Hankintoja ja askartelua

Oon hetken ollut huolissani meidän kissojen E-vitamiinin saannista, joten päätin tilata sitä lisäravinteena. Kalaöljy sattui loppumaan juuri sopivasti, joten tilaukseen tuli myös uusi öljypullo. E-vitamiinilisäksi valikoitui BE-liuos, eipä noista B-vitamiineista haittaakaan ole.

Toisesta paikasta tilasin askartelumateriaaleja. Kuvassa näkyvästä mustasta nylonnauhasta, heijastinnauhasta, soljista ja yhdestä D-lenkistä olisi tarkoitus tehdä Kiiralle valjaat. Tuon vihreän satiininauhan ostin myös valjaita varten mutta ei väri ollutkaan yhtään sopiva. Täytyy siis vielä käydä ostamassa sopivan väristä koristenauhaa. Tuosta punaisesta nauhasta ja BGB-lukosta taas olisi tarkoitus tehdä viiden metrin mittainen grippiliina.

Ja tottakai, siellä missä tapahtuu, on myös Kiira:

Tilasin myös mustaa heijastinnauhaa ja pari muutakin lenkkiä ja lukkoa, mutta en muistanut ottaa materiaaleista kuvaa ennen askartelua. Tässäpä siis kuva valmiista 3 metrin mittaisesta monitoimihihnasta:

Mikään kukkanen se ei ole, mutta jämäkkä ja toimiva. Hihnan kestävyys tuli jo testattua eilen iltalenkillä kun Kiira lähti yhtäkkiä juoksemaan kohti puuta, eikä hidasliikkeinen ja -älyinen omistaja ihan pysynyt perässä :D 

Kissat ovat edelleen ihan väsyneitä helteestä. Paksuilla turkeilla tulee varmasti kuuma, jonka takia Kiira nukkuu vielä useammin selällään kuin normaalisti ja kaikenlaisissa ihmeellisissä asennoissa. Aika ergonomista:

Eemeli jaksoi helteestä huolimatta eilen aamulla jopa vähän leikkiä. Se juoksi hirmuista vauhtia pienen hiirilelun perässä ja sekosi välillä ihan täysin. Päivällä olotila oli kuitenkin taas tälläinen:

Huh hellettä ja vauvaset eläinlääkärillä

Täällä on aivan hirveän kuuma. Itsehän siis rakastan lämpimiä kelejä ja sisällä palelen jo 23 asteessa, mutta nyt sisälämpötila huitelee pahimmillaan kolmessakympissä, joten vähän kyllä jo ahdistaa. Eläimetkään eivät selvästi nauti näin kuumista keleistä, onneksi kaverini otti kesäksi hoitoon meidän pahiten helteistä kärsivän käärmeen. Kissatkaan eivät paljon muuta tee kuin makaa, tällä tavalla:

Illalla onneksi alkaa usein edes hieman viiletä, ja silloin etenkin Kiira siirtyy viileälle parvekkeelle huilimaan.

Välillä täytyy kunnon prinsessan tavoin tietysti muistaa poseerata :D

Käytettiin ipanat myös lääkärissä rokotuksilla. Nyt eläinlääkäri ei valittanut että kumpikaan olisi liian pulska, joten ehkä Eemeli onkin laihtunut! Mun silmiin nuo molemmat näyttävät vähän paksuilta, mutta kylkiluut ja selkäranka tuntuvat kuitenkin hyvin molemmilla. Kaipa se sitten on tuo supertuuhea turkki joka hämää.

Eemelin eläinlääkärireissu ei sujunut muuten hyvin. Eemeli on aina ollut vieraissa paikoissa vähän arempi kuin Kiira, mutta eläinlääkärissäkin se on aina uteliaisuuttaan lähtenyt kopasta seikkailemaan. Nyt se ei kuitenkaan suostunut edes tulemaan itse laatikosta. Kun nostin Maapun eläinlääkärin pöydälle, se kyhjötti todella reppanan näköisenä häntä takajalkojen välissä. Raasu :{ Luulen että sillä on vielä mielessä viimeisin eläinlääkärireissu tammikuulta, jolloin se oli kipeä. Raukalta otettiin silloin verinäyte ja kaikkea, joten voi olla että se yhdistää tutun eläinlääkäriaseman hajut tuohon ikävään käyntiin. Onneksi tällä kerralla kiltti eläinlääkäri antoi raksuja Eemelille, joten kollipoika ei edes huomannut koko rokotusta. En oikein tiedä pitäisikö Eemeliä totuttaa vieraisiin paikkoihin jottei stressi olisi niin kova, vai pitäisikö päinvastoin yrittää välttää matkustelua kun kissa ei selkeästi siitä tykkää.

Kiira taas oli eläinlääkärillä oma superpirteä ja reipas itsensä. Se oli odotushuoneessa vähän malttamaton, joten päästin sen kopasta tutkimaan paikkoja. Valjaita ei ollut päällä, joten itse tietenkin kävelin sen kintereillä ja vahdin kissaa herkeämättä. Kiira tutki uteliaana paikkoja mutta sitten lähti viipottamaan innoissaan kassatiskin taakse :D Neiti joutui siis uudestaan koppaan ja olikin sitten ihan nätisti loppuajan.

Kesäpäivä Kiiran kanssa

Keskiviikkona (joo, olen vähän myöhässä tässä päivityksessä) lastasin Kiiran Temppukissat-blogin pitäjän Elinan autoon ja lähdettiin viettämään kesäpäivää kissojen kanssa Riitan kotiin. Riitta on SAGIK:n jäsen ja todellinen kissaihminen, jonka sain huomata kun noustiin autosta. Hän oli rakentanut kissoille ehkäpä meidän kaksion kokoisen ulkoaitauksen, jossa kissojen on siis mahdollista olla turvallisesti myös vapaana.

Kiira oli tietysti ihan into piukassa kun se pääsi kopasta ulos seikkailemaan. Riitan omista kissoista oli tietysti jäänyt aitaukseen hajuja, joita Kiira haisteli. Paikalle tuli useita ihmisiä ja kissoja, ja Kiira jopa haisteli yhtä kissaa nenät vastakkain. Jossain vaiheessa se kuitenkin huomasi, että joka suunnalla käveli vieraita kissoja, jolloin iski ahdistus. Neiti pääsikin hetkeksi koppaan rauhoittumaan ja loppuaika menikin oikein mallikkaasti. Kiira on yleensä huono matkustamaan autossa, mutta vieraassa paikassa oli ilmeisesti niin jännää että pikkuneiti nuokkui koko kotimatkan. Valitettavasti itse tapahtumassa tuli keskityttyä vain omaan kissaan enkä tullut ottaneeksi kuvia, mutta tässä Kiiran fiilikset heti reissun jälkeen:

Pikkuneidillä on väsy.

Ennen reissuun lähtemistä pähkäilin, otanko vain Kiiran vai molemmat katit. Eemeli ei oikein osaa olla yksin, mutta se toisaalta tulee huonommin toimeen autossa, ei jaksa olla kopassa ja välillä ahdistuu vieraissa paikoissa, joten ajattelin että on parempi lähteä ihan tyttöporukassa. Avomies jäi viihdyttämään Eemeliä, ja pitkästä poissaolosta huolimatta se ei kuulemma ollut vaikuttanut yhtään ahdistuneelta! Kun tultiin, Puumeli alkoi heti haistella ja pestä siskoa, eli ikävä kyllä selkeästi oli. Kiva kuitenkin että se ei enää tunnu stressaavan Kiiran poissaolon takia.

Hoidatko kissaa vai ideologiaa?

Varmasti kukaan ei suuremmin pidä siitä, että joku muu kyseenalaistaa omia mielipiteitä, tapoja ja toimintaa, etenkään jos kritiikki kohdistuu oman lemmikin hoitamiseen. Kuitenkin lemmikkiensä hyvinvoinnista aidosti kiinnostuneet ottavat yleensä asiallisen kritiikin vastaan, hakevat myös itse tietoa asioista ja muuttavat toimintatapojaan jos perustelut siihen ovat tarpeeksi vahvat.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa pyörii joukko ihmisiä, jotka eivät kestä kritiikkiä. Nämä ihmiset eivät hoida kissaa vaan ideologiaa. Näillä ihmisillä on jokin ideologia, vaikkapa "näin on aina ennenkin tehty" tai "kissan luontoon kuuluu päästä ulos". Koska kyseinen ryhmä hoitaa ideologiaa, he eivät ole ikinä tarkastelleet hoitotapojaan kriittisesti, jonka takia he eivät kestä niiden kyseenalaistamista muidenkaan taholta. Tälläiset ihmiset suuttuvat suhteettoman paljon pelkästään siitä, että joku kysyy perusteluja ideologian määrittämälle toimintatavalle, eivätkä kykene perustelemaan näitä tapojaan järkevästi. Väittely ideologian hoidosta alkaa nopeasti kiertää kehää, koska perustelujen puutteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toistella omaa mielipidettään.

Itselläni on ideologia, jonka mukaan kissojamme pitäisi aktivoida joka päivä esimerkiksi ulkoilulla, tempputreenillä tai agilitylla. Nyt kesäaikaan helle kuitenkin verottaa kissojen voimia, joten eräänä päivänä tunnin ulkoilun jälkeen Kiira oli aivan väsynyt sekä loppupäivän että vielä koko seuraavankin. Tässä tilanteessa minulla siis oli kaksi vaihtoehtoa: joko voin hoitaa ideologiaa ja alkaa aktivoida väsynyttä neitiä tai kuunnella kissaani ja antaa sen levätä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja sinä päivänä tarjosin Kiiralle vain lepoa ja rapsutuksia.

Seuraavan kerran kun sinä, juuri sinä joka nyt tätä luet, ärsyynnyt sinuun kohdistuvasta kritiikistä, pysähdy hetkeksi miettimään. Ärsyynnytkö koska kritiikki on perustelematonta vai siksi että kissan sijasta hoidatkin ideologiaa?

Eemeli on hyvin, hyvin fiksu

Tänään on ollut törkeän kuuma myös sisällä, joten suunnitelmien remonttipäivä muuttuikin laiskotteluksi. Aloin huvikseni selata koneelle kertyneitä valokuvia ja eteen sattui pari vanhaa kuvaa Eemelistä. Näistä kuvista varmaan käy ilmi, miten älykäs eläin tuo poika on.

Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuossa toisessa kuvassa tapahtuu :D

Nyt alkaisi näyttää siltä että Kiiran kanssa selvittiin säikähdyksellä, koska neiti on ollut aivan normaali koko päivän. Onneksi!

Eläinlääkärireissulta säästyttiin?

Kiiran kanssa meinasi olla lähtö lääkäriin, mutta nyt näyttäisi siltä, että tarvetta ei olekaan. Kiira siis eilen iltapäivästä alkoi aristaa toista silmää. Neiti piti silmää välillä puoliummessa ja välillä näytti aivan normaalilta, mutta silmä ei ollut turvonnut, siinä ei näkynyt mitään eikä se punoittanut tai rähminyt, joten päätettiin odottaa tähän päivään. Tänään Kiira on kuitenkin ollut ihan normaali. Tietysti pikkuneitiä tarkkaillaan vielä ja kiikutetaan heti lääkäriin heti jos Kiira aristaa silmää, mutta nyt alkaa olla aika huojentunut olo. Kyllä nuo pienet karvakasat osaavatkin aina säikäyttää!

Kesälaiskuus ja juhannusta

Olen ollut nyt pari viikkoa laiska enkä ole siis tehnyt kissojen kanssa juuri mitään. Siitä ei onneksi ole kauheasti haittaa, koska karvainenkin porukka on ollut aika velttoa. Kaksi kolmasosaa kuvista on kännykällä otettuja, joten ei kannata kauheasti zoomailla.

Juhannuksena oltiin koko viikonloppu anoppilassa. Appivanhemmilla on vapaasti ulkoileva tyttökissa, joka on arka sekä vieraita ihmisiä että kissoja kohtaan, ja peloissaan usein uhkailee hyökkäilemällä kohti. Onneksi meidän kissat osaavat käyttäytyä eivätkä tunge naamalle, joten tämän tyttökissan sähinöitä lukuunottamatta vierailut ovat aina menneet hyvin. Eemeli tosin on aina mennyt sekaisin tämän vieraan kissan hajusta ja sähissyt lähelle tulevalle siskollekin, mutta hajut ovat aina tasaantuneet ensimmäisen illan aikana ja viimeistään seuraavana aamuna Eemeli on ollut oma nallemainen itsensä. Tällä kertaa Eemelillä oli päässä naksahtanut joku vipu eri suuntaan ja se oli yhtäkkiä päättänyt yrittää kaveraata tyttökissan kanssa. Se siis säntäsi kuristen kohti aina kun tyttökissa tuli sisälle, ja muutenkin yritti jatkuvasti lähestyä kissaa kurinan saattelemana. Mistään hajuherkkyydestäkään ei ollut enää tietoakaan. On sanomattakin selvää ettei tyttökissa arvostanut Eemelin lähestymisyrityksiä, mutta onneksi Pumaska on edes niin fiksu että tajuaa olla menemättä ihan lähelle. Eemelin uusi käyttäytymismalli on tietysti hieman ikävää appivanhempien kissalle, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että poju on niin avoin ja sosiaalinen.

Kiira taas sai anoppilassa uutta virtaa, ehkäpä sen takia että on enemmän tilaa riehua, ja juoksi ympäriinsä koko viikonlopun. Appivanhempien luota löytyi kivoja lelujakin, erityisen ihana oli jonkun lattialle jättämä pussinsulkija jolla Kiira leikki kunnes erehdyksessä työnsi sen jääkaapin alle. Me ihmiset taas söimme (ihan liikaa) grilliruokaa ja herkkuja. Oli kaiken kaikkiaan siis erittäin mukava juhannus!