusia valjaita. Kiiran entiset valjaat kun ovat siitä todella huonot, että niiden selkä- ja maharemmit lähtevät liikkeelle ulkoillessa jolloin maharemmi saattaa painaa kainaloita ja selkäremmi tulla ikävästi juuri lapojen päälle.

Jo vanhempi kuva josta näkee hyvin tuon selkäremmin valumisen. Olisipa taas noin ihana sää!

Me käytiin Kiiran kanssa Mustissa ja Mirrissä koittamassa valjaita, koska en halunnut ostaa sikaa säkissä. Rukan pehmovaljaat olivat kohtuullisen mukavat päällä (ainakin siitä päätellen että Kiira käveli niissä melko sievästi), mutta edestä liian leveät, jonka takia Kiiran etujalat olivat koko ajan kävellessä vähän harallaan. Mielestäni todella ihanan näköiset vihreät Hurtan y-valjaat taas olivat liian isot, jopa se kaikista pienin koko. Feel Purrr -kissanvaljaissa taas Kiira oli juuri välikokoinen, eikä niiden laatukaan oikein miellyttänyt. Myyjä sanoi että M-koon Vänttiset, joita liikkeessä ei ollut, ovat suurinpiirtein tuota välikokoa joten päädyin sitten tilaamaan ne oman liikkeen kautta toisesta Mustista ja Mirristä.

Valjaat saapuivat, kaularemmi oli juuri oikean kokoinen.... ja vatsaremmi oli pienimmilläänkin liian iso. Onneksi valjaat ovat kuitenkin sekä Eemelille että Tomulle sopivat, joten niitä ei tarvinnut palauttaa.

Kiiralle sitten tilasin omat valjaat suoraan Arjalta. Halusin Kiiralle vihreät valjaat, koska ajattelin niiden sopivan hyvin Kiiran silmien väriin. Pähkäilin pitkään eri vihreän sävyjen kanssa kunnes päädyin tilaamaan avokadonvihreät valjaat. Väri osoittautuikin juuri sopivaksi!

Tykkään siitä miten valjaat sekä sointuvat Kiiran silmien väriin että korostavat turkin punaisia sävyjä.

Lisäksi osallistuin viime kuussa Tassulinnan arvontaan, jossa voittona oli Nimilaatat.comin heijastava laatta ja tilasin samalla toisenkin. Pohdin, ostaisinko kolmannenkin laatan mutta totesin että Eemeli käy niin kovin harvoin ulkona, että voi sitten tarvittaessa lainata Tompan laattaa. Tai Tompan valjaitakin, jos pikkuveli ei enää kasva hirveän paljon. Laatat vaikuttavat todella käteviltä! Toiselta puolelta löytyy kaiverruksena mun ja miehen puhelinnumerot karkaamistapauksien varalta. Mukana tuli myös tälläinen tärkeä "Lemmikkini on yksin kotona" -kortti, joka takaa että esim. sairastapauksissa kissat eivät tule hylätyiksi kotiin.

Kiiran uusiin valjaisiin kiinnitin laatan kaularemmiin, mutta toisiin valjaisiin pujotin laatan D-renkaaseen helpomman irrottamisen vuoksi. Huonon sään (voi miten yllättävää) vuoksi ei olla käyty vielä ulkona testaamassa valjaita, toivotaan että keli taas paranisi!

Liebster Award

Sain Liebster Award -blogihaasteen Pikkupetojen Piiviltä. Kiitos siitä!

Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia

4. Keksi 11 kysymystä haastetuille

(Mä olen tosin valitettavasti tylsä enkä haasta ketään, kun kaikki ovat tainneet jo tähän vastata.)

Mennään siis Piivin laittamiin kysymyksiin:

1. Onko kissoillasi vesiautomaattia ja jos on, käyttävätkö ne sitä usein?

Meiltä löytyy nykyään tälläinenkin kapistus eikä vesikuppia itseasiassa ole ollenkaan. Pojat ovat sen verran juoksevaisia että kaatuneista juomakupeista tulleita vesilätäköitä sai jatkuvasti olla kuivaamassa, joten otettiin muut kupit kokonaan pois. Aika harvoin kissoja näkyy juomassa, mutta harvoin toisaalta satun olemaan keittiössä kyyläämässäkään niiden juomista.

2. Millä tavoin kissasi pyytävät huomiota?

Eemeli tulee syliin tai makaamaan viereen ja samalla kehrää, leipoo ja siristelee silmiään. Tomu maukuu ja tulee usein hengailemaan johonkin lähelle tai hyppää syliin. Kiira välillä vain änkeää syliin, mutta usein se ensin maukumalla ilmoittaa olevansa paikalla. Jos neiti ei mielestään saa tarpeeksi huomiota, se alkaa muun muassa availla vaatekaapin ovia, rämpyttää keittiön kulmakaappia ja huutaa ovella.

"En mä ole ikinä huomionkipeä!"

3. Onko joku kissoistasi ns. pomon roolissa? Kuka ja miten se ilmenee?

Eemeli. Halutessaan se päättää milloin sosiaaliset kontaktin alkavat ja milloin loppuvat ja se on aivan järkähtämättömän itsevarma. Onneksi Eemeli on kuitenkin myös todella kiltti, joten se ei kiusaa tai pomottele, paitsi että joskus Kiiraa täytyy vähän innostaa leikkimään.

Yleisesti ottaen Eemeli on kuitenkin todella hellä hallitsija.

4. Jos kissasi olisivat jälkiruokia, mitä ne olisivat?

Ihana kysymys! Kiira olisi maustekakku: pehmeä ja makea mutta silti vähän pippurinen. Eemeli olisi korvapuusti: äidillinen ja kotoinen. Tomu olisi jäätelö (lakritsipilkutuksella): aina mukana ja mukava, mutta hiukan sottaava. :D

5. Ovatko kissasi helppoja leikitettäviä?

Pojat ovat. Etenkin Tomppa innostuu ihan mistä tahansa lelusta, oli se sitten huiska, paperitollo tai painilelu, ja se jaksaa juosta ihan läähättämiseen asti. Tompan lempilelu on oikeastaan juuri se mikä lelulaatikosta milloinkin kaivetaan, mutta etenkin huiskat ovat superkivoja. Eemelinkin kanssa on helppo keksiä sille mieluisia leikkejä ja yleensä se leikin aikana sekoaa ja alkaa juosta ympäri asuntoa. Eemeli tykkää huiskista ja välillä se sekoaa myös palloista. Kiira on huomattavasti haastavampi leikkikaveri. Sille kelpaavat kyllä monet lelut, mutta leikkiminen ei innosta sitä jos pojat tungeksivat ympärillä. Sen lempilelut ovat kissanminttuisia, pieniä muovisia juttuja sekä mies, jonka kanssa on kiva leikkiä sängyllä.

6. Tunnistavatko kissasi arkisia sanoja, mitä? 

Kaikki tunnistavat omat nimensä, kysymyksen "onko nälkä?" sekä huudahduksen "mennään syömään!". Kysymys ja nimen sanominen saa kissat tuijottamaan, ruokakutsu taas säntäämään möykäten keittiöön. Lisäksi Eemeli tunnistaa sanat "pestään hampaat" sekä jotenkuten sanan "sivu". Kiira ja Tomu tunnistavat sanat "istu" ja "maahan", välillä näissä on tosin vähän hapuilua.

"No on kyllä jo nälkä, kiitos kysymästä."

7. Mikä on kissojesi lempiherkku?

Tähän on ihan mahdoton vastata. :D Kissat himoitsevat oikeastaan kaikkia herkkuja. Raksut, Coucoun pehmeät herkut, leikkeleet ja juusto ovat ehkä ne himoituimmat. Kahta viimeistä syödään vain ihan erityisissä tilaisuuksissa.

8. Ovatko kissasi jokapaikanhöyliä vai saatko touhuta rauhassa?

Etenkin utelias Tomppa on kaikessa mukana ja kaikkia meidän touhuja täytyy päästä katsomaan lähietäisyydeltä. Kiira ja Eemeli seuraavat toimintaa välillä vähän kauempaakin, mutta yleensä ne haluavat olla ainakin samassa huoneessa kuin me.

Välillä osallistuminen myös väsyttää.

 9. Tykkäävätkö kissasi käyttää ääntään?

Tomu selvästi rakastaa omaa ääntään. Ipana on hyvin harvoin hiljaa, ja vastaa aina jos sille puhelee ja kommentoi jos sitä huomioi. Tomppa kuitenkin vain maukuu ja huutaa, se ei kauheasti puhele kurisemalla. Kiira käyttää ääntään oikeastaan vain silloin kun se haluaa jotain, mutta valitettavasti ääni on kyllä silloin todella kova. Eemeli on meidän kissoista selvästi hiljaisin, sen maukuminen liittyy aina ruokaan. Eemeli kuitenkin kurisee todella paljon, sekä meille että esimerkiksi silloin jos yllättyy, säikähtää tai leikkii (jolloin se juostessaan huutaa KURRURRRURURRURR). Kaikki kissat ovat myös oikein ansioituneita kovaäänisessä kehräyksessä ja Kiiralla kehräykseen liittyy usein myös tyytyväinen urahtelu.

10. Tykkäävätkö kissasi nukkua sängyssä? Ihmisen kanssa vai ilman vai sekä että?

Kaikki nukkuvat mielellään sängyssä sekä meidän kanssa että ilman. Eemeli ja Tomu nukkuvat melkein joka yö sängyn jalkopäässä sylikkäin, Kiira enimmäkseen puussa. Neiti nukkui ennen sängyllä kaikki yöt mutta Tomun tulemisen jälkeen tila on vissiin käynyt liian ahtaaksi. Päivätorkkujakin tykätään ottaa sängyllä, etenkin myttyyn jääneen peiton päällä.

Toisinaan sängylle mahtuu vierekkäin kolmekin kissaa.

11. Mikä on viimeisin asia mitä kissasi ovat tehneet mikä on saanut sinut nauramaan?

Viimeisin taisi olla tyytyväisenä leipova ja kehräävä Eemeli, jolla oli jäänyt kieli ulos. Eemelin kieli vilkkuu todella usein suusta silloin kun se on oikein tyytyväinen, ja sitten se vielä usein tuijottaa meitä suoraan silmiin. Kukaan ei varmaan ihmettele miksi usein tyrskähdellään sille. :D

Edistyvät nenäilijät

Kiire yllätti taas, jonka takia en ole ehtinyt päivittää blogia yhtään. Olen kuitenkin lukenut kaikkien seurattavien blogien päivitykset, mutta en ole ehtinyt kommentoida kaikkia (ja osaa kehdannut niiden menneen ajankohtaisuuden takia), pahoittelut siitä! Kissatkin ovat olleet ihan retuperällä ja vähällä aktivoinnilla, jonka takia mies on aktivoitunut poikien kanssa temppujen opettamisessa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jonkun verran ollaan kuitenkin tehty Nose Workia, joten nyt olisi vuorossa kuvapläjäys siitä.

Tarmokkaasti häntä pystyssä eteenpäin.

Tomppa tarkastaa laatikot välillä hiukan lähempää.

Avonaiset laatikot kävivät liian helpoiksi, joten siirryttiin suurinpiirtein suljettuihin laatikoihin. Laatikoiden päälle siis laitettiin palat talouspaperia, joka on sen verran ohutta että eukalyptuksen haju tulee hyvin läpi, mutta se kuitenkin katkaisee kivasti näköyhteyden herkkuihin ja hajulla kyllästettyyn huopatassuun. Videolla Eemeli ei pysty ollenkaan keskittymään, koska mies tekee vieressä ruokaa ja suljetut laatikot taisivat kuitenkin olla kollille liian turhauttava kokemus. Tomu ja Kiira taas etsivät todella hyvin, Tomu supernopeasti ja sähläävästi ja Kiira omalla rauhallisen varmalla tyylillään. Kiiran toisella toistolla unohdin laatikosta herkun, tulipa siis testattua että neiti etsii nimenomaan eukalyptuksen hajua! :D Tomu on näyttänyt myös NW:ssä järkyttävän nopean oppimiskykynsä, ei ihan uskoisi että Tompalla on takana kolme treenikertaa vähemmän kuin Kiiralla ja Eemelillä.

Mulle iski myös varusteluvimma. Saanko esitellä, Nose Work -panta ja -hihna!

Näiden hankinta oli kyllä oikeasti miehen syy. Puhuin sisäetsinnän aloittamisesta ja mies kysyi että mistäs ne kissat tietävät, että nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään hajuja, kun etenkin Tomu tuntuu silminnähden innostuvan laatikoiden kaivamisesta esiin. Vielä vaikeampaa työmoodiin pääseminen on sitten tulevaisuudessa ulkona, jossa on muutenkin paljon kaikkia mukavia hajuja ja tekemistä. Valjaat eivät oikein toimi merkkinä NW-puuhista, koska valjaissa mennään myös ulos ja tässä tulee se ulkoetsinnän ongelma että ulkona valjaita on kuitenkin pakko pitää. Siispä kävin ostamassa kirkkaankeltaisen, helposti tunnistettavan pannan ja hihnan. Näitä tullaan käyttämään ainoastaan Nose Workissa ja aina kun sitä tehdään (kylläkin vain Kiiralla ja Tomulla), jolloin pannan laittaminen kaulaan toivottavasti vahvistuu merkiksi hajupuuhien aloittamisesta. Aika näyttää miten idea toimii!

*nufnuf*

"Täällä kyllä tuoksuu tutulta."

"Hah, tiesinhän mä!"

"Tässä se oli viimeksi."

"Isi sä huijasit, ei se ole täällä!"

"Tämä se on!" 

*omnomnom*

"Ootteko sulkeneet isoveljen tuonne oven taakse? Senkin julmurit!"

"Ei mutta tässä on kyllä hyvä tuoksukin."

"Oota Eemeli, tuun pelastamaan sut ihan justiinsa!"

"Voin jo melkein maistaa ne ihanat herkut."

"Tuolla se herkku on, oon ihan varma siitä!"

"Höh, ei ollutkaan. Innostuin ihan turhaan."

"Täällä on herkkuja!"